Koiranpentu raskausaikana

tättärä

tättärä

Puuhakas puhuja
Olisiko kellään kokemusta koiran ottamisesta raskausaikana? Meille on heinäkuussa kotiutumassa pitkään odotettu ja suunniteltu uusi perheenjäsen, lapinporokoiratyttönen. Pentua varatessa en vielä tiennyt omasta raskaudestani, laskettu aikani on joulukuussa... Kokemusta koirista löytyy entuudestaan, joskin nyt ollaan muutama vuosi oltu koirattomia.

Koiranpennun koulutuksessa ja hoidossa osavastuu tulee olemaan teini-ikäisen esikoisen, mutta tietenkin viimekäden vastuu tulee olemaan minun... Hieman siis olen miettinyt, millaista mahtaa olla arki raskauden ja hauvavauvan kanssa. Itse olen joskus sanonut etten raskaana ollessani koskaan tule koiraa ottamaan, mutta koskaanhan ei pitäisi sanoa "ei koskaan". Uskallan luottaa myös mieheeni ja kun hän on odotuksessa (molemmissa) mukana niin ei varmastikaan ole hätää (sitä paitsi siinä vaiheessa, kun pentu kesällä kotiutuu tämä minun alkuraskauden tuskaisuus on takana ja eletään seesteistä keskiraskautta...) Jos en olisi tätä jo neljästi aiemmin kokenut niin saattaisi raskausajan ja pennunoton yhdistelmä arveluttaa, mutta näin ollen kyllä uskallan.
 
En lähtisi ottamaan pentua raskausaikana, vaikka minulla ei olekaan asiasta kokemusta.

Me otimme koiran kaksi vuotta sitten ja koko ensimmäinen vuosi oli puhdasta tuskaa. En olisi jaksanut, jos olisin ollut raskaana samaan aikaan. Meidän koiruus on luonteeltaan aika kova ja pyrkii pomottamaan. Vasta nyt kun herralla on ikää pari vuotta, niin on luonne alkanut tasaantumaan ja pomottamiset jäämään pois. Toki edelleen koira vaatii erittäin selkeät rajat etenkin minun puoleltani. Ja vaikka jokapäiväisessä elämässä on pomon asemaa vahvistavia rutiineja, aina silloin tällöin koira vaatii myös ruotuun palauttamiseta.

Muuten koira on luonteeltaan mitä lempein ja mukavin lutunen, eikä ole koskaan ollut hiukkaakaan agressiivinen.

Toki jokainen koira on yksilö ja rotukin vaikuttaa, mutta pennusta ei koskaan tiedä minkälainen se tulee luonteeltaan olemaan.
 
Mä olen niiiin eri mieltä kun Nopponen !


Me otettiin tuo meidän rotikka samalla viikolla kun sain tietää odottavani ! Ja kertaakaan en ole pettynyt tai tullut toisiin aatoksiin ! Ja meillä sentää kaks koiraa ja koirillakin ikä eroa vain 3kk[:)]

Se riippuu ihan kuinka itse asennoituu ja on valmis hoitamaan !
Mulla ei ole kertaakaan tullut edes mieleen, että laittaisin koiran/koirat pois raskauden vuoksi ja kun vauva tulee vaan päinvastoin ! Koirat pitää mut liikkeellä ja tulee itekkin ulkoiltua ja pysyy hyvässä kunnossa raskauden aikana.[:)]

Meillä pääasiassa vielä niin, että mä olen molemmat koirat hommannut ja halunnut ja melkeimpä ne yksin hoidan ja olen kouluttanut,mutta en jaksa siitäkään valittaa, kun ne on tosiaan mun koiria. Kyllä mieskin niistä välittää ja lenkittää ja hoitaa[:)][:)] Ne on osa meidän perhettä, joita ilman emme voi olla[:D]

Kuri pitää olla, se kannattaa muistaa. Ja kouluttaa heti pienestä hyvin [:)] Niin ongelmia ei tule.


