Kiinnostava artikkeli äitiydestä. Asia, josta ei ikinä puhuta liikaa..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mammamietteitä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

Mammamietteitä

Vieras
Maria Lassila-Merisalo suunnittelee mielenkiintoista artikkelia äitiydestä.

http://www.rapport.fi/rapport/juttuidea.php?aid=225294

Äitiyttä problematisoidaan näinä aikoina enemmän kuin koskaan. Älykkäät, koulutetut naiset menettävät kaiken itseluottamuksensa astuessaan Vieraalle Maalle, vanhemmuuteen. Yhtäkkiä edessä on lukemattomasti valintoja, ja hämmentynyt äiti yrittää rakentaa päässään syy-seuraussuhteita: jos valitsen nyt näin, millaisen äidin se minusta tekee? Entä jos naapurissa äiti tuntuu tekevän kaiken paremmin?
 
Eihän äitiyden tulisi olla millään tapaa vaikeaa, haastavaa ehkä, muttei vaikeaa. Valintojen eteen joutuu ilman perhettäkin, ja ainakin omalla kohdalla voin sanoa, ettei ne valinnat ole vaikeutuneet äitiyden myötä.

Todella pitkälle vie asennoituminen äitiyteen ja siihen, ettei liiaksi tulisi määritellä itseään muiden kautta - ei pelkkien äitien vaan koko yhteiskunnan. Täytyy tässä kuitenkin täsmentää, ettei kaikista synnyttäneistä tule äiti-ihmisiä, vaikka tittelin saavatkin. On ongelmallisia ihmisiä (mielenterveys, päihde) tai sitten vaan kylmiä suorittajia, joiden on vaikea siirtyä äitiyden maailmaan, mahdotonta jopa. Uskoisin, että normi kanssaihminen ilman näitä tiettyjä ongelmia tai piirteitä, selviää äitiyden haasteista omalla luonnollaan. Tuskin on helppo löytää kahta samanlaista äitiä, vaikka lokeroituisivatkin saman otsikon alle. Hyvä näin.

On muuten todella typerää ylipäänsä lokeroida ihmisiä (tässä tapauksessa äitejä), mutta helpottaahan se asioiden käsittelyä. Luova kaaos on paljon kauniimpaa, tämä minun mielipiteenä.

Oli äiti sitten akateemisesti koulutettu tai ei, ei se tee äidistä erilaista. En ainakaan ole kuullut, että jossain voisi suorittaa tohtoritutkinnon äitiydestä, Ongelma ehkä lieneekin juuri siinä, et ns älykäs äiti alkaa liiaksi analysoimaan koko äitiyskäsitettä, sortuu lokerointiin ja vertaa itseään ja epäilee kykyjään...

...meniköhän tää nyt tarpeeksi ohi koko aiheesta, sen verta pikaseen lukasin linkin :D
 
Minä ainakin otan tämän tulevan äitiyden uutena haasteena ilman pelkoja ja mitä jos märehtimistä. Kyllä asiat menevät aina omalla painollaan.
 
Niinpä. Yleensä elämä on paljon kevyempää ja onnellisempaa, kun ei yritä olla "oikein", vaan tekee asiat omalla tavallaan. Ulkopuolelta tulee hirveän paljon jo ihan yhteiskunnan rakenteisiin kietoutuneita vaatimuksia joka elämänalueelta, että kyllä se ainakin itseäni pistää ahdistamaan välillä ihan hirveästi. Kun niitä vakiintuneita normeja saa edes omassa päässään purettua, tulee paljon kevyempi olo. :) Että sitä harjoitellessa... :wink
 
Neuvolan puolelta ainakin tuutataan kauheasti sitä ajatusta että heti vauvan kanssa kannattaa lähteä kerhoihin, kahviloihin tai mitä niitä nyt onkaan mitä vauvaperheille järjestettyjä tapaamisia. Mietin aikanaan että mitäpä sinne vastasyntynyttä raahaamaan kun kotona oli leppoisaa pesiä, ei vauva pitkään aikaan leikkikavereita juuri kaipaa eikä kaikki äidit vain jaksa lähteä lätisemään ja vertailemaan mitä kenenkin vauva osaa.

