asiasta omaan napaan, nyt voin onneksi sanoa, että tunnen liikkeet. :) en niitä edelleenkään selällään rauhassa maaten ole tuntenut, mutta kuitenkin näin kun koneellakin istuu tai hommailee jotain, niin silloin välillä jotain tuntuu. en sinne neuvolaan soittanut, kun ajattelin ettei asialle kuitenkaan voida mitään tehdä jos sattuisikin että vauvalla ei olisikaan kaikki kunnossa. ehkä siis jaksan odottaa sen viikon verran siihen ultraan. voisin olettaa, että nyt vain tällä kertaa se istukka on siinä etuseinässä, niin sen takia näin myöhään tunnen liikkeet. jos en olisi tuntenut kakkosesta niin aikaisin (rv15-16), niin tuskin olisin huolestunut nyt...
Kolmannen, neljännen jne. elokuiset odottajat
- Ketjun aloittaja Mukkelis
- Aloituspäivämäärä
Rakenneultrasta kotiuduttu ja kaikki oli Pirpanalla hyvin,liikkuva nikottelija
Ja mun uni ei sitten pitänyt kutiaan eikä myöskään taaskaan tuntemukset koska lääkärin mukaan ultrassa näkyi häpyhuulet eikä kikkeliä elikkä meillekin siis annettiin aikasta varma tyttöveikkaus ja mä menin ihan sekasin ilosta mutta myös siitä miten taas heitti mun omat tuntemukset ja totuus
Ja törmättiin vielä sairaalan ulkopuolella mun miehen tätiin joka on jo yli 80v ja juteltiin siinä niin hän katto mun mahaa ja sano että sieltä on selvästi tyttö tulossa.Ei voitu todeta kun että niin tuo lääkärikin sanoi 
Samainen täti tiesi myös meiän esikoisneidistä vaan mun masua kattomalla että tyttö se on eikä poika ja tyttöhän se oli,tokasta veikkaili poikaa ja sit sanottiinkin että juu,samaa lekuri sano.a
Vauvan mitat vastasi myös ihan kivasti viikkoja ja istukka onkin nyt sitten siirtynyt korkealle takaseinään tosta sivusta.Mullakin helpotti siis hiukan se kammo 5kg painavasta lapsesta kun nyt jo painoarvio oli Pirpanalla pienempi kuin tokasta tenavasta näillä viikoilla eli hyvillä mielin tässä saa nauttia raskaudesta
Terv.Mertsi86 ja Pirpana
Ja mun uni ei sitten pitänyt kutiaan eikä myöskään taaskaan tuntemukset koska lääkärin mukaan ultrassa näkyi häpyhuulet eikä kikkeliä elikkä meillekin siis annettiin aikasta varma tyttöveikkaus ja mä menin ihan sekasin ilosta mutta myös siitä miten taas heitti mun omat tuntemukset ja totuus Ja törmättiin vielä sairaalan ulkopuolella mun miehen tätiin joka on jo yli 80v ja juteltiin siinä niin hän katto mun mahaa ja sano että sieltä on selvästi tyttö tulossa.Ei voitu todeta kun että niin tuo lääkärikin sanoi Samainen täti tiesi myös meiän esikoisneidistä vaan mun masua kattomalla että tyttö se on eikä poika ja tyttöhän se oli,tokasta veikkaili poikaa ja sit sanottiinkin että juu,samaa lekuri sano.aVauvan mitat vastasi myös ihan kivasti viikkoja ja istukka onkin nyt sitten siirtynyt korkealle takaseinään tosta sivusta.Mullakin helpotti siis hiukan se kammo 5kg painavasta lapsesta kun nyt jo painoarvio oli Pirpanalla pienempi kuin tokasta tenavasta näillä viikoilla eli hyvillä mielin tässä saa nauttia raskaudesta
Terv.Mertsi86 ja Pirpana
Helmis
Oman äänensä löytänyt
Mertsi Onnea tyttöuutisista! :)
Mulla neuvola oli tänään ja kaikki kunnossa, sydänäänet jumputteli ja liikkeitä tuntuu muutenkin hyvin <3 Nyt rv 20+6. Sf mitta otettiin nyt ekan kerran ja sain uuden ajan jo 2 viikon päähän niin saan kela paperit heti täytellä :)
Tarvis kans miettiä meenkö Hämeenlinnaan vai Tayssiin synnyttään, oikeastaan ihan sama. Esikoisen synnytin pienessä sairaalassa vammalassa ja tosi kiva paikka sekin, tokan taas tayssissa ja sielläkin meni kaikki hyvin. Jääpä nähtäväks :)
Mulla neuvola oli tänään ja kaikki kunnossa, sydänäänet jumputteli ja liikkeitä tuntuu muutenkin hyvin <3 Nyt rv 20+6. Sf mitta otettiin nyt ekan kerran ja sain uuden ajan jo 2 viikon päähän niin saan kela paperit heti täytellä :)
Tarvis kans miettiä meenkö Hämeenlinnaan vai Tayssiin synnyttään, oikeastaan ihan sama. Esikoisen synnytin pienessä sairaalassa vammalassa ja tosi kiva paikka sekin, tokan taas tayssissa ja sielläkin meni kaikki hyvin. Jääpä nähtäväks :)
Mulla oli viimeksi polikliininen synnytys. Eli vauvan synnyttyä taidettiin olla 6 tuntia sairaalassa ja päästiin kotio. Ei siis kirjauduttu osastolle lainkaan. Periaatteessa toivoisin tätä nytkin kun en saa sairaalassa nukutuksi... jotenkin vaan mietin voisko kaikki mennä taas niin hyvin et pääsis heti lähtemään niin en tavallaan uskalla toivoa kuitenkaan :) Parin päivän kuluttua pitää kuitenkin kävästä sairaalassa vielä tarkistuksella.
