Olen pahoillani. :¨( Miehesi ei varmasti pysty tapahtunutta selittämään mitenkään oman nahkansa pelastamiseksi. Ei siitä ainakaan hyötyä ole sillä ratkaisut teet itse kuitenkin. Älä kuitenkaan tee hätiköityjä päätöksiä. Vaikka nyt sattuukin niin lapsenne tarvitsee molemmat vanhemmat ja paras tilanne lapsen kannalta kuitenkin on molemmat vanhemmat saman katon alla mikäli siinä vähänkään on toivoa. Kivikoiden ja karikoiden kiertämiseen löytyy apuja jos molemmat vain niitä tosissaan haluavat käyttää.
Joka tapauksessa valheet päättyvät nyt tähän ja "kissa pitää todellakin nostaa pöydälle". Otat sen ajan mitä tarvitset asian sulattamiseen ja vihoittele jos tuntuu siltä. Kun aika on mielestäsi sopiva niin puhukaa asiat läpi ja antakaa molempien avata sydäntä ja olkaa rehellisiä.
Miehesi katuu varmasti tekoaan ja vielä enemmän sitä ettei hänessä ole ollut miestä kertoa sitä. Virhe on tapahtunut ja se tapahtui ennen raskautta, kuten yleisimmin, aivan liikaa juoneena. Siitä ei voi syyttää alkoholia eikä suhteen tilannetta jossa karille on ajettu useammankin kerran eikä tunnemaailmassa viimeaikoina ole juuri muu syttynyt kuin viha ja ärsytys. Satunnaiset kerrat kun toinen on yrittänyt jotain lämpöä saada aikaan niin toinen on pahimmissa tapauksissa mollannut toisen halut lyttyyn. Ero oli jo lähellä. Surullista.
Siispä ainoa syyllinen tilanteessa on mies.
Näitä ajatuksia miehelläsi todennäköisesti pyöri mielessä ennen tapahtunutta. "kotona ei saa... on mennyt huonosti... en ole pettänyt koskaan... aivan sama... ja tarve saada näyttää että vielä osaa... ei siitä jää kiinni... ei kukaan saa kuulla.. jos nyt kerran.. kuitenkin tulee ero... " inhottavaa mutta totta.
Nämä ajatukset tulivat sitten perästä. " Mitä olen mennyt tekemään... miksi minä... vastustan pettämistä yli kaiken... Pakko kertoa, mutta miten ja millon... " Hän oli jo kertoa, mutta sitten saitte tietää raskaudesta eikä eroa tullutkaan.. "En voi pilata kaikkea yhden virheen vuoksi... en halua särkeä sydäntä.. Menetän lapseni... En kerro... Käyn testissä --- negatiivinen ja ilmeisesti virheellinen. Sen harha-askeleen vuoksi miehesi on ollut entistä ahistuneempi, seksi on kiinnostanut entistä vähemmän koska on huono omatunto, on stressi ja fysiikka alkaa pettää... jne.
Sitten teille syntyi lapsi ja molemmat keskityitte siihen. Välillä kaikki jo tuntui menevän parempaan suuntaan ja rakkautenne lasta kohtaan on mittaamatonta. Eihän suhteenne toki ruusuilla tanssimista ollut siinäkään vaiheessa, mutta moni asia tuntui olevan jo paremmin kunnes sitten järkyttävä uutinen kuului "sinulla on todettu klamydia". Miehesi jossain vaiheessa esittämä kysymys "Onko lapsi minun" oli ehkä tyhmin kysymys ikinä ja typerää itsesuojelun yritystä ja valehtelua päin naamaa vaikkakin ihmetys ja järkytys hänelle oli aivan yhtä suuri kuin sinullekin.
Taudista ei ollut tietoakaan sillä aiemmissa tutkimuksissa ei todellakaan löytynyt mitään. Typerä miehesi on ollut mutta ei kuitenkaan niin typerä että yrittäisi salata klamydian.
Kaikista edellä mainituista tapahtumista seuraa päätöksesi jättää miehesi ja muuttaa erilleen. Tämän kuultuaan miehesi päättää viimein olla rehellinen ja kertoa, mitä oikeasti on tapahtunut ja kuinka paljon hän sitä katuu sillä menetettävää on aivan liikaa. (joku miettii.. "olisit miettinyt sitä silloin" ,mutta eipä hänellä tullut mietittyä loppuun asti.) Miehesi rakastaa sinua vaikka ei siltä varmaan ole tuntunut pitkään aikaan. Miehesi haluaisi korjata tulehtuneet välinne ja yrittää hyvittää tapahtuneen. Onko se sitten liian myöhäistä jää sinun päätettäväksi.
Toivottavasti tästä on edes jotain apua johonkin suuntaan. Vaikea näin "ulkopuolisena" julkisella palstalla on asiaa sinulle selvittää enempää, mutta toivottavasti tämä herättää sinut keskustelemaan miehesi kanssa kunhan ajatuksiltasi siihen olet valmis. Voimia sinulle.