Keskeytynyt keskenmeno? Tuulimuna?

KayKay

Puuhakas puhuja
Helmikuunmammat 2015
Kävin ultrassa 7.11., kalenterin mukaan rv olisi ollut 6+5. Gyneni totesi, että koska alkiota ei näy, niin viittaa siihen, että olis rv 5+. Tällä viikolla tuli sellainen olo, että haluaisin nähdä alkion, joten varasin ihan extempore ajan toiselle lääkärille toiselle lääkäriasemalle, koska oma gyneni on todella suosittu ja seuraavat vapaat ajat ovat yleensä kuukauden päässä.
Sain ajan samalle päivälle, siis 21.11. Ultrassa lääkäri totesi, että ei täällä näy vielä alkiota, on todennäköisesti rv 5+. Olin niin järkyttynyt, etten pystynyt sanomaan mitään tuosta aikaisemmasta ultrasta. Seuraava kontrolli 2 viikon päästä, jos vuoto ei ala ennen sitä.

Mulla ei ole ollut mitään keskenmenon oireita, ei kipuja, ei vuotoja. Raskausoireista rintojen kivut oli vähän hellittäneet, mutta ajattelin vain, että on normaalia. Pahoinvointia mulla ei koko aikana hirveästi ollut.

Kun asetan kaikkia faktoja ja tuntemuksiani ja tietojani aikajanalle ja tarkastelen niitä, niin ei vaikuta todennäköiseltä, että tuolla mitään elämää on. Alkio ei ilmeisesti vaan ole edes lähtenyt kehittymään.

Mietin kovasti, että pitäisikö mun mennä jo ens viikolla uudestaan ton lääkärin luo ja heittää tiskiin tuo edellinen ultra. Vuotoja tai kipuja ei edelleenkään ole (ehkä pientä jomotusta alavatsassa ollut ton ultran jälkeen). Mua pelottaa mitä seuraavaksi. Mä en edes tiedä mitä mun pitää tehdä, jos vuoto nyt alkais!! Meenkö päivystykseen vai mitä? Mä oon ihan urpona, kun kyseessä on ensimmäinen raskaus ja ajatukset ei oikein toimi kunnolla tällä hetkellä, kun ei oikein pystyis muuta kuin itkemään.
 
Miten menee? Mulla on tässä vähän sama tilanne. Ehkä? Kävin 26.11 keskussairaalassa ensimmäisessä ultrassa (np-ultra). Nyt menossa viikko 12. Siellä ei havaittu sykettä ja ilmeisesti alkion kehitys jäänyt jonnekin sinne viikolle 5 tai 6... tai jotain. Vielä eivät antaneet kohduntyhjennys lääkkeitä, vaan menen viikon päästä kontrolliin. Eli todennäköisesti kannan tässä koko ajan mukana menehtynyttä pikku papua, joka ei vaan vuoda pois. :sad001 Raskausoireita ei ollut juuri ensimmäisenkään lapsen kohdalla, siksi en osannut epäillä mitään. Kohtu on kuitenkin suurentunut ja olo turvonnut. Tuon uutisen jälkeen on kuitenkin tullut tunne, että ne vähäisetkin oireet jotka tunsin, ovat kadonneet.

Niin, minulla on tässä yksi pieni päivänsäde, neiti 1v, joka tuo kuitenkin iloa tähän harmauteen. Voin vaan kuvitella miten harmata on, jos näin käy ensimmäisellä kerralla. Itse toivoisin, että vuoto alkaisi pian tai että jotenkin vaan pääsisi pian pois tästä tilanteesta. Ilmeisesti keskenmenon jälkeen uusi raskaus voi olla piankin mahdollinen. Viikko on minun vielä tässä odotettava lopullista tuomiota.

Voimia sinulle KayKay!

Ja jos osaan neuvoa, niin jos vuoto ja kivut on runsasta niin soita / mene päivystykseen. Sit kannattaa varmaan olla yhteyksissä myös neuvolaan ja mennä jälkitarkastukseen, en tiedä lähettävätkö jälkitarkastukseen sitä kautta keskenmenon sattuessa, vai pitääkö mennä yksityiselle. Kannattaa vissiin tarkistuttaa, ettei kohtuun ole jäänyt mitään raskausmatskua? Minun tapauksessa tämä ainakin keskussairaalassa hoidetaan, kun tämä ensimmäisessä ultrassa vasta huomattiin siellä.
 
