Kolmannen, neljännen jne. elokuiset odottajat

Joko teillä muilla on ajatuksia synnytykseen liittyen? Mulla aihe jo pohdituttaa. Kaksi edellistä synnytystä ovat olleet niiiiiin erilaisia, että en yhtään tiedä mitä odottaa kolmannelta. Toivon vain sormet ja varpaat ristissä, että menisi enemmän kakkosen kaltaisesti, joka oli nopea (4,5h, vrt esikoinen 27h...) ja rajuudestaan huolimatta "mukavampi" tapahtuma. Olen kertaillut netistä eri kivunlievitysvaihtoehtoja, niin lääkkeellisiä kuin lääkkeettömiäkin, ja eniten pohtinut synnytyssairaalan valintaa, joka meillä on edessä.

Huhuu, Matti ja/tai Enya38: Vakoilin elokuisten listauksesta, että te synnytätte Hämeenlinnassa. Oletteko saaneet aiemmatkin lapsenne siellä? Mulla on vaihtoehtoina TAYS tai K-HKS ja kovasti kiinnostaisi tosielämän kokemukset ja mielipiteet Hämeenlinnasta! :) Omat edelliset olen saanut TAYSissa.
 
tuohon synnytykseen liittyen, mulla olisi haaveena synnyttää ilman kivunlievitystä tai maksimissaan ilokaasua nappailla.

mulla esikoisen synnytys oli aika nopea ensi synnyttäjälle (7,5h), jossa mulle laitettiin kohdunkaulanpuudute. siinä koin, että siitä oli suuri apu pahimpien supistuksien kanssa.

mutta kakkosen ja kolmosen kanssa synnytykset ovat olleet niin nopeita (noin 2,5h molemmat), olivat kyllä käynnistettyjä. niissä molemmissa mulle laitettiin myös tuo kohdunkaulanpuudute, vaikka varsinkin kolmosen kanssa ajattelin että en puudutteita tarvitse kun en kakkosen kanssa kokenut mitään hyötyä tuosta puudutteesta olevan kun synnytys oli niin nopea.

kolmosen kanssa ensin ilokaasua lupauduin ottamaan ja kun kätilö niin kovasti tyrkytti sitä kohdunkaulanpuudutetta ja oli sen oloinen, että synnytys vielä kestää, niin lupauduin sen ottamaan. mun piti istua kiikkutuolissa rauhassa, että saisivat mulle kanyylin laitettua ja mies laittoi mulle aina ilokaasumaskin naamaan. katsoin miehen takana olevaa jumppapalloa, olisin sen päälle halunnut istua keinuttaman lantiota, mutta en vain supistuksiltani sitä pystynyt sanomaan... ja kun piti vielä rauhassa kädet kiikkutuolin kädensijoilla istua, että kätilöt löytäisivät suonen... sitä kanyylia he eivät saaneet laitettua, mutta lääkäri lupasi laittaa puudutteen ilman sitäkin. mitään apuahan siitä puudutteesta ei ollut, kun lääkäri puhkaisi kalvot perään ja sain ruvetakin heti ponnistamaan...

joten toivoisin, että tämä neljäskin synnytys olisi yhtä nopea kuin kaksi edellistäkin, ja haaveena tosiaan olisi maksimissaan tuo ilokaasu. ja se perhanan jumppapallo! :grin mutta sitten kyllä jos synnytys vain kestää ja kestää, niin tottakai sitten toivon jotain puudutetta! :wink
 
Mä oonkin jo nyt papattanut miehelle omista toiveistani, ja vannottanut, että on sitten hänen hommansa synnytyssalissa niitä ajaa ja toitottaa kätilöille, jos en itse ole siihen kykenevä. :grin

