Keskeytykseen menossa..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aleksandra76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
A

Aleksandra76

Vieras
Mulla on aika keskeytykseen tänään klo 13. Nyt mielessä pyörii kysymys, et teenkö oikein, jaksaisinko kuitenkin. Kotona on lapset 5v, 3,5v ja 7kk. Mies ei hyväksy aborttia, enkä oikein itsekään. Kuitenkin päävastuu lapsista ja kodista on minulla, enkä ole varma jaksamisestani, ikääkin on jo 39v. Tarvitsisin enemmän aikaa, mutta sitä ei ole. Mitä tekisitte, tai onko joku vastaavassa tilanteessa? Mihin ratkaisuun olette päätyneet?
 
Itse en ihan samanlaisessa tilanteessa ole ollut, mutta tein 18-vuotiaana päätöksen, että keskeytän vahinkoraskauden. Tähän päätökseen en päätynyt heppoisesti vaan mietin tosissani mahdollisuuksia kasvattaa lapsi. Totesin, että se ei olisi siinä elämäntilanteessani onnistunut mitenkään, asuin vielä vanhempieni luona, koulut oli kesken, töitä ei ollut eikä isäkään olisi ollut kuvioissa.
Olin itsekin vielä ihan lapsi.

Joskus mietin että mitä jos... mutta en ole katunut päätöstä koskaan.

Voimia ja jaksamista, mihin ratkaisuun päädytkin! <3
 
Jos epäröisin yhtään niin itse en tekisi. En tiedä voisinko elää sen syyllisyyden kanssa jos alkaisinkin katua. Noin lopullisesta päätöksestä haluaisin olla 100% varma.
 
En sitten pystynytkään. Lääkärin kanssa asiallinen keskustelu ja harkinta-aikaa reilu viikko. Voi vitalis, et on vaikeeta :(
 
Se, ettet pystynyt viemään keskeytystä loppuun, kertoo paljon. Sellaista jäin vielä miettimään, että melko varmasti viimeisiä mahdollisuuksia uuteen lapseen sinulle iän puolesta. Olisiko teillä siis kuitenkin tilaa vielä iltatähdelle? Varmasti tulee olemaan rankkaa, sitä en väheksy laisinkaan. Lapset kuitenkin palkitsevat moninkertaisesti sen raskaan ajan. Voimia sinulle päätökseesi!
 
Tsemppihaleja Aleksandra. <3 Päätös on vaikea. Ajattele loppuun asti. Olisiko tällä vielä tilaa teidän perheessä? Voisitko saada apua lapsen hoitoon tulevaisuudessa?
 
Mun äiti sai viimeisen lapsen 46 vuotiaana. Ei sillä että pitäis vertailla. Äitini sai apua yhdestä lisäravinne firmasta omaan vointiinsa. Kun on useampi pieni lapsi kannattaa satsata omaan terveyteen. Voimia!
 
Itse kuvittelin pystyväni keskeytykseen jos tarvis tulisi, kun ruppi on mikä on. No, rv 29 joten ei mennyt niinku kuvittelin.. Viikon mietin itsekkin, itkin ja pähkäilin pystynkö lopettamaan jo alkaneen elämän senkin uhalla, että käynnistynyt synnytys voi merkata minun elämäni loppua tai jalkojen menetystä.
Suosittelen miettimään tarkasti asian ettei tule jälkikäteen katumusta, joka ajaa hulluksi.
Tsemejä paljon! Kukaan muu ei pysty tekemään päätöstä puolestasi, sinun vartalosi ja jaksamisesi :)
 
Kiitokset asiallisista kommenteista ja tsemppauksesta! Nyt pitää käpertyä tutkimaan omaa sisintään, onneksi sain vielä hetken aikaa päätöksen tekoon. Mulla on sterilähete valmiina, tämä olisi siis todellakin viimeinen mahdollisuus saada lapsi. Pelottaa ja ahdistaa, mutta nyt jotenkin kuitenkin tuntuu, että tästä voisi vielä selvitä. Onhan sitä omaa aikaa sitten eläkkeellä..
 
