Kesävauvat 2010

Jahas, tänään oli sitten ensimmäinen neuvolakäynti, mutta ei siitä varsinaisesti sen suurempaa iloa ollut, kun kartoitettiin lähinnä elämäntapa- ja sairaustilanteita ja kaikkia muita yleisjuttuja. Miehelle tuli ehkä enemmän kaikkea uutta asiaa, itse taas olin ehtinyt selvittämään kaiken jo netistä. [:D] Ensimmäistä ultraa tarjottiin vasta viikoille 10-12, ja kun yritin kysellä että eikö se ole aika myöhään, jos vaikka jokin onkin vialla ja on esim. kohdun ulkopuolinen raskaus tms. mutta sain vastaukseksi että kyllähän luonto hoitaa itse epäonnistuneet raskaudet, siispä ainakaan kunnallisella puolella ei tarjota mahdollisuutta varhaisultraan. Johan oli lohdullista…
 
No, päätimme mieheni kanssa olla jäämättä odottamaan sitä, että ”kyllä luonto hoitaa itse jos jokin on pielessä”, joten varasin tänään ajan yksityiselle varhaisultraa. Aika olisi jo ensi viikon torstaina, eli kun raskausviikkoja on 7+1. Siitä ainakin luulis tulevan jo hyvä ja rauhallinen mieli J
 
Vinkkinä muuten kaikille pk-seudulla asuville, että täällä Helsingissä on olemassa eräs italialainen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, joka tekee 4D-ultraäänitutkimuksia (tavallinen ultra on siis kaksiulotteinen), joissa sen lisäksi että voidaan varmistaa paljon paremmin mm. se, onko sikiö kunnossa ja terve (siis ettei ole mitään poikkeavuuksia) sekä lähes 100% varmuudella sikiön sukupuoli. Kuulin tästä italialaisesta lääkäristä jo aiemmin, ja nyt ihan sattumalta huomasin varhaisultraa varatessa että hän sattuikin työskentelemään juuri sillä samalla klinikalle minne olen menossa varhaisultraan. Eli siis klinikan nimi on Femeda. Jos jotakuta kiinnostaa [:D]
 
Raskausviikkoja on takana jo kohta 6, mutta vieläkään ei ole juurikaan mitään oireita, tai siis ei ainakaan mitään pahaa- tai etovaa oloa. Ruokakin maistuu ihan normaalisti. Eikä oikeastaan alavatsassakaan ole juurikaan mitään tuntemuksia. Ainoastaan rinnat on arat. Toivottavasti tämä on ihan normaalia... Miten teillä muilla rv 6. olevilla, onko kaikilla jo jotain suurempia oireita ja tuntemuksia?? 
 
Moikka kaikille! Aamu alkoi tänään tosi huonosti, kun olin saanut vähän syötyä niin oksensin kaiken syömäni pihalle ja sen jälkeen on ollut tosi kurja olo kaikin puolin[:'(] Töihin ei tarvinnut mennä ja koko päivä onkin mennyt sohvalla maaten ja oksennusämpäri vieressä.
Tosi huonosti olen saanut syötyäkin, ihan pienen pieniä annoksia vain ja nälkä alkaa olla kova mutta kun ei saa syötyä[:(]
Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun lauantaina oli niin hyvä olo ja sunnuntainakin vain vähän huono-olo..no ei voi mitään, täytyy kestää vaan!
 
