Koira ja vauva

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja sonic
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
sonic

sonic

Vauhtiin päässyt keskustelija
Heippa!

Olen tässä pohtinut, että miten kannattaa koira ja vauva tutustuttaa toisiinsa? Mitä ongelmia voi tulla ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Esikoinen siis tulossa, eikä lähipiirissäkään ole koirallisia lapsitalouksia.. Avopuolisoni stressaa tästä myös ja meillä on jonkin verran erimielisyyksiä järkevistä toimintatavoista..
 
Mun kokemus on vaan se, että välttämättä mitään ongelmia ei tule. Tämä tulokas on nyt meidän koirallekin kolmas vauva talouteen. Riippuu varmaan myös vähän koiran luonteestakin, että miten koira suhtautuu.

Meillä vauvasta ei ole koskaan tehty mitään suurta numeroa. Koira on koko ajan ollut normaalisti kotona ja kun vauvan kanssa ollaan tultu kotiin, on koira saanut haistella vauvan. Koira ei ole pahemmin vauvoista välittänyt, korkeintaan samaan tapaan rennosti makoillut maassa vauvan lähettyvillä kuin ilman vauvaa. Kotona perheen kesken ollessa koira on muutenkin sellainen rauhallinen löllykkä vaikka muuten on sellainen leikkisä, että tykkää leikkiä ja juosta ulkona vaikka millä mitalla ja rakastaa yli kaiken, jos meille tulee vieraita ja silloin on sellainen iloinen häslä.

Koiralla on kuitenkin painoa lähes 40kg niin jännittihän se aluksi, että miten käy. Enkä vauvaa ja koiraa missään vaiheessa jättänyt keskenään vaikka lattialle, jos itse menin vessaan tms.
 
Meillä kanssa koira oli kotona kun tultiin synnäriltä. Siinä laitettiin vauva kantokopassa lattialle ja moikattiin koiraa normaalisti ja koira haisteli uuden tulokkaan. Kaikki meni kanssa oikein hyvin, vaikka asiasta etukäteen stressailinkin. Koira otti uuden tulokkaan heti osaksi perhettä. Ainoa missä syntyi vaaratilanteita oli, et meiän koira tykkää heitellä luita ja leluja leikkiessään ja piti sitten vähän kattoa ettei ole vauva vaaravyöhykkeellä ja ei ole mitään kovia luita tai leluja heiteltävänä siinä silloin kun vauva vieressä.

Ai niin ja toinen vaaratilanne oli sellainen, et vauva nukkui ison tyynyn päällä sohvalla (sohvavuode jossa joustinpatja). Puhuin puhelimessa viereisessä huoneessa ja koira oli ensin samassa huoneessa kanssani ja lähti olohuoneeseen jossa vauva siis nukkui. Jostain kumman syystä siinä puhelimessa puhuessani tuli mieleen, että koira voi hypätä sohvalle ja vauva voi lähteä sen liikkeen voimasta valumaan tyynyltä ja lähdin perään. Just kun tulin olkkariin oli koira tosiaan asettunut juuri mukavasti sohvalle tyynyn viereen jossa vauva nukkui ja vauva valui tyynyltä kohti sohvan reunaa. Tein sitten elämäni nopeimman syöksyn ja sain nappastua pojan syliin ennenkuin muksahti lattialle. Eli siis tällasia yllättäviä tilanteita voipi tulla mitä ei voi oikein osata ennakoidakaan ja ei liity mitenkään koiran luonteeseen.
 
Meillä koira sekä kissa ja mies toi vauvan harsoa sairaalasta kotiin nuuskutettavaksi, ennen kuin tultiin vauvan kanssa sairaalasta ja sit kun tultiin niin eläimet sai nuuskuttaa vauvan ja kaikki oli kotona normaalisti koko ajan. Hyvin meni koiran kanssa, ei mitään hämminkiä, kissalla sitten taas kesti hyvin kauan tulla vauvan lähelle, pelkäsi ja ihmetteli tätä.