Tsemppiä päätöksen tekoon, vaikea asia päättää! Mutta elä tee keskeytystä jos et ole varma siitä! Lapset ovat siunaus ja lahja:Heartred
 
en itsekkään ole abortin kannalla, paitsi jos raiskauden yhteydessä tulisi raskaaksi.. mutta kannattaisin sen uuven tulokkaan antaa mahollisuus tulla maailmaan, kyllä sitä jaksaa vaikka harmaan kiven läpi men jos on pakko. ja apuja ku pyyät nii saat apuja ja niitäki on paljo eri lähteistä ku etsii :) ja kyllä sinä jaksat, aivan varmasti jaksat :Heartpink
 
Moikka! Juu, älä keskeytä raskautta, ellet tule täysin siihen päätökseen, että keskeytys on ainut vaihtoehto. Ehdit kyllä vielä useita kuukausia sopeutua tulevaan mentaalisesti. Jos tämä kerta olisi viimeinen lapsesi, voi entistä enemmän asia jäädä kaivertamaan mieltä, jos raskaus keskeytettäisiin. Ja kyllä varmasti rankkaa on noin monen pienen lapsen kanssa, mutta ajan kanssa kyllä helpottaa ja heistä on iloa monet monet kerrat Mä itse ajattelisin, että näin on tarkoitettu. Lapsen on tarkoitus syntyä teidän perheeseen, kyllä jokainen lapsi on lahja! Ja kaikille niitä ei suoda Mutta voimia isoon päätökseen! Muista, että vaikka alussa vauva+sisarukset ottavat paljon, niin tulevaisuudessa myös antavat vielä enemmän! Jos päätät antaa vielä tälle yhdelle mahdollisuuden, niin selviät rankasta alusta, ihan varmasti!!
 
Varmasti teet oikean päätöksen,päätit mitä tahansa. Itse olen tehnyt kaksi keskeytystä joista ensimmäistä kadun kyllä. Tein sen silloisen mieheni painostuksesta. Toista en juurikaan mieti,tiedän että se oli oikea päätös... Nyt raskaana ja jouluvauva tulossa.

Minusta on tärkeää että mietit omaa jaksamistasi,jos sinä olet se joka kotia ja lapsia pääsääntöisesti hoitaa. Lapset tarvitsevat äitiä ja joskus äitikin tarvitsee omaa aikaa. Sinulla on nuoret lapset ja ikääkin jo jonkin verran. Voimia päätöksen tekoon ja onneksi tarvitsemasi lisäaika onnistui <3
 
Päätimme yhdessä miehen kanssa, että otamme vastaan vielä tämän lapsen, kun hän kerran on päättänyt meille tulla. Viikkojakin on jo sen verran, että päivä päivältä päätöksen teko alkoi olla vaikeampaa. Katselen noita pieniä touhuissaan, enkä voi muuta kuin kysyä itseltäni, että miksi heille on annettu elämä, miksi ottaisin tämän uuden elämän pois. Ovatko he oikeasti niin eriarvoisessa asemassa..
Kaikella on tarkoituksensa ja todella toivon, että mieskin pitää lupauksensa osallistumisestaan tulevaisuudessa.. Nyt odotan kauhunsekaisin tuntein asian paljastumista lähipiirille, viime raskaudessa jo tuli näitä kommentteja, ettei teidän tarvi koko maapalloo täyttää (minulla on kaksi aikuista lasta aiemmasta liitosta, eli tämä on siis minun kuudes lapseni) ym.. Silloin niihin pystyi vielä jotenkin suhtautumaan huumorilla, mutta nyt kun lähtöasetelma on totaalisen erilainen, en tiedä kuinka jaksan noita kommentteja vastaanottaa. En ihan vielä ole sinut lapsen tuloa kohtaan, mutten myöskään aio itseäni hoputtaa. Rakastettuna tämäkin lapsi syntyy ja kasvaa, siitä ei kuitenkaan ole epäilystäkään. Tarvitaan vaan hiukan enemmän aikaa ja henkistä työtä.
Kiitokset teille myötäelämisestä, tuki on ollut tarpeen, vaikkei varsinaisia ohjeita tällaisessa asiassa voi kenellekään antaa.
 
Onnea päätöksen syntymisestä ja sitä myöten suuret onnittelut raskaudesta! Päätös on varmasti vaatinut suuren ajatustyön ja ollut raskas, mutta varmasti se myös palkitsee ajan myötä.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeastihan kenenkään muiden mielipiteitä ei kannata näissä(kään) asioissa kuunnella. Ennen kuusi lasta ei ollut luku eikä mikään, nykyään jo kolmatta lasta haaveilevalle ruvetaan naljailemaan. Ehkä asiasta kerrottaessa voit sanoa jo valmiiksi, että et jaksa vitsailua asiasta? Usein ihmiset sanovat mitä sylki suuhun tuo eivätkä osaa ajatella sen pidemälle, että vitsailukin satuttaa, kun asia on arka.

Paljon voimia raskauteen! Anna itsellesi armoa ja aikaa tottua tähän ajatukseen. Olotila on varmasti sekava pitkään, mutta varmasti raskauden edetessä onni voittaa epäilyksen.
 
Takaisin
Top