Meillä oli vielä ennen pääsiäistä 7 rotikan pentua. Nekin tuli hoidettua siinä samassa[:)][:)]

Se on vain omasta asenteesta kiinni ihan täysin !!![:)]

Onnea uudesta koira tulokkaasta ! Vauva saa hyvän vahti kaverin [:)]
 
Meille on tulossa porokoiranarttu ja yleensä nämä ovat suht helppoja tapauksia eivätkä pomottelijoita. Sitäkin olen ajatellut, että jos loppurakaudesta en kovin pitkiin lenkkeihin kykene niin ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, kun pentuahan ei vielä kamalasti saakaan rasittaa. Aiemmissa raskauksissa joskus oli huono omatunto seurana, kun aikuiset koirat (silloin vielä aktiiviset vinttarit) toisinaan joutuivat tyytymään tynkälenkkeihin, kun en yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan ja lenkitys jäi miehelle (olin osittain vuodelevossa.) Siinä vaiheessa, kun koira tulee murkkuikään olenkin jo synnyttänyt ja mikäpäs sen parempi tapa ottaa ne kaipaamansa oman ajan rippuset kuin koulutella koiraa ja lenkkeillä.

Tuo meidän 13-v on niin pitkään ja hartaasti OMAA koiraa toivonut, etten vain raskauden takia halua sitä evätä. Pojalla on haaveissa agikentät ja itse aion tokoilla sen verran kuin rahkeita löytyy (aiemmin olen tokoillut collien kanssa.)
 
Kyllä ehdottomasti koiran voi ottaa etenkin raskauden tuossa vaiheessa. Miksi ei? Varsinkin kun selkeästi on koirista kokemusta jo ennalta, en ehkä lähtisi ottamaan elämän ensimmäistä koiraa juuri siihen saumaan, mutta muuten kyllä. Ja pentu kerkeää jo kasvaa ja sisäsiistiksikin jo ehkä ennen vauvaa, joten en näe mitään estettä. Varsinkin kun koirasta vastuu jakautuu perheessä useammalle.

Tsemppiä vaan tulevan koiruuden kanssa:)
 
Meikäläisellä tuore kokemus: raskaana parasta aikaa ja pennut syntyivät joulukuussa: yksi jäi kotiin kasvamaan.. [:)] Huono ajankohta, tiedän sen, mutta tunteet ja järki.. tunteet vie aina voiton. [8D] Hyvin on pärjätty: pentu on nyt 5kk ja pentukoulussakin ennätettiin hienosti käymään. Toki, jos ja kun, pentuun/koiraan haluaa satsata, niin organisointia se sit vauvan synnyttyä vaatii. Sen tiedän. Mutta toistaiseksi ainakin tapakasvatus jne. on onnistunut mainiosti mahankin kanssa. [:D] Sisäsiisteys olis kiva saavuttaa ennen vauvan syntymää.. nähtäväksi jää..
 
Meillä molemmat koirat oppi ihan älyttömän nopeaa sisäsiistiksi. Kolmen kuun ikäisinä olivat jo sisäsiistiä, että voi laittaa matot; mutta vieraissa saattoi tulla vahinkoja kuitenkin.[:D]
 
Mä itse en lähtisi ottamaan koiranpentua raskausaikana juuri sen sisäsiistiksi opettamisen ja työläyden takia mitä koiranpentu vaatii. Koska sekä koiranpentu, että vauva tarvitsevat molemmat aikaa sekä huomiota ja pentua pitäisi kuitenkin jaksaa kouluttaa ja leikityttää. Niin, en tiedä riittääkö aika molempiin. Itsellä on ainakin ollut myös aika paljon raskauspahoinvointia ja väsyn paljon helpommin niin tuntuu, että kun meillä on tuo 6kk vanha koira ettei se aina saa tarvitsemaansa huomiota ja tuo meidän toko harrastuskin on jäänyt vähän paitsioon nyt. 
 
Itselläni on tälläkin hetkellä kokemusta aiheesta. tällä hetkellä kotona 2-vuotias ja 8-viikkoinen koira. Laskettu aika olisi tammikuussa joten pentu olisi silloin n. 10kk:n ikäinen.
Itse olen nyt ollut kovin väsynyt ja voimaton mutta silti en vaihtaisi koiriani mihinkään maailmassa. Itselleni koirat ovat enemmän voimavara kuin taakka mitä ei jaksaisi [:)]
jokainen tekee päätöksen itse omasta jaksamisestaan.
Myös koirat ovat tosi erilaisia, toiset saattavat viedä voimat kokonaan mutta itselläni koirat tosiaan ovat elämäni valo. Ja myös kun olen miettiny raskautta ja monet asiat mietityttävät raskaudessa ja sitten kun lapsi syntyy mutta koirat ovat ainoa asia jotka eivät minua huoleta [:)]
Jos koira tuntuu sinulle tärkeältä ja tuntuu että jaksat niin eiköhän se koirakin mahdu perheeseen!
 
