Keskenmeno/ tuulimuna :(

Kirjoittelenpa minäkin tänne.

Eli kävi juuri samoin kuin Paukkelle. Eli tänään oli ultra ja todettiin, et olisi kuollut alkio kohtuu rv8. Tänään olisi ollut 10+6. Mitään oireita ei ollut ja mun pitää VIIKKO odottaa, että pääsen aloittamaan tyhjennykset. Aivan kamalaa. Siis ihan kauheata olla viikko tietäen että mun sisällä on jotain kuollutta.

Me yritettiin tätä 8 kk. Mies ollut tosi ihana ja kovasti tukena. On hänkin aivan rikki. Mä kanssa itken ja kirjoitan. Mutta uskon että tästä selvitään ja joskus meilläkin on ihana lapsi kotona.
 
Olen pahoillani, paukke... voin vaan kuvitella, miten rankkaa on ollu nähä se oma pienokainen monitorista. En voi kun toivottaa voimia ja jaksamista. Onneksi sulla on miehesi siellä tukena. Minun mies sano ihan samaa, että on vaikeeta kun ei osaa mitenkään helpottaa minun oloa, vaikka mullehan riittää just ja vaan se, että se kuuntelee minun tunteita ja pitää sylissä sillon kun itkettää. Ja ite oon huomannu, että itku tekee hyvä, antaa tulla vaan niin paljon kun on tullakseen niin sillä se paha olo pikkuhiljaa hälvenee. Yritä jaksella.
 
Osanottoni myös Papu_lle... käytännöm vinkkinä (siltä varalta että ei neuvolassa sanottu tai jos se meni siinä shokkitailassa ohi korvien) kannattaa myös varautua siihen, että tyhjennys voi seuraavan viikon aikana alkaa myös ihan luonnollisesti. Eli kipulääkkeitä ja paksuja siteitä lähettyville kaiken varalta.

Hienoa, että jaksatte ajatella positiivisesti tulevaisuutta surun keskellä. Ja onneks sullakin on mies tukena ja voitte jakaa surun yhdessä.
Jaksamisia myös sinulle.
 
terve.
Papu_ pahoitteluni sulle tapahtuneesta. On kyl tosi kurjaa tuo ettet saanu lääkäril aikaa heti lähipäiville. [&:] Tuska on varmasti kova kun joutuu odottaa. Kyl mun mielestä niitten kuuluis järjestää semmonen aika nopeemmin, käyhän toi psyykkeen päälle pirusti kun joutuu kauan odottaa. [:@] Mutta voimahali ja koita jaksella.. Ja jos haluat keskustella asiasta ni laita viestiä. Mä tramppaan tääl aika tiuhaa.
 
Meillekin kävi ikävästi...
Viime perjantaina kävin ultrassa ja lääkäri totesi ettei hän millään löydä sydänääniä.Silloin olisi pitänyt olla rv11+3 mutta alkion kehitys oli loppunut rv8.Harmittaa aivan valtavasti ja suututtaa,että piti käydä näin.Tätä raskautta yritettiin 8kk.Meillä on 1v8kk vanha poika entuudestaan ja hänen raskaus alkoi paljon helpommin.Silloinkin ei nyt ihan helpolla päästy,kun loppuvaiheessa ilmeni raskausmyrkytys,mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin.
Nyt ei auta muu kun odottaa sitä jälkitarkastusta ja toivoa ettei tarvisi mennä kaavintaan enää.
Lääkäri sanoi että olisi hyvä odottaa että yhdet kunnon kuukautiset tulisivat.Pitää nyt vaan antaa kropan hengähtää vähäsen ja sitten yrittää uudelleen.
 
11+2 ensimmäisessä ultrassa ei sydän sykinyt, ja koko oli noin 8 viikkoisen. Tuolla joulukuisissa 2009 on koko juttu, joten en siittä sen enempää tahtoisi enään puhua.
Meillä on ennestään jo kaksi lasta 10 ja 14, iltatähteä me edelleen haaveillaan.
mulla loppui tuo tyhjennys vuoto 2 päivää sitten, ja tänään holahti uudelleen, jos sen nyt voi noin sanoa... onkohan tämä vielä sitä jälkkäriä, vai olisko jo ihan kuukkarit?
Tämä asia on vieläkin niin pinnassa, ja jotenkin niin tyhjä olo...puhuttiin mieheni kanssa asiasta kunnolla vasta juhannuksena, ja kova oli pala purtavaksi miehellekkin. Ei voinut käsittää, miten ensin oltiin, ja sitten ei oltukkaan, ja että miten kaikki noin vaan voi yht`äkkiä loppua. Puhukaa miehelle, ne on niin kuin "pikkupoikia" peloissaan ja avuttomina, kun ei tiedä mitä sanoa, ja uskaltaako edes koskea.
Ja minusta taas tuntuu, että voisin halitella koko ajan, että olisi turvallinen olla, ja että tietää toisen olevan siinä tukena.
Kunhan olen käynyt ensikuun alussa labrassa otattamassa verikokeen. Jos kaikki ok, niin voidaan rauhassa yrittää uudelleen.