Kiitos Hipsuvarvas vastauksestasi! :) Voimia myös sinulle! Kerro miten sulle kävi!

Torstai-illalla oli hetken aikaa kovia alavatsakipuja sekä alaselän särkyä/väsymystä. Eilen illalla alkoi uudestaan pienen vuoden kera ja on jatkunut siitä. Eli taisi keskenmeno alkaa itsestään, mitä oikeastaan tässä tilanteessa sitten toivoinkin (siis mieluummin luonnollinen keskenmeno kuin lääkkeellinen tyhjennys). Menis nyt vaan nopeesti ohi, kun tää särky on aika voimakasta, mutta vuoto tosi vähäistä. Täytyy suunnata lääkäriin, jos ei rupee helpottamaan.

Ilmeisesti tuo jälkitarkastus kannattaa suorituttaa. Meen varmaankin yksityiselle, kuten kävin ultratkin. Mä en ehtinyt käymään edes sitä ensimmäistä kertaa neuvolassa. Aika ois ollut tällä viikolla, mutta peruin sen. Tällä viikolla oon huomannut, että lähes kaikki (ne vähäiset mitä oli) raskausoireet ovat kadonneet. Pientä pahoinvointia on ollut, mutta erilaista kuin vielä muutama viikko sitten.

Suurin suru on jo surtu, toki mieli on välillä surkea. Ikävintä tässä on ajatella, että jos kaikki olisi mennyt hyvin, parin viikon päästä olisi ensimmäinen kolmannes ohi... No, nyt yritän suunnata ajatukseni tulevaan ja uuteen yritykseen.
 
Vastailenkin nyt tässä heti kun kävin kurkkimassa tänne :) Mulla on vähän sama tilanne... siis vuoto on alkanut luonnostaan. Alkoi pienestä tiputtelusta lisääntymään niin että nyt on jo melkein kuin menkat olisi. Mutta ei vielä voi runsaaksi sanoa. Kipuja ei ole, pikkuisen menkkamaista kivun aavistusta, mutta eilen jomotteli alaselkää. Alaselkäjomotusta olenkin huomannut jo pidemmän aikaa. Samaa en huomannut normaalissa raskaudessa tässä vaiheessa. Tuon edellisen tekstini jälkeen raskausoireet (paineentunne alavatsassa/turvotus) ovat kadonneet. Ei enää pissatakaan niin usein kuin pari päivää sitten...

Jännä juttu minkä muuten huomasin, laskin että mulla alkaneet menkat viimeksi 7.9. Siitä laskin eteenpäin, olettaen että kierron pituus 28päivää, sain just menkkojen alkamisajankohdan tähän. Eli ilman raskautumista mulla olisi kuukautiset nyt ja näköjään nyt tähän sitten sattui tuo menkat/keskenmenovuoto myös. Näinköhän se tosiaan toimii... kahdet kuukautiset jäivät tässä välissä tulematta.

No, tiistaina ultraan tarkistukseen. Hyvähän se olisi jos selviäisi ilman lääkkeellistä tyhjennystä tai kaavintaa. Uusi yritys täälläkin on jo mielessä!

Mieli on tosiaan mullakin surkea, toisaalta hyvin helpottunut olen tuosta vuodon alkamisesta (niin kumma kyllä helpottunut!) tavallaan se ratkaisi tämän asian näin. Minä en oikeastaan aattele tulevaa vaan pikemminkin roikun menneessä. Mä kun olen jo kuusi viikkoa kantanut tätä kuollutta "papua" niin mietin aina tilanteita missä olen ollut ja kuvitellut olevani NIIIN raskaana ja kaikkia niitä haaveita mitä on jo haaveillut...
 
Helpottunut olen minäkin vuodon alkamisesta, koska se ratkaisi tämän tilanteen.

Älä jää roikkumaan menneeseen! Mä ehdin tietää raskaudestani nelisen viikkoa ja siinäkin ajassa ehti jo miettiä ja haaveilla paljon, joten ymmärrän täysin tunteesi! Tottakai kaikilla on oikeus surra ja jokaisella kestää oman aikansa päästä asioista yli. Kyllä itselläkin itku tulee, jos vaan asiaa yhtään miettii. Mutta niihin tunteisiin ei kannata jäädä vellomaan.
Mä toivon, että positiivinen suhtautuminen auttaisi raskautumaan pian uudestaan, mikäli se on edes mahdollista. Mulla siis ikää 39 ja endometrioosi. Gyne piti raskauttani lähes ihmeenä ja sanoi, että tää on mun ainoita mahdollisuuksia. Toivottavasti ei ollut.
 