Miksikäs ei koiraa ottaisi jos kokemustakin tosiaan on,ettei kaikki ihan uutta ole.
Mulla keittiön nurkassa tällä hetkellä tuhisemassa 8kpl parin viikon ikäisiä nyyttejä,plus sitten kaksi aikuista koiraa päälle. Tosin kaikki pennut menossa myyntiin,yhden ajattelin sijoittaa.
Rankkaa omalla tavallaan jo noidenkin kanssa,mutta niinkun joku tuossa aikaisemmin totesikin,mulle ne on lähinnä voimavara ennemmin kun rasite [:D]
 
Meillä 8-vuotias koira ja molempina raskaus kertoina olen koiran manannu.
Toista koiraa ei tule ennemmin kun lapset isompia.

Pennusta en tosiaan tiedä ja itselläni sinänsä "raskaampi" tilanne että mies on viikot poissa, minulla sitten 2vuotias lapsi kotona ja tuo miehen mukana aikoinaan tullut koira.
Pitäisi jaksaa koulutuksia ylläpitää ja yrittää antaa aikaa koiralle, käyttää koira koiran aikaan ja silloin on lähdettävä kaikin..
Tuntuu vain niin älyttömän raskaalta raskaus aikana, muuten on mukava että joku pitää huolen että ulos tulee lähdettyä joka päivä ja monta kertaa :D

Jaksamisia sinne ja pistähän tyttö huolehtimaan mahdollisimman paljon koirasta, oppii myös vastuuta.
 
Meille on kans tulossa heinäkuussa pentu. Varattiin se jo ennenkun oli edes raskaana. Kotona hyörii jo ennestään 8v kissa ja 2v koira (jonka velipuoli meille on tulossa [:D]), eikä meillä ole edes käynyt mielessä peruuttaa varausta raskauden takia. Pentuhan on joulukuussa vaavin syntyessä jo puolen vuoden vanha, ja ainakin tämä ensimmäinen oppi nopeesti sisäsiistiksi. Mä pidän ite heinäkuussa kesälomani, päästään hyvin vauhtiin siisteys-opettelujen kanssa, ja koska koirat on hyvin energistä rotua -springereitä - voi kyl luottaa et jos en ihan aina jaksa lähtee niiden kans metsään rymyämään ni kyl ne toisensa väsyttää [:D].
Mulla ollu kans itellä ongelmia jaksamisen kanssa, ollu tosi väsyny koko ajan, ja siinä missä ennen käytiin joka päivä vähintään kolme varttia metsäilemässä, on lenkit jääny pariin kertaan viikossa. Mä en viiti siitä asiasta hirveesti paineita ottaa, jos en jaksa metsään lähtee ni heitellään sit vaikka lelua pihassa, eikä tuo otus ole ollu muutoksesta moksiskaan [:D]
 
Mielestän juuri raskausaikana on todella hyvä, kun on joku "ulos ja liikkumaan pakottava voima", kun muuten väsyttäisi ja haluaisi vain käpertyä peiton alle ja jäädä sinne laiskistumaan, niin koira kyllä vetää sitten ulos ja liikkeelle. Meillä kaikkein pahimmin olin väsyksissä alkuraskaudesta, ja tuolloin meidän koiruus oli noin 7 kk vanha. Eli kovin energinen! Tosin itselläni oli huomattavasti helpompaa kuin monella muulla, sillä koira kulki mukana työpaikalla ja touhusi siellä koko päivän toisten koirien kanssa, eikä tarvinnut enää töiden jälkeen jaksaa sen kanssa paljonkaan touhuta, kun se köllötteli tyytyväisenä. Vapaapäivinä sitten tietenkin.

Toinen rankka vaihe on meneillään nyt loppuraskaudesta, kun ei enää ole edes jaksamisesta kiinni, vaan siitä, ettei vaan kykene kävelemään niin pitkiä matkoja kun olisi koiran kannalta tarpeen. Lenkit jää aika lyhyiksi, mutta onneksi mies hoitaa sitten pitkät lenkit. Tosin koira kyllä hiukan protestoi sitten minulle, kun aiemmin se on ollut enemmänkin mun kanssa, ja harvemmin tehnyt miehen kanssa kaksistaan mitään kummempaa.