Voima Haleja kaikille saman kokeneille!
 
Hellurei..Mulla on erittäin mieltä askarruttava kysymys/kysymyksiä..Eli, plussasin jussina, reilu viikko sitten olin verikokeissa, jossa HCG-arvo oli alle 1 , ja lääkäri ultran+verikokeen jälkeen sanoi olleen varhainen keskenmeno..Ja nyt on pari päivää ollut raskausoireita(pahoinvointi, lämpö, väsymys, finnit....), joten tein testin, ja erittäin haamun anto..
Jos on reilu viikko sitten ollut HCG-arvo alle 1(tulee vähän epäilevä olo, että olenko sittenkään ollut raskaana!), niin voiko se muka näkyä testissä?!? Voi kuulemma olla, että olis mennyt kesken jo aiemmin, koska toi arvo oli laskenut niin paljon jo sillon viime viikolla, mutta tullut ulos vasta "jälkikäteen"..
Mutta jos on mennyt kesken jo tyyliin heti plussan jälkeen, niin missäs välissä olisi muka ollut mitään ovulaatioita, että nyt olis plussa??

Soittelen huomenna lääkäriin, oli vaan pakko saada purkaa nyt jonnekkin :)
 
*kittie, toivottavasti oot saanu kysymyksellesi selvyyden lääkäriltä. En osaa sen paremmin vastata kysymykseesi, koska en noiden arvojen luvuista kovin paljon ymmärrä mutta sen verran voin sanoa, että minulle sairaanhoitaja sanoi juuri tänään, että km jälkeen tuo arvo menee usein sellaisena harjumaisena, eli alkuun on matala, nousee välillä ja laskee sitten taas. Mutta en osaa yhtään sanoa, liittyykö se sinun tapaukseesi, ja miten arvoihin vaikuttaa jos on tai ei ole ollut kaavintaa ja myöskin se, missä vaiheessa raskautta km on tapahtunut...

Sitten aiheeseen, haluan kirjoittaa tänne kokemukseni km jälkeisistä kontrollitarkastuksista. Itsellä siis km todettu terveyskeskuksen neuvolassa 22.5, 16.6. terveyskeskuksessa lääkärin tarkistus, jossa raskaustesti positiivinen ja ultrassa 1,8cm residua, eli keskeytynyt keskenmeno -> kaavinta keskussairaalassa 18.6. ja siellä suositeltiin tarkistusta terveyskeskuksessa n. kuukauden kuluttua. Varasin sitten heti ajan terveyskeskukseen tälle päivälle ja varasin sen sieltä neuvolasta, jossa olin "asiakkaana" raskauden aikana. Noh, yllätyksekseni ilmoittautuessani tänään terveyskeskukseen sieltä sanottiin, että minulla on sairaanhoitajan (?) päivystysaika (?) ja että voin istuutua odottelemaan. Kohta minut pyysi vastaanotolle nuorehko mieshenkilö ja kerrottuani hänelle vähän hämilläni, minkä asian tiimoilta vastaanotolla olen, kaverin naama meni sangen yllättyneeksi ja hän tuumi että olenpas totaalisesti väärässä paikassa, näitä asioita ei koskaan hoideta päivystävällä sairaanhoitajalla koska heillä ei ole siihen koulutusta, raskausasiat kun eivät ole sairauksia. Mutta hän teki samalla myös selväksi, että tämä ei missään tapauksessa ole minun vikani vaan että siellä neuvolan päässä on nyt tyritty (mikä oli äärimmäisen mukava asenne, koska olin varautunut siihenkin että sair.hoitaja sanoo että mitäs helvettiä sinä tänne tulet). Kaveri oli kuitenkin ammattilainen ja tosi sympaattinen ja sanoi rehellisesti, ettei tästä aiheesta paljon tiedä mutta hoitaa nyt niin hyvin kuin pystyy ja teki raskaustestin, joka viimein oli negatiivinen, ja otti tulehdusarvot, jotka myös olivat normaalit. Tämän lisäksi hän soitti eräälle terveyskeskuksen lääkäreistä ja kysyi lisäohjeita. Tämä lääkäri halusi minut ottaa vielä vastaanotolleen, jossa tekee mm. ultran. Eli lopputuloksena uusi aika lääkärille huomiseksi ja lähete verikokeeseen sitä ennen.