Joo polikliinistä tarkoitin :)
Mulla on joku sairaalajännä kai päällä, kun maito ei nouse siellä. Siksi voisi hyvin tulla kotiin rentoutumaan (?), olettaen että se onnistuu yhtä hienosti kuin aiemmin. Molemmilla kerroilla meillä on ekan kuukauden ajan asunut joku sukulainen vuorollaan hoitamassa kotia ja esikoista ja ruokahuoltoa, niin lapsivuodeaika on ollut rento. Mäkin oon aiemmin sairaalasta lähtenyt luvan irtoamisen jälkeen, mut vasta kolmantena päivänä se on hellinnyt, kun on tuo synnytys ollut sen verran raskas.
Mulla on joku sairaalajännä kai päällä, kun maito ei nouse siellä. Siksi voisi hyvin tulla kotiin rentoutumaan (?), olettaen että se onnistuu yhtä hienosti kuin aiemmin. Molemmilla kerroilla meillä on ekan kuukauden ajan asunut joku sukulainen vuorollaan hoitamassa kotia ja esikoista ja ruokahuoltoa, niin lapsivuodeaika on ollut rento. Mäkin oon aiemmin sairaalasta lähtenyt luvan irtoamisen jälkeen, mut vasta kolmantena päivänä se on hellinnyt, kun on tuo synnytys ollut sen verran raskas.
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Sohaisenpa nyt mahdollisesti herhiläispesää, mutta kertokaahan, missä teidät vanhemmat lapset tulevat olemaan päivisin, sitten kun uusi vauva syntyy? (Toki koululaisten kanssa ei ollenkaan niin tulenarka aihe. )
Meillä lapset on nyt 3-4 päivää viikossa päiväkodissa, meidän vanhempien töiden vuoksi. Ajateltiin silti syksyllä jatkaa tätä järjestelyä (tosin enemmän 2-3 päivää viikossa, ei varmaan neljää päivää ellei tule akuutti tarve), eli 13pv/kk on heidän hoitosopimuksensa nyt ja myös syksyllä. Monihan on keskustelupalstoilla paheksunut, kuinka esikoinen/muut vanhemmat lapset "sysätään" kodin ulkopuoliseen hoitoon uuden vauvan "tieltä. Olen vähän sydän syrjällään noita aiemmin lukenut, mutta onneksi ollaan miehen kanssa tässä asiassa yhtä mieltä: meidän perheelle tulee olemaan parasta säilyttää osittainen päivähoito isommille lapsille. Hehän ovat syksyllä 4v ja 3v, ja varsinkin isompi selvästi kaipaa kaveriseuraa. Kerhokin voisi toki olla tähän yksi ratkaisu, mutta koska hoitopaikka on jo lapsille tuttu, he viihtyvät siellä ja puhuvat hyvin lämpimästi hoitajistaan kotonakin, emme halua muuttaa tätä(kin) asiaa syksyllä. Pohdin vain, että saatamme päätyä lyhentämään hoitopäivä, koska alle 5h hoitopäivillä saisi hoitomaksusta alennusta.
Toinen painava(mpi) syy on mun oma jaksaminen. Otin varsinkin esikoisen vauva-ajan todella raskaasti ja lastenkin kasvettua on ollut huomattavissa masennustaipumusta. (Aloitin siitä aiemmin ketjunkin tänne, kuinka synnytyksen jälkeinen masennus tai sen mahdollisuus hieman/jonkinverran/melkoisesti pelottaa.) Oon luonteeltani kiltti tyttö ja myös perfektionisti, mikä on tosi paha yhdistelmä varsinkin äiityden suhteen. Sorruin aiempien kohdalla ylisuorittamiseen ja koin kotona olosta paineita. Kaipaan myös luonnostani suht paljon aikaa olla yksin, joten vauva-arjen jatkuva fyysinen läheisyys tuntui kuormittavalta. Siis näin fiksusti olen jälkikäteen olojani pystynyt analysoimaan, vaikken niitä silloin tilanteen päällä ollessa tunnistanutkaan. Koin vain, että en oikein riitä enkä jaksa - ja silti halusin tehdä kaiken itse enkä osannut ottaa ollenkaan aikaa vain itselleni.
Lisäksi mieheni työkuviot muuttuvat syksyllä ja hän tulee olemaan paljon tavallista enemmän poissa kotoa. Mies on oikea kultakimpale siinä, että on aina halunnut hoitaa lasten kasvatuksen kaikkineen 50/50 kanssani. Joskus jopa tuntuu, että hän hoitaa 60-70 prosenttia ja minä vähemmän! :D Nyt kun tuo tukikallio ei pysty olemaan fyysisesti niin paljon apuna ja läsnä, jännittää jo etukäteen kuinka pärjään enemmän omillani kasvavan lapsikatraan kanssa.