Ja lapsi tulee raahata paristi päivässä ulkoilemaan että päivärytmi olisi säännöllinen. Itse en vain ole, eikä näköjään lapsenikaan, aamuihminen joka kirmaa innosta hihkuen ulos heti aamupalan jälkeen. Olen huono äiti kun vien lapseni ulos vain kerran päivässä jos sitäkään, ja ulos selviämme yleensä vasta iltapäivän puolella. :nailbiting: Ajattelen että turha pakottaa itseään jos ei vaan huvita.
 
Mää yritin olla pitkään täydellinen. Olin vaan kiukkunen k*sipää. Huono äiti. Nykyisin olen höllännyt, karvapallo siellätäällä ei tapa ketään, mutta liika ressi tappaa.
Välillä tulee vieläkin olo, että ei ole tarpeeksi mitään, mutta useimmissa tapauksissa onnistun katkaisemaan ajatuskierteen ennenkuin menee siihen, että alan kiukutella muille koska ressaannun liikaa kaikesta tekemättömästä/jostain minkä kuvittelen olevan väärin.
Äitiyden määrittely pitäisi lopettaa ja antaa suoriutua tehtävästään niinkuin parhaaksi näkee (toki, poikkeustilanteet väkivallassa jne, mutta senhän nyt jokanen tajuaa..).
Lapset on erillaisia, äidit ja isät on erillaisia. Samat ohjeet ei toimi kaikilla.
Mulle meuhkattiin että pienen lapsen kanssa ei saa lähteä ulos (n. 1kk) :D Samaten olen omalta äidiltäni kuullut miten väärin on, kun en jaksa aina siivota, tai odotan taaperolta että tekee opastettuna kuten pyydetään. En siis mahdottomia, vaan yksinkertaisia asioita (kuten kiittää kun muistutetaan, ei lyö eikä pure).
Ja nyt kun odotan toista, ja jouduun hakemaan kunnalta perhetyöntekijää avuksi kun määrättiin vuodelepoon, enkä halua että joudutaan pelkillä tuilla elämään joten miehen on jatkettava töissä niin heidän pomonsa mielestä on väärin etten alle 2-veetä laita hoitoon vaan haluan maksaa siitä, että joku tulee meille kotiin.. :D
 
Kuulostaa tutulta, itseki yritin olla täydellinen. Mielenterveyshän siinä vain menee. :shifty: Ja se hirveä syyllisyys siitäkin, kun lapsen kanssa pitäisi muka viimeistään kymmeneltä olla ulkoilemassa. Juu ei. Meillä koko perhe on iltaihmisiä. Rytmi on - mutta se ei ole neuvolan rytmi. Parempi vain unohtaa muiden vaatimukset. :)
 
Joo siinä ei saavuta mitään, kaikki vaan kärsii. :/
Kymmeneltä viimeistään? :"D hell no, mää en ole edes ihminen ennen puoltapäivää.. :D Paljon helpommalla selveää kun antaa neuvolan vaatimusten olla ja noudattaa sitä rytmiä, mikä omalle perheelle sopii parhaiten :) neuvolalle ei aina tarvitse kertoa kaikkea.. ;)
 
Hah, just neuvolassa kysyttiin uutta käyntiä suunnitellessa että mihin aikaan tuun? Et tuunko jo klo 8? Siiiis mitä??!! :D pitäs herätä varmaan jo 6 että ehtin siihen aikaan neuvolaan. Ei ikinä. Hyvä kun yhdeksältä saa kangettua ittensä ylös. Esikoinenki nukkuis mielellään yli kymmeneen, mut pikkuveli herättää n yhdeksältä :D juu ei meillä vaan oo aamupala syötynä kello 8..saati että jaksais vääntäytyä mihkään neuvolaan. :D oma rytmi paras rytmi. Toki oon yrittänyt että 10-10.30 ois aamuhommat tehtynä.:) ei ihan puolillepäivin pidä päästää, ettei illat veny kans sinne 00 asti :D
 
