Keskenmenon pelko

[HannaMi]

Heippa!

Ajattelin tulla jakamaan tänne tuntemuksiani siinä toivossa että löydän kohtalotovereita ja kenties odottajia, jotka osaisivat rauhoittaa tätä ahdistunutta mieltäni.

Otsikko aiheen jo kertoo, pelko on siis erittäin kova. Kävin maanantaina yksityisellä ultrassa ja kaikki oli kunnossa, pienenpieni vastasi rv 7+3 ja sydän läpätti tiuhaan.

Nyt tuntuu että seuraan herkeämättä kaikkia oireita ja vointiani ja aiempaa lievemmät raskausoireet saavat minut nyt hulluuden partaalle...

Viime maaliskuussa kävimme mieheni kanssa läpi keskeytyneen keskenmenon rv 6+3 ja kokemus painaa mielessä vahvasti. En kestäisi toista samanlaista tilannetta.

Onko muita joilla samanlaisia tuntemuksia? Miten käsittelette ajatuksia?

 

[Tiarella]

Mulla 2013 rv 7 meni kesken. Neuvolassa en ehtiny edes käymää. Spontaanisti meni. Nyt pelko totta kai mielessä yksi onnistunu raskaus myös takana. Oireita ei oikein oo mitä seurata muuta kun väsymys ja kylmyys. Ja aiemmasta en muista mitään oireita. :) 1.11 ois ultra. Tietysti pelottaa mutta ajattelen jos sattuu jotain niin se vaan tapahtuu eikä asialle voi mitään. Koitan ajatella mahdollisimman positiivisesti siis vaikka mitä kävisi.

 

[heinukka]

Ootko HannaMi silloin keskenmenon jälkeen saanut keskusteluapua asiaan? Saanut käydä läpi niitä tunteita?

 

[tiiamariia]

Mulla on kans ihan järjetön pelko, viime maaliskuussa rv 13 todettiin keskeytynyt keskenmeno. Ylihuomenna on se varhaisraskauden ultra yksityisellä ja en tiiä mite pystyn ees menemään sinne. Vertailen koko ajan oireita siihen raskauteen jne.

 

[Eriika]

Mulla kans taustalla kkm. Ihan mukavasti meni tälle viikolle asti. Nyt eletään just niitä viikkoja kun oli silloin mennyt kesken eli rv 8-9. Hieman asia pyörii mielessä, mutta yritän vain ajatella, että kaikki menee hyvin, koska eipä tässä voi muutakaan. Muutenkin on ollut pienoista alakuloa, kun pahoinvointia kestänyt kohta kolme viikkoa. Ei oikein jaksais enää, kun pitäis jaksaa esikoisenkin kanssa touhuta.

 

[susannne]

Mulla taustalla rakenneultrassa todettu kkm. Ja km pelottaa kyllä.. tukkaa lähtee samaan malliin päästä ku kkm raskaudessa ja tuntuu et oireet olis hälvenneet.. 2vk ultraan ja neuvolaan!

 

[Viipsukka]

Täällä on 9 keskenmenoa, joista yks on ollut tuulimuna 02/16 ja kolme muuta keskenmenoa on tullut tän yrityksen aikana. Pelko on iso ja isonee koko ajan. Syytä ei oo löytynyt. Nyt on menossa 6+6 ja eletään sitä aikaa, että alkio on lopettanut kehityksen. Ens maanantaina ultra ja mä todellakin toivon, että saadaan hyviä uutisia. Muuten tulee aika vaikia kotimatka ja se on 45 kilsaa.

 

[HannaMi]

Heinukka, en ole puhunut kenellekkään kun lähipiirissä ei kukaan tiedä että meillä on toiveissa vauva. Miehen kanssa kahdestaan asiaa käsitelty parhaamme mukaan.

Voi, mua ihan alkaa ahdistamaan kun täällä on niin monia jotka kokeneet monta km:a, liian monta. Tuun tosi surulliseksi. Toivotan niin paljon onnea tulevaisuuteen kaikille nyt alkuraskauden kanssa eläville. Yksi oli mulle niin karmaiseva kokemus että en tiedä miten selvittäisiin useammasta...