Noh, näiden (teko)syiden varjolla nyt haluaisin taata itselleni stressittömämpiä päiviä syksyksi vauvan kanssa. Toivon niin kovin, että osaisin ottaa tämän kolmannen ja todennäköisesti viimeisen vauvavuoden kiireettömästi, ilman (kuviteltuja) paineita, ja oppisin nauttimaan kotipäivistä vauvan ja isompien lasten kanssa. <3
(Uhh, myykää joku mulle jokin zen-pilleri, että tämä toteutuisi! :D)
)Meillä lapset on nyt 3-4 päivää viikossa päiväkodissa, meidän vanhempien töiden vuoksi. Ajateltiin silti syksyllä jatkaa tätä järjestelyä (tosin enemmän 2-3 päivää viikossa, ei varmaan neljää päivää ellei tule akuutti tarve), eli 13pv/kk on heidän hoitosopimuksensa nyt ja myös syksyllä. Monihan on keskustelupalstoilla paheksunut, kuinka esikoinen/muut vanhemmat lapset "sysätään" kodin ulkopuoliseen hoitoon uuden vauvan "tieltä. Olen vähän sydän syrjällään noita aiemmin lukenut, mutta onneksi ollaan miehen kanssa tässä asiassa yhtä mieltä: meidän perheelle tulee olemaan parasta säilyttää osittainen päivähoito isommille lapsille. Hehän ovat syksyllä 4v ja 3v, ja varsinkin isompi selvästi kaipaa kaveriseuraa. Kerhokin voisi toki olla tähän yksi ratkaisu, mutta koska hoitopaikka on jo lapsille tuttu, he viihtyvät siellä ja puhuvat hyvin lämpimästi hoitajistaan kotonakin, emme halua muuttaa tätä(kin) asiaa syksyllä. Pohdin vain, että saatamme päätyä lyhentämään hoitopäivä, koska alle 5h hoitopäivillä saisi hoitomaksusta alennusta.
Toinen painava(mpi) syy on mun oma jaksaminen. Otin varsinkin esikoisen vauva-ajan todella raskaasti ja lastenkin kasvettua on ollut huomattavissa masennustaipumusta. (Aloitin siitä aiemmin ketjunkin tänne, kuinka synnytyksen jälkeinen masennus tai sen mahdollisuus hieman/jonkinverran/melkoisesti pelottaa.) Oon luonteeltani kiltti tyttö ja myös perfektionisti, mikä on tosi paha yhdistelmä varsinkin äiityden suhteen. Sorruin aiempien kohdalla ylisuorittamiseen ja koin kotona olosta paineita. Kaipaan myös luonnostani suht paljon aikaa olla yksin, joten vauva-arjen jatkuva fyysinen läheisyys tuntui kuormittavalta. Siis näin fiksusti olen jälkikäteen olojani pystynyt analysoimaan, vaikken niitä silloin tilanteen päällä ollessa tunnistanutkaan. Koin vain, että en oikein riitä enkä jaksa - ja silti halusin tehdä kaiken itse enkä osannut ottaa ollenkaan aikaa vain itselleni.
Lisäksi mieheni työkuviot muuttuvat syksyllä ja hän tulee olemaan paljon tavallista enemmän poissa kotoa. Mies on oikea kultakimpale siinä, että on aina halunnut hoitaa lasten kasvatuksen kaikkineen 50/50 kanssani. Joskus jopa tuntuu, että hän hoitaa 60-70 prosenttia ja minä vähemmän! :D Nyt kun tuo tukikallio ei pysty olemaan fyysisesti niin paljon apuna ja läsnä, jännittää jo etukäteen kuinka pärjään enemmän omillani kasvavan lapsikatraan kanssa.
Noh, näiden (teko)syiden varjolla nyt haluaisin taata itselleni stressittömämpiä päiviä syksyksi vauvan kanssa. Toivon niin kovin, että osaisin ottaa tämän kolmannen ja todennäköisesti viimeisen vauvavuoden kiireettömästi, ilman (kuviteltuja) paineita, ja oppisin nauttimaan kotipäivistä vauvan ja isompien lasten kanssa. <3
(Uhh, myykää joku mulle jokin zen-pilleri, että tämä toteutuisi! :D)
Meidän lapset on syksyllä 5,5 ja 4 iältään ja leikkivät kyllä tosi hyvin yhteen noin pienellä ikäerolla. Ovat nyt tarhassa ihan täysipäiväisesti ja vanhempi pitää paikasta ja kavereista siellä hurjan paljon kun taas nuorempi on sellainen kotihiiri, että olisi aina mielummin kotona kuin tarhassa. Hän on kuitenkin sellainen seuraa kaipaava ukkeli, ettei todellakaan leiki yksin vaan haluaa joka asiaan kaverin itselleen. Esikoinen taas viihtyisi myös yksin.
Mehän muutetaan kesän aikana tai alkusyksystä uudelle paikkakunnalle ja maahan, jonka kieltä lapset eivät puhu lainkaan. Ajatuksena on kuitenkin, että menisivät tarhaan ainakin osaksi viikkoa tai osapäiväiseksi jo ihan vain sen vuoksi että saisivat kavereita ja oppisivat kielen. Paikkakunta on sen verran pieni, etten ole varma löytyykö vaikkapa avointa päiväkotia, jossa voisi käydä. Jotainhan munkin on keksittävä päivien ratoksi, etten ihan ilman sosiaalisia ympyröitä päädy olemaan. Osaltaan siis toivon, että lapset löytäisivät kavereita, joiden kautta sitten itsekin tutustuisin uusiin ihmisiin.