Mä olen kahdessa ekassa saanut epiduraalin ja nyt kolmanteen emmin, että haluanko sitä tai spinaalia, vai "uskaltaisinko" synnyttää vain pudendaalipuudutteen (eli kohdunkanava) voimin sen ponnistusvaiheen. Ekassa epiduraalin laitto meni hyvin, mutta en kokenut siitä suuren suurta hyötyä. Veihän se isoimman terän supistuskivuilta, mutta sain nukuttua senKÄÄN avulla vain kaksi vartin pätkää tuon yli vuorokauden aikana... Toisessa sen sijaan epiduraalin laitto meni pieleen ja kesti puoli tuntia, kärvistelin kauheissa supistustuskissa pakotettuna yhteen asentoon tuon ajan eikä puudute lopulta ehtinyt edes vaikuttaa, kun vauva jo syntyi. Jäi todella karsea olo ja vasta nyt kolmatta odotellessa oon hoksannut miettiä, että miksi en tajunnut silloin sanoa että antaa olla ja olen mieluummin ilman puudutetta jos ei onnistu. Näiden kokemuksien valossa epäilen, ettei epiduraali (edes laittamisen onnistuessa) toisi mulle isoa helpotusta, joten oon alkanut pohtia, että miksi ylipäätään sitä ottaisin. (Onneksi synnytyksessä saa kuitenkin aina muuttaa mielensä kesken kaiken!! :D ) Jotenkin mua vain pelottaa, että synnyttäisin ilman mitään tujua puudutetta, vaikka en edes tiedä miksi. Kuitenkin kahdessa edellisessä isoimman avun supistuksiinkin on tuonut aktiivinen rentoutuminen, liikkuminnen/huojunta ynnä muu lääkkeetön... Onneksi on vielä monta kuukautta aikaa pyöritellä näitä ajatuksia - ja halutessaan viime tipassa pyörtää kaikki päätöksetkin. ;)
 
Mulla taas ekassa synnytyksessä epiduraalin laitto ei onnistunut kunnolla ja kun se oli paikallaan alkoikin sitten verenvuotoa sen laittokohdastakin,minkä takia menetin verta siis hyvin reilusti ja osastolla mun pitikin maata selälläni että se verenvuoto siitä lakkasi,hb mulla olikin sitten vain 72 ja huippasi ekalla vessakäynnillä reilusti.Olisin myös tosiaan halunnut epiduraalin jo aikaisemmin mutta sitähän ei heti annettu kun halusin ja ei sitä ehditty sitten kertaakaan lisäämäänkään enää kun tyttö jo synty.Tokan kohalla pelkäsin sen epiduraalin laittoa mutta teki niin pirun kipeetä että pakko se oli ottaa.Mutta ei se saanut mulla aikaan kuin synnytyksen nopeutumisen,ilokaasun voimalla puskin ulos ton meiän pojanjässikän siis.Pojan kohalla sain myös salissa kax pussia nestettä suoneen synnytyksen jälkeen korjaamaan menetettyä verta niin ei huipannut missään vaiheessa vaan pystyin käymään suihkussakin ja hempparikaan ei laskenut niin hurjasti vaikka verta menetinkin.

Hivenen pelottaa kyllä tämä kolmas edessä oleva synnytys mutta todella toivon että th:n lupaukset siitä että tilanne on sairaalassa aivan toisenlainen kun sillon esikoisen kohalla pitää paikkansa,samassa sairaalassa kun tän kolmannen tulen synnyttämään...Mutta mukava puoli on se että ainakin pari kivaa hoitajaa on siellä vieläkin jotka oli sillon kun neitimme sain :)
 
Mä oon aikaisemmissa saanut parhaan avun alussa ammeessa ja sinne haluan nytkin. Synnytykset on olleet pitkähköjä (+24h ja noin 15h), joten siinä on aikaa "fiilistellä" tulevaa ja suhtautua siten, et ihan heti tämä ei ole ohi :) Toki sit ihan lopussa olen kyllä karjunut kuolevani ja huutanut lääkärille että ihan sama mitä teet, kunhan vaan vedät sen ulos, minä en enää jaksa. Toki eka syntyi lopulta sektiolla, niin en ennättänyt vielä tähän vaiheeseen.