Kun sitä lasta toivoo niiiiiin paljon että sydän pakahtuu niin en tiedä mitään pahempaa, mitä ihminen voi joutua kokemaan. :'(

 

[BaaBaa_]

Kovia olette naiset kokenut, mutta varmana jokainen vastoinkäyminen on tehnyt teistä vahvemman ja halua saada se oma pieni syliin.

Itsellä varhaisia keskenmenoja muutama, mutta kyllä se sen pelon tähän hommaan tuo.. nyt odotan kolmatta ja pystyn olemaan hiukan vähemmän ressaava mamma, mutta nyt huoli on se olenko liian varma että kaikki menee hyvin, kun on jo kaksi pientä syliinsä saanut ja pelännyt koko ajan.

Omaa pelkoa ehkä lisää kamala menettämisen pelko joka liittyy niin mieheeni kuin lapsiini sekä raskauteen. Mieheni sairastui syöpään 5 vuotta sitten juuri kun lupa ekalle lapselle olisi ollut. Syöpä oli kiveksessä, jonka seurauksensa toinen kives poistettiin ja varmaa tietoa saammeko lapsia luomusti ei ollut. Sitte onneksi vuosi sairaudesta ja sen voittamisesta esikko ilmoitti tulostaa. Se oli ihme! Toinen lapsi sai myös puolessa vuodessa alkunsa eli meille tosi nopeaa. Tämä taas tärppäsi heti ja siksi pelko voiko meille tapahtua joku asia näinkin helposti, että varmana se viedään kohta pois tai jotain muuta kamalaa tapahtuu.

On tämä vaikeaa ja tämä hormoonipää ajatuksineen ei kyllä auta tähän asiaan yhtään. :/

 

[CeP]

Tätä ketjua kun lukee tuntuu et oma km pelko on ihan "turha" ja typerä. Olette kyllä vahvoja naisia! En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi sama koettelemus

 

[Pennonen]

Sama pelko täälläkin! Järki ei oikein onnistu menemään tunteiden eelle. Mulla on ihan ensimmäinen raskaus, ja tähän saakka kaikki on mennyt hyvin. Tänään tuli täyteen rv 10+0. Vuosia kestäny lapsettomuus ja niihin liittyvät hoidot on vissiin jättäneet niin syvät jälet, ettei niistä pääse irti vaikka ihme onkin nyt tapahtunu. Olis kiva ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta, suurimman osan ajasta se onnistuu, mutta sitte on näitä hetki ku tuntuu että ei vaan uskalla ja voi luottaa tulevaan. Harmi
Tsemppiä kaikille!

 

[frostino]

Tämä ketju tuli jotenkin tarpeeseen! Kyllä monet joutuvat käymään niin älyttömän raskaan tien keskenmenoja varjossa, että sitä ei kyllä kenellekkään toivoisi! Uskomattomia naisia olette kaikki, olette sitten käyneet ton tuskan läpi kerran tai yhdeksän kertaa!

Itsellä kolmisen vuotta lapsettomuutta takana. Viime syksynä todettiin miehestä johtuva lapsettomuus ja siksi uskomattomalla ihmeellä plussasin Letrojen avulla viime talvena. Kaikki piti olla hyvin, joskin alkio oli vähän pieni, mutta sydän löi ja kasvoi. Siksi kkm seurantaultrassa rv11 oli järkytys! Todella traumaattisten vaiheiden kautta lopulta pikakaavintaan keskellä yötä ja viikon tuskan jälkeen alkoi vihdoin paraneminen. Nyt syksyllä uuteen yritykseen ja ensimmäisestä icsi-hoidosta plussa! Tämä pelko on vaan jotain ylitsepääsemätöntä. Ekassa ultrassa pieni oli jälleen jäjessä kasvussa ja pakostakin mietin edelliskertaa. Onko taas edessä kkm? Kun mitään ei voi tehdä, yrittää elää normaalisti ja päivä kerrallaan. Onnellinen odotus on kyllä omasta mielestä vitsi!

Tsemppiä kaikille! Päivä kerrallaan!

frostino 6+4

 

[tiiamariia]

Täällä pelko osoittautui aiheelliseksi. Keskeytynyt keskenmeno

 

[susannne]

Frostino älä ainakaan siitä pienestä koosta huoli meillä viimeksi ar ultrassa mitta oli 6pcäv pienempi joka lopulta osottautui mittavirheeksi. Alkio on vielä niin pieni että millinkin mittavirhe tekee monen päivän eron.