Kyllä tää semmoista ylä- ja alamäkeä on. Mulla ei kunnolla ole vielä vuodot alkaneet, ehdin olla siitä jo helpottunutkin, mutta nyt taas tuntuu vaan tilanne junnaavan paikoillaan. On vaan tätä niukkaa tiputtelua. Kävin tänään töissäkin, kun ei ole mitään sen kummempaa oiretta/vaivaa. Mitä nyt tämä henkinen puoli. Itse olen aika avoimesti ystävien tai vähän kaukaisempienkin henkilöiden kanssa tästä puhunut. Töissäkin. Mutta jokaisella meillä omat tapamme käsitellä surua. Kunhan sitä käsittelee. Mulla vatsakin turposi tosiaan jo aikaisessa vaiheessa aika tavalla, niin paljon, että ihmiset arvasivat jo... Minulla on ikää 33-v.

Älä luovuta vielä! Ajattele vaan tosiaan positiivisesti ja ehkä..jos pystyy unohtamaan koko raskautumisen "stressin", se ihme voikin tapahtua. Tosin onhan siinä ovulaatiopäivien kohdilla oltava hereillä. Mutta mistä tuota ovulaatiota sitten näin keskenmenon jälkeen oikein tietääkään.

Voimia edelleen!
 
Mitä kuuluu Hipsuvarvas ja KayKay? Minäkin ilmoittaudun tänne, kun tänään kävin neuvolalääkärissä reilun viikon runsaamman vuodon jälkeen ja sain huonoja uutisia. Kohdusta ei löytynyt kuin parin millin kokoinen pussi, eli lähes kaikki on ilmeisesti jo tullut itsestään ulos. Saan toivottavasti huomenna tietää mikä on raskaushormonin määrä tällä hetkellä ja tarvitaanko jotain lääkitystä tai kontrollia myöhemmin. Olisin ollut tänään viikolla 8+3, mutta lääkärin mukaan keskenmeno on tapahtunut jo jonkun aikaa sitten. Mulla alkoi pientä tiputtelua jo viikolla 6, joten ilmeisesti se on tapahtunut niihin aikoihin. Viikolla 7 alkoi runsaampi vuoto ja tämän takia meni joulukin ihan pilalle.:sad001

Eniten tässä surettaa se, että tämän vajaan kuukauden aikana ehdin iloita raskaudesta ja suunnitella tulevaa ja kuvitella meidän elämää lapsen syntymän jälkeen. Meidän oli myös tarkoitus kertoa meidän molempien perheille ilouutinen jouluna, mutta kun runsas vuoto vain jatkui, niin päätettiin olla kertomatta. Minä tosin kerroin omille vanhemmilleni tästä tilanteesta ja olenkin saanut tukea myös heiltä.

Tällä hetkellä olen aika alakuloinen, mutta katse on jo tulevassa. Sovimme myös miehen kanssa, että yritetään uudelleen heti kun "lääkäri antaa luvan". Mekään ei olla enää kovin nuoria (34 ja 35 v.), eikä kummallakaan ole vielä lapsia, niin ei kannata jäädä enää miettimään...
 
Osanottoni, Felia! :sad001 Ymmärrän, että olo on alakuloinen. Itselläni meni aina tuonne jouluun asti, että olin todella alakuloinen ja jopa masentunut.

Tiedän niin tuon tunteen, kun on jo ehtinyt iloita raskaudesta ja suunnitella tulevaa. Mulla oli ajatuksena kertoa jouluna miehen vanhemmille raskaudesta (omille olin jo ehtinyt kertoa heti), mutta sitä ei siis tarvinnut tehdä...

Keskenmenon vuoto kesti noin 2 viikkoa ja tossa uuden vuoden aattona sitten alkoi menkat, joten nyt taas voidaan yrittää uudelleen. Ei voi kuin toivoa, että nyt tärppäis.

Tsemppiä teille uuteen yritykseen!
 
