Mä olen hoitovapaalla nyt niin en sinänsä voi vastata kauanko jaksaisin töissä olla. Viimeksi jäin 32 viikolla jo kesälomille. Aika rankkaa varmaan olisi työpaikassani olla viikolle 35 asti. Kyseessä kuitenkin hoitotyö ja raskaita nostoja. Viimeksi hiukan oikutteli lonkat töissä, mutta nyt ei sellaista ole tullut lainkaan. Varmaan juurikin siksi kun niitä nostoja ei ole tarvinnut tehdä :). Toisaalta mulle ei olisi missään raskaudessa sopinut mikään istumatyökään kun siinä alkaa niin herkästi puuduttaa selkä. Parempi kuitenkin liikkeessä. Mulla ei ole vielä supistellut lainkaan niinkuin ei edllisissäkään raskauksissa.
Kolmannen, neljännen jne. elokuiset odottajat
- Ketjun aloittaja Mukkelis
- Aloituspäivämäärä
Mä oon opiskelija,mutta sillon tällön heitän työkeikkaa,lähinnä jos joku työntekijä kipeenä ja loma-aikoina.Työ on aika pitkälti seisomista ja kävelyä sekä hiukkasen kumartumisia avustaessa asukkaita,onneksi myös työnkuvaan kuuluu asukkaiden kanssa vaikka pelaaminen ym.niin saa istuakin välillä.Näkee ja tuntee kyllä sit jaloissa jos työpäivä takana,turvotusta hurjasti ja kipuiluja siellä ja täällä.En tiiä miten kykenisin nyt joka päivä tuota työtä tekemään,sillon tällön keikkailuna jaksaa hyvin
Mulla myös supisteluherkkyyttä löytyy,jo tiskatessa alkaa masua kiristää inhasti ja vauhdikkaampi kävelykin saa nivuset kipeiksi ja supparit päälle,onneksi ei vielä alapäässä supistukset tunnu pahemmin.Nostelut piti jättää kans vähiin joten aika raihnanen sitä alan olla Esikoisen kohalla oli myös ennenaikaisia supistuksia ja kohdunsuun tilanteen takia epäiltiin että tulee etuajassa,mutta yliaikasex meni,tokan kaa taas jouduin opinnot jättää kesken kun oli verenvuodot,supistelut ym.kiusana ja jouduin pakkovuodelepoon,tän kolmannen kans menee siis kaikesta huolimatta paremmin
Mulla myös supisteluherkkyyttä löytyy,jo tiskatessa alkaa masua kiristää inhasti ja vauhdikkaampi kävelykin saa nivuset kipeiksi ja supparit päälle,onneksi ei vielä alapäässä supistukset tunnu pahemmin.Nostelut piti jättää kans vähiin joten aika raihnanen sitä alan olla Esikoisen kohalla oli myös ennenaikaisia supistuksia ja kohdunsuun tilanteen takia epäiltiin että tulee etuajassa,mutta yliaikasex meni,tokan kaa taas jouduin opinnot jättää kesken kun oli verenvuodot,supistelut ym.kiusana ja jouduin pakkovuodelepoon,tän kolmannen kans menee siis kaikesta huolimatta paremmin
Minäkin olen hoitovapaalla,niin en oikein voi vastata kauan vielä töitä jaksaisin .viimeksi jouduin jäädä kuukautta liian aikaisin äitiyslomalle ,voimat vain loppuivat fyysisesti ja henkisesti. nyt fyysisesti voin hyvin ja koitan myös tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja muutaman salikäynnin viikossa,(silti painoo nousee huimaa tahtia 700g viikossa
) Henkisesti tämä raskaus on ollut kyllä rankin raskaus näistä kolmesta ,kokoajan jotenkin kiukkuinen olo tai sitten itkuinen ja syyllinen olo kun on kiukutellut lähimmäisille. voimia kaikille :)
) Henkisesti tämä raskaus on ollut kyllä rankin raskaus näistä kolmesta ,kokoajan jotenkin kiukkuinen olo tai sitten itkuinen ja syyllinen olo kun on kiukutellut lähimmäisille. voimia kaikille :)minä myös olen nyt hoitovapaalla, niin en sillaa tiedä kauanko voisin olla töissä. tosin vointi on tosi hyvä, mitään vaivoja tai kipuja ei ole, ihan niin kuin kaikissa kolmessa edellisissäkin raskauksissa. tämä järkyttävä makeanhimo ja siitä johtuva painonnousu vain hirvittää... 
mutta esikoista odottaessani jäin paria viikkoa ennen äitiysloman alkua saikulle myyjän töistä. hyllytän kuivaelintarvikkeita isossa marketissa, joten painavien laatikkojen nostelu, kantelu, kävely, kyykistely yms kuului työhön. olisin varmasti voinut olla loppuunkin asti töissä, mutta kun en saanut öisin nukuttua jalkojen suonen vedoilta ja pakotuksilta. kuitenkin herätyskello soi aamuisin klo:4.30, niin olin tosi väsynyt. neuvolan täti sitten suositteli (pakotti) jäämään saikulle, vaikka itsestä se tuntui väärältä kun työnteko kuitenkin onnistui.
esikoisen äitiysloman jälkeen meninkin heti takaisin töihin, ja pian aloinkin odottamaan meidän kakkosta. silloin mulla oli laskettu aika syyskuun puolessa välissä ja kikkailin asiat niin, että jäin kesäkuun puolessa välissä kesälomalle ja pidin vielä seuraavan talven talvilomankin siinä ja aloitin äitiysloman varhennettuna 50pv ennen laskettua aikaa, joten sain jäädä töistä pois 3kk ennen laskettua aikaa. oli ihana olla kesä kotona esikoisen kanssa ja kasvattaa massua rauhassa. :) siitä lähtien olenkin ollut hoitovapaalla.