 

[January]

Tiiamariia, suru tuli puseroon kun luin miten kävi. Jaksamista

Frostino, kuten susannne jo mainitsikin niin mittavirheet alussa on todella mahdollisia ja pienenpienikin ero mitoissa vaikuttaa todella paljon. Mullakin ekassa ultrassa (7+1), mittailtiin kaikkea tasan kuuden viikon ja seitsemän viikon väliltä, ihan riippuen siitä mistä kulmasta kuva aina sattu olemaan. Peukut pystyssä yritän minäkin mennä, kun en oikein muutakaan voi. Neuvola ketjussa taisinkin mainita ettei ole minullakaan kuin aiempi surullinen kokemus takana raskaudessa ja nytkin välillä pelko nostaa inhottavasti päätään. Päästän muutaman itkun tirahduksen ja sitten taas yritän jatkaa positiivisemmalla mielellä. Hyvä välillä vähän tirautella, niin pääsee purkamaan näitä hormonihöyryjä.

 

[Lily7]

Pelkään keskeytynyttä keskenmenoa. Kaksi edellistä raskautta meni loistavasti, mutta kun kuuloonkaan ystäväni saaaneen keskeytyneen keskenmenon, joka todettiin vasta rv12 ultrassa, sydämeni on syrjillään ennen rakenne ultraa. Keskenmenon huomaa heti, mutta keskeytynyttä ei. Ja vielä ei tietenkään tunne potkuja. Hiukan lohduttaa, että olen yhä heikossa kunnossa, huimaa ja voin ajoittain pahoin.

 

[Lily7]

Tiiamariia, olen syvästi pahoillani. Oliko sulla mitään oireita? Saatoitko etukäteen lainkaan aavistaa?

 

[Tuulia]

Keskeytynyt keskenmeno täälläkin kummittelee mielessä. Olen ollut koko raskauden niin oireeton, ettei pelko meinaa hellittää millään. Ja sitten syynään kaikki nippailut ja muut todella tarkasti. Edes np- ultran hyvä tulos viime viikolla ei saanut tilannetta rauhoittumaan - pari päivää se kesti ja sitten alkoi epäilys taas kalvaa. Sitä kun ei voi mistään tietää miten asiat on, kun keskeytynyt voi olla pitkäänkin oireeton. Äh. Tekisi mieli mennä ultraan, kun rakenneultrakin on vasta 8.12.

 

[Pennonen]

Tuulia, mää oon kans ollut todella oireeton. Alkuraskauen alituinen nälkä ja väsyki on väistynyt, joten olo on ihan normaali, ja se lietsoo pelkoja. Meillä on ens tiistaina seuraava ultra, jota ootan taas ku kuuta nousevaa (sillon on 12+4). Ultran jälkeen jaksan olla pari päivää optimisti, sitten iskee vähän kuin suvantovaihe ja asia ei niin pelota muttei myöskään kauheasti onnentunteita herätä, ja sitten ollaan taas tässä vaiheessa ku viimesimmästä ultrasta on aikaa ja pelot nostaa päätään :banghead:
Meillä on rakenneultra vasta 27.12., miten se voi ikinä olla eessä ku on niin pitkä aika??

Muoks. Ai niin, maha on alkanu mielestäni tässä viimesen viikon aikana hieman pyöristyyn, se on tuonut lohtua. Paino ei oo muuten noussut ja alkuvaiheen turvotus hävisi, joten tämä kaivattu mahan pyöreys on vain ja ainoastaan onnellinen asia!

 

[hani]

Mulla ei oo näissä kolmessa raskaudessa ollu alussa keskenmenon pelkoa.. oisko ollu tällä 24/7pahoinvoinnilla osuutta asiaan..
Mutta ihan järjetön pelko iskee 20+viikoilla. Ja kestää synnytykseen asti. Niin monella ystävällä ollu kohtukuolema siellä 30 viikkojen tienoilla.. .. oon valvonut monia öitä peläten ja jokaista oiretta seuraten.. . Varsinkin edellisessä raskaudessa pelko oli koko ajan läsnä (