Hei hipsuvarvas ja muut, minulle kävi vähän samoin. Olin käynyt yksityisellä varhaisraskauden ultrassa ja silloin kaikki oli ok. (viikolla 6+1 syke näkyi, alkio oli kiinnittynyt jne) Sitten torstaina 4.12 olin ar-ultrassa, joka oli 13+1 päivänä. Olin siis ollut mielessäni jo tosi kauan raskaana. Silloin huomattiin et alkion kehitys oli loppunut 7+1.

En voi sanoin kuvailla tuota tunnetta mikä tuli mutta uskon että te kaikki ymmärrätte sen. Vaikka minulla on kaksi tervettä lasta, se ei paljoa lohduttanut. Hirveintä oli yö ennen tyhjennystä, kun tiesin ettei elämää pallomahan sisällä ollut. Perjantaina aamulla sain kälyni meille ja hän oli tukena tyhjennyksessä. Laitoin siis aamulla noin klo 9 tabletit emättimeen ja kipulääkkeet suun kautta.Vasta iltapäivällä alkoi supistukset, selvisin kuitenkin uudella satsilla kipulääkkeitä (800mg buranaa) mutta vuotoa alkoi vasta klo 20, limatulpan irtoamisella. Ja sitten sitä tavaraa alko tulemaan, juoksin vessaan enkä paljon katellu mitä pönttöön tuli. Noin kaksi tuntia siinä jouduin istumaan ja koska olin jo siinä vaiheessa yksin kotona (teini-ikäisten lasten kanssa) pyysin vielä anopin meille koska pelkäsin et pyörryn kun verta tuli niin paljon.

Yöllä tuli vielä jälkisupistuksia. Kuin synnytys pienoiskoossa oli tämä kokemus. Nyt kuitenkin päällimmäisenä tunteena on helpotus, uskon että suru nousee vielä puseroon. Vaikka ikää on jo 41v yritämme mieheni kanssa uudelleen kunhan tästä on toivottu. Seuraavan kerran käyn yksityisellä ultrassa 2 viikon välein ennen ar-ultraa. Nyt tämä alkoi oli ehtinyt olla 6 vkoa sisälläni kuolleena. Raskausoireita mulla oli eikä mitään vuotoa.

Tsemppiä meille kaikille!
 
Kesäkolmonen ja muutkin, olen niin pahoillani. Minulla kesäkolmonen hyvin samantapainen kokemus alkusyksystä. Me emme tosin käyneet alkuraskauden ultrassa yksityisellä. Raskausoireet olivat olemassa ja olin onnellisesti raskaana loppukesän. Joinain päivinä tuli ruskeaa niukkaa vuotoa, mutta uskoin neuvolan ohjeisiin olla huolehtimatta - alkuraskauden vuodot ovat kuulemma yleisiä. Kyseessä oli ensimmäinen raskauteni ja tahdoin uskoa, että kaikki menee kuten kuuluukin. Syyskuun alussa olimme nt-ultrassa, jossa sitten todettiin alkion kehityksen loppuneen viikolla 6+3, vaikka viikkoja piti olla kasassa 13+0. Järkytys oli hirveä, olin kantanut sisälläni kuollutta pientä 6,5 viikkoa tietämättäni. Rakastunut joka päivä enemmän ja enemmän pikkuiseen. Nyt keskenmenon toteamisesta on 3 kuukautta aikaa, toiveissa uusi raskaus.
 
Syvimmät pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille... Tarrasukkia jokaiselle ja tsemppiä uuteen raskauteen, ne pienet eivät olleet vielä valmiita tähän maailmaan :Heartblue

Sitten apua omaan napaan: olen itse nyt viikoilla 10+1 enkä ole käynyt varhaisultrassa eikä neuvolassa kuunneltu sydänääniä. Nyt, kun eka ultra on hiukan reilun viikon päässä, olen alkanut pelätä... Mulla on kahdesti tullut vaaleanpunaista paperiin pyyhittäessä. Eka tapahtui 7+1 ja kesti kahden vessakäynnin ajan. Pikkuhousuihin asti ei missään vaiheessa ole tullut mitään, vaan tämä vaaleanpunainen, joka paperiin irtosi, oli samankaltaista kuin ennen menkkojen alkua. Toinen samanlainen vaaleanpunaisuus tuli yhden vessakäynnin yhteydessä 8+2. Eilen 10+0 sattui menkkakipujen tapaan, mutta voimakkaammin kuin ennen. Niin, että säteili jo hieman alaselkäänkin. Kipua kesti maksimissaan 5 minuuttia ja sitä ennen olin kiirehtinyt kauhealla riuhtomisella töihin.