Mitään kiinnostusta ei ole tsempata ekstraa ja sinnitellä ilman kunnon huumausta, kun millään en jaksaisi yhteen soittoon tuota tuntimäärää kivuissa. Itsellä kun se avautumisen loppuvaihe kasista kymppiin on kestänyt 3 tuntia, eli enemmän kuin jollain koko setti! Mä olen onneksi saanut nukuttua puudutteen avulla hetken ennen ponnistusta ja silti meni noin tuskaiseksi. Eli tilaukseen lähtee 7/8 sentin kohdalla varmaan spinaali.

Tosin nyt kun NKL on remontissa, niin pitääkin lopuksi valita synnytyssairaala sen perusteella missä on amme vapaana :)
 
Mä en ole kans kertaakaan vielä saanut kokeilla ammea,joka kerta unohdanut . Mullakin viime synnytys kestii n 24 tuntia vaikka korttiin kirjoitettu n .12t,ku laskettu alkaen supistuksista itse lasken siitä ku lapsivesi meni . Olen myös ottanut yleensä kipulääkeettä ja lopuksi laitettu kaikista oksitosiinitippa mikä lie se nyt olikaan ku ei ole avautunut tietystä pisteestä sit enää toivottavasti nyt sit jos sama peli tietää mitä tehdä :). No alan vasta sit jännittää ku yli 35 viikkoa. On syntynyt laskettuna ja 2 pvä ennen laskettua toivottavasti nyt yhtä tarkkaan menee.
 
Mä olin molemmista ammeessa. Se kyllä tuntui hyvältä, se lämmin vesi, mutta TAYSin amme ei ollut mun mielestä riittävän syvä: olisin halunnut supistuksissa olla polviltaan/kontiltaan ja siinä asennossa vesi ei yltänyt selkään asti, joten juuri alaselkä jäi vaille lämpimän veden helpottavaa vaikutusta. Selällään ollessa vesi olisi ollut oikeassa kohtaa, mutta koin sen asennon tuskaiseksi supistuksien aikana. Suihkuttelua ajattelin että voisi testata nyt kolmannessa, niin pääsisi kohdistamaan sen varmasti oikeaan kohtaan.

Mä koen jotenkin olevani niin kahden vaiheilla, kun tosiaan pelkkä ajatus ilman tujuja puudutteita synnyttämisestä jännittää ja pelottaa, enkä ole koskaan sellaisesta haaveillut. Mutta kun ei noista epiduraaleista ole aiemmissa ollut isoa hyötyä, ja spinaali taas pelottaa sen vuoksi, että jos joudunkin sen saamisen jälkeen olemaan nalkissa makuuasennossa sängyssä. Käsitin netistä että ainakin puolisen tuntia jalat ei kanna, mutta sen jälkeen suurin osa voi liikkua. Mulle liikkuminen, seisominen, heijaaminen, jumppapallolla hytkyminen ja lantion pyörittely on aikaisemmin olleet erittäin tärkeitä rentoutumisen ja kipujen hallinnan välineitä synnytyksessä, niin epäilyttää tuo spinaali siinä mielessä.

matti: Kiitos vastauksesta! Haluatko yhtään tarkentaa? Tiloista, henkilökunnasta, kiireen tunnusta tai onko ruuhkaa jne? :)
 
No henkilökunta on kivaa, kiire riippuu ihan päivästä. Mulla on kumpikin synnytys osunut hiljaiseen päivään. Yhdessä salissa on amme, että jos se on vapaana niin sitten pääsee siihen kun pyytää. Suihku on tietysti kaikissa. Ilokaasu, kaikki puudutteet ja aquarakkulat on saatavilla. Tuolla kätilöt laittaa lähes kaikille pudenduspuudutteen. Siellä ollaan imetysmyönteisiä, mutta toki se on sitten äidinkin aktiivisuudesta kiinni. Pikkusairaalaa kannattaa siinä mielessä kannattaa, ettei kaikkia suljettais jos synnytykset keskittyy vaan isoihin ;) Mä en oo kertaakaan saanut spinaalia, mutta ens kerralla sitten. Sen on tarkoitus puuduttaa sen verran, että alavatsa ja lantio puutuu, mutta jalat säilyy toimintakykyisinä. Sektiossa puudutetta laitetaan paljon enemmän, että puutuu jalatkin. Varovainen annostelu ei tietysti ole kovin helppoa, eli jotta saadaan haluttu kivunlievitys, voi lähteä osin jaloistakin tunto. Sängyssä pitää kaikkien selkäpuudutteiden jälkeen olla se tietty aika, että puudute leviää tasaisesti ja seurataan puudutteen vaikutusta elintoimintoihin. Nehän laskee verenpainetta ja joillain voi laskea vaarallisen alas, siks täytyy seurata.
 
