Kokemuksia sektiosta sekä synnytyksestä kireällä lantionpohjalihaksella

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Salasussu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

Salasussu

Vieras
Kiinnostaa kokemukset suunnitellusta sektiosta ja kireästä/kramppaavasta lantionpohjalihaksesta. Mulla todettu kramppaava lantionpohjalihas, jonka takia alatiesynnytys voi olla haastava tai jopa mahdoton (vauva jää jumiin synnytyskanavaan). Syynä on liian kireät lantionpohjalihakset. Oon alkanut miettimään olisiko suunniteltu sektio parempi ja turvallisempi synnytysmuoto.

Tietoa näistä on netissä todella huonosti ja etenkin kaikki jutut suunnitellusta sektiosta tuntuvat pyrkivän käännyttämään alatiesynnytykseen. Olisi kiva kuulla kokemuksia suunnitellusta sektiosta, kuten kuinka leikkaus sujui kohdallasi ja kauanko paraneminen kesti. Myös kaikki kokemukset alatiesynnytyksestä kramppaavalla/kireällä lantionpohjalihaksella kiinnostaa.

Kiva jos ehit vastailemaan!
 
Mulla reilu vuosi sitten tehty suunniteltu sektio. Vauva oli perätilassa eikä ois turvallisesti mahtunut muuten syntymään, joten tosta lantionpohja hommasta en osaa sanoo mitää.

Minulla sektio meni tosi hyvin. Oisin etukäteen toivonu lisää infoa asiasta, koska pelkäsin leikkausta tosi kovasti. Ois pitäny vaatii siitä sitä tietoa. Neuvolasta sanottiin vaan, että sairaalaan kutsutaan käynnille ja siellä kerrotaan. Kutsu tuli ja siel vaan käytännössä käytii läpi mitä lääkkeitä voidaan antaa, tukisukat käteen ja kotiin. Yritin kertoa siellä, että minua pelottaa, mut se vaan ohitettiin sillä et ei kannata pelätä kipua, saat hyvät lääkkeet.. Vaikka kipu ei ollu ees mun pelko. 🙄

Ite sektio päivänä lääkäri tuli ultramaan ja kerto hyvin mitä siel salissa tapahtuu. Luottavainen mieli oli. Leikkaus meni siis hyvin. Pääsin ylös samana päivänä. Paraneminen oli minusta helpompaa ku etukäteen pelkäsin. Luulin et oon ihan rampa, mut ei onneks. Toki yritin kiinnittää huomioo etten nostele mitään ja esim. siihen miten nousen sängystä.

Mun puoliso oli iloinen, kun tuo päätös sektiosta tuli. Sanoi että tietysti olisin saanu tehhä miten vaan näen parhaaksi. Mut et häntä helpottaa tietää et ei esim. Kokeilla perätilasynnytystö ja sit kiidätetä kiireellisesti sektioon joka tapauksessa. Häntä pelotti enemmin se ajatus et siinä tapahtuu jotakin.

Minulla jäi hyvä mieli sektiosta ja koko toipumisesta. Kysy jos joku jäi mietityttää. Jaan mielelläni tätä omaa positiivista kokemustani! 😊 Minusta tuntuu et usein tästäkin kuulee vaan niitä kauhutarinoita. Toki ne varmaan myös jää enemmin mieleen.
 
Mulla reilu vuosi sitten tehty suunniteltu sektio. Vauva oli perätilassa eikä ois turvallisesti mahtunut muuten syntymään, joten tosta lantionpohja hommasta en osaa sanoo mitää.

Minulla sektio meni tosi hyvin. Oisin etukäteen toivonu lisää infoa asiasta, koska pelkäsin leikkausta tosi kovasti. Ois pitäny vaatii siitä sitä tietoa. Neuvolasta sanottiin vaan, että sairaalaan kutsutaan käynnille ja siellä kerrotaan. Kutsu tuli ja siel vaan käytännössä käytii läpi mitä lääkkeitä voidaan antaa, tukisukat käteen ja kotiin. Yritin kertoa siellä, että minua pelottaa, mut se vaan ohitettiin sillä et ei kannata pelätä kipua, saat hyvät lääkkeet.. Vaikka kipu ei ollu ees mun pelko. 🙄

Ite sektio päivänä lääkäri tuli ultramaan ja kerto hyvin mitä siel salissa tapahtuu. Luottavainen mieli oli. Leikkaus meni siis hyvin. Pääsin ylös samana päivänä. Paraneminen oli minusta helpompaa ku etukäteen pelkäsin. Luulin et oon ihan rampa, mut ei onneks. Toki yritin kiinnittää huomioo etten nostele mitään ja esim. siihen miten nousen sängystä.

