Kolmannen odottajat
- Ketjun aloittaja Gigi
- Aloituspäivämäärä
Joo olen kanssa koittanut noin ajatella. Onhan sitten itselläkin jo jotain rutiinia, ja kun hoitaa vauvaa niin isommista on toisilleen seuraa (no, leikkeihin tai tappeluihin...). Viimeksi muistan kun imetin vauvaa niin isompi aina hävisi jonnekin ja kohta kuului epäilyttäviä ääniä kun keksi tilanteen salliessa kaikenlaista luovaa puuhaa.
Heips kolmosen odottajat! Onkohan täällä enää ketään pikkukolmosen kantajia, vai ovatko kaikki hävinneet johonkin vähin äänin?
Olis kiinnostanut kuulla kuinka teillä on lähisuku/ystävät/muut suhtautuneet kolmoseen? Itselle tuli jotenkin pettymyksenä se, että ei tunnu olevan enää yhtä iso juttu tämä kolmas kun aikaisemmat... reaktiot ovat olleet vähän vaisuja ja se on jäänyt harmittamaan! Meille kun tämä on ihan yhtä rakas ja toivottu kuin vanhemmatkin lapset
Olis kiinnostanut kuulla kuinka teillä on lähisuku/ystävät/muut suhtautuneet kolmoseen? Itselle tuli jotenkin pettymyksenä se, että ei tunnu olevan enää yhtä iso juttu tämä kolmas kun aikaisemmat... reaktiot ovat olleet vähän vaisuja ja se on jäänyt harmittamaan! Meille kun tämä on ihan yhtä rakas ja toivottu kuin vanhemmatkin lapset
Sama kokemus mulla, ekasta oli kaikki tosi innoissaan, tokasta jo vähemmän ja nyt ei niin paljoa enää tunnu kiinnostavan... Tavallaan ymmärrettävää, mutta vähän ikävää kun itselle tää tuntuu vielä entisiä isommaltakin jutulta kun välissä oli yksi keskenmennyt raskaus. Nyt osaa itse olla ihan uudella tavalla kiitollinen uudesta vauvasta jos sen vaan saa syliin asti, toisille ei tunnu olevan niin iso juttu.
Ei tämä kolmonen samanlaista hössötystä ole aiheuttanut kuin esikoinen. Mutta esimerkiksi mun appivanhemmat on joka tapauksessa aika pidättyväisiä ja tunteita ei hirveästi näytetä niin sieltä ei ole koskaan tarvinut mitään riemunkiljahduksia odottaakaan. Appi on lapsirakas mutta perusmies että kunhan lapsi on mahasta ulkona niin alkaa se suhteen luominen jne. Mun äiti ja äidinisä on kyllä olleet aivan yhtä iloisia kuin kahdesta aiemmastakin, mutta on meidän äiti tosiaan rauhottunut niistä esikoisen ajoista. Tosin meillä ei kummankaan vanhemmat hirveästi sotkeennu meidän elämään muutenkaan, aina tarvittaessa on kuitenkin apua saatavilla ja siihen voi luottaa. Eri asia varmaan sitten kun vauva on syntynyt niin näkee, että miten kukin häneen suhtautuu.
Moikka! Täällä myös kolmatta odotellaan ja täytenä yllätyksenä tämä raskaus alkanut, joten alku mennyt lähinnä asiaa sulatellessa.
Nyt viikkoja 13+1 ja nyt alkaa tuntumaan että alun "järkytyksestä" ollaan selvitty ja ehkä tästä odotuksesta voi jopa nauttia :)
Meillä tulee ikäeroa kahden ensimmäisen pojan ja tämän kolmannen lapsen väliin 4v ja 1v7 kk, joten pienellä ikäerolla mennään.
Vaikka itselle raskaus ollut järkytys, niin lähipiiri ja työkaverit suhtautuneet oikein ihanasti ja ovat innoissaan. Hieman jännittää mitä se arki kolmen pienen kanssa tulee olemaan, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Nyt viikkoja 13+1 ja nyt alkaa tuntumaan että alun "järkytyksestä" ollaan selvitty ja ehkä tästä odotuksesta voi jopa nauttia :)
Meillä tulee ikäeroa kahden ensimmäisen pojan ja tämän kolmannen lapsen väliin 4v ja 1v7 kk, joten pienellä ikäerolla mennään.
Vaikka itselle raskaus ollut järkytys, niin lähipiiri ja työkaverit suhtautuneet oikein ihanasti ja ovat innoissaan. Hieman jännittää mitä se arki kolmen pienen kanssa tulee olemaan, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Nöpöhöpö
Jostain jotain jo tietävä
Heippa! Meillekin on tulossa kolmas, tosin vasta ihan alullaan 7+1. Ikäeroa esikoiseen tulis 4,5 vuotta ja nuorempaan 1v 8 kk. Meillä kolmas tosi toivottu ja odotettu. Vielä on raskaus niin aluillaan ettei monet tiedä, mutta mä vähän petyin jo toisen lapsen syntymän jälkeen kun kaikki oli paljon vaisumpaa kun esikoisesta. Ei tullu paljonkaan lahjoja tai onnittelukortteja, kun esikoinen sai kaikkea roppakaupalla ja se oli tosi iso juttu. Ja toisen kohdalla olisin jaksanu paljon paremmin ottaa vieraitakin vastaan..