Myöhemmin sitten lapsesta ja kissasta tuli parhaat ystävät ja kissa onkin parasta mitä lapsi tietää. Heillä ihan omat leikit ja jutut ja "juttelevat" keskenään. Koira sitten taas enempi välinpitämätön tykkää olla omissa oloissaan, mutta jos lapsi tulee silittämään ja halimaan niin kyllä pusuja antaa takaisin :)

Meillä siis ainakin ihan hyvin meni, mutta riippuu toki varmasti koirasta, että miten suhtautuu. Meidän koira on rasavilli 3v labradorinnoutaja ja kissa 5v bengali
 
Samaa mieltä mitä Ellukkainen, että riippuu paljon koiran luonteestakin :)
Onks teijän koira ollu lasten kans tekemissä?
Mua ei sillee jännittäny miten koira suhtautuis, ei käyny mielessäkään et tahallaan koittais tehdä pahaa kenellekkään.
Tulin sairaalasta kotiin, menin edellä sisälle tervehtimään koiraa ensin ja sitte mies toi lapsen sisälle ja annettiin haistella lasta.
Ei oo tähän mennessä kauheesti välittäny muksusta, ei ees huomiotaan toiseen kiinnitä.

Tosiaan ei kannata lasta ja koiraa jättää keskenään, varsinkaan sinne lattialle.
Meijän piski on välillä niin tohelo arkajalka et on pari kertaa meinannu juosta lapsen päälle kun on omaa mielikuvitusmörköään pelästynyt.. Pistän muksun aina semmoseen kohtaan lattiaa joka ei kuulu koiran vakiintuneeseen kulkureittiin :D

Meillä koirana neljän vanha 27% koirasusi
 
Meillä kohta 4v sekarotuinen, 15kg hauva. Semmonen ADHD ja tykkää kaikista. En pelkää, että koira mitään vauvalle tekee mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuuden merkkejä (esimerkiksi kun tapasin mieheni, tuli sohvalle viereeni ja piti komentaa alas että toinen pääsi istumaan :D). Ihan superkiltti se silti siis on.

Miten hygienia asiat? Kämppä siis perussiisti, mutta miehen mielestä olisi hyvä jos koira olisi poissa esim ensimmäisen kuukauden, jotta pöly, allergeenit tms eivät iske pienen keuhkoihin. Itse en oikeen usko tähän teoriaan, kai siitä jossain varotettaisiin mikäli se jotenkin olisi lapselle haitallista?
 
Meillä on tällä hetkellä kolme aikuista koiraa, joista 2 on beaglea ja yksi on suomenajokoira. Nämä ovat pääsääntöisesti enimmän osaa ajasta ulkotarhassa. Luulen, että suhtautuvat pieneen ihan hyvin. Yhdellä on tapana aikuisiakin räpätä tassulla naamaan huomion saamiseksi (ikävä puoli, kun pentu tuli meille "vanhana" 6 kk ikäisenä). Pieni mutta/kysymysmerkki on tuo 2.6. syntynyt beagle-pentu. Jos hänelle ei kuulovamman vuoksi löydy kotia, on meillä kouluttamista, ettei pompi päälle ja pure poskesta. Ainakin tällä hetkellä hän on raisu. Onneksi ehtii ehkä hiukan järkiintyä ennen kuin pienokainen syntyy.
Luulen, että aikuisten kanssa menee hyvin tuolla taktiikalla, että käyn heitä tervehtimässä ja "rakastamassa" ensin. Toki ajattelin, että jos mies voisi tuoda kotiin haisteltavaksi vaikka vauvan tuoksuisen harson nuuhkittavaksi, ennen kuin kotiudutaan. Aikuiset koirat suhtautuvat pieniin ihmisiin hiukan pakoillen, mutta pitäähän siinä varansa pitää. Vanhat koirat eivät välttämättä ymmärrä jos joku vetää korvasta/hännästä tai tulee kupille eli valvottava on.
Hygieniasta en aio olla hirveen tarkka, koska jonkin verran epäpuhtauksia kotona on mielestäni lapsen kehittyvälle vastustuskyvylle plussaa.
Katjusha rv. 25+6
 
Oon kans sitä mieltä et epäpuhtaudet on vaan lapsen kehittyväl vastustuskyvyl hyväksi :)

Mulla mies ehdotteli ettei koira enää lapsen synnyttyä nukkuisi makkarissakaan, tähän en suostunut siitä syystä ettei koira tuntisi itseään ulkopuoliseks ja sitä kautta rupeis mustasukkaseks..
 