Heipä hei taas! Mulla ei ole ollut viikkoon pariin mitään tuntemuksia, oon alkanukki miettii et onkohan siel nyt kaikki kunnossa. Ei rinntakaan ole ollu enää arat eikä pahaa oloa ole aamuisin enää podettu. Tosin torstaina alkoi hirveä kurkkukipu joka edelleen on voimassa [:(] samoin iltaisin pientä lämpöä mutta onneksi ei ole mennyt pahemmaksi, mutta muuten tosi väsynyt ja heikko olo. No tässähän tämä menee kotosalla sairastaessa ja virkatessa tulokkaalle pikku täkkiä [:)] Ja tietysti lukemassa välillä tulevien äitien kommentteja [;)]
Minulla on eka ultra 16.12 ja ajoin myös mieheni raahata mukaan :) kyllä hän mielellään lähteekin mutta työajat eivät anna millään periksi joten hän joutuu ottamaan vapaapäivän [:D]
 
Tsemppiä Wagana! Tää pahoinvointi on ihan hirveää, kun haluaisi nauttia jo raskaudesta, mutta mulla ainakin alkaa välillä olla iltapäivisin kuvotuksen lisäntyessä ihan paniikki, kun tietää, ettei huonolle ololle voi mitään. Se vaan tulee ja tulee vaikka miten söis ja mitä tekis.. Mulla on nyt lisäksi aina illalla jo närästänytkin melko pahasti, vaikka kahdessa aiemmassa raskaudessa se alkoi vasta puolen välin jälkeen.

Tää nyt kuulostaa ihan tyhmältä, mutta te joilla on ensimmäinen tulossa, niin jos ainakin välillä pystytte, niin nauttikaa täysillä. Itse kaipaan ehkä eniten elämässä sitä, kun oli ekaa kertaa raskaana, kun sai hyvällä omalla tunnolla levätä töiltä ja muulta pakolliselta liikenevän ajan, jos siltä tuntui. Mutta jos tekee lisää lapsia, niin sitten on vaan pakko höyrytä koko ajan, vaikka miltä tuntuis. Just tuossa aamulla poika 3v halusi mehua. Mullapa tuli juuri oksut keittiön lavuaariin, mutta poika ei huomannut mitään, huuteli vaan pöydän ääressä ärtyneenä, että missä se mehu viipyy.. Minä siinä oksun välissä, että joo, voisitko odottaa ihan hetken...[;)]  Mutta en siis tällä tarkoita missään tapauksessa väheksyä kenenkään väsymyksiä tai pahoja oloja tässä vaiheessa!! Vaikkapa nyt pahoinvointi on ihan kammoa on sitten muita kotona tai ei.
 
Luppa82: Meillä on ensi viikolla ensimmäinen neuvola ja samana päivänä yksityisellä varhaisultra. Eka kunnallisen ultra on meillä vasta viikolla 11 mikä on kuulemma aivan normaalia. Emme myöskään sinne asti halunneet odotella.
Oireita on bongattu jonkun verran. Tissikipu oli jo ennen plussausta ja jatkuu vieläkin, turvotus on aivan kamalaa ja tuntuukin, että housutkaan eivät mahdu enää kunnolla kiinni. Ilmavaivoja, kuvotusta vaihtelevasti, ruokahalu lisääntynyt ja jatkuva nälkä, makea ei maistu ollenkaan. Ja mitäs kaikke sitä muuta onkaan ollut. Kaikilla ei ilmeisesti oireita edes vielä kamalasti tässä vaiheessa tule.
 
Luppa82, uskoisin, että ehdit oireita vielä kokea. [;)] Itse olen samoilla viikoilla ja ei myöskään erityisiä oireita. muutaman päivän päästä on meidän ensimmäinen neuvola, joten jää nähtäväksi, mitä täällä ohjeistetaan ultran suhteen. Toivoisin ultraa myös piakkoin, mutta taidan silti jättää varhaisultran väliin...
 
Tsemppiä kaikille oireilijoille ja oireettomille!
 
 
ALKUPERÄINEN: Yppy

Mä jättäisin ensin kyllä pumpin kuin stepin pois. Itse asiassa olen niin tehnytkin. Tai siis mun piti pitkästä aikaa aloittaa taas pumppi mutta en nyt sitten viitsikään mennä. Stepissä enemmän askelletaan kuin pompitaan. Luulen että hypyssä ei ole ratkaisevaa se ylösmeno, vaan miten tulet alas. Jos tanner tärisee, se ei ehkä ole hyväksi. Itse en kyllä ole koskaan stepissä hypännyt niin että jytisisi, iskut ovat melko pieniä. Ja koskaan ei ole pakko hypätä, jos ei tahdo tai jaksa. Sen sijaan välttäisin liikkeitä, joissa tulee kovaa painetta vatsaonteloon, esim. kyykyt tai etunojat ja soudut painoilla, joita pumpissa tehdään. Tietenkin aluksi voi vähentää painoja ettei paine kasva liiaksi.