tuntuu vain järkyttävältä, että olen nyt ollut kohta 4v yhtä kyytiä kotona. voiko se olla totta?! tämä aika on kyllä mennyt niin äkkiä!
mutta esikoista odottaessani jäin paria viikkoa ennen äitiysloman alkua saikulle myyjän töistä. hyllytän kuivaelintarvikkeita isossa marketissa, joten painavien laatikkojen nostelu, kantelu, kävely, kyykistely yms kuului työhön. olisin varmasti voinut olla loppuunkin asti töissä, mutta kun en saanut öisin nukuttua jalkojen suonen vedoilta ja pakotuksilta. kuitenkin herätyskello soi aamuisin klo:4.30, niin olin tosi väsynyt. neuvolan täti sitten suositteli (pakotti) jäämään saikulle, vaikka itsestä se tuntui väärältä kun työnteko kuitenkin onnistui.
esikoisen äitiysloman jälkeen meninkin heti takaisin töihin, ja pian aloinkin odottamaan meidän kakkosta. silloin mulla oli laskettu aika syyskuun puolessa välissä ja kikkailin asiat niin, että jäin kesäkuun puolessa välissä kesälomalle ja pidin vielä seuraavan talven talvilomankin siinä ja aloitin äitiysloman varhennettuna 50pv ennen laskettua aikaa, joten sain jäädä töistä pois 3kk ennen laskettua aikaa. oli ihana olla kesä kotona esikoisen kanssa ja kasvattaa massua rauhassa. :) siitä lähtien olenkin ollut hoitovapaalla.
tuntuu vain järkyttävältä, että olen nyt ollut kohta 4v yhtä kyytiä kotona. voiko se olla totta?! tämä aika on kyllä mennyt niin äkkiä!
Edellisissä raskauksissa oon jääny sairaslomalle paria viikkoa ennen mammalomaa. Nyt harjottelussa toukuun. En tiiä jaksaako loppuun... Eilen oli hirveä päivä. Vien lapset kävellen hoitoon ja siitä kävelen kukka kaupalle. Matkaa on noin 600m yhteensä. Rupesi sattumaan mahaan ja puol tuntia lepäilin. Sitten jaksoin koko päivän olla harjoittelussa. Kotiin kävellessä rupes taas sattumaan ja ilta menikin lepäillessä. Tuo kipu tulee silloin kun kävelee mutta ei esim. kotitöissä. Seurailen nyt miten tuota kipua tulee ja soittelen tarvittaessa neuvolaan. Eihän tätä harjoittelua hirveesti oo jäljellä.
Vanhin lapsi kysyy päivittäin miten vauva voi ja miten iso on ja ja ja
Halailee ja pussailee mahaa. Väittää että tuntee kun vauva potkii ja edellen sanoo että vauva on poika
Nuorempikin silittelee mahaa mutta ei taida vielä ymmärtää.
Tänään on lapsilla kevätjuhla. Pitää mennä lasten kanssa yhdessä kun miehellä on kokous
Vanhin lapsi kysyy päivittäin miten vauva voi ja miten iso on ja ja ja
Halailee ja pussailee mahaa. Väittää että tuntee kun vauva potkii ja edellen sanoo että vauva on poika
Nuorempikin silittelee mahaa mutta ei taida vielä ymmärtää.
Tänään on lapsilla kevätjuhla. Pitää mennä lasten kanssa yhdessä kun miehellä on kokous
Enya38
Oman äänensä löytänyt
Heissan kaikki odottajat! Mulla on nyt rv 27+6 ja tuntuu että oltais viikolla 39:| mulla on niin kamala alaselkäkipu joka säteilee oikeaan jalkaan että käveleminen seuraavaan huoneeseen tuottaa tuskaa..oon kokeillut vaikka mitä: Kylmägeeliä magnesiumsuihketta, tukivyötä, venyttelyä ym..eikä mikään auta! Muu kuin että makaat paikoillasi mutta sekin on aika utopistinen ajatus kun yksin olet kolmen lapsen kanssa kotona..mies paljon töissä...pelkään että mitä tää on lähempänä synnytystä!! onko kellään kokemuksia tällaisesta? En uskalla syödä paljoa särkylääkettäkään..
onko kellään kokemuksia tällaisesta? En uskalla syödä paljoa särkylääkettäkään..Enya38: Mulla oli tuota samaa kakkosta oottaessani,kohtu painoi tiettyjä hermoja niin siitä aiheutui tuollainen inha jalkaan säteilevä kipu.Eipä siihen oikein mikään auttanut,hävisi ajan kanssa.Pienessä liikkeessä koitin olla ja lepohetkiä välillä.Hierominen myös auttoi särkyyn.Tässä kolmannessa raskaudessa ei oo tuota vielä ollut,alaselkä kyllä kipeytyy välillä kovastikin,sit vaan pistän miehen hieromaan alaselkää tai pidän kipeessä kohtaa lämmintä kauratyynyä.