Täälläkin odotetaan kolmatta. :) Ikäero esikoiseen tulee olemaan 10 vuotta ja toiseen 2v2kk. Esikoinen tykkää todella paljon siitä, että saa toisenkin pikkusisaruksen. Lupasi jo leikkiä 2veen kanssa sitten aina, kun mun pitää olla vauvan kanssa. Mua kyllä jännittää ajatus arjesta kolmen kanssa. Toinen oli niin huono nukkumaan ensimmäiset kuukautensa, että lähinnä sitä mietin, että miten jaksan jos saan taas yöt kukkua vauvan kanssa. Mutta oikein onnellisina odotamme uutta tulokasta.
Vaisummat reaktiot on täälläkin ollut kun olemme raskaudesta kertoneet. Silti pääosin ihmiset ovat olleet ihan suht kiinnostuneita uutisesta. Yksi järkyttyi, oli luullut, että meidän lapsilukumme on jo täynnä. En tiedä mistä hän oli saanut sen ajatuksen, en ole koskaan sellaista puhunut. Ehkä hänen mielestään 2 on sopiva lapsiluku...
Vaisummat reaktiot on täälläkin ollut kun olemme raskaudesta kertoneet. Silti pääosin ihmiset ovat olleet ihan suht kiinnostuneita uutisesta. Yksi järkyttyi, oli luullut, että meidän lapsilukumme on jo täynnä. En tiedä mistä hän oli saanut sen ajatuksen, en ole koskaan sellaista puhunut. Ehkä hänen mielestään 2 on sopiva lapsiluku...
Hei.
Täällä myös kolmosen odottaja. Miehelle tämä on ensimmäinen. Minulla ennestään pojat, esikko 9 v. ja nuorempi elokuun lopussa 6 v. Että onhan tässä vierähtänyt aikaa edelliskerrasta. Onneksi noista pojista on hyvin tappeluseuraa toisilleen, niin eivät ole kaikki sitten roikkumassa äidin helmoissa. Nähtäväksi jää miten vauvaan suhtautuvat.
Aika iisisti vauvauutinen on otettu vastaan, oikeastaan en ole kertonut kuin vanhemmilleni ja yhdelle ystävälleni. Mies on kertonut omalle äidilleen joka ilmeisen neutraalisti onnitellut eikä muuta. Äitini toki on juorunnut jo puoli sukua uutisista, vaikka asian piti olla vielä melkoisen salassa pidettävä. Että ehkä hänellä sitten eniten sitä täpinää tulokkaasta, vaikka onkin jo viides lapsenlapsi tiedossa.
Täällä myös kolmosen odottaja. Miehelle tämä on ensimmäinen. Minulla ennestään pojat, esikko 9 v. ja nuorempi elokuun lopussa 6 v. Että onhan tässä vierähtänyt aikaa edelliskerrasta. Onneksi noista pojista on hyvin tappeluseuraa toisilleen, niin eivät ole kaikki sitten roikkumassa äidin helmoissa. Nähtäväksi jää miten vauvaan suhtautuvat.
Aika iisisti vauvauutinen on otettu vastaan, oikeastaan en ole kertonut kuin vanhemmilleni ja yhdelle ystävälleni. Mies on kertonut omalle äidilleen joka ilmeisen neutraalisti onnitellut eikä muuta. Äitini toki on juorunnut jo puoli sukua uutisista, vaikka asian piti olla vielä melkoisen salassa pidettävä. Että ehkä hänellä sitten eniten sitä täpinää tulokkaasta, vaikka onkin jo viides lapsenlapsi tiedossa.
hildamaija
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tännekin tulossa kolmas! Esikoinen täyttää nyt kesällä 5v ja kakkonen syksyllä 3v, eli ikäeroksi tulee näiden kahden pienimmän välillä 3v1kk. Tuntuu helpottavalta että nyt tulee olemaan isompi ikäero kuin kahden ekan välillä, ja kakkonen on jo omatoiminen ja leikkivätkin esikoisen kanssa hienosti keskenään.
Marrasvauva on toivottu, itse olen aina halunnut kolme lasta (oikeastaan neljä mutta nyt tuntuu siltä että saa jäädä kolmeen!). Ajattelin että tää vauva on tehtävä nyt, muuten en enää myöhemmin kolmatta ala/jaksa hankkia, ja onneksi nappasikin melko nopeasti :) Mulla on ikää 36v ja tuntuu ettei kroppa enää ole yhtä voimissaan kuin parikymppisenä, joten fyysisesti tuntuu että tää saa olla vika raskaus, that's it!
Välillä käy kyllä mielessä että mitenhän sitä jaksaa vielä yhden vauva-ajan ja kaksi muuta tenavaa, mutta toisaalta ei sekään ikuisesti kestä ja onhan vauva-aika ihanaa :) Isosisarukset tietävät jo tulevasta pikkuveljestä ja ovat innoissaan!
