Kommentteja tai arvostelua perheestänne

Meillä on uusio perhe minä, esikoiseni, mies ja meidän yhteinen lapsi.

Ehkä me ollaan jotenkin onnekkaassa asemassa mutta mitään negatiivista palautetta en ole koskaan saanut. Mieheni perhe on ottanut minut ja tyttäreni lämpimästi vastaan :) mieheni mummu hoitaa mielellään kumpaakin lasta... heistä on kuulemma paljon enemmän seuraa kuin vaivaa :) kumpaakaan lasta ei ole koskaan suosittu tai väheksitty sen mukaan onko kenenkin verisukulainen vai mitä häh!


Kerkisin olemaan viisi vuotta tyttäreni kanssa kaksin ydinperhe :) silloinkaan en juuri kokenut että ulkoa päin olisi tullut arvostelua! Mieleen muistuu vain muutama työhaastattelu joissa kerroin olevani yh ja haastattelija suoraan sanoi että ei ota minua töihin koska lapsi on pieni eikä minulla ole tukiverkkoa joka auttaisi vaikka jos lapsi sairastuisi :o
 
talvivauva sanoi:
Meillä on uusioperhe. Ja minusta mitä vaan sopii kysyä! Eihän tyhmiä kysymyksiä ole..? Minusta kysyjä on vastuussa (Savolaiseen tapaan) Haluaako todella kuulla rehellisen vastauksen :) On toki ihmisiä jotka eivät halua asioistaan kertoa. Tällöin on aivan sopivaa sanoa, ettei ole tapana jakaa henkilökohtaisia asioita vieraiden/kaikkien kanssa. Kannattaa miettiä omaan tilanteeseen sopiva "iskulause" valmiiksi jota voi sitten kaikella ystävällisyydellä käyttää tarpeen tullen. Tuskin ihmiset ilkeyttään kyselee. Useat normeista poikkeavat esim.vammautuneet toivoisi, että kysyttäisiin suoraan. Ei kysyjä voi ennalta tietää missä sinun henkilökohtaisuuksien raja kulkee.

Minuakin kyllä ärsyttää kommentit tai "ohjeet" lapsen kasvattukseen liityyen. Ei kaikki, mutta sellaiset tarkasti kohdennetut joita esitetään hetken tapaamisen jälkeen kuin tiedettäisi kaikki mitä meidän perheeseen liittyy. Esimerkiksi niinkin pieni asia kuin ystäväni kommentti (jota siis tavataan 1-2krt/v) kehtasi kahden aterian perusteella sanoa eskarilaiselleni: "Voisit joskus kokeilla syödä jonkun ruuan ilman ketsuppiakin." Siihen oli kyllä tuumattava takaisin, että kyllä se kuule syökin! Sinällään pieni ja ihan keskuateltavissakin oleva asia, mutta se alentava sävy ja kaikentietävä tyyli jolla sen sanoi! Uskon, että KAIKKI asiat voisi sanoa myös ystävällisestikin. (En toki väitä, että itsekään saan aina ystävällisesti asiaani perille. Vaikka yrittäisinkin. Väärinkäsityksiä sattuu niin helposti ihmisten välillä.)
Toinen asia on epäilyt esim. mieheni väkivaltaisuuteen liittyen!? Ihan vain siksi, että hän on uusissa tilanteissa jännitykseltään niin "vihaisen" näköinen :-( Hän ei todellakaan ole koskaan (8vuoteen) satuttanut minua fyysisesti!

Etenkin tähän jälkimmäiseen liityyen - ärsytyksestä huolimatta - minusta on kumminkin parempi, että kysytään suoraan. Jos vaihtoehtona olisi, etten olisi koskaan saanut korjata vääristynyttä käsitystä!

Meinasin ihan unohtaa, yksinhuoltajuuden. Meillä isäntä on aika-ajoin reissuhommissa eli viikot poissa. Suurimmaksi osaksi olen siis yksin vastuussa meidän katraasta. Tästä asiasta kuulen joskus voivotteluja vaikka minusta se sopii meille parhaiten. Olenkin sanonut vaikeina aikoina, että kyllä mä lasten kanssa pärjään kun ei tarvi aikuisten kesken riidellä! Ymmärrän hyvin sen, että ilman miestä voisi tosiaan elämä olla leppoisempaa. En siltikään omasta riitapukaristani hevillä luopuisi <3

