Mietityttää nää kun on jo reilun viikon ollu kipeitä supistuksia, neuvolassa mainitsin näistä 28.1 ja varas samantien lääkärille ajan joka 1.2 maanantaina heti aamusta. Kuhdunsuulla oli kaikki kunnossa, eli oli kiinni ja napakka ja kohdunkaula oli kunnossa myös.
Mutta tän viikon ajan on edelleen ollu supistukset kipeitä. Mut tän päivänen oli jotain aivan kamalaa ja säikähin ihan hirveesti. Oltiin miehen kanssa menossa joskus yhen aikoihin kauppaan. Vaihdoin siinä paitaa päälle kun rupes ilkeesti sattuu mahaan ja oli myöski ihan kovana. Kun sain paidan päälle niin sit totesin melki itku kurkussa etten voi tulla kun sattuu niin paljon mahaan. Mies ei kyenny sanoo mitään. Menin sängylle makaa kun sattu ja poltteli niin paljon et rupesin itkee. Mies tuli istuu sängylle ja toinen oli kauhuissaan silitteli ja halaili ja sano et koita rauhottua. Mies lähti kauppaan ja mää jäin sängylle lepää ja se kipuilu ja polttelu vaan jatku ja mää itkin ihan sikana kun sattu niin paljon. Mut jonkin ajan päästä ei sit enää tuntunu kipua eikä polttelua.
Siitä lähtien oon miettiny et mitä ihmettä toi kipuilu ja polttelu oikein meinas?? Kuitenkin vasta rv 32+4 menossa ja lääkäri joka maanantaina kirjotti saikkua niin sano vaan mulle et joillaki voi olla koko raskauden kipeitä supistuksia ja silti syntyä ihan täysaikanen vauva. Joo, mutta tuskimpa kuuluu tollasta rajua kipua ja polttelua olla. Huomenna onneks neuvola ja pääsen tiedustelee että mitä nää oikein meinaa. Mut ois kiva kuulla nytten et pitääkö tässä jo alkaa valmistautua synnytykseen?? Esikoista ootan et aika uutta tää kaikki.
Mutta tän viikon ajan on edelleen ollu supistukset kipeitä. Mut tän päivänen oli jotain aivan kamalaa ja säikähin ihan hirveesti. Oltiin miehen kanssa menossa joskus yhen aikoihin kauppaan. Vaihdoin siinä paitaa päälle kun rupes ilkeesti sattuu mahaan ja oli myöski ihan kovana. Kun sain paidan päälle niin sit totesin melki itku kurkussa etten voi tulla kun sattuu niin paljon mahaan. Mies ei kyenny sanoo mitään. Menin sängylle makaa kun sattu ja poltteli niin paljon et rupesin itkee. Mies tuli istuu sängylle ja toinen oli kauhuissaan silitteli ja halaili ja sano et koita rauhottua. Mies lähti kauppaan ja mää jäin sängylle lepää ja se kipuilu ja polttelu vaan jatku ja mää itkin ihan sikana kun sattu niin paljon. Mut jonkin ajan päästä ei sit enää tuntunu kipua eikä polttelua.
Siitä lähtien oon miettiny et mitä ihmettä toi kipuilu ja polttelu oikein meinas?? Kuitenkin vasta rv 32+4 menossa ja lääkäri joka maanantaina kirjotti saikkua niin sano vaan mulle et joillaki voi olla koko raskauden kipeitä supistuksia ja silti syntyä ihan täysaikanen vauva. Joo, mutta tuskimpa kuuluu tollasta rajua kipua ja polttelua olla. Huomenna onneks neuvola ja pääsen tiedustelee että mitä nää oikein meinaa. Mut ois kiva kuulla nytten et pitääkö tässä jo alkaa valmistautua synnytykseen?? Esikoista ootan et aika uutta tää kaikki.