Suurkiitos matille perusteellisesta vastauksesta!! :smiley-angelic003

Eräs läheinen ystäväni on kätilö, ja hänkin kyllä kommentoi tätä TAYs vs. K-HKS pohdiskelujani, että jos hän olisi itse menossa synnyttämään niin hän valitsisi ehdottomasti K-HKS:n ja pienemmän yksikön. Koko ajan kyllä mun mieli vahvistuu samalle kannalle. :)
 
Itseäni synnytys jännittää, vaikka aiemmat synnytykset ovatkin menneet ilman komplikaatioita. Ehkä se on kun tietää sen tulevan kivun määrän jo etukäteen, ja tietty oon tietoinen kaikista maailman asioista, jotka voi mennä pieleen. Nyt olisi edessä ensimmäinen kerta Taysissä, kun molemmat aiemmat olen synnyttänyt Tyksissä. Tyksistä ei ole itsellä kyllä kun positiivista sanottavaa sekä synnytyssalista että osastolta.

Ensimmäinen synnytys kesti n 22h ja avautuminen tapahtui todella hitaasti. Kätilön mukaan jännitin itseni aina kun tuli supistus ja kuulemma estin/hidastin itse avautumista. Mutta yritä siinä nyt rentoutua. ;) Kun vihdoin olin auennut tarpeeksi, sain epiduraalin ja koitti taivas. Tosin sitten kun olin vihdoin kokonaan auki, vauva ei ollut vielä kuitenkaan tarpeeksi alhaalla, joten piti edelleen "odotella" ilman että sai ponnistaa, vaikka aina supistuksen tullessa ponnistamisen tarve oli aivan järkyttävä. Tää oli kyl pahin vaihe tässä synnytyksessä.
Toinen synnytys olikin sitten nopea kuin mikä (ainakin verrattuna edelliseen), yhdeltä yöllä meni lapsivesi ja puoli kuudelta aamulla pikkuherra oli maailmassa. Tässäkin ehdin saada epiduraalin, mutta siitä ei kyllä käytännössä ehtinyt olla hyötyä, koska olinkin jo avautunut ennen kuin se alkoi kunnolla vaikuttaa ja piti alkaa ponnistaan. Raskausajan harjoitussupparit oli todellakin tehnyt tehtävänsä, kun avautumisvaihe eteni vauhdilla. Mutta kyllä se vähän sattuikin. ;)

Kolmannen kohdalla toivoisin synnytyksen myös olevan nopea. Vaikka toinen synnytykseni oli ehkä kivuliaampi, se oli kuitenkin sitten äkkiä ohi. Ennen ensimmäistä synnytystä juttelin mieheni kanssa, että voisin yrittää synnyttää ilman epiduraalia, mutta lopulta supistusten tultua pyörsin tuon päätöksen lähes samantien. Tosin kokeilin ilokaasua ensin, mutta se ei kyllä itselläni vaikuttanut mihinkään. No, kolmas kerta jää nähtäväksi. :)
 
Itse voin kyllä lämpimästi suositella lukea netistä etukäteen myös muista kivunlievutys- ja puudutusvaihtoehdoista "perinteisen" epiduraalin lisäksi. Esim avautumisvaiheeseen paraservikaali (kohdunsuun puudute) tai ponnistusvaiheeseen pudendaali (kohdunkäytävän puudute). Itse olen vasta nyt kolmannen kohdalla enemmän "opiskellut" mitä nuo oikein ovat, ja tuntuu että haluan yrittää eka noita kevyempiä versioita, ennen kuin haluan mitään selkäydin puudutetta.