Menkkakipujen kaltaisia pieniä tuntemuksia on ollut joka viikko muutamana päivänä. Rinnat ovat olleet arat melkein joka ilta. Pahoinvointia esiintyy muutaman kerran viikossa iltaisin, mutta en ole oksentanut kuin 6+2. Pahoinvointi on kautta raskauden ollut hyvin lievää, joskin olin varautunut infernaalisiin olotiloihin.

Onko kenelläkään ollut vastaavaa ja kuinka tilanne sitten päättyi? Keskeytyneen keskenmenon mahdollisuus kummittelee mielessä. Saan huomenna ostamani kotidopplerin, jolla ajattelin yrittää sydänääniä kuultavaksi.
 
Varmuuden saat vasta ultrasta, kun et välttämättä vielä dopplerilla löydä sydänääniä. Mutta omaa keskenmenoa läpikäydessä luin tälläisen yleistyksen; "tuoreen" näköinen veri on todennäköisesti emättimestä, kun vuoto vähäistä, ja johtuu raskauden herkistämistä limakalvoista ja olisi niin ollen vaarattomampaa. Esim yhdynnän jälkeen vois jokin pieni verisuoni tihkutella. Sellanen vanha veri olis kohdun puolelta, mutta ei sekään automaattisesti tarkoita km:a (voisi olla esim istukan reunasta). Minulla km alkoi oireilla juuri vanhalla verellä. Raskausoireet ei kerro juurikaan mistään, vaikka niiden olemassaolosta onkin kiva lohtua saada.

Tsemppiä ja uskotaan, että kaikki on hyvin!
 
Pohdinkin, että olisiko kyseessä jokin nirhauma limakalvoilla tms. Faktahan tosiaan se on, että ultrassa vasta varmistuu. Tämä nyt onkin lähinnä vain omaa pohdintaa esimerkiksi juuri noiden raskausoireiden lievyydestä ja vähäisyydestä. Tietoinen olen myös dopplerin hankaluudesta, mutta eihän sitäkään tiedä ennen kuin kokeilee!

Kiitos tsempeistä kommentoineille, ensi viikolla selviää. Jos vaan ensikertalainen ei itse pelottele itseään sydärin partaalle ennen sitä :laughing001
 
Niin tuttua niin tuttua. :grin
Mulla oli joskus 12 viikon tietämillä runsasta verenvuotoa. Koko raskaus on ollut melko oireeton. Istukka edessä. Joten.. On tässä tullut kerran jos toisenkin hankittua harmaita hiuksia.
Onneksi on doppler. Tosin, ei kannata (helppo sanoa) masentua jos ei ekalla kerralla mitään kuulu. Toinen on vaan niin piilossa vielä.
 
Tsemppiä kaikille! :Heartpink

Itselläni on tällä hetkellä se tilanne, että tulin uudestaan raskaaksi viiden kuukauden yrityksen jälkeen ja tällä hetkellä menossa rv 31+4.
Tuosta keskenmenosta on nyt se vuosi aikaa ja en voi väittää, etteikö se olisi ollut mielessä. On lohduttautunut sillä, että ilmeisesti kyseessä oli tuulimuna ja alkio ei koskaan lähtenyt kehittymään, joten en varsinaisesti ole menettänyt lasta. Tämä ajatus on auttanut minua jatkamaan tästä asiasta eteenpäin, vaikka raskasta se on silti ollut.
Olin todella epävarma tässä raskaudessa aina nt-ultraan asti, kun pelkäsin kovasti uutta keskenmenoa (vaikka kävin kahdesti yksityisellä ultrassa ennen sitä). Jotenkin sitä ennen en oikein antanut itselleni mahdollisuutta iloita raskaudesta uuden surun pelossa.

monsteri: Oireesi kuulostavat ihan normaaleilta eli eivät välttämättä viittaa mihinkään vakavampaan. Tiedän kyllä nuo huolentunteet; itsekin niitä tässä monet kerrat ehtinyt saamaan. Doppleri on ihan kiva laite, mutta sen kanssa ei kannata panikoitua. Itsellä on istukka edessä ja meni todella pitkään ennenkuin sain mitään ääniä kuuluviin (ja alkuun olin kuunnellut istukan ääniä :oops:).
 
Takaisin
Top