Meillä on viimein osoittautunut hyväksi jutuksi, että pojan päikkärit ovat olleet niin lyhyitä, kun nyt ruokailut on ollut helppo sijoittaa niiden väleihin. Tuskin tämäkään pysyvää on, mutta nyt on menty niin, että heti herättyä imetän ja vaipanvaihdon ja päivävaatteiden pukemisen jälkeen annan puuron. Ensimmäisen päikkäripätkän (n. 9-9.30) jälkeen imetän taas ja ennen seuraavaa annan kasvissoseen; toisten unien (n. 12-12.30 / 13) jälkeen imetän, ja tässä olisi välipalan paikka, mutta toistaiseksi olen vain imettänyt taas ennen seuraavia unia (n. 15-15.30). Niiden jälkeen annan toisen kasvissoseaterian ja imetän. Iltapuuro syödään sitten viimeisten tirsojen (n. 17.30-18) ja iltatoimien välissä. On siis aloitettu kiinteät toden teolla vasta viimeisten parin viikon aikana.
Poika on ollut niin kiinnostunut lusikkaruuasta ja vedestä, että jos jätän imetyksen soseiden jälkeen, maito ei välttämättä maistu. Siksi imetän aina ensin ja annan soseen sitten pienen tauon jälkeen. Sormiruokia ei vielä ole pahemmin ehditty kokeilla, mutta ainakin maissinaksu tai kurkunkappale vain käy huulilla ja lentää sitten lattialle. Eli samoja vinkkejä vailla kuin Vargynja!