Koira ja vauva

[Uusperheellinen-84]

Meillä on rottweiler ja rottweiler mix. Nuo on niin tottuneet elämään lasten keskellä, että en pienintäkään stressiä kanna vauvasta. Se on mitä luonnollisin asia, koiralaumassakin syntyy pentuja suht tiheään. Tietysti näin isoilla koirilla on se haaste, että saa opetettua koiralle, että sen pitää kunnioittaa tätä uuttakin tulokasta ja uusi tulokas tulee kipuamaan sitä korkeammalle laumahierarkiassa. Mutta nämähän on mitä ihanimpia perhekoiria .

 

[Katjusha]

Elämän kiertokulku: koira jäi eläinlääkäriin.
Tulin kotiin töistä, koirat oli ulkotarhassa ja tämä vanhin (11,5 v) aivan likaisena ja sekaisin. Otin sisälle, pesin sen ja seurasin, kun kulki ympäri taloa ... Ensimmäinen kohtaus, jonka näin, tuli noin neljältä. Mies tuli kotiin ja puhuttiin asiasta. Seuraava kohtaus tuli tunnin kuluttua kotona. Lähdimme päivystykseen, jossa syitä epileptisille kohtauksille käytiin läpi. Kolmas kohtaus tuli eläinlääkärin pöydällä. Päätös tehtiin diapamin rauhoittaessa koiraa. Vanhojen koirien epilepsia on joko aivokasvain- tai maksavaurioperäistä. Epilepsia-estolääkityksen vaikutus alkaisi 2 viikon kuluttua. Siihen asti olisi pitänyt auttaa koiraa diapamilla. En tiedä, olisiko koira selvinnyt edes aamuun. Laskettiin kulta koirien taivaaseen.
Nyt meillä on kaksi koiraa.

 

[Voikukka9]

Katjusha voimia! Itsekkin oon joutunut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa olemaan joitakin vuosia sitten. Onneksi teillä vielä ne kaksi rapsuteltavaa

 

[Mileim]

Raskaita päätöksiä tämmöiset aina Katjusha, osanotot mielestäni teit kuitenkin oikean ratkaisun, kun iäkäs kaveri jo kyseessä. Meiltä lopetettiin 14v mummukoira kesäkuussa kun takajalka petti yhtäkkiä lenkillä. Tai oli siis äitini koira, mutta perheeseen se tuli kun olin 11-vuotias, joten sen kanssa varttunut.

 

[Katjusha]

Kiitti, on varmasti onttoa pitkään .. Onneksi täällä on kaksi huiskahäntää, jotka tuskin huomaavat, että joku puuttuu.

Mitä mä toivoinkin, että lopussa on selkeät merkit ja mahdollisuus nopeaan päätöksentekoon. Nyt ei ehtinyt tulla stressi, surun kanssa opetellaan elämään. Uutta elämäntilannetta kohti kuitenkin.

 

[Joia]

Katjusha, osanottoni

Mutta tällaistahan se on noiden vanhojen eläinystävien kanssa, ikä ja yleiskunto pitää ottaa kaikessa huomioon, varsinkin sairastapauksissa.

Meillä oli talvella samat pohdinnat, joskin hyvin selkeät, kun 16-vuotias koira sai virtsatietulehduksen. Sen jo hyvin heikentynyt suolisto ei olisi kestänyt enää antibiootteja, eikä jäljellä olevaa aikaa olisi realistisesti muutenkaan ollut kuin maksimissaan joitakin kuukausia. Päästettiin pieni ystävä siinä vaiheessa ikuisille unille.

 

[Katjusha]

Niin mä itsekin toivoisin, että lähtis "saappaat jalassa" .. Vielä maanantaina mieheni juoksutti laumaa 10 km alle tuntiin, kolmisen viikkoa sitten menivät hölkäten 21,1 km. Loppuun asti täyttä elämää.
Toukokuussa leikattujen nisäkasvainten piti olla hyvänlaatuisia, mutta taisipa olla etäpesäkkeitä kuitenkin muualla kehossa. Kunto ei siinäkään yhteydessä laskenut yhtään.

 

[Marras16]

Voimia Katjusha! Meillä kanssa edellinen koira jouduttiin lopettamaan kun odotin esikoista. Oli jo vanha 12v. ja sai kohtutulehduksen. Nykyinen koira on 13v. ja kyllä sitä jännäilen, et miten jaksaa. Toistaiseksi porskuttanut ihan hyvin, ei vaan kuule tuon taivaallista.