Lisäksi kannattaa ennakkoon harjoitella rentoutumista! Eihän sitä tokikaan osaa itse synnytyksessä rentoutua ihan noin vain, koska onhan se tuskaisaa. Mä kuuntelin kakkosta odottaessa Synnytysrentoutus-cd:tä (kirjastosta lainasin) ja sen avulla osasin olla tokassa synnytyksessä supistuksien tullessa rennompi. Mullakin meni siis juuri noin kuin Johannalla, että ekassa synnytyksessä pistin itsekin kropalleni hanttiin ja jännitin liikaa, mikä osaltaan ei ainakaan helpottanut hommaa...
 
Mulla taas kun molemmat muksut tulleet käynnistyksellä ja siis saatu synnytys alkuun vasta kalvojen puhkasulla niin mä en oo ees ammetta voinut koskaan ajatellakkaan.Mä oon myös kummassakin edellisessä synnytyksessä liikkumisen tuntenut kaikkein pahimpana,tiukasti olen siis sängyssä pysynyt kun seisaallaan olokaan ei oo hyvältä tuntunut.Ja tippa on ollut mullakin kaverina kummassakin synnytyksessä kun omissa supistuksissa ei voimaa ole tarpeeksi ja sitä tiputusvauhtia on sitten nopeutettu aina jossain vaiheessa entisestään.Molemmat aikasemmat on myös olleet yliaikasia,tokan kohalla vaan ei rv:t pidä kortissa paikkaansa kun viikot heitti mutta sitä ei jostain kumman syystä korttiin laitettu niin kortissa lukee että syntynyt rv 38+2 mutta oikeasti viikot oli jo ultralla sen 41+jtn eli yliaikanen ja istukastakin sen kyllä huomasi,esikoinen synty 41+4 ja sillonkin oli istukassa kalkkeutumaa.Oon siis hyvin varma että tää kolmaskin syntyy yliaikasena ja ihan taatusti käynnistyksellä,toivon vaan että ne tämän kohalla tajuisi heti jo kalvot puhkasta eikä turhaan mulle niitä lääkkeitä syöttelis kun ei ne kuitenkaan synnytystä käyntiin saa.

Viime yönä kyllä näin unta että Pirpana oli potra poika joka syntyi heinäkuussa,itteäni aamulla nauratti että meneeköhän tänkin kanssa siis viikot pieleen jos oli joku enneuni,mutta empä usko.Elokuun alkupuolella varmaan voisi syntyäkin kun meillä edellisetkin tenavat kummasti syntyny aina kuukauden alkupuolella,samoin miehen esikoispoikakin :hilarious:
Noo,huomenna josko selviäisi onko Pirpana edes poika kuten luulen,aamulla siis edessä VIHDOINKIN rakenneultra :happy093On sitä jo ootettukin,saa nähä saanko mä ens yönä jännitykseltä nukuttuakaan vai kyttäänkö koko ajan kelloa ja toivon että se kulkisi nopsempaan:hilarious:
 
Mua ei mietitytä oikeestaan muu kun että ehdin sairaalaan!

Esikoisesta meni 13h ja kun viimein mentiin sairaalaan "näytille" olinkin jo valmis synnyttään. Kotona siis kärvistelin kun käskettiin olla niin kauan kun pystyn. Kerkesin kerran vetään ilokaasua mutta en jaksanut enää keskittyä siihen kun poltot oli jo niin rajut eli lääkkeittä mentiin ja vauva syntyi nopeasti. Onnistunut ja hieno kokemus oli :)

Toka tulikin sitten vauhdilla ja ambulanssilla mentiin, alle 2h siitä kun yöllä heräsin oli tyttö maailmassa. En oikein ehtinyt mukaan, keskityin vaan hengittämään ja selviämään kivusta. Poltot alkoi suorilta rajuina ja säännöllisinä. En ehtinyt saamaan puudutteita, nippa nappa ehdin sairaalaan..synnytys olikin jo sitten ihan lasten leikkiä kun tuli ulos melkein kuin itsestään, viimein kun pääsin sairaalan sängylle ja kerran kevyesti ponnistin :D

Jotenkin oletus on että kolmaskin tulee vikkelään..vaikka eihän sitä voi kukaan tietää. Olis ihan mahtavaa että olis tälläkin kertaa noin nopea synnytys, ei pelota kipu kun on jo kaks kertaa kärvistelty niiden polttojen kanssa. Kamalaahan se on mutta kestää jos vaan kokoajan synnytys edistyy.
 