Jos jäätäisiin tänne missä nyt asutaan, niin pitäisi pohtia noita tarjolla olevia vaihtoehtoja enemmän. En usko, että ainakaan täysipäiväisesti ja koko viikkoa jatkaisi kumpikaan tarhassa, mutta varmasti jotain muutakin kuin kotonaoloa pitäisi näille vanhemmille keksiä.
Mehän muutetaan kesän aikana tai alkusyksystä uudelle paikkakunnalle ja maahan, jonka kieltä lapset eivät puhu lainkaan. Ajatuksena on kuitenkin, että menisivät tarhaan ainakin osaksi viikkoa tai osapäiväiseksi jo ihan vain sen vuoksi että saisivat kavereita ja oppisivat kielen. Paikkakunta on sen verran pieni, etten ole varma löytyykö vaikkapa avointa päiväkotia, jossa voisi käydä. Jotainhan munkin on keksittävä päivien ratoksi, etten ihan ilman sosiaalisia ympyröitä päädy olemaan. Osaltaan siis toivon, että lapset löytäisivät kavereita, joiden kautta sitten itsekin tutustuisin uusiin ihmisiin.
Jos jäätäisiin tänne missä nyt asutaan, niin pitäisi pohtia noita tarjolla olevia vaihtoehtoja enemmän. En usko, että ainakaan täysipäiväisesti ja koko viikkoa jatkaisi kumpikaan tarhassa, mutta varmasti jotain muutakin kuin kotonaoloa pitäisi näille vanhemmille keksiä.
Meidän esikoinen aloittaa koulun syksyllä, mutta pienempi 5 vuotias jatkaa tällä samalla systeemillä hoidossa kuin nytkin. Eli se on 30 prosenttia hoitoajasta, eli käytännössä 4 tuntia 3-4 aamupäivää vuoroviikoin. Suuttuishan se jos ei saisi jatkaa, niin hyvin viihtyy. Tietysti vaihtoehtona olisi myös seurakunnan kerhot, mutta ne taitaa vain kestää kerralla 2 tuntia. Kun siinä kuljettamisessakin kuitenkin aina on oma hommansa.. siinä ei paljon ehtisi muuta kun tulla ja lähteä taas takaisin hakemaan :) En koe kyllä mitään omantunnontuskia tästä! En kyllä täydellä hoitoajalla raskisi laittaa kun ei kerran pakko ole. Tosin pienin (2v) jää kotiin vielä mun ja vauvan kanssa. Puuhaa siis silti riittää! Meillä on muutenkin niin vähän mitään hoitoapua et jostainhan sitä edes hiukan helpotusta on saatava. Ei ole ainoatakaan isovanhempaa kuka voisi koskaan lapsia hoitaa 
Mulla meni Pääsiäinen flunssassa! Eikä mitään muuta ole kuin pää täynnä räkää, mut tosi kurja olla kun ei voi mitään lääkkeitäkään ottaa. Kolmeen yöhön ei ole oikein nukuttu kun ei saa hengitettyä kunnolla. Jospa se tästä pian menisi!
Mulla meni Pääsiäinen flunssassa! Eikä mitään muuta ole kuin pää täynnä räkää, mut tosi kurja olla kun ei voi mitään lääkkeitäkään ottaa. Kolmeen yöhön ei ole oikein nukuttu kun ei saa hengitettyä kunnolla. Jospa se tästä pian menisi!
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
granger: VAU! Teilläpäs onkin jänniä muutoksia edessä! 
On kyllä varmasti hyväksi lapsillekin, jos löydätte jonkin osa-aikaisen hoitopaikan tai avoimen päikyn, että saavat kavereita ja pääsevät kärryille kielestä. Ja toki sullekin hyvä, koska sitä kautta pääset alulle omankin sosiaalisen verkon kasvattamisessa.
Mammi82: Ihanan tervejärkinen suhtautuminen sulla teidän 5-veen hoidon kanssa! (Mä itse tuppaan välillä syyllistymään turhastakin.) Sullahan on sitten syksyllä kuitenkin kotonakin kädet täynnä vauvan ja pikku-uhmiksen kanssa.
Paranemisia myös flunssaan!
On kyllä varmasti hyväksi lapsillekin, jos löydätte jonkin osa-aikaisen hoitopaikan tai avoimen päikyn, että saavat kavereita ja pääsevät kärryille kielestä. Ja toki sullekin hyvä, koska sitä kautta pääset alulle omankin sosiaalisen verkon kasvattamisessa.Mammi82: Ihanan tervejärkinen suhtautuminen sulla teidän 5-veen hoidon kanssa! (Mä itse tuppaan välillä syyllistymään turhastakin.) Sullahan on sitten syksyllä kuitenkin kotonakin kädet täynnä vauvan ja pikku-uhmiksen kanssa.
Paranemisia myös flunssaan!Täällä myös pohdinnassa samat asiat. Lapset nyt siis 2v ja hieman reilu 3.5v, ja tällä hetkellä molemmat tarhassa kokoaikaisesti, kun me ollaan miehen kanssa töissä (tosin mä nyt tällä hetkellä sairaslomalla). Koska nuorimmaisemme on kuitenkin vasta parivuotias ja selvästi "kotihiiri"-tyyppinen :), hän jää ehdottomasti kotiin vauvan synnyttyä. Vanhemman kohdalla pohdinnassa on lyhennetty päivä/viikko päiväkodissa tai kerhopaikka. Päiväkoti sijaitsee viereisessä talossa, joten viennin ja haun suhteen sijainti on täydellinen. Päiväkodissa tyttö kuitenkin siirtyisi syksyllä vanhimpien ryhmään, jossa on paljon lapsia ja meno omaan silmään välillä melko hurjaa. Lisäksi mietityttää, tuleeko sieltä syksyllä taas kauhea tauti-kierre, kun kesällä kuitenkin lapset on kotona pari kuukautta. Kerhopaikkaakin olen hakenut, mutta sinne olisi pidempi matka ja tällä hetkellä on vielä epävarmaa, onko paikkoja tarjolla.