Meillä kun tultiin esikoisen kanssa kotiin, annettiin sisäkoiran vauvaa vähän nuuhkia. Ei sillä suurta kiinnostusta vauvaa kohti ollutkaan, ennen kuin tyttö lähti ryömimään. Vähän kielsin naamaa nuolemasta, enkä aluksi päästänyt vauvan pötköttelypaikalle. Siinä se aina leikkimaton reunalla makasi, ilmeisesti olisi ollut hyvä paikka puudelinkin pötköttää. :) Meillä oli lisäksi sellainen pyörillä kulkeva kehto (vähän korkeampi), johon saatoin vauvan välillä laskea vaikka vessareissun ajalle. Yleensä koira kyllä seurasi minua vessaan. :woot: Ulkokoirat käytettiin vähän myöhemmin haistelemassa vauvaa, eivätkä olleet kovin kiinnostuneita. Hygieniasta en minäkään suuremmin huolehtinut, vastuskykyä on hyvä kehittää. Tietty jos koira on oikein rapanen, huuhdon sen tassut ulkoa tullessa.
 
Hygieniasta en minäkään olisi huolissani. Eihän lapsi edes pariin ekaan kuukauteen saa lattialta itse suuhunsa mitään ja jos on ihan peruskoti, että edes silloin tällöin siivotaan niin mielestäni hyvin vauva ja karvaiset lemmikit voivat elää samassa taloudessa. Ja kuitenkin on tutkimuksia siitä, että lemmikit perheessä enemmänkin vähentävät allergisoitumista. Ties kuinka monta koiran ja kissan karvaa ovat meidän lapset syöneet vuosien aikana, koska sitä karvaa kyllä on vaikka missä :grin Meidän lapsilla ei siis ole kummallakaan mitään allergioita vaikka ovat eläneet koiran ja kissojen kanssa syntymästään lähtien. Vaikka mun miehellä on ollut lapsena astmaa sekä allergioita ja miehen isällä on astma, niin ainakin toistaiseksi meidän lapset ovat säilyneet turvassa moisilta vaivoilta.
 
Mua vähän jännittää miten koirat suhtautuu uuteen tulokkaaseen.Toinen koirista on etenkin minusta mustasukkainen, alussa oli aika vaikeaa kun kotiin tuli toinen koira. On mustis myös leluistaan, raivaan kaikki lattioilta pois kun on tulossa lapsivieraita. Nyt koirat on tottuneet siihen että lelut ja luut on aina saatavilla mut ajateltiin et kun vauva tulee vois olla viisainta laittaa lelut jonnekin kaappiin ja leikitään niillä sitten kun me päätetään että on leikin aika!? Viimeistään kun vauva alkaa liikkumaan ja tarttumaan asioihin voi tulla ongelmia...
Pari viikkoa on koirilla ollut sänkykielto eli öisin ei enää nukuta meidän vieressä vaan omalla pedillä lattialla. Ajateltiin että parempi tuo tehdä nyt ettei koirat yhdistä kieltoa ja vauvaa. Yllättävän äkkiä ovat siihen tottuneet, muutamana yönä vinkuivat sängyn vieressä mutta nyt menevät jo illalla suoraan omaan petiin ja ovat siinä rauhassa aamuun asti. Varmaan minusta tuntui pahemmalta kun koirista :)
Todennäköisesti yhteiselo menee hyvin mutta ei varmaan ainakaan haittaa olla vähän varovainen ja miettiä tiettyjä juttuja etukäteen, mihinkään koiraan kun ei voi luottaa 100%!