Moi!

Olipa hyvä, että tuli puhetta jumpasta ja pumpista. Itse olen käynyt ahkerasti sekä jumpissa että pumpissa. Tosin nyt on ollut tauko, kun oon vaan ollut niin hiton väsy. Tänäänkin piti mennä pumppiin, mutta peruin sen taas edellä mainitusta syystä. [&o] Normaalissa vatsapakarajumpassa olin reilu viikko sitten, mutta nyt viimeksi vatsalihasliikkeet tuntui jo aika hurjalle tehdä. Ihan kun joku olis pistäny vatsassa vastaan koko ajan. Pikkunen ei tainnu tykätä. [>:]

Eipä ollut tullut muuten mieleenkään, että pumpissa tosiaan monessa sarjassa vatsan seudulle kohdistuu aikamoinen paine. Tosin siihen voi vaikuttaa keventämällä painoja. Ajattelin kyllä vielä mennä kokeilemaan, miltä pumppi tuntuu raskaana ollessa, kunhan saan energian siihen. [:)] Jos ei tunnu hyvältä, ajattelin muutenkin jossain vaiheessa vaihtaa kevyempään vaihtoehtoon; Bodybalanceen. Se sopii hyvin myös raskaana olevalle.

Raskaudesta kertominen
Eilen kerrottiin miehen vanhemmille. Siellä tuleva mummo ja vaari olivat todella iloisia ja päättivät kilistää konjakilla. Omalle äidillenihän minä tosiaan kerroin jo heti alussa, isäni sai tietää pari päivää äidin jälkeen. Parhaalle ystävälle olen kertonut jo pari viikkoa sitten. Ja tänään jouduin kertomaan lähimmälle työkaverille, kun minulla on ollut huimausta. Ajattelin, että on parempi, että joku tietää työpaikalla, jos taju yhtäkkiä lähtee. [:D] Edes joku tietää, mistä johtuu, eivätkä heti mene paniikkiin. Ihan johtuu verenpaineesta vaan nämä huimaukset. Omaan aika matalan sykkeen ja alhaisen verenpaineen ja nyt raskausaikana se vielä korostuu. Ei tarvi kun nousta tuolilta liian äkisti ylös niin silmissä mustenee. Saas nähdä, mitä ne siellä neuvolassa tästä tuumaavat...? Kun en itse tiedä, onko se nyt hyvä vai huono asia. Eikös se verenpaine raskauden myötä yleensä kohoa?
 
Tervehdys kaikille!

Ilmoittaudun taas näille sivuille, onnekseni. Olen 6 viikkoa ja 5 päivää raskaana ja odotan ensimmäistä lastani. Reilu kaksi ja puoli kuukautta sitten koin keskenmenon raskausviikolla 8. Runsaasti tuli verta ja vatsa oli todella kipeä ja kramppasi. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut menna mihinkään kaavintaan, kun kaikki vuoti ulos itsestään. Kävin gynekologilla varmistamassa asian ultralla. Hän pohti että sikiö oli varmasti lopettanut kehityksen jo vikolla 6, sillä siihen asti kuulemma itsestään "tyhjenee". Varmaa syytä ei kuitenkaan tiedetä. Oli todella surullista, mutta lohduttavaa oli se, että olin silloin tullut raskaaksi toisella yrityksella, siis 2 kk:n jälkeen! Tulen siis helposti raskaaksi. Odotimme yhdet kuukautiset väliin ja sitten yksi yritys ovulaatiopäivänä ja naps! Olin heti raskaana! Aika uskomaton fiilis. [:)]

