Korona ja rajoitusten purkaminen

Me koko kansakuntana tulemme vähemmällä toimeen, minimit on määritelty aivan liian korkeiksi. Ei tarvita huonetta per lapsi, ei tarvita eksoottisia ruokia (paitsi allergioiden takia), puhelinta ei tarvitse vaihtaa muuten kuin neljän vuoden välein, ja silloinkaan ei tarvitse valkata kalliimmasta päästä, merkkivaatteita ei tarvita ensimmäistäkään, eikä tarvitse lomallakaan lähteä kauas. Sitten ei tarvitse toimeentulotukia ja asumistuetkin voi puolittaa, kun isossa asunnossa mahtuu asumaan kaksi perhettä yhden sijasta. Yksinäisyyskin vähenee, kun kukaan ei enää asu yksin. (Asuin opiskeluaikana asuntolassa kahden hengen huoneessa, jossa asukkaat olivat satunnaisesti valittuja, suhtauduin etukäteen aika skeptisesti, mutta todellisuudessa homma toimii oikein hyvin, ihan turhaan tuota vieroksutaan.)

Paras ratkaisu olisi se, että suositellaan edelleen kotona oloa, ja ne, joiden pitää päästä töihin ja kouluun, voivat sinne mennä. Sitten kaikilla olisi hyvä olla. Nythän koulut parhaansa mukaan kieltävät kotiin jäämisen, ja valtioneuvosto yrittää kieltää etäopetuksen, jos lapsi jää kotiin pelkästään vanhemman tahdosta. (Onneksi osa kouluista on fiksuja, ja myöntävät lomaa kaikille sitä pyytäville, ja osa kouluista järjestää edelleen kaikille etäopetusta, lähiopetuslaiset katsovat älylaitettaan luokassa, yrittipä valtioneuvosto sanoa asiasta mitä hyvänsä.) Ylen uutisten mukaan 44 % perheistä kertoo arkensa parantuneen koronaeristyksessä, ja toinen uutinen kertoi koulukiusaamisen vähentyneen koronaeristyksessä. Miksi heidän parantunut elämänsä nyt pitää taas pilata? Ne, joilla homma toimii, voisivat hyvin jatkaa samaa rataa.

Virossa koulut on avattu fiksummin. Lähiopetuksessa saa ryhmässä olla max 10 lasta, ja etäopiskelu on kaikille edelleen sallittua. Miksi meidän päättäjämme eivät kykene samaan?
 
Muokattu viimeksi:
Rajoitusten vuoksi myös pahoinvointi on lisääntynyt. Kotona ei ole kaikilla hyvä olla. Jos pitää olla joku syy, että voi mennä kouluun, jäävät nekin kotiin, joilla syy on sellainen, josta ei haluta puhua.

Kun vanhuksia on jäänyt kotiin eikä kaikilla ole taitoa teknologian käyttöön, niin ei ole edes päivittäin mitään juttuseuraa.

Jos itsellä ja lähipiirillä menee hyvin, niin se ei tarkoita, että muillakin menee.
 
Suski, miksi jaat ylitsevuotavaa tartuntatautien tietotaitoasi mammapalstalla, etkä ole tarjoutunut antamaan valtioneuvostolle ehdotuksia toimintastrategioiksi?
 
Suski, miksi jaat ylitsevuotavaa tartuntatautien tietotaitoasi mammapalstalla, etkä ole tarjoutunut antamaan valtioneuvostolle ehdotuksia toimintastrategioiksi?
Jos mammapalstalla on keskustelu asiasta, niin kyllä minäkin saan siihen keskusteluun osallistua. Kuten saat sinäkin, ilman että sinulle siitä kettuillaan.
 
Rajoitusten vuoksi myös pahoinvointi on lisääntynyt. Kotona ei ole kaikilla hyvä olla. Jos pitää olla joku syy, että voi mennä kouluun, jäävät nekin kotiin, joilla syy on sellainen, josta ei haluta puhua.

Kun vanhuksia on jäänyt kotiin eikä kaikilla ole taitoa teknologian käyttöön, niin ei ole edes päivittäin mitään juttuseuraa.

