Kiinteät ruoat + hysteerinen huuto 😵‍💫

[syllogismi]

Normaalisti oikein aurinkoiset ja yhteistyöhaluiset hieman alle 7 kk vanhat kaksoseni muuttuvat huutohirviöiksi, kun yritetään syödä kiinteitä ruokia (säännöllisiä aterioita toistaiseksi lounas + iltapuuro).

Ruoka maistuu hyvin ja osaavat syödä jo mallikkaasti, vaikka ei ole vielä kovin pitkään harjoiteltu. Mahavaivoja ei ole mainittavasti ollut. Mutta suunnilleen joka hetki, kun lusikka ei ole suussa, huudetaan naama punaisena ja selkä kaarella. Yleensä vähintään toinen, välillä molemmat yhteen ääneen.

Ei tunnu olevan mitään vaikutusta, kuinka kova nälkä on (imetän 3-4x/vrk ja lisäksi aina kiinteän aterian jälkeen) tai mitä ruokaa on tarjolla. Välillä jo ruokalapun pukeminen nostattaa huudon. Tämä on aivan järjettömän kuluttavaa mulle, kun toistuu lähes jokaisella aterialla, ja muuten eivät juuri ilman ilmeistä syytä itke. Mun kiintiö höpötellä lempeästi/laulaa/tjsp rauhoitella myös täyttyy aika äkkiä, kun vaikutus on aivan olematon.

Mitä ihmettä tässä oikein tekisi? Pelkään, että syömisestä tulee ongelma pojille jos on jotenkin epämiellyttäviä assosiaatioita, vaikka ruoka tosiaan maistuu varsin hyvin. Itse en oikeasti jaksa tätä enää kovin kauan.

 

[problemsolved]

Millainen syöttötuoli? Syötä sylissä, jos sama reaktio, he ei viihdy syöttötuolissa.

 

[syllogismi]

Millainen syöttötuoli? Syötä sylissä, jos sama reaktio, he ei viihdy syöttötuolissa.

Olen syöttänyt sylissä ja menee huutamatta, mutta viihtyvät kyllä hyvin syöttötuolissa kaikissa muissa tilanteissa paitsi silloin kun minä syötän. Tyytyväisenä siis esim. natustavat kurkkua tai räpläävät leluja.

 

[Korpuskeli]

Entä oletteko kokeilleet sormiruokailua tms? Meillä lapsi ei tykkää ollenkaan siitä että häntä syötetään vaan pitää itse saada syödä eli annetaan esitäytetty lusikka käteen ja hän laittaa sen sitten itse suuhun ja antaa uudellen täytettäväksi. Jos menet tekemään sen virheen, että laitat lusikallisen suoraan hänelle suuhun niin ensin yökkii ruuan ulos ja sitten alkaa raivokas itku.

 

[AnnMarii]

Meillä esikoinen kieltäytyi juurikin syöttämisestä edelliseen viestiin viitaten. Lopulta ei avannut suutaan ollenkaan lusikalle ja luovutettiin. Oli pakko väsätä kaikki ruoka itse. Eli sormiruokaili siitä eteenpäin. Olihan siinä homma, mutta jotain meni sentään alas. Myös ruokalaput ovat olleet ihan hirveyttä meidän lapsille. Mieluummin siis ollaan pesty tahraiset vaatteet kuin taisteltu lappujen kanssa.

 

[pickledip]

Mä ehdottaisin, että anna oma lusikka käteen ja kulho missä ihan vähän ruokaa näön vuoksi, ja vaikka keitettyjä/höyrytettyjä vihanneksia tms käteen/pöydälle!

Tai vaikka pillimuki, duplopalikoita tai kirja.

 

[syllogismi]

Entä oletteko kokeilleet sormiruokailua tms? Meillä lapsi ei tykkää ollenkaan siitä että häntä syötetään vaan pitää itse saada syödä eli annetaan esitäytetty lusikka käteen ja hän laittaa sen sitten itse suuhun ja antaa uudellen täytettäväksi. Jos menet tekemään sen virheen, että laitat lusikallisen suoraan hänelle suuhun niin ensin yökkii ruuan ulos ja sitten alkaa raivokas itku.

On sormiruokailua kokeiltu, mut näillä ei ole vielä ainuttakaan hammasta joten vaihtoehdot mitä voi syödä on aika rajalliset + olen järkyttävän laiska ruoanlaittaja Ja siis kun se syöttäminen ei vaikuta olevan ongelma, huuto lakkaa aina just siksi hetkeksi et ottaa lusikan suuhun ja mallikkaasti syö mitä siinä on. Silloin tällöin homma sujuu myös ihan ilman mitään huutoja, mutta aika harvoin.