Lokakuisista tulin tänne vierailulle!
 
Itelläkin esikko tulossa ja koiria on kaksi (kääpiöpinserit 7v ja 1v, kummallakaan ei lapsikokemusta ja enemmänkin pelkäävät nopealiikkeisiä lapsia). En etukäteen ota paineita enkä stressiä koirien ja tulokkaan ensitapaamisesta. Eikä kannata maalailla itselleen mitään negatiivista kuvaa asian kulusta eikä ainakaan minun mielestäni eristää koiraa arjesta. Itse aion tehdä niin, että kun tullaan kotiin sairaalasta, otan koirat itse vastaan kuten aina ennenkin (toki oletettavasti hieman rauhallisemmin kuin yleensä, saattaa olla paikat hellinä ja eihän tuota tiedä vaikka ois sektiohaavakin) ja mies saa kantaa vauvan kopassaan. Koirat saa sitten nuuskia kopan ja vauvan ihan omaan tahtiin. Epäilen, että vanhempaa ei juuri kiinnosta, nuuskii, nuolaisee, lähtee pois. Nuorempi varmaan aluksi säikkyy, ehkä haukahtelee, ihmeissään on varmasti ja tulee olemaan mustis. Kaikki koiratkin kun on niin erilaisia, ei ole varmaan mitää yhtä tiettyä tapaa miten kotiutuminen kannattaa tehdä.
 
Kun me kotiuduttiin esikoisen kanssa n. 1,5 vuotta sitten oli meidän collie 2 vuotias. Koira pelkäsi ensin vauvaa ja aina kun vauva alkoi itkeä poistui koira keittiön nurkkaan vapisemaan. Kissat oli enemmän kiinnostuneita, mutta sitä mielenkiintoa taisi riittää pari päivää. Pikkuhiljaa koirakin uskalsi tulla enemmänkin tutustumaan ja naamannuolemishommiin. Pikkuisen joutunut sitä aina toppuuttelemaan. Koira ollut koko ajan kotona, eikä sen elämä ole vauvan myötä mitenkään dramaattisesti muuttunut.

Nyt on ihanaa, kun kaikki ovat toisiinsa tottuneet. Lapsi puskee kissoja ja painaa posken pehmeää turkkia vasten ja koiraan painautuu kiinni lepäilemään. Koira ja lapsi jakaa samat lelut, eikä koira ole kertaakaan murahtanut lapselle. Poistuu paikalta, jos alkaa ärsyttämään.
 
Meidän vanhin koira, 11,5-vuotias beagle, käyttäytyi eilen todella oudosti häkissä eilen iltapäivällä. Minusta sen naama oli ihan vaahdossa, suupielet likaisena ja liikehti levottomasti. Hän myös ääntelehti voimakkaasti. Mieheni sai eläinlääkäriltä puhelindiagnoosin, että mahdollinen rupikonnamyrkytys. Pitäisi mennä muutamassa tunnissa ohi. Illalla koira oli normaali, paitsi oli hyökännyt ajokoiran kimppuun puruluun vuoksi. Onneksi ei tullut tappelu, kiltti ajokoira väisti. Tänään koiran naama on taas ihan ravassa, eli on sekoillut päivän aikana jotain tuolla ulkona.
Onko teillä kokemusta koiran dementiasta? Emme epäile kipuja syyksi outoon käytökseen, koska koira liikkuu hyvin, ja jaksaa vielä 10-15 km lenkit heittää. Aika karmivalta tuntuu, koska pienen lapsen kanssa dementoitunut koira voi olla arvaamaton :/ Tältä leikattiin nisäkasvaimet toukokuussa ja patologin mukaan ne olivat hyvälaatuisia, eli niistä ei ainakaan pitäisi olla kivuliasta syöpää kehossa.
 