Mun puoliso oli iloinen, kun tuo päätös sektiosta tuli. Sanoi että tietysti olisin saanu tehhä miten vaan näen parhaaksi. Mut et häntä helpottaa tietää et ei esim. Kokeilla perätilasynnytystö ja sit kiidätetä kiireellisesti sektioon joka tapauksessa. Häntä pelotti enemmin se ajatus et siinä tapahtuu jotakin.

Minulla jäi hyvä mieli sektiosta ja koko toipumisesta. Kysy jos joku jäi mietityttää. Jaan mielelläni tätä omaa positiivista kokemustani! 😊 Minusta tuntuu et usein tästäkin kuulee vaan niitä kauhutarinoita. Toki ne varmaan myös jää enemmin mieleen.
Kiitos vastauksesta Pikkupikkupikkunen! Kauanko sulla kesti kokonaisuudessaan toipua leikkauksesta? Millä tavalla leikkaus vaikeutti arkea toipumisaikana? Miten pitkään jouduit olemaan sairaalassa?

Sama fiilis näistä kauhutarinoista. Tuntuu, että kaikkialla toitotetaan jatkuvasti, että sektio ei ole helppo ja riskitön leikkaus - Eihän se sitä tietty ole, mutta jos se on täytyy tehdä, niin mieluusti just kuulisi välillä muutakin kuin pelkästään kauhutarinoita 😅

Mulla kanssa on toi sama ajatus, että mielummin menisin suunnitellusti sektioon kuin yrittäisin jotain mikä on kohtuu mahdotonta ja sitten kiireessä kärrättäisiin hätäsektioon, jossa on enemmän riskejä kuin suunnitellussa.
 
Kiitos vastauksesta Pikkupikkupikkunen! Kauanko sulla kesti kokonaisuudessaan toipua leikkauksesta? Millä tavalla leikkaus vaikeutti arkea toipumisaikana? Miten pitkään jouduit olemaan sairaalassa?

Sama fiilis näistä kauhutarinoista. Tuntuu, että kaikkialla toitotetaan jatkuvasti, että sektio ei ole helppo ja riskitön leikkaus - Eihän se sitä tietty ole, mutta jos se on täytyy tehdä, niin mieluusti just kuulisi välillä muutakin kuin pelkästään kauhutarinoita 😅

Mulla kanssa on toi sama ajatus, että mielummin menisin suunnitellusti sektioon kuin yrittäisin jotain mikä on kohtuu mahdotonta ja sitten kiireessä kärrättäisiin hätäsektioon, jossa on enemmän riskejä kuin suunnitellussa.
Ööööm apua. En muista enää 🤣 mitenköhän se toipuminen nyt sit meni.

Olin kuitenkin siis heti jo niin hyvässä kunnossa et sairaalassakaan en tarvinnu sektion jälkeen muuta ku normi buranaa. Kotona en enää edes sitä. Sairaalassa kyseltiin kipua yhdestä kymmeneen. Vastasin aina 1. Tosin varmaa olin nii hyvin lääkitty leikkauksen aikaan et se vaikutti alussa. 😅 Mut siis sillee kipee en ollu. Tietysti alussa oli hankalaa moni asia. Just vaikka piti muistaa nousta kyljen kautta ylös sängyssä ja tuntu ettei oo mitää vatsalihaksia olemassakaan ollu ikinä. Minusta se toipuminen oli kyl nopeeta. Sillo ku otettiin tikit pois ni helpotti heti. Ne saatto jossain asennoissa kiristää. Meni kuitenkin monta kuukautta et maha alko tuntuu normaalilta. Mulla oli semmosia tunto muutoksia. Tuntu et maha on puutunu jos siihen koski. Mut nekin hävisi sit lopulta. Liikunta piti alottaa sillee rauhaksee vaunu lenkeillä.