 

[Jenskis]

Meillä on kaksi lapinkoiraa ja kissa. En ole erityisen huolissani koirista, koska niitä ollaan tarkoituksellakin tutustutettu lapsiin ja vauvoihin, mutta sitäkin enemmän olen huolissani meidän kissasta! En nimittäin luota yhtään tuohon kattiin! Se on 8-vuotias ja tuntuu tulevan päivä päivältä hullummaksi! Eilenkin hyppäsi kaapin päältä nojatuolille minun päälleni ja palkaksi sain oikein kivat naarmut kynsistä pitkin rintamusta (olin tullut vasta saunasta) ja nänniinkin tuli varsin kipeä haava. Joinakin öinä olen herännyt siihen, että katti suurin piirtein juoksee naaman päältä... Niin pelottaa ihan oikeasti vauvan puolesta tuo kissan arvaamattomuus! Olisiko muilla kissallisilla vinkkejä kuinka tulisi toimia?

 

[dootti]

Muakin on alkanut kissa huolettamaan... Se on hyvin suojelunhaluinen mua kohtaan.
Se saattaa ihan hetkessä hyökätä miestä tai koiraa vastaan, jos luulee niiden satuttavan mua...
Toisaalta kissa otti hyvin koiran akoinaan vastaan, tajusi hyvin toisen olevan vielä pentu ja koira saikin pitkään anteeksi kaikenmoista...

 

[Madeline]

Meillä on kaksi lapinkoiraa ja kissa. En ole erityisen huolissani koirista, koska niitä ollaan tarkoituksellakin tutustutettu lapsiin ja vauvoihin, mutta sitäkin enemmän olen huolissani meidän kissasta! En nimittäin luota yhtään tuohon kattiin! Se on 8-vuotias ja tuntuu tulevan päivä päivältä hullummaksi! Eilenkin hyppäsi kaapin päältä nojatuolille minun päälleni ja palkaksi sain oikein kivat naarmut kynsistä pitkin rintamusta (olin tullut vasta saunasta) ja nänniinkin tuli varsin kipeä haava. Joinakin öinä olen herännyt siihen, että katti suurin piirtein juoksee naaman päältä... Niin pelottaa ihan oikeasti vauvan puolesta tuo kissan arvaamattomuus! Olisiko muilla kissallisilla vinkkejä kuinka tulisi toimia?

Kaveri ainakin antoi alkuajaksi kissansa vanhemmilleen hoitoon, ja se oli hyvä ratkaisu. Ei kuulosta siltä, että kannattaisi ottaa kisun kanssa mitään riskejä. Mieluummin katsoo kuin katuu.

 

[Ellukkainen]

Meillä on kolme kissaa, eivät oikeastaan välitä lapsista olleenkaan. Vanhin kissoista on 7v ja tämä tuleva vauva on sillekin jo kolmas; ei ole kissasta ollut mitään haittaa aiemmin vauva-aikana. Kaksi pienintä ovat noin 1,5-vuotiaita ja nyt olen vaan lähinnä opettanut toista pikkukissaa, että pinnasänkyyn ei saa mennä nukkumaan kun välillä olen sen sieltä bongannut. Kukaan meidän kissoista ei välitä lapsista, eniten varmaan ovat minuun kiintyneet ja jos lapset ovat esim nukkumassa niin sitten yksi kissoista voi tulla syliin nukkumaan ja tätä kissaa 2,5v poikanikin saa kantaa. Kaksi muuta kissaa ovat omissa oloissaan, nukkuvat päivisin kyllä meidän sängyssä ja monesti kaikki kolme tulevat sinne nukkumaan jos mä meen päikkäreille. Vauvan suhteen aion ainakin pitää makkarin oven kiinni silloin kun vauva siellä nukkuu. Lempeitä luonteita nuo meidän kissat ovat, perinteisesti erittäin haastavaa on esim lääkitä kissoja; silloin on varmasti joka paikka naarmuilla itsellä jos ei tajua kunnolla suojautua. Joten valitettavasti mitään vinkkejä en osaa antaa, kaikki eläimet meillä jatkavat normaalisti elämistään täällä kotona kun vauva syntyy.