PieniHaave2027
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä siirryn haikein mielin Kesäkuisista 2027 tänne ryhmään. Olo tosi väsynyt ja tyhjä.
4.11 käytiin ekassa varhaisultrassa ja viikot vastasi 6+0 vaikka kuukautisten perusteella oisit pitänyt olla 7+1. Alkavaa sykettä oli havaittavissa. Varattiin viikon päähän uusi varhaisultra ja tän viikon aikana kerkesin jo herätellä toivetta mm myöhäisestä kiinnittymisestä. Uudessa ultrassa koko vastasi 6+2 joten kasvu oli hidastunut merkittävästi, hento syke havaittavissa. Tästä sitten soittoa neuvolaan josta teki lähetteen naistentaudeille. Ja aika tuli 1,5viikon päähän. Tiesin itse että ei tässä toivo enää ole joten varasin sitten yksityisen lääkäriajna jolla tänään kävin. Ei sykettä ja koko vastasi edelleen 6+2. Nyt uutta lähetettä taas ja lääkäri käski soittamaan huomena vielä perään ja vauhdittamaan sillä tavalla prosessia.
Koko tää epätietoisuuden ja ahdistuksen aikakausi on kestänyt tähän mennessä reilut 2 viikkoa ja on tuntunut ikuisuudelta. Enkä olisi ajatellut olevani näin yksinäinen tämän asian kanssa tää on jotenkin ihan super henkilökohtainen suru ja prosessi.
Voimia kaikille
Ps. Multa löydettiin samalla ultratessa kummastakin munasarjan alueelta kystia joista isoin 4cm kokoinen ja tänään lääkäri sanoi että niitä täytyy kontrolloida samalla kun tyhjennyksestä on kontrolli. Heilahti vähän tunne elämä uudestaan kun ajattelen että oliko meidän vauva haaveet nyt tässä?
4.11 käytiin ekassa varhaisultrassa ja viikot vastasi 6+0 vaikka kuukautisten perusteella oisit pitänyt olla 7+1. Alkavaa sykettä oli havaittavissa. Varattiin viikon päähän uusi varhaisultra ja tän viikon aikana kerkesin jo herätellä toivetta mm myöhäisestä kiinnittymisestä. Uudessa ultrassa koko vastasi 6+2 joten kasvu oli hidastunut merkittävästi, hento syke havaittavissa. Tästä sitten soittoa neuvolaan josta teki lähetteen naistentaudeille. Ja aika tuli 1,5viikon päähän. Tiesin itse että ei tässä toivo enää ole joten varasin sitten yksityisen lääkäriajna jolla tänään kävin. Ei sykettä ja koko vastasi edelleen 6+2. Nyt uutta lähetettä taas ja lääkäri käski soittamaan huomena vielä perään ja vauhdittamaan sillä tavalla prosessia.
Koko tää epätietoisuuden ja ahdistuksen aikakausi on kestänyt tähän mennessä reilut 2 viikkoa ja on tuntunut ikuisuudelta. Enkä olisi ajatellut olevani näin yksinäinen tämän asian kanssa tää on jotenkin ihan super henkilökohtainen suru ja prosessi.
Voimia kaikille
Ps. Multa löydettiin samalla ultratessa kummastakin munasarjan alueelta kystia joista isoin 4cm kokoinen ja tänään lääkäri sanoi että niitä täytyy kontrolloida samalla kun tyhjennyksestä on kontrolli. Heilahti vähän tunne elämä uudestaan kun ajattelen että oliko meidän vauva haaveet nyt tässä?