Mutta sen tiedän, että jotain aktiviteettia muun kuin kodin puolesta on vanhimmalle oltava, koska itse en jaksa, kykene vauvan kanssa tai ylipäänsä ole niin "näpertely-ihminen", että saisin aikaiseksi järjestää askarteluja ym toimintaa (tarpeeksi), jotka kuitenkin kiinnostavat ja innostavat häntä. Ja tietenkin tärkeää on myös kaverisuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen, koska omassa "vanhassa" kaveripiirissäni ei kenelläkään ole lapsia, joten sieltä kautta lapsille ei kavereita ole tarjolla. Puistokavereita tietenkin meillä on jonkun verran ollut, mutta tällä hetkellä tuntuu, että on joko itse tai kaikki muut siirtyneet elämässä eteenpäin/palannut töihin ym, joten se puoli täytyy sitten taas itsekin herätellä uudelleen henkiin. :)
Mutta suurimpana syynä näihin pohdintoihin varmasti on se, että olen myös mukkeliksen tapaan syyllistyvää/itse itseäni syyllistävää sorttia, vaikka kuinka yrittäisin päästä tällaisista ajatuksista eroon. Helpommin sanottu kuin tehty! Samat huono äiti -pohdinnat on käyty läpi, kun lapset aloitti tarhan, koska minä halusin vihdoin päästä usean vuoden opiskelun ja kotivuoden jälkeen työelämään. Itseänsä harvoin päästää näissä asioissa kovin helpolla, ja sitä ei helpota se, että kaikilla (läheisilläkin) tuntuu asiasta olevan se ainoa oikea mielipide. :/
Mutta sen tiedän, että jotain aktiviteettia muun kuin kodin puolesta on vanhimmalle oltava, koska itse en jaksa, kykene vauvan kanssa tai ylipäänsä ole niin "näpertely-ihminen", että saisin aikaiseksi järjestää askarteluja ym toimintaa (tarpeeksi), jotka kuitenkin kiinnostavat ja innostavat häntä. Ja tietenkin tärkeää on myös kaverisuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen, koska omassa "vanhassa" kaveripiirissäni ei kenelläkään ole lapsia, joten sieltä kautta lapsille ei kavereita ole tarjolla. Puistokavereita tietenkin meillä on jonkun verran ollut, mutta tällä hetkellä tuntuu, että on joko itse tai kaikki muut siirtyneet elämässä eteenpäin/palannut töihin ym, joten se puoli täytyy sitten taas itsekin herätellä uudelleen henkiin. :)
Mutta suurimpana syynä näihin pohdintoihin varmasti on se, että olen myös mukkeliksen tapaan syyllistyvää/itse itseäni syyllistävää sorttia, vaikka kuinka yrittäisin päästä tällaisista ajatuksista eroon. Helpommin sanottu kuin tehty! Samat huono äiti -pohdinnat on käyty läpi, kun lapset aloitti tarhan, koska minä halusin vihdoin päästä usean vuoden opiskelun ja kotivuoden jälkeen työelämään. Itseänsä harvoin päästää näissä asioissa kovin helpolla, ja sitä ei helpota se, että kaikilla (läheisilläkin) tuntuu asiasta olevan se ainoa oikea mielipide. :/
Meillä syksyllä keskimmäinen mukula on 3v ja on päätetty että jatkaa pph:lla mutta lyhyempiä päiviä ja välillä vapaapäiviä saa viettää kotona mun ja vauvan kaa,isompi tenavahan meillä on koulussa.
Meillä kans syynä siihen että poitsu jatkaa hoitopaikassa syksyllä on se,että poika kaipaa muuten kavereitaan ja tylsistyisi kotona kuoliaaksi.Olisi myös iso harmi menettää hoitopaikka jossa viihtyy ja jossa on kavereita koska jossain vaiheessahan mä jatkan taas opiskeluja ja sit tarviisi taas poitsulle hoitopaikan...Myös pojan sosiaalisille taidoille päivähoito tekee hyvää ja hoitajan kanssa pääsee sitten sellaisiinkin paikkoihin(retkille,satutunneille,liikuntasalille jumppaan jne.) mihin ei muuten pääsisi.
Meillä meni pääsiäinen juhliessa neitimme synttäreitä,täytti tänään 10v ja pääsiäispyhinä kävi sukulaisia kakkukahvilla.On se jännä ajatella että 10v sitten tulin ekaa kertaa äidiksi kun tyttö syntyi ja nyt sitten odotan viimeistä lapsukaistani joka myös on hyvin vahvasti tyttö
T:Mertsi86 ja Pirpana
Meillä kans syynä siihen että poitsu jatkaa hoitopaikassa syksyllä on se,että poika kaipaa muuten kavereitaan ja tylsistyisi kotona kuoliaaksi.Olisi myös iso harmi menettää hoitopaikka jossa viihtyy ja jossa on kavereita koska jossain vaiheessahan mä jatkan taas opiskeluja ja sit tarviisi taas poitsulle hoitopaikan...Myös pojan sosiaalisille taidoille päivähoito tekee hyvää ja hoitajan kanssa pääsee sitten sellaisiinkin paikkoihin(retkille,satutunneille,liikuntasalille jumppaan jne.) mihin ei muuten pääsisi.