Ihan sillo heti ensimmäisinä päivinä muistan et oli hankalaa siirtää vauvaa sängyssä puolelta toiselle. Puoliso autto tässä. Oltii perhehuoneessa mikä oli ihanaa. Saatii olla yhessä ja puoliso hoiti peppu pesut yms. Kun en päässy heti liikkeelle. Oltii sairaalassa 5 päivää, mut se johtu siitä et vauvan paino ei noussu ja alko kellastua, ei oikeestaan sektiosta.

Nostelu kielto vaikutti sillee että en nostanu esim. Kauppakasseja. Sit luin jostain et sektion jälkeen ei ois hyvä heti ajaa autoa. Tätä käytin kyl ihan huoletta hyväkseni, koska autolla ajosta en juurikaan pidä. 😆
 
Kiinnostaa kokemukset suunnitellusta sektiosta ja kireästä/kramppaavasta lantionpohjalihaksesta. Mulla todettu kramppaava lantionpohjalihas, jonka takia alatiesynnytys voi olla haastava tai jopa mahdoton (vauva jää jumiin synnytyskanavaan). Syynä on liian kireät lantionpohjalihakset. Oon alkanut miettimään olisiko suunniteltu sektio parempi ja turvallisempi synnytysmuoto.

Tietoa näistä on netissä todella huonosti ja etenkin kaikki jutut suunnitellusta sektiosta tuntuvat pyrkivän käännyttämään alatiesynnytykseen. Olisi kiva kuulla kokemuksia suunnitellusta sektiosta, kuten kuinka leikkaus sujui kohdallasi ja kauanko paraneminen kesti. Myös kaikki kokemukset alatiesynnytyksestä kramppaavalla/kireällä lantionpohjalihaksella kiinnostaa.

Kiva jos ehit vastailemaan!
Mulla on takana yksi täysin fiasko imukuppialatie, josta tulikin sitten ihan viranomaisjuttu ja lisäksi yksi suunniteltu sektio synnytyspelon takia. Tuohon alatiehen kun vertaa, niin oli se paljon helpompi kokemus ja sillä kertaa minä ja vauva selvittiin ilman vaurioita ja vammoja. Se oli nopea toimenpide, jossa ei tarvi itse oikeastaan kuin makaa paikallaan ja yrittää pysyä rauhallisena.

Suunnitellussa sektiossa eniten sattui kanyylin laitto käteen, selkäpuudutus oli pikku nippaisu:Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: toki sen leikkauksen jälkeen on kipeä, kun kyseessä on kuitenkin keskisuuri vatsanalueen leikkaus. Ekana iltana nousin pystyyn ja pari päivää otin vahvemmat tropit. Vatsan toimintaan kannattaa kiinnittää huomiota sektion jälkeen, otin melkein heti cuplatonia, pegorioinia ja luumusosetta. Ainakin pari viikkoa masu oli kipeempi, että välillä oikein odotti, että milloin saa ottaa seuraavan setin särkylääkettä. Vauvaa pystyin hoitaa normaalisti. Mä en tiennyt mistään autonajokiellosta, niin taisin jo reilun viikon päästä ajella kauppakeskukseen ostamaan puuttuvia vauvakamoja :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Jossakn vaiheessa kun kivut oli hävinneet, piti oikein muistuttaa itteään ottamaan rauhallisesti (mikä nyt on ihan suotavaa alatienkin jälkeen, kun keho kuitenkin palautuu 9kk raskaudesta ja synnytyksestä). Tuntopuutoksia oli jonkun aikaan arven alueella, nyt vuoden päästä ei juuri ollenkaan. Urheiluun palasin samalla tavalla kuin alatienkin jälkeen. Valitsisin jatkossakin suunnitellun sektion.
 
En ees muista missä toi ajokielto oli. Tai suositus ettei ajaisi. Kai se liitty siihen et jos tulee joku äkkijarrutustilanne tms. Em oo kuullu koskaa muulloin siitä, mut koska autolla ajo on tylsää ni perustelin puolison ajon tällä 🤣
 
Kiitos vastauksista Kipuna ja Pikkupikkupikkunen! Kiva kuulla välillä muitakin tarinoita kuin pelkkää samaa "melkein menetin lapseni sektion takia" -kelaa, jota tulee jokaisesta tuutista ja joissa ei kerrota lainkaan minkälaista elämä sektion jälkeen oikeesti on.