Ihan ei uskalla vielä täysillä nauttia ja iloita, kun on tuoreet muistot siitä miten viimeksi kävi. Viime raskaudessa mulla ei juuri ollut oireita, paitsi että rinnat oli tosi kipeet. Nyt mulla on ollut aivan järkyttävä pahoinvointi n. viikon verran ja oksensin yksi aamu.[:'(] (sielun sympatiaa niille joilla on voimakkaat pahoinvoinnit!) Rinnat ovat vain vähän arat. Toivon niin että pahoinvointini viestii nyt siitä, että raskaus on erilainen kuin viimeksi ja että tällä kertaa tulisi oikeasti vauva... Laskettu aika on Heinäkuun 21:päivä.

Opetus tapahtumasta on se että lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. Osaamme ehkä arvostaa asiaa vielä syvemmin kuin viimeksi. Mikään ei ole missään vaiheessa itsestäänselvää!

Itse täytän tammikuussa 30 ja mieheni on nyt 28. Ajattelin järjestää kunnon 30 vuotis synttärit ja jos kaikki menee hyvin, voisin sitten kertoa että vauva olisi tulossa! Silloin olisi just sen verran viikkoja takana, että uskallan jo kertoa avoimesti asiasta. Nyt pari hyvää ystävää ja sisko tietää asiasta. Läheisten tuki on mulle tärkeää, kävi miten kävi.

Joulu viikolla olisi ensimmäinen neuvola aika, rv. 9. Ultra vasta viikolla 12... Varhais ultraan en ole ajatellut mennä tässä vaiheessa. Töitä on onneksi paljon, joten ehkä se aika menee siten vähän nopeammin... Vaasassa asustelemme. Että tällaisia terveisiä Pohjanmaalta!
 
Moikka kaikki ja onnea uusille tulokkaille!

Me käytiin viikko sitten varhaisultrassa ja tunne oli aika uskomaton kun ekan kerran siellä näkyi olevan kaveri elossa :) Pieni sydän vahvalla sykkeellä, lääkäri arvioi kaverin olevan hiukan pienempi kuin mitä laskuri sanoo. Nyt siis kutakuinkin 7+6 ( 8+2 laskuri). Mulla oli viikkoa aiemmin samanlaista tuhrua kuin kahdessa epäonnistuneessa raskaudessa, mutta ultrassa ei näkynyt mitään vuotoa eikä mitään syytä asialle. Ultran jälkeen parina päivänä sitä tuli jälleen ja nyt tuntuu että raskausoireet lievenevät. Toisaalta huonovointisuuden vähentyminen voi johtua mega-b:stä jonka aloitin juuri ennen kuin olot alkoivat lieventymään.

Noh, päivä kerrallaan tuli mitä tuli.. Niinkuin tuossa joku aiemmin sanoi että nauttikaa kun on eka raskaus jne, niin juuri sitä mieheni kanssa surettiin kun se ekan raskauden ilo, haaveilu ja onnellisuus on kadonnut kahden pettymyksen jälkeen... [&o]  Mutta jos tää kaveri pysyy kyydissä ja sydän lyö vielä 12vk ultrassakin, niin jospa se ilo sieltä vielä tulisi.
 
Hei!

Mipu76: Älä ole huolissasi alhaisesta verenpaineesta. Minulla on sama vaiva ja samoin serkullani, joka myös on raskaana. On kuulemma ihan normaalia, että alkuraskaudessa verenpaine laskee entisestään. Sitten loppuraskaudessa alkaa nousta. [:)] Kieltämättä tuo huimaus ja pyörrytys on hieman hankalaa varsinkin töissä...

Tiger: Taisivat kiitoksesi tulla väärään osoitteeseen [;)] Taisi olla Pisara, joka kommentoi tuota vauvan hoitamiskokemusta ja vaipan vaihtoa. Mutta ihan samaa mieltä olen minäkin ja samassa tilanteessa. Koskaan en ole ihan pientä hoitanut tai vaippoja vaihtanut. Mutta ihan varmasti opimme kaiken tarpeellisen ajallaan.