Meillä meni pääsiäinen juhliessa neitimme synttäreitä,täytti tänään 10v ja pääsiäispyhinä kävi sukulaisia kakkukahvilla.On se jännä ajatella että 10v sitten tulin ekaa kertaa äidiksi kun tyttö syntyi ja nyt sitten odotan viimeistä lapsukaistani joka myös on hyvin vahvasti tyttö
T:Mertsi86 ja Pirpana
Helmis
Oman äänensä löytänyt
No meillähän on semmonen tilanne että esikoinen 4v ja nuorempi 1v ovat kotona mun kanssa ja esikoinen on saanut olla kokoajan kotona. Yhden 2kk jakson on ollut tarhassa ja kerhossa on käynyt säännöllisesti. Alunperin pidin itsestäänselvänä että ovat kotona jatkossakin, mutta enää en ookkaan niin varma. Tuo 4v alkaa kaipaan tekemistä ja seuraa..vaikka mäkin oon "näpertelijä" ihminen eli askarrellaan ja ulkoillaan ja touhutaan niin tuntuu että toinen on pitkästynyt. Ja kaipaa seuraa. Puhuttiin miehen kanssa että kun nyt nimenomaan tulee se vauvakin niin olisko esikoiselle kiva saada parina päivänä olla tarhassa ikäisessään seurassa kun mun aika vähenee entisestään. Lähinnä tyttöä ajatellaan, uskoisin kyllä itse jaksavani kaikkien lasten kanssa kotonakin. Mutta vois olla kiva että sais esim. 2pv/ viikossa olla vaikka vajaankin päivän tarhassa. Nuorempaa en toki vielä laita :)
Nää on nyt tämmösiä pähkäilyjä, ei olla vielä lyöty mitään lukkoon. Ja aikaisintaan syksyllä sitten alottaisi. Mä en ala tunteen syyllisyyttä, jokainen tekee niinkun tekee. Mulle on päinvastoin moni sanonut että voisko esikoiselle ollakin tarha hyväks kun on jo tuon ikäinen ja ujostelee isoissa ryhmissä ja alkanut tuleen semmosta vierastamista taas uudestaan..pienempi taas on mutkattomampi eikä tunnu olevan moksiskaan. Selviäis varmaan hyvinkin tarhassa :D Ajateltiin niinkin että vois tehdä esikoiselle hyvää tommonen kevyempi aloitus..joutuis kuitenkin aloittaan sitten kun tää tuleva vauva vähän kasvaa ja aloittavat kaikki tarhan sitten yhtäaikaa.
No mutta semmosia mietteitä täällä :) Mä oon kans kiltti tyttö ja sorrun oleen joskus touhukkaampi kun mitä jaksaisin, tajuan sen vasta liian myöhään. Mutta tykkään vaan häärätä kaikkee niin helposti tartun toimeen ja meen ja teen. Onneks oon aika nopeasti hoksannut että mun ei tarvi kenenkään muun takia suorittaa ja kukaan ei vaadi multa mitään erityistä lähipiirissä..nuoremman vauva-aikana otin rauhallisemmin ja tajusin kyllä kun olin väsynyt etten ala mitään ihmeitä yrittään. Olla lötköttelin päivisin tyttöjen kanssa ja välillä katteltiin muumeja ja syötiin pinaattilettuja :D Ja mies antoi mun esim. nukkua viikonloppuaamut ja auttoi kaikessa aina työpäivän jälkeen. Muutenkin on tosi mukana kaikessa, en kyllä yksin jaksaiskaan <3
Nyt oon lisäks tehnyt sellasen lupauksen itelleni, että pyydän enemmän lähipiiriä ottaan noita vanhempia lapsia hoitoon ja yökylään jne. Varsinkin jos tulee semmonen paha väsymyskausi niin pyydän herkemmin apua, meilläkin on sukulaisia lähellä mutta harva kyselee voiko auttaa. Se täytyy vaan itse pyytää ja aina mielellään ovat auttaneet :) Saa nähdä muistanko tän lupauksen vai jääkö ajatuksen asteelle..
Nää on nyt tämmösiä pähkäilyjä, ei olla vielä lyöty mitään lukkoon. Ja aikaisintaan syksyllä sitten alottaisi. Mä en ala tunteen syyllisyyttä, jokainen tekee niinkun tekee. Mulle on päinvastoin moni sanonut että voisko esikoiselle ollakin tarha hyväks kun on jo tuon ikäinen ja ujostelee isoissa ryhmissä ja alkanut tuleen semmosta vierastamista taas uudestaan..pienempi taas on mutkattomampi eikä tunnu olevan moksiskaan. Selviäis varmaan hyvinkin tarhassa :D Ajateltiin niinkin että vois tehdä esikoiselle hyvää tommonen kevyempi aloitus..joutuis kuitenkin aloittaan sitten kun tää tuleva vauva vähän kasvaa ja aloittavat kaikki tarhan sitten yhtäaikaa.