Summa summarum, olisi vain pitänyt uskoa jälleen kerran oman järjen ääntä sillä maalaisjärkeni päätteli, että fiksuinta olisi mennä kaavinnan jälkeen sille tarkastukseen sille samalla lääkärille, joka sinne kaavintaan alunperinkin terveyskeskuksesta lähetti. Mutta kun soitin neuvolaani sieltä sanottiin, että kontrollia ei ole syytä tehdä lääkärillä, koska ultraan ei ole tarvetta vaan terveydenhoitajan aika riittää. Miksi sitten sain päivystävän sairaanhoitajan ajan, jää minulle mysteeriksi. Tämä päivystävä sairaanhoitajakaveri kuitenkin sanoi minulle, että kyllä potilaallakin on oikeus vaatia kunnon hoitoa, joten jatkossa aion kyllä kuunnella myös sitä omaa järjen ääntä näissä asioissa enkä luottaa sokeasti sairaanhoitojärjestelmän toimivuuteen.

Tämä siis kaikille tiedoksi siltä varalta, että joudutte samaan tilanteeseen, ettekä tiedä minne mennä. Kaavinnan jälkeen siis terveyskeskuslääkärin vastaanotolle noin kuukauden päästä kaavinnasta ja mielellään vielä sellaiseen paikkaan, jossa voi ultrata alakautta. Tätä ennen verinäyte näytteenottokeskukseen. Tuleepahan ainakin kerralla asia hoidettua. Käytäntö voi tietenkin vaihdella eri paikkakunnilla mutta ainakin tämä sairaanhoitaja ja lääkäri olivat yhtä mieltä siitä, että ainakin minun tähän tapaukseen liittyvällä historialla on syytä tarkistaa sekä raskaustesti, verinäyte, tulehdusarvot (vaikka kummempia siihen viittaavia oireita ei ole ollut, epämääräistä mylläystä alavatsassa) että ultraus vielä päälle.

Toivottavasti nyt huomenna lopultakin saisi terveen paperit lääkäriltä ja pääsisi v i h d o i n jättämään tämän taakseen, ainakin näin fyysiseltä kantilta. Ensimmäisiä km jälkeisiä kuukautisia ei ole vielä luulunut, keskussairaalasta sanoivat että noin kuukauden kuluttua toimenpiteen jälkeen pitäisi tulla, mikä tarkoittaa että loppuviikosta viimeistään voisi alkaa odottelemaan. Siinäkin mielessä ihan hyvä nyt käydä lääkärillä jos siellä näkisi ultrassa, mikä siellä on tilanne myös kuukautisten suhteen, ettei tarvitse uudestaan sitten taas varata aikaa, jos niitä ei alakaan kuulua... huohh, aikamoista ramppaamista paikasta toiseen on tämä ollut. Toivottavasti jollekin on hyötyä tästä minun selonteosta, ettekä joudu samaan pyöritykseen. Jaksamisia kaikille keskenmenon kokeneille.
 
Itkuinen hei!

Tulin juuri kaupasta, kun jotakin lämmintä valahti pöksyihin. Rusehtavaa vuotoa, ei kipuja ainakaan vielä, pientä nipistystä kylläkin. Raskausviikkoja 7+3 ja hirveä pelko iski juuri nyt takaraivoon. Mieskin on työvuorossa, yritti jotenkin lohduttaa ja järkeistää asiaa, mutta minkäs itselleen mahtaa. Luin tuolta artikkeleista, että voi olla kohdun ulkopuolisen raskauden merkki. Sekin on koettu jo kerran elämässä, samoin tuulimunaraskaus. Silloin vastaanottohuoneen kattolamput alkoivat pyöriä, kun lääkäri töksäytti, että ei täällä mitään elämää ole... En haluaisi kokea tätä enää uudestaan.
 
Hei siskot,
 
Kirjoittelin alkuperäisesti tammivaaveihin, mutta meille tuli keskenmeno kesäkuun puolessa välissä. Olin niin surullinen ja järkyttynyt asiasta, etten ole sen jälkeen käynyt Vau:n sivustoilla / keskustelupalstalla. Tänään ajattelin että haluan poistaa oman vauva-sivuston ja avautua tilanteestani. Olin tosin unohtonut salasanankin, niin isosti aivot löivät tyhjää kaikkeen vauva-aiheeseen liittyvissä asioissa.
 