Meidän neuvolantäti sentään ymmärtää että ihmisillä on erilaisia rytmejä eikä ole sanonut poikkipuolista sanaa mistään siihen liittyvästä. Neuvola-ajoiksikin ehdottaa nykyisin armeliaasti iltapäiväaikoja. :D Me heräillään (tällä hetkellä) yhdeksän maissa ja koetaan että rytmi toimii. Ei siis puhettakaan että oltaisiin ulkona kymmeneltä vaikka yritettäisiin. Eikä edes yritetä. Me ulkoillaan kerran päivässä välipalan jälkeen. Aamupäivä tehdään kotitöitä ja leikitään sisällä, lounaan jälkeen sitten nukutaan päiväunet. (Ruokarytminä siis aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro).

Yritän parhaani mukaan olla ottamatta stressiä siitä että vauvan kanssa pitäisi tehdä sitä ja tätä. Olen todennut että kaikkea ei vain pysty tekemään suositusten mukaan, eikä tarvitsekaan. Eiköhän meidän pojasta tule ihan normaali vaikkei saisikaan kuunnella klassista musiikkia ja käydä kahdesti päivässä ulkona. :P Johan siinä olisi vauvallakin kiire jos kaikki "tällainen aktiviteetti on hyväksi lapsen kehitykselle" jutut tunkisi päivään mukaan.
 
[QUOTE="Jannina, post: 1341583, member: ei vauva pitkään aikaan leikkikavereita juuri kaipaa eikä kaikki äidit vain jaksa lähteä lätisemään ja vertailemaan mitä kenenkin vauva osaa..[/QUOTE]


Hiukan osu tämä mielipide silmään; ei täällä päin ainakaan vertailla et kenen vauva on "paras". Joskus joku saattaa kerhossa hehkuttaa jotain mut.. Eikö sitä voi olla sit vaan toisen puolesta onnellinen? :grin

Toi on kyllä totta et jokainen äiti kokee varmasti välillä olevansa huono äiti. Itse ainakin oon niin pedantti, että tuntuu pahalta milloin mikäkin - aika on hiukan helpottanut sitä ja uskon että myös jatkossa on näin.

Eniten koen olevani huono äiti siinä (tällä hetkellä), ettei ulkoilla ehkä niin paljoa kun pitäisi.
 
Timantti, tuntuu joskus itsestä että vertaillaan kuka osaa mitäkin jossain iässä. Ehkä se on myös omaa huonommuuden tunnetta että osaanko edes suoriutua lapsen kasvatuksesta kun vaikuttaa aina että toiset hoitaa homman paremmin. :nailbiting:

Juuri luin artikkelin jossa väitettiin että kotihoidossa olevat lapset syövät vähiten kasviksia ja että muutenkin lapset syövät liikaa lihaa, 2-3 kertaa viikossa riittäisi. Heti tuli ajatus että voi kun saisi oman lapsen edes syömään lihaa kerran viikossa... Taapero söisi joka päivä höyrytettyjä kasviksia jos saisi itse päättää, onko se sitten hyvä vai huono asia, mikään muu ei oikein kelpaa. Vähänkö tuntee olonsa paskaksi mutsiksi kun lapsi ei syö mitään muuta.

Ja toinen se kun imetys yli vuoden ikäisen lapsen ollessa kyseessä on niin outoa... Jossain toisessa ketjussa oli puhetta asiasta ja mä niin samaistuin siihen kun terveydenhuollon ammattilaiset sanoo silmät kirkkaina että äidinmaito on sokerilitkua yli vuoden ikäiselle... Olen itsekin huuli pyöreänä kuunnellut kun hammashoitaja näin kertoi. En edes kehtaa varmaan kertoa kellekään enää että imetän VIELÄKIN. Voi kun olisi niin helppoa vieroittaminen ja lapsen rauhoittaminen nukkumaan muilla keinoin.
 
Takaisin
Top