Jos jotain vielä tulee mieleen toipumisesta ja minkälaista arki käytännöntasolla oli sektion jälkeen, niin mä mielelläni kuulen :)
 
Hei!
Kannattaa oikeasti levätä ja noudattaa nostokieltoja ja repiviä liikkeitä sektion jälkeen. Haava on itsellä auennut kun en saanut tarpeeksi apua lapsen ja kodinhoidossa.:( Särkylääkettä kannattaa syödä surutta. Siihenkin tottuu että on haava ja sitä pitää varoa, mutta toipuminen on nopeaa.
Sektioita tekevä henkilökunta on osaavaa ja sinusta pidetään hyvää huolta. Komplikaatiot on harvinaisia. Ja muistaakseni lapselle sektio on turvallisempi tapa syntyä kuin alatie.
 
Lääkärien on kerrottava suoraan sektion riskeistä, se on iso leikkaus. Koin itse että viimeiseen asti jouduin tapella saadakseni sektion alatiesynnytyspelon vuoksi. Sain komplikaatioita, mutta jälkikäteen syyksi esitettiin kylläkin nestehukkaa. Vaikka olen kokenut kaksi sektiota ja pelännyt, itkenyt, tekisin kaiken uudestaan. Alatie on pääkopalle täysin mahdoton ajatus.
 
Kiinnostaa kokemukset suunnitellusta sektiosta ja kireästä/kramppaavasta lantionpohjalihaksesta. Mulla todettu kramppaava lantionpohjalihas, jonka takia alatiesynnytys voi olla haastava tai jopa mahdoton (vauva jää jumiin synnytyskanavaan). Syynä on liian kireät lantionpohjalihakset. Oon alkanut miettimään olisiko suunniteltu sektio parempi ja turvallisempi synnytysmuoto.

Tietoa näistä on netissä todella huonosti ja etenkin kaikki jutut suunnitellusta sektiosta tuntuvat pyrkivän käännyttämään alatiesynnytykseen. Olisi kiva kuulla kokemuksia suunnitellusta sektiosta, kuten kuinka leikkaus sujui kohdallasi ja kauanko paraneminen kesti. Myös kaikki kokemukset alatiesynnytyksestä kramppaavalla/kireällä lantionpohjalihaksella kiinnostaa.

Kiva jos ehit vastailemaan!

Hei mä vastaan nyt johonkin mitä et kysynyt, mutta mulla siis todettiin raskausaikana ylikireät/liian kireät lantionpohjalihakset. Oli jo ennen raskautta, mm. Yhdyntäkipuja tähän liittyen, koskaan ei mitään pidätysongelmia tms. kuitenkaan ole ilmennyt. Sisätutkimukset on olleet aina täyttä tuskaa kivun takia, koska jännitän niitä kaikenaikaa ihan tiedostamattakin ja varsinkin tutkimuksien aikana, minkä vuoksi olen monesti joutunut sanomaan, että odottakaa hetki yritän rentoutua vähän 😅🙈👀
Mä synnytin vuosi sitten ihan normaalisti alateitse. Paljon olin kuullut kauhutarinoita, ettei onnistu synnyttää helposti tai vaikeuttaa synnytystä huomattavasti ja lapsen laskeutumista suuresti. Kumpikaan näistä ei pitänyt paikkaansa kohdallani, ihan täydellisesti onnistui synnytys, poika oli vain ihan pikkuisen hetken sunnytyskanavassa jumissa ennen ponnistamista ja laskeutui vasta sitten kun olin kokonaan auki ja sitä jouduttiin salissa odottamaan noin 4h ennen ponnistusvaihetta. Eikä lopulta tarvittu kuin muutama tikki ja repeämät aika pinnallisia.
Toki, jos lääkäri sulle on suositellut sektiota tai sen itse ihan välttämättä haluat, se kannattaa ottaa, mutta halusin kertoa, että kireät lantiopohjalihakset eivät ole aina este alatiesynnytykselle. Mulle ei yksikään lääkäri sanonut, etteikö kannattaisi lähteä synnyttämään alateitse, päinvastoin. Ja itse koen, että ongelma on helpottanut aika paljon synnytyksen jälkeen siis, että mm. Kramppaamista, kipuja ollut paljon vähemmän, jos lainkaan. Pidätysongelmiakaan ei mulle tullut, vaikka lihakset rentoutuivatkin ilmeisesti synnytyksen jälkeen ihan itsellään. 😅🙈
Mulla toki äitiysfyssarin lähete edelleen voimassa ja voisin käydä siellä näytillä, mutta kun tämä vaiva on huomattavasti parantunut, niin en ole ottanut asiaa hoitaakseni 😄