 

[syllogismi]

Mä ehdottaisin, että anna oma lusikka käteen ja kulho missä ihan vähän ruokaa näön vuoksi, ja vaikka keitettyjä/höyrytettyjä vihanneksia tms käteen/pöydälle!

Tai vaikka pillimuki, duplopalikoita tai kirja.

Tää enemmän ja kovempaa huutava ei ota omaa lusikkaa käteen, toinen kyllä. Äsken kokeilin tarjota, mut hänhän luuli että mun kädessä olevassa lusikassa tulee hänelle ruokaa ja suuttui kahta kauheammin. Syöttötuolin tarjottimella oleva lusikka ignoorataan. Mut panen nyt vielä kokeiluun tuon että laittais ruokaakin eteen, vaatii tosin kyllä essun pukemisen ja sehän myös herättää varsin painokkaita vastalauseita

 

[litranmitta]

Uskon että on turhauttavaa

Sormiruokailuun ei periaatteessa tarvi onneksi hampaita, kun saa koostumuksen kohdalleen. Sanoit ettei kokkaaminen ehkä oo sun intohimohommia, mut jos jaksat ni testaa sosepötköjä Niitä tekee aika helposti kerralla pellin tai parikin. (Ohje: mieluisaa sosetta, valmissoseetkin käy ettei tarvi edes keitellä ite jos ei yhtään nappaa, vähän jauhoa, ehkä kananmuna muttei sekään oo pakollinen. Koostumus paksuhkon perunamuusimainen. Taikina pursotuspussiin tai pakastepussiin, kulma auki ja pellille vetelee sormen mittasia pötkylöitä. Paisto uunissa sen aikaa että saavat koossa pysyvän olomuodon, mutta pysyvät pehmeinä. Pari tarjolle ja jääkaappiin päivän tai kahden annos, loput pakastimeen mistä saa nopeesti mikrossa sulatettua vaikka joka ruualle erikseen). Mä ihan tykkäsin ruuanlaitosta vauvallekin, mutta silti mulla oli just tossa 6-9 kk välissä pakastin täynnä noita pötköjä myöhemmin myös vähän karkeampaa koostumusta ja "lihakepakoita" ja kasvisprodesta pihvejäkin

Tää meidän toinen muksu erityisesti teki lusikkalakkoa välillä, et mikään sillä syötetty ei käyny ja suututti vaan Toisaalta oli helppoa silloin lykätä pötköt nenän eteen ja antaa natustaa, sain ite joko syödä tai syöttää esikoiselle ruuan samalla.

Omatoimiseen lusikalla syömiseen vois kokeilla niitä ihme harjoittelulusikoita (silikonisia, missä on semmoista reikää siinä lusikan pesässä että sose tarttuu). Näistä mulla ei kyllä oo omaa kokemusta, voi ne olla hutiostoskin

Ja myös, he on vielä pieniä, vielä ei tarvi osata syödä täysiä lautasellisia kunhan maistaa päivittäin pari kertaa, jos muuten on kasvaneet hyvin maidolla tähänkin asti Tsemppiä, toivotaan että on nopeasti ohi menevä Vaihe, tai esim puhkeavat hampaat tai muu mikä kohta helpottaisi

 

[syllogismi]

Kiitos @litranmitta ! On kyllä muutenkin ollut tarkoitus ryhdistäytyä tässä kokkaustouhussa kun ei heille pelkkiä kasvissosesekoituksia voi loputtomiin syöttää (mulla on heti huono omatunto valmissoseiden käytöstä joten oon jaksanut sentään itse keittää ja soseuttaa kasviksia pakkaseen, mut siihen on tähän asti homma jäänyt ). Nää on just siinä armottomimmassa esine käteen => esine suuhun -vaiheessa että pakostakin varmaan noista pötköistä ainakin osa menee mahaan.

 

[Aaltokukka]

Uskon että on turhauttavaa

Sormiruokailuun ei periaatteessa tarvi onneksi hampaita, kun saa koostumuksen kohdalleen. Sanoit ettei kokkaaminen ehkä oo sun intohimohommia, mut jos jaksat ni testaa sosepötköjä Niitä tekee aika helposti kerralla pellin tai parikin. (Ohje: mieluisaa sosetta, valmissoseetkin käy ettei tarvi edes keitellä ite jos ei yhtään nappaa, vähän jauhoa, ehkä kananmuna muttei sekään oo pakollinen. Koostumus paksuhkon perunamuusimainen. Taikina pursotuspussiin tai pakastepussiin, kulma auki ja pellille vetelee sormen mittasia pötkylöitä. Paisto uunissa sen aikaa että saavat koossa pysyvän olomuodon, mutta pysyvät pehmeinä. Pari tarjolle ja jääkaappiin päivän tai kahden annos, loput pakastimeen mistä saa nopeesti mikrossa sulatettua vaikka joka ruualle erikseen). Mä ihan tykkäsin ruuanlaitosta vauvallekin, mutta silti mulla oli just tossa 6-9 kk välissä pakastin täynnä noita pötköjä myöhemmin myös vähän karkeampaa koostumusta ja "lihakepakoita" ja kasvisprodesta pihvejäkin