Katjusha, onko epileptiset syyt jostain syystä voitu rajata pois? Toinen, valitettava, mikä tulee mieleen on aivokasvain. Dementia ei sinänsä oireile kaiken kuvaamasi tavoin, sekavaa käytöstä se toki voi aiheuttaa, aggressiotakin.
 
Katjusha, kuulostaa musta siltä että voisi olla tosiaan epilepsiakohtauksen aiheuttamaa toimintaa tuo koiran käytös. Meillä koiralla on siis lääkitys ollut epilepsiaan nyt neljä vuotta mutta varsinkin kesäisin saa silti kohtauksia. Kohtauksen aikana suu tietysti vaahtoaa ja kuolaa on pitkin naamaa ja rinnuksia. Kohtauksen jälkeen on ihan sekaisin ja kävelee päin seiniä ja ovia, onneksi ei ole aggressiivinen. Ja yleensä koira meillä kävelee vesikuppiinsa kohtauksen jälkeen...en tiiä millon opin sen ottamaan pois lattialta kohtauksen jälkeen. Koira ei siis tunnista nimeään kohtauksen jälkeen esimerkiksi. Mutta aika nopeasti koira palautuu entiselleen kohtauksen jälkeen. Vanhempien edesmenneellä beaglella oli elämänsä aikana ehkä kaksi epileptistä kohtausta, sellaiseen ei lääkitystä tarvitse.
 
Me ajateltiin vaan ihan normaalisti tulla vauvan kanssa kotiin sairaalasta, koirat saa yksi kerrallaan tulla tutustumaan ja nuuhkimaan. Eipä nämä varmaan aluksi kovin ihmeitä tuumaile, vaikkei pientä vauvaa olekaan koskaan nähnyt. Vanhin, vauvan syntyessä 12,5v, tykkää tosi paljon lapsista mutta tuskin kovin enää jaksaa vauvan perään touhottaa. Nuorin ei juurikaan tykkää lapsista, tai ehkä oikeampi ilmaus on ettei tunne oloaan rennoksi lapsiseurassa. Se on luonteeltaan tosi herkkä enkä ole nähnyt tarpeeksi vaivaa tutustuttaakseni sitä lapsiin niin paljon että yleisesti viihtyisi niiden seurassa. Toisaalta se on sellaista rotuakin, ettei sen ole tarkoituskaan olla mikään jokapaikan halinalle vaan rotuun kuuluu tietty pidättyväisyys ja varautuneisuus. Tulee kyllä varmasti ajan kanssa tottumaan uuteen perheenjäseneen. Se on tosi voimakkaasti mun koira ja peilaa mun käytöksestä ihan kaiken, joten oma osuus tämän koiran ja lapsen suhteen kehittymisessä on ihan avainasemassa. Keskimmäinen on meidän supernanny-toivo koirien suhteen. Se on nyt sopivasti tasaantunut nuoruuden höselövuosistaan ja varmasti tosi utelias vauvan suhteen (ellei välillä liikaakin...) ja mitä luultavimmin ottaa luontaisesti aktiivisen roolin vauvan "hoitajana". Miehen kanssa ollaan naureskeltu että lapsen muuttaessa omaan huoneeseensa nukkumaan muuttaa tämä koira sinne omasta tahdostaan mukana, valiten nukkumapaikakseen lapsen sängyn vieruksen.
 
Meillä asustaa ihana koiraherra, keväällä ikää 10-vuotta. Olen jutellut neuvolassa (neuvolatädin aloitteesta) vauvan tulosta aikanaan kotiin ja koiran suhtautumisesta vauvaan. Neuvolatäti suositteli, että koira saa tutustua tulokkaaseen heti kotiin tultuamme, ja että saa nuolla (ei kasvoista) ja haistella vauvaa. Ja kehotti pitämään koiran arjen samanlaisena vauvasta huolimatta, eli esim. kun on aiemminkin saanut luvan kanssa tulla sohvalle, niin jatkossakin saa tulla sohvalle luvan kanssa esim. silloin kun imetän, vauva on sylissä, tms.