Muut sukulaiset ja ystävät eivät ehkä ole olleet niin yltiöinnoissaan tästä meidän kolmannesta, tietty onnitelleet ovat mutta eipä kakkosestakaan yhtä paljon hössötetty kuin ekasta. Tottakai lähinpien mielestä on ihanaa että tulee vielä yksi vauva sukuun!
Marrasvauva on toivottu, itse olen aina halunnut kolme lasta (oikeastaan neljä mutta nyt tuntuu siltä että saa jäädä kolmeen!). Ajattelin että tää vauva on tehtävä nyt, muuten en enää myöhemmin kolmatta ala/jaksa hankkia, ja onneksi nappasikin melko nopeasti :) Mulla on ikää 36v ja tuntuu ettei kroppa enää ole yhtä voimissaan kuin parikymppisenä, joten fyysisesti tuntuu että tää saa olla vika raskaus, that's it!
Välillä käy kyllä mielessä että mitenhän sitä jaksaa vielä yhden vauva-ajan ja kaksi muuta tenavaa, mutta toisaalta ei sekään ikuisesti kestä ja onhan vauva-aika ihanaa :) Isosisarukset tietävät jo tulevasta pikkuveljestä ja ovat innoissaan!
Muut sukulaiset ja ystävät eivät ehkä ole olleet niin yltiöinnoissaan tästä meidän kolmannesta, tietty onnitelleet ovat mutta eipä kakkosestakaan yhtä paljon hössötetty kuin ekasta. Tottakai lähinpien mielestä on ihanaa että tulee vielä yksi vauva sukuun!
Juu, kyllähän sitä tuntuu että alkaa olla väsyneempi raskaana mitä enemmän ikää alkaa olla. Onneksi kakkosen odotus oli helpompaa ja toivon, ettei nytkään mitään isompia ohjelmanumeroita tulisi kuten esikon aikaan. Tietty sille mitään sitten voi, jos jotain tulee. Mutta alkaa jo olla enemmän mukavuudenhaluinen asioiden suhteen.
Neljännestä haaveilen vielä, mutta mies ei halua ajatella vielä niin pitkälle kun ei tätä nykyistäkään ole vielä pihalle saatu. Ymmärrän tietysti, että häntä enemmän tämä arjen sujuminen jännittää koska tosiaan hänelle ensimmäinen. Onneksi itse otan vähä rennommin sen suhteen, ajattelen että eiköhän se vauva-arki siinä sitten rullaa. :)
Neljännestä haaveilen vielä, mutta mies ei halua ajatella vielä niin pitkälle kun ei tätä nykyistäkään ole vielä pihalle saatu. Ymmärrän tietysti, että häntä enemmän tämä arjen sujuminen jännittää koska tosiaan hänelle ensimmäinen. Onneksi itse otan vähä rennommin sen suhteen, ajattelen että eiköhän se vauva-arki siinä sitten rullaa. :)
Heips, täällä ilmottautuu yks kolmosen odottaja lisää! Ikäeroa tulee esikoseen 4.5v ja kuopukseen 3v1kk. Yllärinä tuli tämä ja meni tovi että asiaa sulatteli, koska kolmas ei ollut suunnitelmissa. Niinhän sitä sanotaan, että kolmannesta sitä vasta osaa nauttia, ja onhan se tottakai jo rennonpaa. Onneksi ikäeroakin on enemmän!
Meillä menee asumisasiat uusiks, tällä hetkellä 61m2 ei enää oikein riitä. Autoa ei tarvitse lähteä vaihtamaan
Lähinnä huolestuttaa oma jaksaminen sillä meillä kuopus edelleen huono nukkuja, reagoi päivän tapahtumiin niin että itkee ja voi sanoa että jopa raivoaa öisin. Mitään ratkaisua ei ole löytynyt ja kaikkea kokeiltu nelivuotiaalla myös hurja uhma mutta kai kaikella on tapana järjestyä.
Rattaita ja muita ajattelin murehtia vasta pari kk ennen laskettua sukulaiset ja ystävät olleet yllättävän ilahtuneita, pari ystävää ottaneet taas huonosti, eivät ymmärrä ja lapsettomia itse. Harmi, mutta siinähän ovat!
Meillä menee asumisasiat uusiks, tällä hetkellä 61m2 ei enää oikein riitä. Autoa ei tarvitse lähteä vaihtamaan
Lähinnä huolestuttaa oma jaksaminen sillä meillä kuopus edelleen huono nukkuja, reagoi päivän tapahtumiin niin että itkee ja voi sanoa että jopa raivoaa öisin. Mitään ratkaisua ei ole löytynyt ja kaikkea kokeiltu nelivuotiaalla myös hurja uhma mutta kai kaikella on tapana järjestyä.
Rattaita ja muita ajattelin murehtia vasta pari kk ennen laskettua sukulaiset ja ystävät olleet yllättävän ilahtuneita, pari ystävää ottaneet taas huonosti, eivät ymmärrä ja lapsettomia itse. Harmi, mutta siinähän ovat!