Jos itsellä ja lähipiirillä menee hyvin, niin se ei tarkoita, että muillakin menee.
Jos kotona menee niin huonosti, ettei asiasta voi puhua, on syytä koululaisen itse ottaa sosiaalipuoleen yhteyttä ja kysellä huostaanottoa tai itsenäistä asumista riippuen kysyjän iästä. Koulu ei sellaisessa pahoinvoinnissa pysty auttamaan, vaan tarvitaan isompia toimenpiteitä.

Vanhusten yksinäisyyteen ei koulujen avaaminen auta mitenkään. Pikemminkin pahentaa, koska koulujen avaaminen levittää virusta, ja taas on turvallinen kanssakäyminen kauempana tulevaisuudessa.

Ja tuo "jos itsellä ja lähipiirillä menee hyvin, niin se ei tarkoita, että muillakin menee" pätee molempiin suuntiin. Koulujen avaaminen ei ole parannus kaikille, vaikka se sitä olisi itselle ja lähipiirille.
 
Ei lapselta voi vaatia vastuuta, että ottaa itse yhteyttä jonnekin tai ottaa puheeksi jonkun kanssa. Lapselle oman perheen todellisuus on ainoa, mitä on olemassa. Jos ei ole koskaan nähnyt muuta, ei tiedä vaatia.

Onneksi Suomessa voi valita myös kotiopetuksen, jos kouluun ei voi mennä.
 
Ei lapselta voi vaatia vastuuta, että ottaa itse yhteyttä jonnekin tai ottaa puheeksi jonkun kanssa. Lapselle oman perheen todellisuus on ainoa, mitä on olemassa. Jos ei ole koskaan nähnyt muuta, ei tiedä vaatia.

Onneksi Suomessa voi valita myös kotiopetuksen, jos kouluun ei voi mennä.
Paremminhan ne kotiolot etäyhteydellä näkyvät, kun opettaja näkee päivittäistä elävää kuvaa kodista, kodin hygieniatasosta, vanhempien olemuksesta kun he taustalla hiippailevat, jne. Jos nyt siis kyttäysaspektista halutaan puhua.

Jos ei lapsi osaa ottaa itse asiaa puheeksi, niin eipä se koulukaan sitten pysty auttamaan, eli koulujen avaaminen on silloinkin ihan yhtä tyhjän kanssa.
 
Kyllä, ideaalimaailmassa ei tarvita kerskakulutusta eikä jatkuvaa viihdettä, ei liikaa asuinneliöitä, kahta autoa saati moottoripyörää, kaupasta banaaneja tai oikeastaan edes lihaa kun kaikki voisi olla kasvissyöjiä, ei makeisia tai muita herkkuja niin diabetes katoaisi. Ja niin edelleen. Ihmiskunta kun ei toimi niin, ainakaan sormia napsauttamalla.

Kun kaikki ovat kotona, ei ole koulukiusaamista mutta eipä ole kavereitakaan. Jos isä ja äiti on puoliltapäivin kännissä tai nukkumassa pois krapulaa, ei säilyttää sitä näe eikä lapsi yleensä kerro: lapsi suojelee vanhempiaan tai häntä hävettää kertoa. Ei lapsi kerro että hän ei ole saanut moneen päivään lämmintä ruokaa tai että hän joutuu hoitamaan pikkusisaruksia etäkoulun ohella.

Kyllä, jos vanhemmilla ei ole elämä hanskassa niin pitäisi hakea apua ja vielä saada sitä. Kumpikaan ei ikävä kyllä ole itsestäänselvyys. Apua ei haeta koska ongelmaa ei myönnetä tai nähdä. Aina apua ei saada. Pandemian aikana avun tarve on lisääntynyt, näin kertoo mm. Pelastakaa lapset.

Kyllä minäkin tiedän miten monen asian voisi korjata jos minä saisin päättää kaiken, myös sen miten muut ihmiset reagoivat ja käyttäytyvät. Ikävä kyllä tällaista valtaa minullakaan ei ole, joten kaikki ei onnistu kuten oma maalaisjärki haluaisi. Siksi pitää ottaa huomioon monet epävarmuustekijät ja luottaa että alan asiantuntijoilla on parempaa tietoa syy-seuraussuhteista. Hekin tosin ovat vain ihmisiä ja virheitä sattuu päivittäin. Eikä vain pandemiakysymyksissä vaan aina ja kaikkialla. Sellaista se on.
 