Mulla oli tänään neuvola,neuvolan mukaan rv 25+6 ja sf-mitta huitelee yläkäyrällä,oli jo 28 tänään.Th sanoikin että lähtee kyllä lähetettä painoarvioon koska tuntuu muutenkin että voi olla isompikin tenava taas tulossa että saavat tsekata painoarvion ja päättää sitten sairaalassa miten edetään sen mukaan miltä tilanne vaikuttaa syksyä ajatellen.Pirpanan liikkeet näkyy hyvin masun päältäkin jo,eilenkin näki hyvin kun pikkuinen kääntyi ja potkimisenkin erotti selvästi,tosi liikkuvainen kaveri 
Supistuksista oli myös puhetta kun nyt välillä vihlassut alapäätäkin supistaessa,mutta ei ainakaan mitään tulehduksia oo nyt ollu että kai se vaan on taas meno samanlaista kuin noitten kahen edellisenkin kanssa että vaikka supparit tuntuu niin ei ne onnex mitään aikaan saa.
Samalla oli ton meidän 3v pojankin neuvola,hiukan ajattelin miten se sujuu kun jo eilen poika huusi että hän ei halua neuvolaan ja tekikin stopin tänään neuvolan leikkitilassa kun ois pitäny th:n huoneeseen mennä.Isi joutu itkevän pojan kantaa th:n huoneeseen mutta kun mun neuvolajutut tsekattiin ensin niin pojankin oli sitten helpompi ruveta tekemään th:n pyytämiä tehtäviä ja anto mitat ottaa hyvin.Pojasta oli myös jännä kuulla Pirpanan sydänäänet,sanoikin että " Joo,kyllä siellä selvästi joku on "
Mulla oli tänään neuvola,neuvolan mukaan rv 25+6 ja sf-mitta huitelee yläkäyrällä,oli jo 28 tänään.
Th sanoikin että lähtee kyllä lähetettä painoarvioon koska tuntuu muutenkin että voi olla isompikin tenava taas tulossa että saavat tsekata painoarvion ja päättää sitten sairaalassa miten edetään sen mukaan miltä tilanne vaikuttaa syksyä ajatellen.Pirpanan liikkeet näkyy hyvin masun päältäkin jo,eilenkin näki hyvin kun pikkuinen kääntyi ja potkimisenkin erotti selvästi,tosi liikkuvainen kaveri Supistuksista oli myös puhetta kun nyt välillä vihlassut alapäätäkin supistaessa,mutta ei ainakaan mitään tulehduksia oo nyt ollu että kai se vaan on taas meno samanlaista kuin noitten kahen edellisenkin kanssa että vaikka supparit tuntuu niin ei ne onnex mitään aikaan saa.Samalla oli ton meidän 3v pojankin neuvola,hiukan ajattelin miten se sujuu kun jo eilen poika huusi että hän ei halua neuvolaan ja tekikin stopin tänään neuvolan leikkitilassa kun ois pitäny th:n huoneeseen mennä.Isi joutu itkevän pojan kantaa th:n huoneeseen mutta kun mun neuvolajutut tsekattiin ensin niin pojankin oli sitten helpompi ruveta tekemään th:n pyytämiä tehtäviä ja anto mitat ottaa hyvin.Pojasta oli myös jännä kuulla Pirpanan sydänäänet,sanoikin että " Joo,kyllä siellä selvästi joku on "
onpas täällä hiljaista...
meillä on ollut vanhemmat pojat pari viikkoa vuoron perään kuumeessa, niin ei olla päästy kärryttelemään. ja mies on ollut pitkiä päiviä töissä, aamusta iltamyöhään viikonloppuja myöten, niin en ole yksinänikään päässyt lenkille. on sitten kökitty vain kotona ja käyty kaupasta hakemassa vain tärkeimmät ostokset (tottakai herkut kuului näihin tärkeimpiin...) ja järkyttävä makeanhimon on ollut koko ajan. on sitten tullut syötyä ja syötyä... koko ajan on sellainen olo, että mitäs hyvää mää nyt sitten söisin...
sitten vietettiin nuorimmaisen 1v synttäreitä ja niiden perään äitienpäivää.
multa meinas maanantai aamuna päästä itku kun astuin vaa'alle... mulle oli kahdessa viikossa tullut 4kg!! ja nyt maanantai aamuna mulla oli naamakin ihan pöhöttynyt ja nilkat ja pohkeet turvoksissa...
maanantai ja eilinen meni syömisten osalta hyvin, sain pidettyä itseni irti herkuista, vaikka ei se makeanhimo mihinkään ole kadonnut. tänä aamuna vaakakin näytti jo 1,4kg vähempi maanantai aamun hirmulukemaan verrattuna. toivottavasti tästä vielä laskee... maanantaina mulla oli iltapäivällä ja illalla ihan järkyttävä pääkipu, johtui varmaan suklaanpuutteesta...
ja sain varattua ensi maanantaille sen toisen sokerirasituksen ja sitten perjantaina onkin neuvola. tämän mahdollisen rd:nkin takia pitäisi jättää ne herkut sinne kauppaan. toivon, että painokin normalisoituisi tuohon ensi viikon perjantain neuvolaan mennessä. :)
meillä on ollut vanhemmat pojat pari viikkoa vuoron perään kuumeessa, niin ei olla päästy kärryttelemään. ja mies on ollut pitkiä päiviä töissä, aamusta iltamyöhään viikonloppuja myöten, niin en ole yksinänikään päässyt lenkille. on sitten kökitty vain kotona ja käyty kaupasta hakemassa vain tärkeimmät ostokset (tottakai herkut kuului näihin tärkeimpiin...) ja järkyttävä makeanhimon on ollut koko ajan. on sitten tullut syötyä ja syötyä... koko ajan on sellainen olo, että mitäs hyvää mää nyt sitten söisin...
sitten vietettiin nuorimmaisen 1v synttäreitä ja niiden perään äitienpäivää.
multa meinas maanantai aamuna päästä itku kun astuin vaa'alle... mulle oli kahdessa viikossa tullut 4kg!! ja nyt maanantai aamuna mulla oli naamakin ihan pöhöttynyt ja nilkat ja pohkeet turvoksissa...
