Sofi: Mä kävin itseasiassa kuuntelemassa oikean unikoulun pitäjän kertomia vinkkejä nukkumiseen. Ja heh, todella olen tehnyt ne kaikki virheet, jotka voi nukkumisen kanssa tehdä!
Olen ensinnäkin nukuttanut vauvan tissille illalla, ja sitten vaivihkaa kantanut sänkyyn -> väärin! Pitäisi viedä omaan petiin hereillä ja saada sinne nukahtamaan yksin. Muuten herää paniikissa, että missä minä olen!
Olen reagoinut yöllä jo sellaiseen pieneen ähinään ja ottanut heti tissille, ettei vain rupea kovasti itkemään -> väärin! Pienet ähinät voi olla vaan unen vaiheesta toiseen siirtymiseen kuuluvaa pinnallista vaihetta, joka toistuu vauvalla noin tunnin välein.
Noin pientä kun meilläkin on (reilu 4 kk) ei tietenkään saa itkettää yksinään, mutta nyt ollaan yritetty siis viedä hereillä sänkyyn ja kokeilla tassutteluja, kun alkaa itkemään. Sen myös päätin, että syötän vain 3 tunnin välein, en useammin. Eli jos herää useammin, sitten tassutellaan vaan takaisin uneen. Aloin myös syöttää istualleen, en enää makuultaan (jolloin useasti nukahdan kesken syötön ja poika jää viereen).
Mä aloin jo aikaisemmin huomata, että heräilyt eivät taineet pelkkää nälkää olla, kun tissille päästyään ei kuitenkaan olisi jaksanut syödä, vaan kävi heti nuokkumaan.
Unikouluun liittyy, että lapsi siirrettäisiin omaan huoneeseen nukkumaan, mutta meillä se ei ole mahdollista (kun ei ole yhtään ylimääräistä huonetta). Toivoisin, että olisi, koska mä en nuku enää ollenkaan, kun kuuntelen, joko se herää ja herääkö se vai ähiseekö unissaan yms..
Eka yö sujui suht. ok. Ei tainut tosin poika ihan hereillä olla enää sänkyyn viedessä, mutta hyvät yöt sanottiin ja peiteltiin. Nukkui eka 3 tuntia, kun heräsi, syötin. Sitten heräsi 1,5 tuntia edellisestä syötöstä, noin puoli tuntia tassuttelin, välillä otin myös syliin rauhoittumaan, kun ei meinannut itku loppua, sitten nukahti. Kun seuraava kerran heräsi, syötin. Sitten nukkuikin sen 3 tuntia, tosin välillä ähisi, mutta nukahti itsekseen, kun en reagoinut. Kun heräsi, syötin, mutta siitä ei nukahtanutkaan enää sänkyyn, vaan alkoi itku. Vaikka kuinka otin syliin välillä ja tassuttelin, ei mikään auttanut. Tosin kello oli syöttäessä jo 6.30, että ei varmaan enää väsyttänyt tarpeeksi. Kasiin asti yritin vielä nukuttaa, mutta ei onnistunut. Noustiin sitten ylös.
Meillä tää "unikoulu" ei rajoitu vain öihin, vaan myös päivällä oon tehny sitä virhettä, että oon antanu nukkua tissillä. Eli lutkuttaa vaikka 1,5 tuntia putkeen. Se on ollu meijän päiväunet, kun tuo poika on muuten niin huono nukkumaan päivällä. Eli enää en ollenkaan anna nuokkua tissillä. Kyllä sen huomaa, kun aktiivinen imu on ohi ja lutkuttelu alkaa. Mutta voin kertoa, että ei ole helppoa. Kovin on itkuinen vauva ollut meillä koko päivän. Lohdukseen haluaisi roikkua rinnalla. Yritän pitää vaan muuten lähellä ja sylissä ilman tissiä, mutta sekin on aika heikkoa, kun poika haistaa maidon musta ja kääntyy väkisin hamuamaan tissiä.
Anteeksi kun tuli näin pitkästi ja ihan off-topic, mutta mua ahistaa tää tilanne ihan sikana! Väsynyt äiti ja känkkis vauva on huono yhdistelmä. Ja kun kaiken uuden opettelussa tärkeintä ois olla johdonmukainen. Sitten mietin vaan, miten töllösti oon toiminu ja nyt tuo pienikin tavallaan kärsii äidin virheistä. Ois pitäny alusta asti tehä ihan selkee ero ruuan ja lohdun välille. Huoh, ei sitä ykkösen kohdalla tiedä vielä mistään mitään!