Tsemppiä, mihin ikinä päädytkään! 😊
Jälkeenpäin olin erittäin kiitollinen, että synnytin alateitse, vaikka sektioon päässäni pyöri, koska ilman sitä tuskin olisi imetys onnistunut näin hyvin ja meille se oli lapsen allergioiden takia elinehto. 🤓
 
Tsemppiä, mihin ikinä päädytkään! 😊
Jälkeenpäin olin erittäin kiitollinen, että synnytin alateitse, vaikka sektioon päässäni pyöri, koska ilman sitä tuskin olisi imetys onnistunut näin hyvin ja meille se oli lapsen allergioiden takia elinehto. 🤓
Ihanaa et teillä imetys onnistu. Oon lukenu teidän tarinaa ja kovasti tsemppiä sullekin ❤️

Mut sen vaa halusin viel sanoo et meillä onnistu imetys siis myös hyvin vaikka oli sektio. Bebe ei oikein ruuasta välittäny ja vielä vuoden ikäisenä pääasiallinen ravinnon lähde oli kyl maito. Sit alko kiinnostus ruokaan ja imetyksen lopetin 13 kk iässä. 😊
 
Ihanaa et teillä imetys onnistu. Oon lukenu teidän tarinaa ja kovasti tsemppiä sullekin ❤️

Mut sen vaa halusin viel sanoo et meillä onnistu imetys siis myös hyvin vaikka oli sektio. Bebe ei oikein ruuasta välittäny ja vielä vuoden ikäisenä pääasiallinen ravinnon lähde oli kyl maito. Sit alko kiinnostus ruokaan ja imetyksen lopetin 13 kk iässä. 😊
Joo siis kyllähän se usein onnistuukin! Se ei tosiaan ole siitä aina kiinni, mut uskon, että nopea maidonnousu johtui siitä, et vuoto vähäistä ja palautuminen myös nopeaa. Arvasin, että joku tarttuu tähän, siksi mä mietin laitanko ollenkaan, kun tää imetys on niin arka aihe 🙈

Kiitos tsempistä 🤓👍
 
Joo siis kyllähän se usein onnistuukin! Se ei tosiaan ole siitä aina kiinni, mut uskon, että nopea maidonnousu johtui siitä, et vuoto vähäistä ja palautuminen myös nopeaa. Arvasin, että joku tarttuu tähän, siksi mä mietin laitanko ollenkaan, kun tää imetys on niin arka aihe 🙈

Kiitos tsempistä 🤓👍
Totta kyl et mulla nous aika hitaasti maito muuten. Nyt tulikin mieleen, kun sanoit siitä noin. En muistanu aikasemmi 🤔

Mut siis ei ollu tarkoitus mitenkää pahalla tarttuu tohon imetys hommaan. Tää on kyl välillä hankala aihe kommentoida. 🙈
 
Totta kyl et mulla nous aika hitaasti maito muuten. Nyt tulikin mieleen, kun sanoit siitä noin. En muistanu aikasemmi 🤔

Mut siis ei ollu tarkoitus mitenkää pahalla tarttuu tohon imetys hommaan. Tää on kyl välillä hankala aihe kommentoida. 🙈