maanantai ja eilinen meni syömisten osalta hyvin, sain pidettyä itseni irti herkuista, vaikka ei se makeanhimo mihinkään ole kadonnut. tänä aamuna vaakakin näytti jo 1,4kg vähempi maanantai aamun hirmulukemaan verrattuna. toivottavasti tästä vielä laskee... maanantaina mulla oli iltapäivällä ja illalla ihan järkyttävä pääkipu, johtui varmaan suklaanpuutteesta...
ja sain varattua ensi maanantaille sen toisen sokerirasituksen ja sitten perjantaina onkin neuvola. tämän mahdollisen rd:nkin takia pitäisi jättää ne herkut sinne kauppaan. toivon, että painokin normalisoituisi tuohon ensi viikon perjantain neuvolaan mennessä. :)
Ninetsu, kokeile 2 vkoa ilman lisättyä sokeria, josko se auttaisi makeanhimoon. Mulla on ihan kamala sokerikoukku päällä, nyt takana on se reilu viikko Vapun jälkeistä sokeritonta elämää ja edelleen tulee vesi kielelle pelkästä ajatuksesta. Ja lisäksi mä oon alkanut leipomaan pitkän tauon jälkeen, ihan kuin kurjuuden maksimoimiseksi.
Eilen surffaillessa löysin herkkukirjan, joka on täynnä sokerittomia reseptejä, joten ajattelin sen hommata ja kokeilla seuraavaksi mielummin sellaisia. Illalla tuli se dokkarikin sokerilapsista ja herätteli taas hieman lisää tähän vanhemman vastuuseen ja esimerkkiin...
Tsemppiä toiselle sokerihiirelle, kyllä senkin addition voi saada kuriin!
Eilen surffaillessa löysin herkkukirjan, joka on täynnä sokerittomia reseptejä, joten ajattelin sen hommata ja kokeilla seuraavaksi mielummin sellaisia. Illalla tuli se dokkarikin sokerilapsista ja herätteli taas hieman lisää tähän vanhemman vastuuseen ja esimerkkiin...
Tsemppiä toiselle sokerihiirelle, kyllä senkin addition voi saada kuriin!
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Täällä kolmas sokerikoukkuinen. Mulla on auttanut se, että annan itselleni luvan johonkin pieneen herkkuun iltaisin. Yleensä se on 1-2 palaa tummaa (tai tummahkoa) suklaata. Sen turvin ei tule herkuteltua pitkin päivää, kun tietää että iltapalan kylkiäisenä saa tuon pienen herkun. Lisäksi tumma suklaa on siitä hyvä, että sitä ei edes tee mieli mussuttaa koko levyllistä kerralla, kun se on niin täyteläistä.
Lisäksi oon opetellut (jo edellisen raskauden radin myötä) jättämään pois maustetut jugurtit sekä vaaleimmat leivät. Jos syön maustettuja juguja, laitan vain osan sitä ja sekoitan loput (vähintään puolet) maustamatonta jugua tai rahkaa. Huomaankin nykyään, että nuo maustetut jugurtit maistuukin sellaisenaan liian makeilta jo omaan makuun, vaikka ennen oon tykänny niistä paljon. Teen myös itse sekoituksia, esim marjoja pakkasesta, maustamatonta jugua ja vähän maustamatonta rahkaa - ja on parempaa kuin kaupan sokeriset jugurtit. Myös leivästä valitse kuituisempia vaihtoehtoja, joko tummaa tai ainakin yli 6% (mieluusti yli 7%) kuitua sisältävää vaaleampaa.
Edellisessä raskaudessa opinkin, että oma maku muuttuu: Kun syö terveellisemmin (vähemmän lisättyä sokeria ja varsinkin karkkeja, enemmän kuitua ja kasviksia), tekee paljon vähemmän mieli napostella herkkuja. Myös säännöllinen ateriarytmi auttaa. On kuitenkin todella helppo vajota takaisin vanhoihin tapoihin, oonkin miettinyt että mulla taitaa olla taipumusta sokeririippuvuuteen. Pitää myös pysyä kaupassa tiukkana: kun ei osta herkkuja kotiin, ei ole mitään mitä napostella ja mihin sortua heikon hetken tullen.
Mulla oli heti vapun jälkeen se toinen sokerirasitustesti ja paastoarvo oli nippanappa yli rajan. Nyt seurailin kotona sokereita 6pv, mutta en muuttanut syömisiäni radikaalisti. Okei, muistin useammin syödä salaattia, mutta esim viime viikonlopun masukekkereillä en yhtään rajoittanut herkkujen syömistä. Ja HURRAA, sain puhtaat paperit! Ei yksikään arvo ylittänyt rajaa!! Kyllä nyt on hyvä fiilis! :) Mutta silti, ei passaa ratketa itsekään herkuttelemaan tän enempää. Satunnainen päivä silloin tällöin plus nuo pikkuruiset iltasuklaani ovat ok, mutta enemmästä varmasti puhkeaisi taas radi. Sain kotiin vielä sen mittauslaitteen ja muut tykötarpeet, että voin loppuraskauden ajan silloin tällöin itse seurata sokereitani. Terkka sanoi, että varsinkin jos heikottaa tai on kovaa päänsärkyä, voisin mitata sokeriarvot. Kuulemma isoin riski sokerien heittelyille on juuri nyt, viikot 24-34, kun vauva kasvaa eniten. Sen jälkeen äidinkin kroppa jälleen tasaantuu, kun vauvan isoin kasvuspurtti on ohi.
