Kivun lievitystä synnytykseen?

[Hilla83]

Nyt kun kaikilla alkaa olla synnytys jo lähellä niin onko ihmiset miettineet kivunlievityksiä? Tai te joilla tulossa jo toinen tai kolmas niin millasia kokemuksia? Toisaalta tuntuu, että haluan mennä mahdollisimman vähillä dropeilla, mutta onnistuuko se vai viekö kivut mennessään ja sitten sitä haluaakin kaiken mahdollisen..

 

[Mansikkamaa]

Ensimmäisen kanssa oli epiduraali ja ilokaasu ja sitten piti oksitosiinilla pitää supistuksia yllä, kun epiduraali vähän vie niistä voimaa. Ja kohdunsuu puudutettiin, kun väliliha piti leikata. En jaksanut ponnistaa maaliin asti, vaan autettiin imukupilla. Synnytys oli silti kivulias - muistaakseni..

Toisen kanssa lämmin kylpy ja muuta ei ehditty. Ei edes kohdunsuun puudutusta. Kivut avautumisvaiheessa oli niin kovat, että olin varma, etten selviä vaan kuolemaanhan sen täytyy johtaa. Mutta kun pääsin ponnistamaan, niin kaikki kivut haihtuivat ja tuli vain hyvä olo, kun keskittyi siihen ponnistamiseen. Riemuitsin kymmenen sekuntia, että nyt loppui kivut, kun vauva tuli ulos ja siten muistin, että vielä se istukka pitää ponnistaa... Ja sitten supistukset jatkuu vielä useamman päivän synnytyksen jälkeen, kun kohtu kutistuu takaisin normaalimittoihin. Erityisesti imettäessä erittyi sitä hormoonia, joka supisti kohtua, eli rystyset valkoisina puristin sairaalapetiä lapsen imiessä tyytyväisenä. Palauduin joka tapauksessa synnytyksestä jo sairaalassa, kun ensimmäisen synnytyksen jälkeen sain istua viikon päivät uimarenkaalla sen välilihan leikkauksen takia.

Vaikka tiedän, että selvisin ilman mitään aineita hengissä, niin nyt haluan kaiken kivunlievityksen - mutta samalla en halua. On vähän ristiriitaiset tunnelmat. Varmaan mennään taas vauvan ehdoilla ja jos se tulee syöksyen ulos, niin sitten tulee. Mutta jos se antaa mulle aikaa ottaa kivunlievitystä, niin sitten otan.

Riippuu siis siitäkin, kuinka pitkä synnytys on kyseessä. Ei niitä kipuja montaa tuntia jaksa, kun siinä vain väsyttää itsensä ja sitten ei jaksa lopussa ponnistaa. Mutta mulla on onneksi ollut aika lyhyen synnytykset. Edellisessä se tosi kipeä vaihe, kun en kyennyt enää rentoutumaan, kesti vain noin 45 minuuttia, jos niinkään kauaa.

Mielestäni pitää kuunnella itseään ja jos kipu on niin kova, että se vie kaiken energian ja sitten ei jaksa enää synnyttää, niin ehdottomasti jotain helpottavaa lääkettä, jotta voi levätä vähän ennen todellista loppukoitosta. Mutta kyllä siitä selviää elossa ilman yhtään mitään lääkettäkään.

Olemme yksilöitä. Vaikea sanoa mitään yleispätevää.

 

[Hilla83]

Noin minä ajattelinkin mennä.. Eli lähden periaatteella että ei mitään ja sitten katsotaan tilanteen mukaan mitä laitetaan :D Kovasti tekis mieli kokeilla ilman mitään ja antaa kropan hallita hommaa. Mutta helppo se on sanoa kun ei mitään hajua miltä ne kivut tuntuu, eli en uskalla ihan luvata ettenkö mitään haluais.
Tosin kohdunsuun puudutuksen haluan kyllä, se mulla eniten inhottaa jos paikat repiää että kuin se sitten sattuu.

 

[Ramana]

Ajattelin mennä nytkin ilman mitään droppeja, edes panadolia.
Viimeksi menin ajatuksella, että yritän selvitä ilman lääkkeitä, mutta jos on ihan mahdotonta kipua niin otan jotain. Mutta mitään ei tarvinnut, kaikki oli ihan kestettävissä :) ja avautumisvaihe oli aika pitkä, 17-18 tuntia tuli supistukset tasaisesti muutaman minuutin välein, eli siinä pääsi kyllä perille siitä miltä se tuntuu! :D
pahin vaihe oli mun mielestä ennen ponnistamista, kun vauva puski pakolla alas ja ponnistustarve oli aivan järjetön, mutta mitään muuta ei saanut tehdä kuin taistella vastaan. Ponnistaminen itsessään oli kivuton vaihe verrattuna supistuksiin, se kun vauva liukui ulos tuntui vain helpottavalta.
Repeymiä ei tullut, eikä välilihaa leikattu, eli niistä kivuista en tiedä mitään.

