Uskalsin eilen lueskella jo tän ketjun juttuja.. Oon vältelly tätä aihetta vaikka aina otsikko pistää silmään. Vähän jo ohitin tuolla toisessa ketjussa tätä aihetta (esitietolomake,synnytystoiveet)
Olin siis niin hyvällä mielellä ekan suhteen enkä osannu pelätä mitään! Jopa kätilöt kehu, et oon fyysisesti hyvässä kunnossa. kellään niistä pöllöpäistä ei juolahtanu mieleen kertoa, et se saattaa myös olla kompastuskivi synnytyksessä.
Traumat siis jääny kaikin puolin. Synnytys eteni TOSI hitaasti ja jouduttiin lääkkeillä lopulta vauhdittamaan, valvoin melkein kaks vuorokautta ilman ruokaa, lopulta synnytyskätilö oli tosi tökerö. Töksäytteli asioita, tuhahteli kun en hänen mielestään oikein jaksanu ponnistaa eikä kuunnellu kun yritin toiveitani esittää esim ponnistusasennosta. Lopultahan mies sille ärähti, että antais miun olla siinä yhdessä asennossa kun en jaksa koko ajan pomppia.
Sillä tuli vähän uusi "tieto" täällä et kätilöä voi vaihtaa kesken kaiken jos kemiat ei natsaa

Tosin ei ollu voimia ajatellakaan mitään tuollasta.
No siis muksuhan oli jumissa, sain vajaassa kolmessa tunnissa ponnistettua (jep,älkää IKINÄ antako venyttää näin pitkäksi ajaksi!!!) päälaen esille ja siitä kätilön ja lääkärin piti vetäistä tyttö imukupilla. Vetäistäpä hyvinkin, tiukassa oli.
Olin sitä mieltä, ettei toista lasta tule koskaan ikinä. Pelkkä ajatuskin koski, olinhan mie aina halunnu useamman lapsen.
Kävin pelkopolilla 4 kuukautta synnytyksen jälkeen vain saadakseni kuulla, että ensisynnyttäjille nyt vaan voi käydä näin. Päätin selvitä keskenäni, oli niin hv- olo koko sairaalaa kohtaan.. meni 1,5 vuotta et olo alko olla kevyempi kun oli asioita aikansa käsitelly.
Nyt siis oon pelkopolille menossa, siellä kaiketi haluan tehä selväks tän kaiken miten pahaa jälkeä henkisesti on saatu aikaseks ja että jos miun fysiikka periks antaa niin haluan oikeasti että tämä lapsi saatetaan kaikella järjellä ja rakkaudella maailmaan eikä minään sarjatuotantona (tää nyt on yks muiden joukossa) Aion myös toiveen (VAATIMUKSEN) esittää, että kätilön on oikeasti käytettävä sekä järkeä, että tunneälyä. Ketään ei saa tuolleen rääkätä! Keskustelua ja kommunikaatiota haluan koko prosessin ajan.
Sittenpä se kaikki siis varmistuu kun pääsee siihen synnytystapa arvioon, että onko se lantio nyt tarkotettu siihen, et lapsi sieltä turvallisesti ulos saadaan...