Seimihuonoina uutisina se, että sairauslomani jatkuu yhä - nyt äitiysvapaan alkuun asti. Supistukset vaivaa heti, jos jotain isompaa tekee tai touhua (kauppareissut, siivoaminen, kävelylenkit). Myös liitoskivut ärhäköityy, jos on koko päivän menossa tai asioilla. Mutta kun malttaa pysyä rauhassa, touhuilee vain maltilla niin olo on ihan hyvä, suht normaali. Toisaalta tuo sairausloma on jopa helpotus: yksi stressin aihe vähemmän. Mulla kuitenkin on yhä tässä rinnalla se opinnäytetyön kirjoittaminen ja alkava remontti kotona. Noin niin kuin perheen, lasten ynnä muun ohella. Että ei kyllä harmita saikulle jäänti, kun saa luvan kanssa hidastaa tahtia ja jättää yhden pohdittavan asian kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
Lisäksi oon opetellut (jo edellisen raskauden radin myötä) jättämään pois maustetut jugurtit sekä vaaleimmat leivät. Jos syön maustettuja juguja, laitan vain osan sitä ja sekoitan loput (vähintään puolet) maustamatonta jugua tai rahkaa. Huomaankin nykyään, että nuo maustetut jugurtit maistuukin sellaisenaan liian makeilta jo omaan makuun, vaikka ennen oon tykänny niistä paljon. Teen myös itse sekoituksia, esim marjoja pakkasesta, maustamatonta jugua ja vähän maustamatonta rahkaa - ja on parempaa kuin kaupan sokeriset jugurtit. Myös leivästä valitse kuituisempia vaihtoehtoja, joko tummaa tai ainakin yli 6% (mieluusti yli 7%) kuitua sisältävää vaaleampaa.
Edellisessä raskaudessa opinkin, että oma maku muuttuu: Kun syö terveellisemmin (vähemmän lisättyä sokeria ja varsinkin karkkeja, enemmän kuitua ja kasviksia), tekee paljon vähemmän mieli napostella herkkuja. Myös säännöllinen ateriarytmi auttaa. On kuitenkin todella helppo vajota takaisin vanhoihin tapoihin, oonkin miettinyt että mulla taitaa olla taipumusta sokeririippuvuuteen. Pitää myös pysyä kaupassa tiukkana: kun ei osta herkkuja kotiin, ei ole mitään mitä napostella ja mihin sortua heikon hetken tullen.
Mulla oli heti vapun jälkeen se toinen sokerirasitustesti ja paastoarvo oli nippanappa yli rajan. Nyt seurailin kotona sokereita 6pv, mutta en muuttanut syömisiäni radikaalisti. Okei, muistin useammin syödä salaattia, mutta esim viime viikonlopun masukekkereillä en yhtään rajoittanut herkkujen syömistä. Ja HURRAA, sain puhtaat paperit! Ei yksikään arvo ylittänyt rajaa!! Kyllä nyt on hyvä fiilis! :) Mutta silti, ei passaa ratketa itsekään herkuttelemaan tän enempää. Satunnainen päivä silloin tällöin plus nuo pikkuruiset iltasuklaani ovat ok, mutta enemmästä varmasti puhkeaisi taas radi. Sain kotiin vielä sen mittauslaitteen ja muut tykötarpeet, että voin loppuraskauden ajan silloin tällöin itse seurata sokereitani. Terkka sanoi, että varsinkin jos heikottaa tai on kovaa päänsärkyä, voisin mitata sokeriarvot. Kuulemma isoin riski sokerien heittelyille on juuri nyt, viikot 24-34, kun vauva kasvaa eniten. Sen jälkeen äidinkin kroppa jälleen tasaantuu, kun vauvan isoin kasvuspurtti on ohi.
Seimihuonoina uutisina se, että sairauslomani jatkuu yhä - nyt äitiysvapaan alkuun asti. Supistukset vaivaa heti, jos jotain isompaa tekee tai touhua (kauppareissut, siivoaminen, kävelylenkit). Myös liitoskivut ärhäköityy, jos on koko päivän menossa tai asioilla. Mutta kun malttaa pysyä rauhassa, touhuilee vain maltilla niin olo on ihan hyvä, suht normaali. Toisaalta tuo sairausloma on jopa helpotus: yksi stressin aihe vähemmän. Mulla kuitenkin on yhä tässä rinnalla se opinnäytetyön kirjoittaminen ja alkava remontti kotona. Noin niin kuin perheen, lasten ynnä muun ohella. Että ei kyllä harmita saikulle jäänti, kun saa luvan kanssa hidastaa tahtia ja jättää yhden pohdittavan asian kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
sain viime syksyn aikana pudotettua painoa 10kg ja pääsin normaali painon puolelle. en ollutkaan lasten jälkeen painanut noin vähän. nuorimmainen syntyi viime toukokuussa ja kesän aikana mussutin vielä aika paljon kaikkia herkkuja, kun ne oli raskauden aikana rd:n takia kiellettyjä. vaikka tuli niitä kyllä syötyä loppu raskaudestakin muutama viimeinen viikko, kun silloin oli myös ihan kamala herkkuhimo päällä.
mutta heinä-elokuun vaihteessa jätin oikeastaan kokonaan herkut pois ja merkkailin kiloklubiin syömisiäni. olin kyllä siihen mennessä saanut sen raskauden kilot karistettua. jo ensimmäisen herkuttoman viikon jälkeen ei edes enää tehnyt mieli herkkuja. ja kun paino alkoi putoamaan, niin pystyi olla syömättä suklaata ja se motivoi jatkamaan.