Mitä olen muiden kokemuksia kuullut ja lukenut, niin supistuskipua pahentavat kalvojen puhkaisu ja oksitosiini. Monessa synnytyksessä siitä onkin tullut kierre, ensin on puhkaistu kalvot jotta homma nopeutuisi, siitä ovat alkaneet järjettömät poltot joihin on otettu epiduraali, ja epiduraali taas on vienyt supistukset pois niin että on pitänyt laittaa oksitosiinitippa. Ja kun synnytystä on näin reippaasti vauhditettu, niin väliliha ei ole ehtinyt venyä ja se pitää leikata. Tää nyt oli kärjistetty, mutta monelle kuulemani mukaan tuttu tilanne. Yksi asia johtaa toiseen :)

Menen taas synnytykseen sillä mielellä että katsoo mitä tulee, mutta perusajatuksena olisi kuitenkin mahdollisimman yksinkertainen synnytys ilman turhia toimenpiteitä tai lääkkeitä. 
Mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

 

[Nitti]

Sain oman "jouluvauvani" jo lokakuun 30. päivä. Sen lisäksi että vauva tuli yli kk etuajassa, se myös tuli ulos nopeasti. Lapsivesien menosta kesti n.5h että kivuliaat supistukset alkoivat ja siitä 2-3h että synnytys käynnistyi. N. 3h:ssa kohdunsuu aukesi 3cm:stä 9cm:iin ja koska tämä vaihe meni niin nopeasti ei kivunlievitystä enää keretty miettiä. En tosin varmaan muutenkaan esim. epiduraalia olisi halunnut.
Ilokaasua otin ponnistusvaiheessa ja koska vauvalle jouduttiin vähän leikkaamaan tilaa niin sain puudutuksen.
Mun mielestä myös se ponnistusvaihe oli paljon kivuttomampaa kun ne supistukset avautumisvaiheen lopussa. Mulla vaan sattu ponnistusvaiheessa oleen synnytyskipua enemmän kipua selässä ja lantiossa enkä meinannut pystyä oleen kunnollisessa asennossa ollenkaan. Ihan viimeset ponnistukset oli pahimmat kun kipu seläsä oli niin paha etten meinannut saada henkee ponnistaakseni. 
Mutta kaikesta selvittiin ja oon sitä mieltä että kukin tekee just niin kun itsestä tuntuu parhaalta.
Kaikki kokee kivun erilailla ja asiaa pitää lähestyä niin että itsestä tuntuu mahdollisimman hyvältä. Jos kipu tuntuu sietämättömältä, myös synnytyksestä jää negatiivinen kuva.
Mun kivut onneks pääasiassa liitty muuhun kun itse synnytykseen niin ajattelen positiivisesti koko tapahtumasta. 
Tsemppiä kaikille omaan koetukseen :)

 

[maisa22]

Kannattaa kuunnella itseään ja kroppaansa. Jos kipu tuntuu liialta, pyytää lääkettä, jos pärjää ilman niin sitten pärjää. Kukaan ei ole samanlainen ja kokemuksia voi toki " verrata" ja samalla ei voi. Kipu on niin kovin yksilöllinen kokemus :D 
Kolmatta itse olen menossa synnyttämään ja itselleni olen antanut luvan olla ihan niinkuin vauva, muu maailma ja oma vointi sallii. Esikoisen kanssa sitä yritti suunnitella ja hallita tilanne huomatakseen, että siinä luonto vie ja vahvatahtoisinkin nainen menee kiltisti luonnon mukana joko luomuna tai lääkkeillä. Turhaan ei kannata tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen vaan elää hetkessä. Se kuitenkin on kovin luonnollinen asia, lääkkeillä tai ilman. 

 

[Hilla83]

Koiran kätilönä kun on ollut ja huomannut sen, että kun antaa luonnon hoitaa niin kaikki menee hyvin. Koirienkin synnytyksestä vouhotetaan hirveästi, kun ei se koira ymmärrä mistään mitään. Mutta ei sitä tarvi olla kirjaviisas kun keho hoitaa kyllä homman jos antaa sen tehdä.
Uskon, että myös ihmisellä on nämä samat vaistot tallessa jos niitä vain malttaa kuunnella turhia vouhottamatta.
Toki, tiedän, että niin koirilla kuin ihmisilläkin joskus vaan ei kaikki siltikään mene hyvin ja joudutaan turvautumaan apukeinoihin.

Tulen sitten kyllä kertomaan synnytyskokemukseni, että kuinka luonto sen sitten hoiti vai eikö hoitanu ollenkaan