Kohdunulkoinen raskaus

[Tatjuska]

Hei,

en ollut varma onko täällä tästä aiheesta juteltu aiemmin, mutta ihan äkkiä en löytänyt. Jos vaan on kertomuksia miten on havaittu ja missä vaiheessa, mitä oireita, hoitoja, toipumista niin olisin erittäin kiitollinen.

Itselläni tässä se tilanne, että en vielä tiennyt olevani raskaana kun 3+3 sain kauhean kipukohtauksen ja sen jälkeen aloin tihkuttaa. Ultrassa todettiin 3+6 että mulla on oikeassa munasarjassa munasarjakysta puhjennut. Kumminkin pari päivää myöhemmin plussasin siis 4+1. Lääkäri passitti viikonloppuna tutkimuksiin jossa todettiin kysta oikeassa munasarjassa, sivulauseessa puhuttiin kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta myös kohdusta löytyi joku ontelo ja epäilyksen alle tulikin kaksoisraskaus joista toinen olisi väärässä ja toinen oikeassa paikassa. Verta oli valunut sinne munasarjaan ja kai vähän vatsaonteloonkin eli kipu johtuu siitä. Tilannetta seurataan nyt ultrilla ja hcg- veritesteillä. Eilen 4+3 hcg oli 1290. Viikonloppuna olin sairaalassa tarkkailussa ja aika kovissa kivuissa mutta nyt tilanne on parempi, raskausoireet jatkuu. Tänään saan illalla uusimman verikokeen tuloksen. Niin ja koko tän reilun viikon on vuotanut vähän, välillä ruskeeta, välillä kirkasta, ei mitään hyytymiä.

Sehän tässä on vaikeaa kun näillä viikoilla mahdollinen sikiö on niin pieni että ei näy vielä ultrassa.

Tatjuska, toistaiseksi rv 4+4

 

[Anemwa]

Tästä sun viestistä on jo jonkin aikaa, joten sun tilanne on varmaan jo selvinnyt. Mutta ajattelin jakaa oman kokemukseni.

Multa siis operoitu kohdun ulkoinen raskaus ja kohdussa jatkuu normaali raskaus.

Eli n. viikko sitten (rv 9+2) alkoi täysin äkillisesti todella kovat vatsakivut, en päässyyt kävelemään kunnolla tuli tuskahiki. Parin minuutin kuluttua totesin että tää ei oo normaalia ja soitin ambulanssin. Ambulanssiin pääsin kävelemään join kuin, mutta siinä kohtaa olin jo tajunnan rajamailla.

Ambulansissa otettiin verenpaine, joka oli 60/30, sitten alkoi tapahtumaan...kuski painoi kaasua ja nestettä painettiin tipan kautta suoneen kovalla voimalla. Siinä vaiheessa oli jo epäily vuodosta. Ja tarkennan että mulla ei ollut siis ulkoista vuotoa ollenkaan.

Ensiavussa sitten nestettä sisään tipalla molemmistä käsistä ja paikalle hälytettiin naistentautien erikoislääkäri. Tässä vaiheessa onneks alko verenpaineet nousemaan, niin olin pikkasen paremmassa kunnossa. Hemoglobiini oli 63. Eli edelleen vuotoa epäiltiin.

No sitten mut kuskattiin ultraan, jossa näkyi kohdussa olevan elämää ja samalla vatsassa vuotoa. Olin käynyt varhaisultrassa rv 8+3, jossa selkeä löydös. Lääkäri totesi että leikkaussaliin on mentävä ja katsottava mikä vuotaa.

Löydöksenä oli sitten tosiaan vasemmassa munatorvessa kohdun ulkopuolinen raskaus ja koko munatorvi oli revennyt. Vatsaan oli vuotanut 2litraa verta, tämä siis selitti huonot arvot ja heikon olon. Munatorvi tai sen riekaleet sitten poistettiin sekä verta imettiin pois. Sain verta 4 pussia ja sen jälkeen Hb 121 ja verenpaineetkin jo normaalit.