Meillä oli nyt kolmas keskenmeno. Ensimmäinen oli tuulimuna, sitten varhainen km, ja nyt nähtiin ultrassa 11 viikolla 8+4 viikolla kuollut sikiö, kun menin naistentautien poliklinikalle ultraan.
Mulla ois ollut virallinen ultra vasta viikon päästä, mutta en voinut enää odottaa siihen asti. Näin kamalia kuolema unia viimeisen parin viikon aikana ja ne pahenivat koko ajan. Yksi aamu olin aivan itkuinen ja paniikissa, olin varma ettei kaikki ole hyvin. Päätin mennä sairaalaan ja itse asiassa sairaalan vessassa tuli ensimmäistä kertaa "kuollutta verta". No, siellä todettiin että sikiön kasvu oli pysähtynyt pari viikkoa aiemmin. Kyllä alitajunta on viisas, se lähettää paljon viestejä jos niitä vain kuuntelee. Niitä viestejä en olisi tosin halunnut vastaanottaa. Onko teillä muilla ollut etiäisiä tai unia. Lääkäri sanoi että se on aika tavallistakin, että moni nainen kertoo nähneensä unia kuolemasta. Mulla ei tosiaankaan ollut selkeitä viitteitä raskauden päättymisestä, mutta olin ollutkin vähäoireinen. Ainoastaan liikunta aiheutti järkyttäviä vatsakipuja, olisikohan siitä pitänyt osata huolestua??
 
Nyt olen jo ihan ok asian suhteen, vaikkakin joskus kirpaisee nähdä muiden odottajien tai lapsiperheiden onnea. Pelko siitä että jos me emme onnistukaan saamaan lasta, mitä sitten... Olen jo nuoresta asti ajatellut että haluan äidiksi ja toivon meille suht isoa perhettä. En kuitenkaan ole enää ihan nuori. Olemme kumpikin mieheni kanssa hurjan lapsirakkaita ja meidän perheessä on niin paljon tilaa ja rakkautta vauvalle. Minusta tuntuu etten juuri nyt tiedä mihin suuntaan kaiken rakkauden ja toiveet ja pettymykset ja.... Onneksi mieheni on hyvä keskustelija ja parisuhteemme on vakaalla pohjalla. Muuten olisin varmaan aika pirstaleina. 
 
Meille tuli aika lapsettomuustutkimuksiin automaattisesti koska kyseessä oli 3. km. Lokakuun alussa mennään sitten tutkimuksiin. Jännittää. Odotan sitä kuitenkin kärsimättömästi, sillä tietämättömyys on raskainta. Jos saadaan selville mahdollinen syy toistuviin keskenmenoihin, niin sitten voi taas miettiä jatkoja / hoitoja. Minulla on vakaa usko että kyllä meistä vielä vanhempia tulee, mutta en tiedä montako km:a kestän. Useassa paikassa puhutaan psyykkisen tuen merkityksestä toistuvien keskenmenojen yhteydessä, mutta ei meille ainakaan kukaan ole mitään tarjonnut. Nyt mieli on kuitenkin levollinen, mutta uskallankohan enää seuraavan raskauden aikana toivoa mitään. Tulee hieman hauraaksi asian suhteen.
 
Kiitos teidän kirjoituksista. Olen hurjan pahoillani kaikkien teidän menetysten ja pettymysten vuoksi, sanat eivät riitä ilmaisemaan yhteistä surua. Mielestäni on ihan ensiarvoisen tärkeää saada jakaa näitä elämän kipeimpiä asioita vertaistuen kanssa. Mun läheisellä tutulla on ollut lukemattomia km:ja, mutta väliin on ehtinyt syntyä myös kaksi ihanaa tervettä lasta. Heitä katsellessa muistutan itseäni ettei uskoa ja toivoa ja yritystä kannata luovuttaa.
 
Onnea kaikille uusiin yrityksiin!  
 
No mä näin viime yönä unes, et vauva tippu pönttöön keltaisessa pussissa. Totesin, että nyt se meni kesken ja loppu tää piina, jota en enää halua kokea. Kysyin mieheltä, haluuks se nostaa sen pussin sieltä pöntöstä ylös, niin ei se sekään halunnu.

Mulla on nyt rv 10+6 ja eilen illalla oli kauhee paine mahas. En tiedä, pitäskö mua syyttää pahoista ajatuksista ja heitteelle jätöstä vai onks nää jotain enneunii vai ihan muuten vaan uniukon tekemää pilaa...
 
Takaisin
Top