No mutta semmosia mietteitä täällä :) Mä oon kans kiltti tyttö ja sorrun oleen joskus touhukkaampi kun mitä jaksaisin, tajuan sen vasta liian myöhään. Mutta tykkään vaan häärätä kaikkee niin helposti tartun toimeen ja meen ja teen. Onneks oon aika nopeasti hoksannut että mun ei tarvi kenenkään muun takia suorittaa ja kukaan ei vaadi multa mitään erityistä lähipiirissä..nuoremman vauva-aikana otin rauhallisemmin ja tajusin kyllä kun olin väsynyt etten ala mitään ihmeitä yrittään. Olla lötköttelin päivisin tyttöjen kanssa ja välillä katteltiin muumeja ja syötiin pinaattilettuja :D Ja mies antoi mun esim. nukkua viikonloppuaamut ja auttoi kaikessa aina työpäivän jälkeen. Muutenkin on tosi mukana kaikessa, en kyllä yksin jaksaiskaan <3
Nyt oon lisäks tehnyt sellasen lupauksen itelleni, että pyydän enemmän lähipiiriä ottaan noita vanhempia lapsia hoitoon ja yökylään jne. Varsinkin jos tulee semmonen paha väsymyskausi niin pyydän herkemmin apua, meilläkin on sukulaisia lähellä mutta harva kyselee voiko auttaa. Se täytyy vaan itse pyytää ja aina mielellään ovat auttaneet :) Saa nähdä muistanko tän lupauksen vai jääkö ajatuksen asteelle..
Toi avun pyytäminen ei ole kyllä minullekaan helppoa. Meillä siis yksi lapsi entuudestaan ja tukiverkostoa vähän. Yksi työttömänä oleva ystäväni on muutamat kerrat häntä hoitanut lääkäriaikojen aikana, muuten olemme aina kaksin tai kolmisin. Pääsiäisenä olimme anoppilassa ja oli mukava kun siellä anoppi tarjoutui syyttämään lapsen, että itse saimme syödä suht rauhassa. Ja päästiin jopa tunniksi kävelylle kahdestaan miehen kanssa. :)
Mukkelis
Näppärä viestien naputtelija
Helmis: Tehän voisitte tutustua myös johkin kerhotoimintaan esikoiselle? En ite tiedä, mitä täällä on tarjolla, mutta tulipa vain mieleen. On nimittäin aika kallista täällä tuo kunnallinen päivähoito, ja vähän erilaisia sopimusvaihtoehtoja. (Koko kuukausi tai 13pv/kk, ja joko kokopäiväinen hoito tai max 5h/pv) Edellisellä paikkakunnalla ehdittiin tottua isompaan kirjoon vaihtoehtoja ja maksutkin oli pienemmät. Tosin nyt kun sattumalta omat lapset pääsi kivaan hoitopaikkaan niin en halua niitä sieltä pois vaihtaa.
Hyvältä kuulostaa kaikkien pohdinnat! Ihanaa kun on erilaisia vaihtoehtoja olemassa eikä ainakaan täällä kukaan tunnu kenenkään valintoja lyttäävän. :)
Hyvältä kuulostaa kaikkien pohdinnat! Ihanaa kun on erilaisia vaihtoehtoja olemassa eikä ainakaan täällä kukaan tunnu kenenkään valintoja lyttäävän. :)
meillä syksyllä kun tämä nelonen syntyy, niin pojat ovat 6v, 4v ja 1v 4kk. vanhinhan lähtee eskariin, mutta muut ovat kyllä kanssani kotona. meillä kaikki ovat olleet kanssani kotona, kun olen ollut äitiys/hoitovapaalla, en voisi kuvitellakaan laittavani lapsia hoitoon jos itse olen kotona. ja muutenkin kun on rahasta tiukkaa, niin ei puhettakaan että olisi varaa maksaa siitä päivähoidosta "turhaan".
mutta kuljetaan kyllä perhekahviloissa, perhekerhoissa yms, niin pojat saavat kyllä ikäistänsä seuraa. ja syksyllä 4v kakkonen pääsee seurakunnan päiväkerhoon, esikoinenkin on nyt siellä 2v käynyt. meillä on viikossa 3-4 päivänä jotain ohjelmaa (just näitä kerhoja yms), se pari tuntia kerralla. hyvin on tuntunut pojille riittävän. :)
ja täällä meidän kylällä ainakin on niin hoitopaikat täynnä, etteivät kaikki lapset pääse edes omalle kylälle päivähoitoon, vaan osa joutuu mennä naapurikuntaan. veikkaisin, ettei täällä kovin helposti saa hoitopaikkaa jos toinen vanhempi on kotona.
ja muutenkin kun on rahasta tiukkaa, niin ei puhettakaan että olisi varaa maksaa siitä päivähoidosta "turhaan". mutta kuljetaan kyllä perhekahviloissa, perhekerhoissa yms, niin pojat saavat kyllä ikäistänsä seuraa. ja syksyllä 4v kakkonen pääsee seurakunnan päiväkerhoon, esikoinenkin on nyt siellä 2v käynyt. meillä on viikossa 3-4 päivänä jotain ohjelmaa (just näitä kerhoja yms), se pari tuntia kerralla. hyvin on tuntunut pojille riittävän. :)
ja täällä meidän kylällä ainakin on niin hoitopaikat täynnä, etteivät kaikki lapset pääse edes omalle kylälle päivähoitoon, vaan osa joutuu mennä naapurikuntaan. veikkaisin, ettei täällä kovin helposti saa hoitopaikkaa jos toinen vanhempi on kotona.