eli kyllä vain kun saa itseä niskasta kiinni, niin siitä sokerihimosta pääsee irti.
joulukuu meni höllätessä, annoin luvan itselleni syödä ja kelit olivat huonoja lasten kanssa kärryttelyyn. tarkoitus oli joulun jälkeen palata taas ruotuun ja kevään aikana saada loput ylimääräiset kilot pois. mutta aaton aattona teinkin sen positiivisen raskaustestin, joten painonpudotus projekti sai jäädä. lopetin kyllä herkkujen mässäilyn joulun jälkeen, mutta nyt raskauden puolen välin jälkeen se herkkuhimo on iskenyt... ja pahentunut vain koko ajan!
mulla vain pitää olla ehdoton ei noille herkuille, jos annan itselleni luvan ottaa palan suklaata, niin kohta olenkin syönyt koko rivin. ja hetken päästä saattaa olla koko levy mennyttä... parempi vain olla ottamatta.
ja oih, käytiin tänään anoppilassa ja anoppi oli tehnyt ihania KERMAMUNKKEJA!! arvatkaa tekikö mieli syödä niitä?! olisin voinut syödä koko lautasellisen niitä, ovat niin hyviä! mutta sain pidettyä näppini erossa, enkä syönyt yhtään! olen kyllä aika ylpeä itsestäni!
mutta heinä-elokuun vaihteessa jätin oikeastaan kokonaan herkut pois ja merkkailin kiloklubiin syömisiäni. olin kyllä siihen mennessä saanut sen raskauden kilot karistettua. jo ensimmäisen herkuttoman viikon jälkeen ei edes enää tehnyt mieli herkkuja. ja kun paino alkoi putoamaan, niin pystyi olla syömättä suklaata ja se motivoi jatkamaan.
eli kyllä vain kun saa itseä niskasta kiinni, niin siitä sokerihimosta pääsee irti.
joulukuu meni höllätessä, annoin luvan itselleni syödä ja kelit olivat huonoja lasten kanssa kärryttelyyn. tarkoitus oli joulun jälkeen palata taas ruotuun ja kevään aikana saada loput ylimääräiset kilot pois. mutta aaton aattona teinkin sen positiivisen raskaustestin, joten painonpudotus projekti sai jäädä. lopetin kyllä herkkujen mässäilyn joulun jälkeen, mutta nyt raskauden puolen välin jälkeen se herkkuhimo on iskenyt... ja pahentunut vain koko ajan!
mulla vain pitää olla ehdoton ei noille herkuille, jos annan itselleni luvan ottaa palan suklaata, niin kohta olenkin syönyt koko rivin. ja hetken päästä saattaa olla koko levy mennyttä... parempi vain olla ottamatta.
ja oih, käytiin tänään anoppilassa ja anoppi oli tehnyt ihania KERMAMUNKKEJA!! arvatkaa tekikö mieli syödä niitä?! olisin voinut syödä koko lautasellisen niitä, ovat niin hyviä! mutta sain pidettyä näppini erossa, enkä syönyt yhtään! olen kyllä aika ylpeä itsestäni!
Muokattu viimeksi:
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Mäkin kyllå vetäisin toissailtana överit kemuista jääneistä suklaanamuista ja oli kyllä ihan törkeen huono olo sen jälkeen, vatsaa väänsi pinkeänä ja närästi. Siitäpä sai taas vähän muistutusta että kohtuus kaikessa ja herkuissa vähempi on parempi. Niitä namuja on yhä PALJON mutta yritän syöttää miehelle mahd paljon niistä ja itse vain kohtuudella.
Täällä kans sokerihimonen, mutta sokereissa ei onneksi kai mitään häikkää ole. Olen kyllä karsinu perusruuasta kans sokerit pois ja herkuttelen sitten joka päivä paremmalla omallatunnolla suklaata, keksiä tai jäätelöä.. Maustettuja sokerijuguja en syö vaan tilalla rahkaa tai viiliä. Mulla ajoittuu se herkkuhimo onneksi vaan päiväaikaan, et illalla ei tee mieli. Tosin kaakao tulee sillonki juotua
Paino oli laskenut kun tänään kävin vaakalla. Tosin sihen on niin yksinkertasen kamala syy et meillä sairastettu kauhee vatsatauti. Mikälie noro mahtoi olla. Ainoastaan toinen pojista pysy terveenä. Itelle ainaki eilinen oli niin hirvee päivä kun huono olo ja kuumetta ja joutu lapset hoitaan. Mies oli myös kipeenä ja muka niin heikko ettei pystyny osallistumaan mihenkä... kyllä otti/ottaa päähän..mrr.. sit kun ite joutu kans makailemaan paljon niin selkä ei tykänny yhtään et on vielkin ihan puutunut.
Ultrassakin tuli käytyä ja nyt istukka oli noussut ihan hyvin ettei ongelmaa pitäs olla alatiesynnytykselle sen puolesta. Vauvan painoarvio oli 1300g ja keskikäyrällä kasvoi. Ja edelleen tyttöseltä näytti. Huomenna jo rv29+0
Paino oli laskenut kun tänään kävin vaakalla. Tosin sihen on niin yksinkertasen kamala syy et meillä sairastettu kauhee vatsatauti. Mikälie noro mahtoi olla. Ainoastaan toinen pojista pysy terveenä. Itelle ainaki eilinen oli niin hirvee päivä kun huono olo ja kuumetta ja joutu lapset hoitaan. Mies oli myös kipeenä ja muka niin heikko ettei pystyny osallistumaan mihenkä... kyllä otti/ottaa päähän..mrr.. sit kun ite joutu kans makailemaan paljon niin selkä ei tykänny yhtään et on vielkin ihan puutunut.