Sairaalassa olin 5 vuorokautta (koska nostin sitten kuumeen 3. päivänä kun piti kotiin lähteä [&:] ) 2. päivänä leikkauksen jälkeen otettiin ultra kohdusta ja siellä se vauva edelleen porskutti ja sydän hakkasi kovaa, eli siellä kaikki hyvin. Siinä kohtaa en voinut muuta kun itkeä. Kiitokset sentään sain soperrettua lääkärille.

Vajaan kahden viikon päästä on np-ultra, jonka tekee mun leikannut lääkäri ja samalla tietty katotaan että kaikki muukin on ok.

Tällaisia tapauksia ei kuulemma kovinkaan montaa ole, taisi lääkäri väläyttää suhdelukua 1:30 000. Noita "perus" kohdun ulkopuolisia raskauksia on toki, mutta nämä sekä että raskaudet ovat harvinaisia.

Tällainen siis mun tarinani [:)]

 

[basura]

Mulla vähän samanlainen kokemus kuin anemwalla. Eli elokuussa 2008 vasen munatorvi räjähti. Menetin 4,5 l verta ja ekalla kerralla sairaalassa 4 pvä alhaisen hemoglobiinin takia en päässyt lähtemään kun huimasi. Sitten pari päivää olin kotona ja to alkoi kuume nousea sinne 40 asteeseen ja seuraavana päivänä kuumeettomana terveykeskukseen josta lähetettiin suoraan keskussairaalan päivystykseen kun tulehdus arvot huhki 200. Siellä viikonloppu suonen sisään antibiootia ja kotia ja sitten alkoi parantuminen.

En osannut tunnistaa oireita aikaisemmin kun tiesin muistaakseni tosi vähän aikaa koko raskaudesta (vahinko) kun sitten alkoi jo vakavat oireet, eli oksentelu, hartia kipu, pyörtyily. Pari tuntia siinä poikaystävän kanssa mietittiin että onkohan kaikki nyt ihan normaalia klo 16 muistaakseen oireet alkoi ja klo 19 alkoi leikkaus. Taju ei pystyssä ollessa pysynyt ollenkaan mukana niin tilattiin ambulanssi ja suoraan leikkaukseen ja muistaikseen 4 pussia verta ja 2 punasoluja. Hemoglobiini saatiin sitten ylös rautatableteilla, kuulemma turvallisempi niin kuin antaa lisää punasoluja.

Kerran tuli yhdynnän jälkeen kova alavatsa kipu etten 10min voinut liikkua ollenkaan mutta en sitä osannut yhdistää raskauteen tai ulkoiseen, nyt vasta jälkikäteen sen tajusin.

Kova pelko tuli heti pintaan kun tämän uuden vahinko raskauden plussasin (kovasti on tervettullut että ei haitannut kun ehkäisyrengas olikin tippunut) Sitten onneksi pääsin nopeasti neuvolaan ja alkuraskauden ultraan kunnalliseen (säästin 100e) missä todettiin että oikeassa osoitteessa on! Voi sitä ilon määrää!! Että vaikka yhdellä "töpselillä" menään niin hyvin tunnun olevan hedelmällinen nainen :D Että kyllä on toivoa vaikka ku onkin takana! erittäin harvinaisia nämä vakavat ku ovat ja ilmeisesti ku uusiutuminen vielä harvinaisempaa.

Kovasti se kyllä vielä tänäkin päivänä kummittelee se esikoisen menettäminen vaikkei kauaa kerettykkään yhdessä olemaan ja muistot siitä ei tule koskaan katoamaan sen tiedän. Tatuoinnin aijon hänen muistolleen ottaa kunhan selvitän saako sen raskaus aikana ottaa..nyt vasta on oikeastaan rohkeutta mennä aiheen kanssa tatuointi liikkeeseen ilman itkukohtausta kun on toivoa että tämä nykyinen vauva pääsisi ihan syliin asti. Vaikeaa keskenmeno aina on oli tapa mikä hyväänsä mutta elämässä on vain mentävä eteenpäin. kuitenkin se jollain tapaa tekee meistä vahvampia vaikkei se siltä aina tunnukkaan. voimia kohtalon toverit ja onnea tulevaan <3