Juu, totta 😂🤦‍♀️
Mutta hei oltiin molemmat yhtä oikeassa: eli summasummarum sektio ei vaikuta välttämättä maidontuotantoon mitenkään eli täysimetys voi täysin hyvin onnistua, mutta maidon nousu saattaa olla hitaampaa (toki se voi tapahtua alatiesynnytylsessäkin, jos jokin trauma käy tai tulee esimerkiksi paljon vuotoa tms.) ☺️ Mut yleisempää sektiossa, näin muistelen kätilönkin itselleni kertoneen kun sypellä kävin. 😊
 
Juu, totta 😂🤦‍♀️
Mutta hei oltiin molemmat yhtä oikeassa: eli summasummarum sektio ei vaikuta välttämättä maidontuotantoon mitenkään eli täysimetys voi täysin hyvin onnistua, mutta maidon nousu saattaa olla hitaampaa (toki se voi tapahtua alatiesynnytylsessäkin, jos jokin trauma käy tai tulee esimerkiksi paljon vuotoa tms.) ☺️ Mut yleisempää sektiossa, näin muistelen kätilönkin itselleni kertoneen kun sypellä kävin. 😊

Mulla takana traumaattinen ensimmäinen synnytys ja maito nousi viikon päästä synnytyksestä. Toinen synnytys oli seesteinen ja hyvä ja tippoja tuli heti, eli traumalla uskon että on tosi paljon merkitystä. 👍
 
Mulla on myös liikakireyttä ja kipuja, joten olin etukäteen huolissani synnytyksestä, vaikka halusinkin yrittää alatietä ja sektion mahdollisuus vähän pelotti. Eniten tietysti pelotti jumiin jääminen ja vakavammat seuraukset.

40+4 menin kontrolliin ja sain jäädä käynnistykseen, ennen käynnistystä kuitenkin vauvan sydänäänet laskivat toistuvasti ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Mikään tulipalokiire siinä ei kuitenkaan ollut, joten mielestäni koko toimitus sujui melko leppoisasti. Leikkuriin mennessä sanoin että pelottaa, mutta sain sen verran vahvan lääkityksen että olo rentoutui ja itse leikkaus ja mahan tonkiminen lähinnä nauratti :Grinning Face: Katetri, kanyyli ja selkäpuudutus nyt eivät oikein mukavalta tuntuneet, mutta ne oli äkkiä laitettu.

Olihan se haava toki kipeä, mutta paranemista nopeuttaa kun lähtee pian liikkeelle mutta ei rasita itseään liikaa. Vahvempia kipulääkkeitä söin pari päivää, Buranaa ja Panadolia annosta laskien muistaakseni kolmisen viikkoa. Maito nousi rytinällä ja oma vatsa alkoi taas toimia kahden yön jälkeen, ja meidät tuupattiin kotiin koska vauvan paino oli jo nousussa ja molempien vointi hyvä. Haava parani erinomaisesti vaikka oli heinäkuu ja kovat helteet. Jälkivuotoa kesti n. neljä viikkoa, se oli kyllä pitkään tosi niukkaa enää. Navan alus oli vähän arka ja tunnoton useamman kuukauden, vatsalihakset kateissa ja mahan sisältö jotenkin mullin mallin, mutta paljonko johtui raskaudesta ja paljonko sektiosta, en osaa sanoa. Vauva on koko ajan voinut hyvin ja ollut tosi terve ja tyytyväinen.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Jos lapsia tulee lisää, saatan haluta suunnitellun sektion, koska alakerta on entistä kipeämpi nyt kun imetys on pilannut limakalvot ja kuihduttanut toistaiseksi seksielämän, joka osaltaan auttoi pitämään paikat auki aiemmin.
 
Onko kellään tietoa miten vaginismi ja/tai vulvodynia vaikuttavat synnytyksessä? Minulle on sanottu että synnytyskipu on niin suurta ettei vaginismi / vulvodynia kipua tunne. Minua motivoi yrittää alatiesynnytystä, koska yhdyntäkivut voivat parantua tai lieventyä alatiesynnytyksen myötä kokonaan. Minulla on tulossa lääkäriaika ja aion nostaa tämän asian (taas) puheeksi, kun synnytys on nyt lähestymässä. Mutta olisi kiva kuulla jos jollain on faktaa tai yksittäinen kokemus kerrottavana. Esim. Voiko vaginismin lihasjännitys altistaa enemmän repeämille tms?
 
Takaisin
Top