Otetaanpa esille aihe neuvolat. Minkälaisia kokemuksia teillä on neuvolan toiminnasta ja lähinnä ns. kasvatusneuvoista vauvan ja lapsen kanssa? Mitä enemmän näitä keskustelupalstoja lukee ja kavereiden kanssa keskustelee sitä enemmän olen alkanut menettää uskoani tähän kehuttuun suomalaiseen neuvolajärjestelmään. Omat kokemukseni ovat tietyllä tapaa vähän kahtiajakoiset. Ensimmäiset kokemukset äitiysneuvolasta ovat hyviä. Hoitaja oli vanhempi kokenut rouva, joka kuunteli ja opasti ja otti todesta huoleni ja jaksoi kertoa asioista kuitenkaan mitään tiettyä näkökulmaa tyrkyttämättä. Kun vauva syntyi ja tämä sama hoitaja tuli kotikäynnille yhdessä lapsen tulevan neuvolahoitajan kanssa, hän kannusti minua päätöksessäni olla imettämättä. Toki halusi kuulla perustelut, mutta kerrottuani ne hän hymyili ja kehotti jatkamaan ihan samaan malliin.
Sitten vaihtuikin hoitaja nuorempaan sukupolveen ja homma alkoi tuntua pakkopullalta. Jokaisella käynnillä seurattiin käyriä todella tarkkaan ja ruuasta ja kiinteiden aloituksesta väännettiin kättä usein. Itse aloittelin kiinteitä 3 kk iässä ja neuvolan täti ei siitä lainkaan tykännyt. Yritti kovasti vain puhua, että odottele nyt ja anna olla. Sitten yhtäkkiä, kun vauva täytti 6 kk sanoikin jo, että kai olet sitten jo lihaa ja kalaa antanut ja minä hieman huuli pyöreänä, että jaa nyt on sitten jo kiire tämän asian kanssa.
Homma vain paheni, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja hoitaja vaihtui vielä nuorempaan (luulisin, että hoitaja on nuorempi kuin minä). Nyt ei sitten enää tehtykään muuta kuin tuijotettiin käyriä ja sitä, että tytön paino ei nouse tarpeeksi. Ei auttanut vaikka miten selitin, että on iloinen ja nauravainen ja todella menevä ja energinen eikä pysy yhtään paikallaan niin minä vain olin huono äiti, kun en antanut tarpeeksi ruokaa lapselleni. Ja kuukaudessa pituutta tuli kuitenkin 3 cm eli kasvua kyllä oli!
Toinen kokemukseni on ystävieni puolesta. Heillä on vaikea koliikki ja refluksivauva. Joka kerta neuvolassa he ovat asiasta sanoneet ja vasta 2 kk iässä he saivat ensimmäisen ajan lääkärille. Sielläkin lääkäri oli vain todennut, että kyseessä on nuoret ensimmäisen lapsen vanhemmat ja vauvat nyt vain itkevät. Vauva siis huutaa n. 10-12 tuntia joka vuorokausi. Lopulta he menivät yksityiselle, jossa asioihin alkoi tulla selkeyttä ja todettiin mm. refluksi ja saivat lääkityksen. Ja viimeksi taas neuvolakäynnillä vauva oli kuulema huutanut suoraa huutoa koko ajan siellä ollessa niin hoitaja oli kirjoittanut korttiin "iloinen ja tyytyväinen vauva".
Onko tämä ihan oikeasti tätä? Nuoria ensimmäisen lapsen saavia äitejä ei uskota, syyllistetään, haukutaan ja mollataan sen sijaan, että osattaisiin oikeasti tukea ja kannustaa ja antaa neuvoja lapsen kanssa? Mulla on usko jo mennyt, miten on teidän muiden laita?
Sitten vaihtuikin hoitaja nuorempaan sukupolveen ja homma alkoi tuntua pakkopullalta. Jokaisella käynnillä seurattiin käyriä todella tarkkaan ja ruuasta ja kiinteiden aloituksesta väännettiin kättä usein. Itse aloittelin kiinteitä 3 kk iässä ja neuvolan täti ei siitä lainkaan tykännyt. Yritti kovasti vain puhua, että odottele nyt ja anna olla. Sitten yhtäkkiä, kun vauva täytti 6 kk sanoikin jo, että kai olet sitten jo lihaa ja kalaa antanut ja minä hieman huuli pyöreänä, että jaa nyt on sitten jo kiire tämän asian kanssa.
Homma vain paheni, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja hoitaja vaihtui vielä nuorempaan (luulisin, että hoitaja on nuorempi kuin minä). Nyt ei sitten enää tehtykään muuta kuin tuijotettiin käyriä ja sitä, että tytön paino ei nouse tarpeeksi. Ei auttanut vaikka miten selitin, että on iloinen ja nauravainen ja todella menevä ja energinen eikä pysy yhtään paikallaan niin minä vain olin huono äiti, kun en antanut tarpeeksi ruokaa lapselleni. Ja kuukaudessa pituutta tuli kuitenkin 3 cm eli kasvua kyllä oli!
Toinen kokemukseni on ystävieni puolesta. Heillä on vaikea koliikki ja refluksivauva. Joka kerta neuvolassa he ovat asiasta sanoneet ja vasta 2 kk iässä he saivat ensimmäisen ajan lääkärille. Sielläkin lääkäri oli vain todennut, että kyseessä on nuoret ensimmäisen lapsen vanhemmat ja vauvat nyt vain itkevät. Vauva siis huutaa n. 10-12 tuntia joka vuorokausi. Lopulta he menivät yksityiselle, jossa asioihin alkoi tulla selkeyttä ja todettiin mm. refluksi ja saivat lääkityksen. Ja viimeksi taas neuvolakäynnillä vauva oli kuulema huutanut suoraa huutoa koko ajan siellä ollessa niin hoitaja oli kirjoittanut korttiin "iloinen ja tyytyväinen vauva".
Onko tämä ihan oikeasti tätä? Nuoria ensimmäisen lapsen saavia äitejä ei uskota, syyllistetään, haukutaan ja mollataan sen sijaan, että osattaisiin oikeasti tukea ja kannustaa ja antaa neuvoja lapsen kanssa? Mulla on usko jo mennyt, miten on teidän muiden laita?