Olemme itsekin ajatelleet asian niin, että vaikka meidän elämä muuttuukin, niin se ei tarkoita sitä, että koiran elämän pitäisi juurikaan muuttua (vaikka toki muuttuuhan se, kun kotiin muuttaa uusi tulokas - meidän esikoinen!). Ei aiota esim. siirtää koiraa pois makuuhuoneesta ja sama sääntö pätee edelleen, sänkyyn saa tulla vauvasta huolimatta luvan saatuaan. Koiramme nukkuu siis makuuhuoneessamme omassa pedissä, mutta tosiaan sänkyyn saa esim. aamuisin tulla, mutta vain luvan kanssa ei ilman. En usko, että vauvan saapuminen aikanaan kotiin järkyttää koiramme elämää juurikaan. On toki tottunut lapsiin pitkän ikänsä aikana! Tietenkään mistään koirasta ei voi koskaan olla 100% varma, mutta olen erittäin luottavaisin mielin meidän koiran suhteen!

Ollaan aloitettu jo pikkuhiljaa koiran "tutustuttaminen" vauvan tavaroihin, kun niitä on tullut hommailtua kotiin. Ja minusta se onkin ihan fiksua, että on päässyt jo nyt ihmettelemään esim. vaunuja tai pinnasänkyä. Itse näen asian niin, että mahdolliset muutokset koiran arkeen ja elämään kannattaa tehdä ennen vauvan tuloa, ettei sitten aikanaan miellä muutosten/kieltojen/tms. johtuvan vauvasta ja mahdollisesti tästä johtuen kokisi vauvaa negatiivisena asiana.

Meillä on mielestäni perussiisti ja -puhdas koti, mutta sen enempää siivoamiseen ja kodin puhtauteen vauvan tuleminen ei meidän taloudessa tule vaikuttamaan. Tästäkin puhuimme neuvolassa, että on paljon "järkevämpää" totuttaa lasta "pieneen epäsiisteyteen" (ei haittaa, jos jossain on karvoja tai villakoiria..), koska se vaikuttaa lapsen mahdollisiin allergioihin positiivisesti, että saa niitä "pöpöjä" jo pienestä pitäen eikä välttämättä sen vuoksi saa koskaan allergioita/astmaa. Vaikka toki, ei sekään aina sitä sano, että välttyisi niiltä!

No jopas tuli pitkä kirjoitus, pahoittelut siitä! Innostuin vähän!! :happy:
 
Kiitti hei vinkeistä, tuota epilepsiaa en osannut vaihtoehtona ajatellakaan. Mieheni arveli, että pitäisi käydä kuvissa, jos sieltä sisältä kuitenkin löytyy jotain outoa. Hän (siis koira) ei eilen kotiin tullessani tunnistanut autoa (6 v ollut) eikä minua, ennen kuin kohtuu pitkän harkinnan jälkeen.
 
Muokattu viimeksi:
Aina epileptisen näkönen kohtaus ei ole kuitenkaan välttämättä epilepsiakohtaus.
Se voi tarkottaa mm. sitäkin, että esim. maksassa tai munuaisissa on jotain häikkää. Ja etenkin vanhalla koiralla. Nimim.kokemusta on.
Eli jos kohtauksia tulee useampi peräkkäin, niin kannattaa ainakin käydä lääkärissä.
Sen verran joutunu ton meidän 14vee vanhuksen kanssa lääkärissä ravaamaan.
Meillä meni kerran tilanne niin pahaksi, että meidän papparainen oli tiputuksessa monta tuntia.
Ja pahoin kyllä pelkäänkin, ettei toi meidän kanssa enää kauaa porskuttele.
Vaikka onkin tavan sissi!
Synnynnäinen sydänvika ja kaikki...
Ja saas nähä, miten toi toinen 8v mamman pyllykärpänen sitte reagoi??
Kun tulee vauvaa ja kaikkea.
Oijvoij...mutta luulis kuitenkin enempi tykkäävän, kun tämä pylly on nyt vaan kotona, eikä aina töissä.
Mutta mutta, aika näyttää...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top