Tuo on kyllä aivan totta, ettei ne hoitomaksutkaan ole mitään pieniä varsinkaan jos ei paljon ole niissä valinnanvaraa määrissä. Mein pojan hoitomaksu on n.80 euroa. En pidä sitä pahana kun saa kuitenkin ruuankin siellä. Sitä en tiedä kuinka laadukasta on, mutta kuitenkin. Ja se käsittää kahdessa viikossa alle 30 tuntia. Toisaalt tuntuis seki maksu enemmän jos olis useempi lapsi kenestä maksaa. Vnhempi on eskarissa niin ei siitä maksuja ole mennyt.
Mukkelis kiitos, heti auttoi kun lähti flunssa paranemaan. Pari yötä jo saanut ihan nukuttua :)
Kyllä se useamman lapsen nyt kannattaa kaikkin höllätä vaatimustasoa ihan kaikessa itsensä suhteen. Ei elämässä mikään koskaan täydellisesti ole niin viis siitä jos vähän menee välillä sieltä missä on aita matalin. Ja ainakin itsellä jos on huono päivä niin tietää et huomenna sit taas paremmalla mielellä aamusta. Meilläkin yritetään valmistaa kotiruokaa mahollisimman paljon itse, mut välillä kaivetaan kyllä niitä valmiita lihapiirakoita ja pinaattilättyjäkin kaapista
Eikä koti oo tip top todellakaan mut sellasella siedettävällä tasolla nyt kuitenkin. Ehtiihän sitä sit siivota kun lapset kasvanu!
Mukkelis kiitos, heti auttoi kun lähti flunssa paranemaan. Pari yötä jo saanut ihan nukuttua :)
Kyllä se useamman lapsen nyt kannattaa kaikkin höllätä vaatimustasoa ihan kaikessa itsensä suhteen. Ei elämässä mikään koskaan täydellisesti ole niin viis siitä jos vähän menee välillä sieltä missä on aita matalin. Ja ainakin itsellä jos on huono päivä niin tietää et huomenna sit taas paremmalla mielellä aamusta. Meilläkin yritetään valmistaa kotiruokaa mahollisimman paljon itse, mut välillä kaivetaan kyllä niitä valmiita lihapiirakoita ja pinaattilättyjäkin kaapista
Eikä koti oo tip top todellakaan mut sellasella siedettävällä tasolla nyt kuitenkin. Ehtiihän sitä sit siivota kun lapset kasvanu!Meillä isommat pysyy kotihoidossa syksylläkin. Nyt ovat 4v, toinen 2,5v ja pienin 1v (syksyllä 4,5v, 2v10kk ja 1v4kk). Isommat käy kerhossa 2xvko ja syksyllä sama jatkuu, jos vaan kerholle löytyy uudet tilat kun edelliset on käytössä vaan kevääseen asti. Jos muutettais lähemmäs päiväkotia niin voisin harkita 2-3pv osapäivähoitoa päiväkodissa jos tuo kerho ei jatka toimintaansa, pienin kyllä jäis edelleen kotiin.
Meilläkään ei tule olemaan hoitoapuja saatavilla, varsinkaan syksyllä niin itse on vaan pärjättävä, toivottavasti kaikki sujuis hyvin. Miehelläkin luultavasti taas kesällä ja syksyllä työreissuja kun tekevät työtä toisella paikkakunnalla välillä, en halua edes vielä ajatella niitä aikoja yksinäni Mutta jospa kaikki sujuis, jos ei niin sitten täytyy miettiä tilannetta uudelleen. Vaikea varautua etukäteen kun kaikkien vauva-ajat on mennyt hyvin vaikka olen yksinäni arkea etupäässä pyörittänyt, kun ei tiedä vielä mitä tulee. Mutta kai sitä sitten keksii keinot ratkaista ne vaikeatkin asiat mitä tulee eteen kun ne tulee...
Perhekerhoon tosiaan hain paikkoja myös missä yritetään kulkea että sais muutakin ja pieninkin sais tutustua kerhoon, samaan paikkaan kun menis sitten 2-2,5v kerhoon. Ettei ihan mökkihöperöksi tulis Vaikka nuo sisarukset on siinä leikkikavereina mutta pääsee muuallekin näkemään lapsia ja aikuisia.
Tilda 23+1
Meilläkään ei tule olemaan hoitoapuja saatavilla, varsinkaan syksyllä niin itse on vaan pärjättävä, toivottavasti kaikki sujuis hyvin. Miehelläkin luultavasti taas kesällä ja syksyllä työreissuja kun tekevät työtä toisella paikkakunnalla välillä, en halua edes vielä ajatella niitä aikoja yksinäni
Mutta jospa kaikki sujuis, jos ei niin sitten täytyy miettiä tilannetta uudelleen. Vaikea varautua etukäteen kun kaikkien vauva-ajat on mennyt hyvin vaikka olen yksinäni arkea etupäässä pyörittänyt, kun ei tiedä vielä mitä tulee. Mutta kai sitä sitten keksii keinot ratkaista ne vaikeatkin asiat mitä tulee eteen kun ne tulee...Perhekerhoon tosiaan hain paikkoja myös missä yritetään kulkea että sais muutakin ja pieninkin sais tutustua kerhoon, samaan paikkaan kun menis sitten 2-2,5v kerhoon. Ettei ihan mökkihöperöksi tulis
Vaikka nuo sisarukset on siinä leikkikavereina mutta pääsee muuallekin näkemään lapsia ja aikuisia.Tilda 23+1