Ultrassakin tuli käytyä ja nyt istukka oli noussut ihan hyvin ettei ongelmaa pitäs olla alatiesynnytykselle sen puolesta. Vauvan painoarvio oli 1300g ja keskikäyrällä kasvoi. Ja edelleen tyttöseltä näytti. Huomenna jo rv29+0
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Uhhui, lykkäsi sitten kevään kunniaksi ärsyttävän räkätaudin mulle. Onneksi lapset on terveinä *koputtaa puuta*, mutta itsellä on kyllä tosi tukkoinen olo. Tässä pitäisi vielä saada näistä räkäisistä aivoista fiksua tekstiä opinnäytetyöhön kirjoiteltua. Onneksi oon sentään jo valmiiksi saikulla, niin ei tarvii töissä yrittää pärjäillä tämänkään vuoksi.
Vauva tuntuu kasvaneen ja voinee hyvin - ainakin liikkeiden ja potkujen määrästä arvioituna. Hirmuiset sembalot käy vatsassa päivittäin ja se on I-HA-NAA! Kaikista supistuksista ja liitoskivuista huolimatta tää on juuri sitä aikaa mitä raskaudessa rakastan: vatsa ei ole vielä liian iso tai tukala, sekä vauva liikkuu paljon ja tuntuu jo vastaavan mun kosketuksiin vatsan päältä.
Oon parin viikon ajan alkanut enemmän pohtia itse vauvaa. Tähän asti mun ajatukset on enemmän pyörineet tulevassa arjessa: mullistaako vauva kaiken? miten mulla riittää kädet ja hermot? riittääkö meillä tila? miten paljon mies pystyy olemaan arjessa läsnä? kuinka paljon joudun ja kehtaan pyytää sukulaisilta ja ystäviltä apua syksyllä? saanko silloin nukuttua vai heräileekö vauva paljon? jne jne jne. Vauvaankin liittyvät ajatukset on olleet enemmän siltä kantilta, että miten hänen luonteensa tulee vaikuttamaan muuhun perheeseen. Esim. onko hän hyvä nukkuja vai herätteleekö minua paljon öisin, sekä viihtyykö hän lattialla köllimässä ja sisarusten leikkejä seuraamassa vai onko hän tyytyväinen vain sylissä (kuten esikoinen)?
Huomasin, että monet näistä on varsin negatiivisia olettamuksia ja hermoiluja, joten oon nyt pyrkinyt aktiivisesti irti noista ja ajatella vauvasta enemmän hänen itsensä vuoksi. Onkohan hänellä paljon hiuksia jo syntyessään kuten sisaruksillaan? Onko hän hitaasti lämpenevä ja maailmaan varovaisemmin tutustuva, vai vauhti päällä oleva tättähäärä? Millaista tuntuu pidellä jälleen niin pientä, pikkuruista vauvaa, ja tuijottaa hänen suuriin syviin silmiinsä? :)
Vauva tuntuu kasvaneen ja voinee hyvin - ainakin liikkeiden ja potkujen määrästä arvioituna. Hirmuiset sembalot käy vatsassa päivittäin ja se on I-HA-NAA! Kaikista supistuksista ja liitoskivuista huolimatta tää on juuri sitä aikaa mitä raskaudessa rakastan: vatsa ei ole vielä liian iso tai tukala, sekä vauva liikkuu paljon ja tuntuu jo vastaavan mun kosketuksiin vatsan päältä.
Oon parin viikon ajan alkanut enemmän pohtia itse vauvaa. Tähän asti mun ajatukset on enemmän pyörineet tulevassa arjessa: mullistaako vauva kaiken? miten mulla riittää kädet ja hermot? riittääkö meillä tila? miten paljon mies pystyy olemaan arjessa läsnä? kuinka paljon joudun ja kehtaan pyytää sukulaisilta ja ystäviltä apua syksyllä? saanko silloin nukuttua vai heräileekö vauva paljon? jne jne jne. Vauvaankin liittyvät ajatukset on olleet enemmän siltä kantilta, että miten hänen luonteensa tulee vaikuttamaan muuhun perheeseen. Esim. onko hän hyvä nukkuja vai herätteleekö minua paljon öisin, sekä viihtyykö hän lattialla köllimässä ja sisarusten leikkejä seuraamassa vai onko hän tyytyväinen vain sylissä (kuten esikoinen)?
Huomasin, että monet näistä on varsin negatiivisia olettamuksia ja hermoiluja, joten oon nyt pyrkinyt aktiivisesti irti noista ja ajatella vauvasta enemmän hänen itsensä vuoksi. Onkohan hänellä paljon hiuksia jo syntyessään kuten sisaruksillaan? Onko hän hitaasti lämpenevä ja maailmaan varovaisemmin tutustuva, vai vauhti päällä oleva tättähäärä? Millaista tuntuu pidellä jälleen niin pientä, pikkuruista vauvaa, ja tuijottaa hänen suuriin syviin silmiinsä? :)
mulla on jotenkin luottavainen mieli (ehkä jopa liiankin luottavainen mieli...), kun kaksi edellistä lasta oli tosi helppoja vauvoja, viihtyivät yksinään, nukkuivat öisin, niin jotenkin ajattelen, että tottakai tämä neljäskin on. esikoinen valvotti ensimmäisen kuukauden, viihtyi hereillä ollessaan vain sylissä ja hermostui heti vaunuissa kun heräsi. ehkä oli itsessäkin "vikaa", kun oli aikaakin kanniskella ja "totuttaa" siihen sylissä olemiseen. enhän nyt tietenkään huudattanut näitä seuraavia, mutta aivan kuin he olisivat aistineet, että äidin ajan pitää riittää muihinkin.