Lopuksi vielä peukut sille, ettet estä lapsia tapaamasta sukulaisia! Varmasti teettää työtä keskustella ristiriitaisista asioista. Jos muitakin ihmisiä myös uskovia voi olla niin ehdottomia ja jyrkän tuomitsevia. Jossain vaiheessa lasten on kumminkin saatava rakentaa oma käsityksensä ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä. Tässä on minusta erittäin tärkeää olla äitinä avoin ja ketään tuomitseva. Silloin lapsia on mahdoton "kääntää äitiä vastaan". Aikanaan lapset ymmärtävät maailman/ihmisten käytöstä paremmin. Silloin on palkitsevaa, kun lapset huomaavat ettei äiti ole koittanut heiltä yhteyksiä kieltää - omista kivuistaan huolimatta. Ainakaan sitä asiaa ei tarvitse myöhemmin kapinoida :)
Click to expand...

Kyllä jotkut kyselee "ilkeyttään". Ihan vain saadakseen juorun aihetta (pikkukylissä erityisesti), mahdollisuuden arvostella/kritisoida tai mahdollisuuden kauhistella ääneen nykymaailmanmenoa ja pönkittää omaa paremmuuttaan. Kaikki ihmiset eivät ole hyväntahtoisia tai vain viattoman uteliaita, niin kaunis ajatus kuin se onkin. Ystävällisyys ja myötätunto on silti paras tapa reagoida ympäröivään maailmaan. Loppuviimeksi ongelmat ja "erilaisuuden kauhukuvat" ovat tungettelevan kritisoijan omassa mielessä.

Mitä uskonasioihin tulee, luotan lasteni älykkyyteen ja päättelykykyyn. Heillä on kaikki oikeus valita omasta puolestaan omat uskomuksensa ja elämänsä suunta muutenkin. Minun tehtäväni on tukea heidän kasvuaan omaksi itsekseen. Tärkeää on myös kannustaa lasta kriittiseen ajatteluun ja suurempien kokonaisuuksien tarkasteluun. Meillä onkin monesti mielenkiintoisia ja avartavia, sekä mielikuvitusrikkaita keskusteluita esimerkiksi eri uskonnoista, ekosysteemistä, planeetoiden synnystä ym. Leikittelemme monenlaisilla ajatuksilla.:)

Olipa mielenkiintoista lukea kuukausia vanha kirjoitukseni nyt uudelleen. Pikkuisen kuohahtaneessa mielentilassa taisin kirjoittaa. No, saahan sitä välillä ärsyyntyä. :grin
 
Toki toki toki. Kun perhetaustasta löytyy 2 avioeroa ja siis jo kertaalleen koitettu uusperhekuvio, ja lähdet viellä kokeilemaan sitä,siinä vaiheessa sulla on 7 lasta kahdesta liitosta, koska olet sitä mieltä että tää elämä on myös sua itseesi varten eikä ainoastaan lasten "vuoksi" elämistä, niin voi sitä pään ja silmien ja ties miskä pyörittelyä.Pelottelua. Dissaamista.Ja hyvä jumala kun sitten uskalsit vielä avioitua ,kuvitelkaa nyt kolmannen kerran, ja kun saitte lapsen, siis kahdeksannen...ei hyvää päivää. Että etkö sinä ehkäisyä osaa käyttää (osaisin mutten vaan elämänkatsomukseni takia käyttänyt) ja etkö voinut katsoa paremmin kenen kanssa lapsia teet(no en omistanut kristallipalloa enkä edes selvänäkökykyjä silloin) ja miten sä oot voinut erota kahdesti (no ekaan ei ollut sanomista kun mies hävisi,ja toinen vaan ei...ei sitä jaksanut tahkota kuin 10 vuotta)
Joten kyllä,kaikkea on kuultu,ihan ventovieraat saattanu päivitellä kun yks sanoo isi ja toinen sanoo nimen. Ja kamala hitsivie kun nää samat huutaa milloin äiti taikka nimellä,että enköhän ole kohta minäkään niiden äiti. No mut Elämä, niin ihanaa ja rakasta

Antaa koirien räksyttää
 
Mutta ei se kyllä potuta jurpi taikka pänni.
Se vaan saa hymyn huulille.
Hassua, sillä on omakin elämä,mutta minun elämä kiinnostaa ;)
 
aina on joku joka valittaa ja koskaan ei ole hyvä. Parempi antaa muitten puheiden ja asenteiden painua syvälle anaaliin ja pysyä siellä. Ei kannata välittää. Olet varmasti paras äiti lapsillesi ja pärjäät ilman miestä. Olet itsenäinen nainen. Mitä sulla muka ei olis mitä miehellä on? Munat? et jää mistään paitsi. Olet arvokas!
 
Takaisin
Top