Jatkakaa keskustelua, mutta muistetaan että kaikilla on oikeus kertoa mielipiteensä ja kenelläkään ei ole oikeutta loukata toista. Eri mieltä saa tietenkin olla ja sen kertoa, mutta ei mennä henkilökohtaisuuksiin.

-Ylläpito

Oma mielipiteeni (ei siis enää asiaa ylläpitäjältä) on, että lapselta ei voi olettaa että hän kertoo asioiden olevan huonosti. Ei lapset näe sitä, vaikka kärsisi eikä uskalla tai edes osaa kertoa vaikka huomaisi ettei asiat ole niin kuin pitäisi. Ja valitettavasti opettajat/muut aikuiset harvemmin kysyy. Apuahan huonosti voivat perheet tarvitsisi, mutta sen pyytämiseen on aikuisellakin turhan iso kynnys eikä kysyvä aina sitä edes saa. Tällaisten perheiden lasten on vain hyvä päästä edes pariksi viikoksi kouluun. Meidänkin pojan hoitoon meno on meille kaikille kolmelle hyväksi. Vaikka lapsi saa kotona 5 ruokaa päivässä, syliä, rakkautta, huomiota, leikkiseuraa, kaikkea mitä lapsi tarvitsee eikä kukaan ole koskaan kännissä.

Asioilla on aina puolensa ja varmasti päättäjät tekevät parhaansa että kärsimystä olisi mahdollisimman vähän.
 
Paremminhan ne kotiolot etäyhteydellä näkyvät, kun opettaja näkee päivittäistä elävää kuvaa kodista, kodin hygieniatasosta, vanhempien olemuksesta kun he taustalla hiippailevat, jne. Jos nyt siis kyttäysaspektista halutaan puhua.

Jos ei lapsi osaa ottaa itse asiaa puheeksi, niin eipä se koulukaan sitten pysty auttamaan, eli koulujen avaaminen on silloinkin ihan yhtä tyhjän kanssa.
Näinhän se on, jos homma edes jotenkin toimii. Vaan ei jokaisella koululaiselle ole toimivaa etäyhteyttä tai se toimiva yhteys näyttää lapsen takana olevan seinän. Lapsi näyttää iloiselta, koska juuri siinä hetkessä hänellä on aikuinen läsnä.

Kovia kohtaloita harvoin lukee netissä, sillä ammattilaiset niistä eivät saa kertoa. Aina on riski, että joku tunnistaa jonkun. Silti niitä kohtaloita on.
 
Uskallatteko käydä jo esim. laivalla tai HopLopissa? HopLopit aukeaa käsittääkseni ensi viikolla.
 
HopLopiin ei ainakaan - ällötti epäsiisteys jo aikaisemminkin. En usko, että kykenevät siivoamaan tarpeeksi hyvin millään.

Tänä kesänä ei lähdetä laivalle, eikä ulkomaille muutenkaan. Esikoista vähän harmittaa, kun suunniteltu matka Legolandiin peruuntui. Ehkä sitten ensi kesänä?
 
Me asutaan paikkakunnalla, jossa epidemia ei ole todettu eli vahvistettuja tartuntoja on alle 5. Ollaan otettu vähän höllemmin, mutta ei kuitenkaan olla ihan kuin normaalisti. Käytiin sukuloimassa ja vietetään parin yön mökkiloma toisella paikkakunnalla. Ostoskeskuksiin, huvipuistoihin ym, missä on paljon ihmisiä, ei mennä. Kaupassa käydään pääosin yhden ihmisen voimin ja normaalia harvemmin. Lapset saa tavata kavereita. Näin kesällä leikit ovat onneksi pääosin ulkosalla.
 
Ei ihan tässä vaiheessa vielä uskalla mennä hop-loppiin tai laivalle. Eläintarhassa käynti on harkinnassa. Miehen kanssa on jo käyty syömässä ravintolassa.
 
Takaisin
Top