mua eniten stressaa tässä se, kun esikoinen lähtee eskariin syksyllä ja taksi hänet käy 700m päästä hakemassa, että miten kolmen lapsen kanssa aamuisin lähden viemään häntä tien varteen. ja sitten iltapäivällä käyn hakemassa. mies on kuitenkin aamusta iltaan töissä, niin tuo esikoisen eskariin huolehtiminen jää sanomattakin mulle. ja kuka häntä on eskariin laittamassa, kun olen synnärillä...
meinattiin, että kun selviää mikä taksi häntä kuskaa, niin kysytään voisiko tämä hakea pojan kotoa asti, että maksetaan itse tuo 700m pätkä. tuo meidän oma tien pätkä kuitenkin on oikeastaan reitin pahin, valoton, talvella huonosti aurataan, eikä ollenkaan hiekoteta, mutkainen metsätie. vaikka eihän liikenne kovin suurta tässä tiellä ole, mutta monet ajaa sitten tosi kovaa, että ollaan monesti meinattu jäädä auton alle kun metsän ja mutkien takia näkyvyys on huono.
mua eniten stressaa tässä se, kun esikoinen lähtee eskariin syksyllä ja taksi hänet käy 700m päästä hakemassa, että miten kolmen lapsen kanssa aamuisin lähden viemään häntä tien varteen. ja sitten iltapäivällä käyn hakemassa. mies on kuitenkin aamusta iltaan töissä, niin tuo esikoisen eskariin huolehtiminen jää sanomattakin mulle. ja kuka häntä on eskariin laittamassa, kun olen synnärillä...
meinattiin, että kun selviää mikä taksi häntä kuskaa, niin kysytään voisiko tämä hakea pojan kotoa asti, että maksetaan itse tuo 700m pätkä. tuo meidän oma tien pätkä kuitenkin on oikeastaan reitin pahin, valoton, talvella huonosti aurataan, eikä ollenkaan hiekoteta, mutkainen metsätie. vaikka eihän liikenne kovin suurta tässä tiellä ole, mutta monet ajaa sitten tosi kovaa, että ollaan monesti meinattu jäädä auton alle kun metsän ja mutkien takia näkyvyys on huono.
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Samaa mieltä ninetsun kanssa. Meilläkin esikoinen on ollut "hankalampi" vauvana kuin toinen, josta osa on varmasti omaa "syytä" ja kokemattomuutta. On näillä kahdella toki luonne-erojakin, isompi on äitiinsä tullut tulistuva tuittupää kun taas pienempi on isänsä kaltainen rauhallinen ja perusaurinkoinen sinnikäs itseyrittäjä. Hoitopaikassakin (niin nykyisessä kuin edellisessäkin) on taivasteltu kuinka sisarukset voivatkin olla niin erilaisia, kuin yö ja päivä, aivan ääripäissä. Saas nähdä tuleeko kolmannesta jotain siltä väliltä vai mahdollisesti vielä jokin kolmas ääripää.
Hankalan kuuloinen tilanne teillä tuo eskaritaksi. Toivottavasti löytyy ratkaisu!
Hankalan kuuloinen tilanne teillä tuo eskaritaksi. Toivottavasti löytyy ratkaisu!
joo toivon kyllä suuresti, että saadaan järkättyä asiat niin, että taksi hakee aamulla kotipihasta ja tuo iltapäivällä takaisin kotiin asti. helpottaisi kyllä mun elämää suuresti! tokihan esikoinen on niin reipas, että varmasti kyllä itsekin pärjäisi tuon meidän tien pätkän, mutta jotenkin en uskalla laittaa tätä vielä yksinään sitä kävelemään...
meillä myös tuo esikoinen on tosi omapäinen tuittupää, rohkea ja puhelias. hän on kyllä tullut ihan isäänsä. kakkonen on taas tullut varmaan minuun, on paljon rauhallisempi, kiltimpi ja ujompi, totteleekin paremmin. toki kakkosen on ollut pakko oppia omatahtoisuuttakin esikoisen kanssa, ettei aivan jää jalkoihin... tästä 1v kolmosesta en oikein vielä tiedä kummanlainen hän oikein on.
meillä myös tuo esikoinen on tosi omapäinen tuittupää, rohkea ja puhelias. hän on kyllä tullut ihan isäänsä.
kakkonen on taas tullut varmaan minuun, on paljon rauhallisempi, kiltimpi ja ujompi, totteleekin paremmin. toki kakkosen on ollut pakko oppia omatahtoisuuttakin esikoisen kanssa, ettei aivan jää jalkoihin... tästä 1v kolmosesta en oikein vielä tiedä kummanlainen hän oikein on.Mä pistän myös oman kokemattomuuden piikkiin esikoisen "hankaluuden". Joskus on ihan harmittanut, kuinka vähän sitä silloin uudessa tilanteessa pystyi luottamaan itseensä. Siksi oonkin koittanut aina kaikille ensi kertaa äidiksi tuleville sanoa, että älä kuuntele muiden neuvoja vaan luota itseesi, koska kukaan muu ei näe koko totuutta ja elä samanlaisessa symbioosissa vauvan kanssa kuin sinä itse. Kuopuksesta tuli siis helppo vauva, tosin nyt 3-vuotiaana on ihan pain in the ass, minkä vuoksi toivoin valtavasti tyttövauvaa :D Vaikka ei sillä sukupuolella taida olla tuohon luonteeseen määräysvaltaa, niin omat kokemukset ne eniten muokkaa ajatuksia.