Tää meidän toinen muksu erityisesti teki lusikkalakkoa välillä, et mikään sillä syötetty ei käyny ja suututti vaan Toisaalta oli helppoa silloin lykätä pötköt nenän eteen ja antaa natustaa, sain ite joko syödä tai syöttää esikoiselle ruuan samalla.

Omatoimiseen lusikalla syömiseen vois kokeilla niitä ihme harjoittelulusikoita (silikonisia, missä on semmoista reikää siinä lusikan pesässä että sose tarttuu). Näistä mulla ei kyllä oo omaa kokemusta, voi ne olla hutiostoskin

Ja myös, he on vielä pieniä, vielä ei tarvi osata syödä täysiä lautasellisia kunhan maistaa päivittäin pari kertaa, jos muuten on kasvaneet hyvin maidolla tähänkin asti Tsemppiä, toivotaan että on nopeasti ohi menevä Vaihe, tai esim puhkeavat hampaat tai muu mikä kohta helpottaisi

Tuo sun @litranmitta esille nostama näkemys ettei heidän vielä tartte syödä paljon oli ainakin aikanaan minulle tuon taaperon osalta se kaikkein tärkein neuvo!
Hänelle piti olla käsille samanaikaisesti tarjolla tekemistä... Tosin meillä lusikka oli tylsä juttu (=sillä tapahtunut ruuan kippaaminen lattialle oli kielletty.) Lusikalla / haarukalla syömistä hän malttoi opetella vasta lähempänä vuoden ikää ja samoin on halunnut tehdä tämä nykyinen vauvakin.
Sormisyömisestä (lausutaan ruoka- aineiden viskositeetin tutkimisesta) hän tykkäsi ja joskus sitä osui myös suuhunkin. Kurkkumadot * oli yksi meidän molempien suursuosikki.

Vastaavasti tämä vauva on aina ollut "ruokaa mun suuhun ja heti!" Pahimmillaan hän vieläkin itkee pettyneenä ( lähes 1vuotiaana ) kun syöttämisen lomassa teen jotain muuta kuten kaadan maitoa lisää isomman lasiin!
Vastaavasti taapero söi ja mutusteli hitaasti suutaan tyhjäksi keskittyen kaikkeen muuhun... Hoputtaminen ei auttanut... ja niinpä sain syödä omaa ruokaani siinä sivussa. Vauvan kanssa se ei ole koskaan onnistunut.

Loppujen lopuksi ruokalelut / kirjat oli vain ruokailuleluja, joita Taapero ei muulloin saanut. Lisäksi olin myös satutäti, taikuri ja pelle jotta hän jaksoi/ malttoi paikallaan istua. Vaatteiden suojana käytin hänelle usein harsoa kun mitkä tahansa niskaan solmitut/ osuvat laput häiritsivät/ kutittivat jne. ja hän yritti niitä pois repiä.

* Kurkkumadot= tuorekurkku/ kurkun pätkä pestään, kuoritaan, raastetaan raastinraudalla. Raaste puristetaan talouspaperi välissä kuivaksi.
"Matoja" annetaan pieni määrä johonkin kuppiin tutkittavaksi/ maisteltaviksi. Välillä matoja voi jopa kohmeuttaa pakastimessa/ lämmittää hieman mikrossa ja luonnollisesti myös maustaa esim kuivatulla tilillä.
Kurkkumadot pelastivat ruokarauhan myös vauvan osalta,matoja hänellekkin eteen kun taapero tarvisi taannoin enemmän apua ja vauva alkoi opettelemaan kiinteiden syömistä...

Syöminen / syöttäminen ja kaikenlainen siihen liittyvä on pahimmillaan jo yhdenkin kanssa aikamoista sirkuskoulua Juuri kun olet itse oppinut jonkin sitä sujuvoittavan tempun vaatiikin oivaltava jälkikasvu jo uusia kokemuksia... Niinpä toivotan sinulle @syllogismi suuresti stemppiä kaikkeen pienten ruokaan liittyvään.