Kohti synnytystä

[Peippo]

Synnytykseen liittyy paljon asioita, mihin äiti ei voi vaikuttaa. Silti uskon, että synnytykseen valmistautumisesta ja kaikesta tiedonhausta on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Tämän aiheen alle toivoisin kokemuksia, itse koettuja tai kaverilta kuultuja, joista saattaisi olla hyötyä muillekin. Ei pitkiä synnytyskeromuksia kokonaisuudessaan (niille voi tehdä oman aiheen), eikä niitä kaameimpia kokemuksia (niillekin voi tehdä oman aiheen), vaan esimerkiksi toimineita kivunlievityskeinoja/asentoja/yms... Tai muuten vain hauskoja sattumia, kuten seuraava:

Itse esikoista synnyttäessäni astelin kipujen voimistuessa luottavaisesti kohti kuumaa suihkua, kuten monissa oppaissa neuvottiin... Kunnes tajusin, ettei missään ollut neuvottu, minne suihku kuuluu tähdätä. Alaselkään? Ei toiminut. Alapäähän? Ei tehnyt mieli. Mahaan? Tuntui epämiellyttävältä. Suihkusta ei ollut minulle sillä kertaa apua. Ehkä syyskuussa :)

 

[labitsi]

Mullekaan ei suihkusta ollut mitään hyötyä. Tuntu vaan et supistukset kovenee kuumassa suihkussa :o
Epiduraalista oli suuri apu, joskin sen laittaminen oli tuntu olevan vaikeeta kun en ison mahan takia päässy kunnolla oikeeseen asentoon tai laittaa selkää pyöreeksi. Mut ai että ku se puudutus alko vaikuttaa :D Se oli taivaanlahja.
Ilokaasua sain ja sen hyväksi havaitsin. En olisi ensin halunnu sitä, ku olin kuullu kauhujuttuja kuinka huono olo siitä tulee ja olin varma löytäväni itteni oksentamasta, mutta kätilö selitti ettei sitä saisi liian tiuhaan hengittää. Otin kätilön neuvosta vaarin ja se tehosi.

 

[Jo_80]

Mulla kans oli supistuksista niin huono olo, että kuuma suihku ei tehnyt ollenkaan hyvää, ehkäpä jopa päinvastoin. Yön valvoin supistuksien kanssa ja sain kipulääkettäkin tms. joka ei kyllä auttanut.

Aamulla synnytyssalissa sain ensin ilokaasua, mutta koska muutenkin olin ollut huonovointinen koko yön, en ehkä uskaltanut ottaa sitä tarpeeksi eikä siitä muistaakseni ollut juuri mitään apua.

Epiduraalin pyysin siinä vaiheessa, kun tuntui, että seuraavia supistuksia en enää kestä. Sen laitto sujui kivutta ja onnistui ekalla kerralla. Molemmat jalat/puolet puutuivat tasaisesti. Epiduraaliin pyysin täydennystä, kun paineen tunne alkoi olla sietämätön. Siihen tunteeseen epiduraalista ei kuitenkaan ollut apua. Ponnistuvaihe oli kuitenkin kivuton eikä ompelukaan saattunut yhtään.

Saas nähdä, mitä tällä kerralla tuleman pitää. :)

 

[Pöyski]

Mulle jäi ekasta synnytyksestä paha mieli, kun kukaan ei kysynyt miten haluan synnyttää. Kipujen pahentuessa olin sekaisin kuin seinäkello, ihan omissa maailmoissani, ja mies oli juuri lähtenyt käymään pikaisesti kotona. Kätilö tuli käymään ja seuraavassa hetkessä olin jo salissa lääkärin laittaessa epiduraalia. Piikki ei meinannut mennä paikoilleen kun minäkään en saanut selkää riittävästi pyöristettyä. Lopulta onnistui ja kyllä se niihin kipuihin auttoi ihan samantien!

olisin halunnut yrittää selvitä ilman epiduraalia koska pelkäsin komplikaatioita, ja niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin. Kiireellinen imukuppisynnytys ja episiotomia kaupanpäälle.
Nyt aion ottaa yhteyttä sairaalaan jo ajoissa ennen synnytystä että kirjaavat toiveet jonnekin kissan kokoisin kirjaimin! Haluaisin kokeilla ammetta ja sitä ilokaasua, ja jos jalat kantaa niin synnyttää mahdollisimman pystyssä asennossa...

Mitää pelkoja ei jäänyt, vain valtavan paha mieli kun kukaan ei missään vaiheessa kysynyt minulta miten voin ja miten haluan jatkaa. Meillä ilmeisesti sairaala olettaa ensisynnyttäjien aina haluavan parhaan mahdollisen kivunlievityksen.

 

[Virginia]

Hei taas pitkästä aikaa kaikille :)
Mulla ainakin suihku auttoi supistuksien aikana ja siellä oli helpoin ja mukavin olla. Ja toinen oli seisaalteen olo.. Seisomaan piti päästä supistusten aikana eikä puhettakaan että sängyssä olisi pitänyt makoilla.

 

[Eowya]

Mulla on ehkä sellainen neuvo, vinkki tai ajattelemisen aihetta, mihin en ole itse monessakaan aihetta sivuavassa keskustelussa törmännyt: 

Varaudu siihen, että et ehdi edes miettiä omia suunnitelmiasi synnytyksen/kivunlievityksen suhteen, saati sitten että ne toteutuisi. Valtaosassa tapauksissa ehkä toteutuukin, mutta sitten on tää harvinaisempi sakki nimeltä syöksysynnyttäjät, joihin itse ilmeisesti lukeudun. :) Tää ei oo mikään kauhukuva siis vaan joskus asiat voi mennä niin nopeastikin ettei epiduraaleihin tai mihinkään vesialtaisiin ole aikaa..:) 
Olin itse kirjannut toiveitani lapulle, joka kulki mulla aina lompakossa mukana. Sama lappu kulkee lompakossa edelleen, koska en koskaan ehtinyt sitä sieltä kaivaa, esikoinen syntyi 2 tunnissa, ehdittiin nippanappa sairaalaan. Kuitenkin tässä sitä toista odotellaan, joten ei se kai sitten niin kamalaa ollut vaikka kuukausi pari synnytyksen jälkeen vähän kammottikin. Nyt kammottaa lähinnä, että kuinka käy tällä kertaa, ehditäänkö sairaalaan?!