Kiroileminen lapsiperheessä?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Kiroillaanko teillä? Onko minkäänlainen kiroilu ok lapsiperheessä tai muutenkaan? Lasketaanko kiroiluksi mielestäsi myös siivommat ilmaisut kuten esim. himskatti tai hemmetti? Ja muutakin keskustelua kiroilusta tänne.
 
Minä kiroilen kuin merimies, mutta ukko ei juurikaan. Meillä kiroiltiin kun itse olin lapsi ja myös mummulassa käytettiin tarvittaessa ärräpäitä. Ynnä kaverien kodeissa.
En näe siitä olevan mitään haittaa.
 
Pyritään välttämään lasten (0-7v) kuullen kiroilua ja jos lipsahtaa niin lapset aina huomauttavat asiasta. Lasten isovanhemmat kiroilee ja lapsuudessa myös molemmilla kotona kiroiltu. Lapset myös huomauttavat heille, ettei kiroilisi.
En haluaisi että lapset kiroilevat, vaikka sitä itse tullut tehtyä. Jotenkin omasta mielestä kamala kuunnella tuntemattomien ala-aste ikäisten lasten kiroilua
 
Meillä ei kiroilla, ei ilman lapsia eikä lasten läsnäollessa. Minusta suomen kieli on niin rikas, että pystyy kyllä hyvin vivahteikkaasti ilmaisemaan itseään ilman kiroiluakin.
 
Ei kiroilla. Joskus kun on oikeesti mennyt hermot oon sanonut perkele. Ja silloin isot tietää että olen tosissani. Ja heti tulee kommenttia että ei saa kiroilla.

No, tänään autossa soi Anssi Kelan Kaksi sisarta ja siinä lauletaan "toinen veti mut helvettiin". 4v tuli sit mun viereen ja kysyi "mitä helvettiä sä nyt kirjoittelet" :D
 
Multa myös irtoo ääritilanteissa perkele. Silloin kaikki tietää vetäytyä takavasemmalle. Muuten en kiroile, enkä salli lasten kiroilla. Tuliselta ukolta irtoo kyllä kirosanat helposti, mutta perustelen lapsille että sitten kun osaa moottorisahaa käyttää saa harkintansa mukaan puhuakin valitsemillaan sanoilla. Esimerkiksi vanhusten edessä oletan että kaikki kykenee kieltään hillitsemään kiroilussa. Meillä ei koskaan lapsuuden kodissa kiroiltu, ottaa kyllä omaan korvaan ikävästi.
 
Meillä ei kiroilla, paitsi voidaan manata tyyliin "perhana". En itse siedä kiroilua yhtään enkä halua kuulla sellaista kielenkäyttöä lähipiirissäni.
 
Olen kieltämättä kova kiroilemaan. :shy: Yritän kuitenkin lasten läsnäollessa olla kiroilematta, mutta välillä lipsahtaa. Poika nopeasti kyllä huomauttaa, jos kirosanan kuulee. Mieskin kiroilee satunnaisesti, mutta vähemmän kuin minä. 5vee ei ole oppinut kiroilemaan. Omassa lapsuudenkodissani ei kiroiltu ollenkaan, oli hyvin tarkkaa ettei mitään rumaa sanaa saanut vahingossakaan lipsauttaa.
 
Eihän se fiksua ole, mutta kyllä omasta suusta tulee ärräpäitä, kun suutun. :shy: Lapsuuden kodista sen tavan olen oppinut. Esikoiseen (6-v) ei onneksi ole tarttunut.
 
Mä oon kova kiroilemaan, mutta lasten kuullen en kiroile, sama kenen lapset kyseessä mutta mä en halua että lapset muistaa mut "kiroilevana tätinä". Lapsena olin itse aika herkkis ja muistan että arkailin paljon niitä sukulaisia jotka kiroili paljon ja arkailen heitä edelleen vaikka olen kuitenkin jo kolmekymppinen.
En myöskään halua olla omille lapsille esimerkkinä kiroiluun. Kaikki tekevät toki omat päätöksensä kiroilun suhteen ja jos lapseni oppivat muualta sen kiroilun niin sitten oppivat, mutta minun suustani niitä ei opita. :)
 
Meillä ei kotona kiroiltu ja en itsekään pahemmin kiroile. Nuorena aikuisena pääsi kyllä enemmän ärräpäitä mutta ei koskaan vanhempien/isovanhempien seurassa. Hyvä tapa kyllä osata puhua siististi ja yritän parhaani mukaan ylläpitää tapaa taaperon kanssa. :)
 
puhetta on paljon siistitty lapsen myötä, mutta joskus vahingossa pääsee kirosana tiukassa paikassa. mieheltä useammin kun minulta :laughing002 kyllä lapsi on varmasti kaikki yleisimmät kirosanat kuullut kotona, mutta puuttuu aina kyllä siihen että ei saa noin rumasti sanoa, jos joku kiroilee.
 
Takaisin
Top