Vai täällä jo kovin synnytellään :) Mulla oli niitä ajatuksia mielessä ennen rakenneultraa. Kun siellä se istukka kuitenkin vielä oli kohdunsuuntiellä ja mahis on et joutuukin sektioon (vaikka toivottavasti hyvin pieni mahis...) niin ne ajatukset jäi siihen. Mitä niitä miettimään kun ei vielä tiedä miten käy. Alan varmaan miettiä taas sen jälkeen jos kaikki kunnossa ultrassa. Noh sihen nyt vielä melken 6 viikkoa aikaa.


Johanna86: Kiva kuulla positiivisia kokemuksia Tyksistä. Itsekkin siellä viimeksi synnytin ja hyvin meni. Meillä täälläpäin sitä aika paljon parjataan monestakin syystä. Se on toki kurjaa et siellä sitä homeongelmaa ja jatkuvasti väliaikaisissa tiloissa..

Mulla oli eilen neuvola. Oli vähän pettymys koko käynti. Oma neuvolahoitaja oli sairaana ja sijainen paikalla. Eikä tämä ollut edes varsinaisesti äitiysneuvolan puolella töissä ollut, vaan aikuisneuvolan. No varmasti asiansa osaa silti, mutta... Heti sanoi ettei ole mitään hb:ta tarvetta mitata kun just viimeksi otettu ja oli niin hyvä (2,5 kuukautta sitten 123). Ei kuulema mitään syytä näillä viikkoilla. No osasin kyllä vaatia sen kuitenkin kun nimenomaan olin sitä odottanut! No tulos oli 94 ja sanoi ettei nyt kovin matala ole, muta hae rautaa apteekista. En tie onko tapa muuttunut, mut aiemmin olen saanut ne raudat neuvolasta. Seuraavan neuvolan saan vasta viikolla 31. Jää kuulema joku käynti välistä kun kerran mulla se kontrolliultra. Eipä tässä kolmen muksun kanssa halua jatkuvasti jossain ravatakkaan, mutta ei siellä ultrassa mitään hemoglobiinia mitata. Pöh. No kaikki muuten siis ihan kunnossa :)
 
Ohoh tuota Mammin saamaa hemoglobiinikommenttia. Mä sain rautakuurin kans tällä vkolla, kun arvo oli tippunu 114. Raja kuulemma olisi 115. Mut juu, ite jouduin tabut apteekista hakemaan. Eka raskaus ylipäätään jossa ko kuurille joudun.

Oon kyllä ite tosi tyytyväinen kun meidän terkka haluaa nähdä kuukauden välein. Ei mulla viimeksikään menny kuin vartti sen luona, mut aina ne käynnit rauhoittaa omaa mieltä. :) Plus sydänäänien kuuntelu <3
 