Silti todellakin suurin osa raskaudesta on ollut vain positiivista, että on tuo koira. Ja vielä tuollainen energiapaikkaus, nyt sillä on ikää 1 v 3 kk suunnilleen[:)] En todellakaan vaihtaisi itsekään sitä mihinkään. Ja kyllä tänäänkin ajattelin suunnata sen kanssa metsään, metsälenkit on helpompia, kun se menee vapaana siellä, eikä itse tarvitse roikkua remmin toisessa päässä. Pystyn tällöin itsekin kulkemaan omaan tahtiini, ja tuo otus saa mennä menojaan, ja meneekin. Luulen, että kun itse kävelen metsässä tunnin polkuja pitkin noin pari-kolme kilsaa, niin tuo heittää sinä aikana vähintään kymmenen kilometrin lenkin.
 
[font="Times New Roman"]Katjuskainen puhuu asiaa.


Tämä mamma tuli juuri koirien kanssa rullaluistemelasta. Oli kyllä mukavaa[:)] Tulee itellekin virkeä mieli kun pääsee likkumaan.
 
Me aloimme katselemaan koiranpentua alkuvuodesta ja samaan aikaan tulin raskaaksi. Kyllähän sitä mietti, että otetaanko sitä koiraa sittenkään kun vauva tulossa. Kyllähän sitten otettiin ja olen ollut "tyytyväinen" päätökseemme, vaikka onhan tuon kanssa hermoja saanut pidätellä.. kyseessä järjettömän energinen kekskikokoinen villakoira. Saa nähdä miten se vauvaan suhtautuu, kun minusta on muutenkin niin mahdottoman mustasukkainen..Olenkin päättänyt varotoimeksi (siis sellaiseksi wort-case-scenarioksi) että koira lähtee siskoni luokse jos se tekee elämästä hirveän hankalaa ja ei hyväksy vauvaa.. Toivon että niin ei käy, onhan koirasta iloa koko perheelle ja varsinkin lapsille. Mutta lapsen parasta aina ajatellen.

Ja jospa tosiaan ne raskauskilot ja vähän ylimääräistäkin lähtisi helpommin [:D]
 
Meille olisi ehkä tulossa 2 vuotias koira. Tykkää pienistä lapsista ja tulee kaikkien kanssa kuulemma toimeen. ainut että koulutus on jäänyt vähän vähemmälle edellisen perheen kiireellisyyden vuoksi.
Itse vasta suunnitteilla tuo raskaus, joten tässä hyvinkin ehtisi koulutusta suorittamaan ja käymään jopa kursseilla. Mietityttää vain kun tuo koira on niin ISO, siis se on kooltansa valtava mutta kuulemma hyvin lempeä.. mutta niin tämän koiran myyjä ainakin sanoo..

Edellisen koiran kanssa kävi niin hulllusti että myyjä antoi aivan väärät tiedot koirasta, joten oli hyvin raskasta luopua tästä koirasta. :(

Sen vuoksi mietin hyvin hyvin pitkään tätä koiran ottamista...
 
mullakin 5 vuotias ja 7kk koira! No vauvan syntyessä se kyll on jo öö..vähän yli 1v mutta iso koira niin luultavasti vielä pentu vaiheessa. Mikä onkaan paras tapa (ainakin ensimmäistä lastaan oottavalle) kouluttautua kakka,pissi, oksu rumbaan kuin koiranpentu! Ja vielä itsehillintää ainakin täällä osoiteessa on saanut harjoiteltua ja paljon! Eiköhän noita kaikkia taitoja tarvita vauvankin kanssa [:D] Itse ainakin usein olen verrannut koiran pentua ihmis vauvaan, koska alussa se piti yötkin hereillä [:D] ja eikös ne naiset ole selvinneet pienestä vauvasta ja uudesta vauvasta yhtä aikaa ilman että toista on antamassa pois [;)]

Ja itse ainakin oikein odotan mamma loma vaihetta kun tuo tykkää tuhota yksin ollessa kaiken niin sitten sen ei tarvitse olla niin paljon yksin (tosin elän kyllä siinä toivossa että se tuosta vähän viisastuisi ennen mamma lomaa [:D])

tättärälläkin tuntuu tuota aktivitettia kotoa löytyvän muutenkin että yksi koiranpentu ei nyt luultavasti sitä arkea tuhoa. Ja lapset varmaan pitää pennun liikkeessä niin se ei kerkeä edes tuhoja tekemään kun on kova hässäkkä ympärillä koko ajan. Onnea vaan kovasti nii ihmis- kuin koiravauvastakin!
 
Takaisin
Top