Mäkin käyn neuvolassa kerran kuussa ja sit tihenevät loppua kohden,mun mielestä ihan hyvä juttu koska mulla taustalla esikoisesta raskausmyrkytys ja tokassa raskaudessa kans erinäisiä probleemeja niin mieluusti säännöllisesti neuvolassa käyn.Mulla on hempparit laskenu jokaisen raskauden kohalla aina reilusti mutta mulla myös luonnostaan niin alhainen hemppari että koskaan en voisi ees verta luovuttaa joten rautakuurit on tuttu juttu joka raskaudessa,veikkaan että 14.pvä kun on seuraava neuvolakäynti niin sillon tulee käsky rautakuuriin.Ja mulle ei oo missään raskaudessa rautakuuria annettu neuvolasta vaan aina se on pitäny ite hakea apteekista.Esikoisen kohalla piti vetää rautakuuri ja sen kaa samaan aikaan myös sitä yhtä apteekista saatavaa karmean makuista litkua joka auttaa mm. rautaa imeytymään ja tokan kohalla mun piti muistaakseni vetää 2 rautatablettia päivässä että lähti hemppari nousemaan.
Sokerirasituskin tulee eteen varmaan tän kuun aikana tai sit ihan toukokuun alussa,katotaan mitä ne viikot ultrassa näyttää.Sekin ällötys on kyllä niin tuttu juttu aikasempienkin kohalla että siitäkin vaan toivon pääseväni puhtain paperein läpi,aikasemmissa ei ainakaan ollu arvoissa mitään häikkää,toivottavasti ei nytkään kun se eteen tulee.
 
No onpa kyllä ollut erikoinen kommentti Mammille! Mulla oli hb viimeks 96 ja passitti kyllä heti varmennukseen labraan ja oli jo tuplarautaa ja seurantaa määräämässä. Onneks oikea tulos oli 114 kuitenkin. Seuraavan ajan laittoi taas 4 viikon päähän, huomenna olis vauva neuvola heti aamusta :)

Muutenkin kiva terkka ja semmonen olo että kyllä huolehtii, jäädään aina jutteleen kaikkee. Tokasta passitti seurantaan kun sf mitta ei juuri kasvanut, kävin Tayssissakin tarkastuksessa. Kaikki hyvin kuitenkin, vauva oli vaan pieni mutta pippurinen sanoi lääkäri :D
 
Matti, mun ymmärtääkseni tuolla synnytysten määrällä ei valitettavasti ole mitään tekemistä sen suhteen, että suljetaanko yksikköä vai ei, vaan kyse on koko alueen synnytysten keskittämisestä ja tehostamisen löytymisestä tätä kautta. Suomen eniten synnytyksiä hoidetaan Kättärillä ja se on ihan yhtä lailla synnytysten osalta sillä "suljetaan jollain aikavälillä" -listalla.

Se kuinka erilaisia nämä meidän synnytykset voikaan olla on kyllä ihan mieletöntä. Musta on kiva, kun Suomessa ollaan, niin voi aika rauhallisilla mielin hoitaa tän vaiheen pois alta (jos siis hoitaa sen sairaalassa), kun synnytyksiä osataan niin hyvin avittaa. Jos elettäisiin toisella aikakaudella, niin mulla ei varmaan olisi esikoista (koska nyt päätyi hätäsektioon) ja kuopuksen kanssa ainakin tuntui siltä, että jos lääkäri ei olisi lopussa silponut mua riittävästi, ja heti ollut kätilöt parsimassa, niin voisi olla että itse olisin vuotanut kuiviin.

Mun suvunjatkaminen on ollut siis näiltä osin mahdollista ainoastaan tän nykyaikaisen lääketieteen ansiosta, eli olen kyllä ilomielin suuntaamassa sairaalaan kun aika koittaa. Sen sijaan, jos kävisi niin hyvä tuuri, että kolmonen joutuisi nopsempaan, enkä olisi niin superväsynyt, voisin kyllä kokeilla sitä kliinistä synnytystä (?), eli lähteä välittömästi kotiin ilman kirjautumista synnyttäneiden osastolle.
 
Samaa mieltä grangerin kanssa siitä, kuinka huimaa on tää synnytysten erilaisuus. Ja siitä kuinka onnekkaita saadaan olla pätevästä hoidosta.

Tarkennuksena grangerin kommenttiin, että tarkoittanet polikliinistä synnytystä. :) Mulla eräs tuttu kävi sellaisen keikan heittämässä ja suositteli kyllä. Mä toivon että olisi kivat kätilöt ja osastolla tilaa niin haluaisin eka yön tai pari tutustua vsuvaan kaksin, ennen kuin palaan tähän kotisirkukseen isosisaruksien keskelle. :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top