Meillä muuten kaikki ennallaan. Masu ei tykkää työnteosta. Pahoinvointia on paljon vähemmän silloin, kun saa ottaa rauhallisemmin. Nyt taas työpäivän jälkeen etoo ja yökkäyttää koko ajan.
 
Iltaa vaan kaikille!

Itsellä pahoinvointi vaan lisääntyy, onneksi ei ole tarvinnut oksentaa.
Ainut mikä auttaa on mandariinit/klementiinit, niitä tuleekin sitten popsittua pitkin päivää [:D]. Hampaat ei varmaan tykkää hyvää, mut pakko syödä.
Rinnat edelleen arat ja kasvaa kasvamistaan. Kiva kun muutenkin omistan melkoisen rintavarustuksen, niin mietin vaan kauhuissani mikä Lollo musta loppuraskautta kohti tuleekaan [;)]
Ja uutena oireena närästys..tosi raivostuttavaa..onko jollakin tietoa, onko turvallista popsia närästyslääkkeitä, esim. Rennietä?
Mutta muuten ei oikeen vieläkään tajua, että joku tuolla masussa kasvaa, kun ei ole vielä ollut ultraa. Mutta jospa sitten ens viikolla neuvolantäti sais jo sydänäänet kuuluville [:)]
 
Huomenta! [:)]

Bambin mandariineista tuli mieleeni; sain eilen jonkun ihme mandariini-appelsiini-kohtauksen ja popsin niitä ihan innolla, vaikken varmaan vuosiin niitä ole syönyt (kun tykkään enemmän muista hedelmistä). No, annoin mennä kun terveellisiähän ne on. Ja eipähän ollu enää vatta kovalla tänään. Jos se on noitten mandariinien sun muitten ansiota niin täytyypä jatkaa samaan malliin. Oisko nyt TAAS kerran niin että kroppani viisaana kertoi mitä minun pitäisi syödä...? [;)] Mutta olisi kyllä kiva kuulla jos joku tietää millä voi välttää sellaset raskausajan ummetukset ja peräpukamat. Meillä on vielä aikaa tehä jotain sellasten välttämiseksi kun ollaan niin alkumetreillä [;)]

Bambi, minä kuulin jo vauvelin sydänäänet viime ultrassa, mutta nyt taas tuntuu ihan kuvitelmalta vaan että masussani joku kasvais! [:D] Mulla on uus ultra onneks taas perjantaina, ja meinasin pyytää kuvia vauvasta kotiin mukaan, ikäänkuin todistusaineistoks että kyllä siellä vauveli on![:D] Nii, mulla on näitä ultria niin usein kun käyn yksityisellä ja lääkäriltänihän löytyy aikaa minulle vaikka kaksi kertaa päivässä jos vaan lompakkoni kestää! [:D] Jo viimeksi lääkäri valokuvaili kovasti vauvelia, mutta eihän se näyttäny siinä "telkkarissa" muuta ku sellaselta pieneltä pallolta vaan, eikä siis antanut mulle mitään kuvia sillon mukaan...

Perjantaina minulta otetaan myös verikoe josta katotaan piiiiiitkä lista erinäisä asioita. Sen jälkeen ollaan sitten taas vähän enemmän tietosia siitä että "missä mennään". Mutta odotan kuumeisesti että olisi jo se 3 kk täys jotta vois olla niin paljon varmempi ja vois huutaa koko maailmalle että "raskaana ollaan"! [:D]
 
Huomenta!
Eilen kävin varhaisultrassa yksityisellä, ja suureksi helpotuksekseni siellä pikkunen "nökkö" selkeällä sykkeellä tykytti juuri oikeassa paikassa. Tieto alkaa pikkuhiljaa uppoamaan![:D]
 
ihanaa. ehkä tämä vauva siis on totta [:)]
 
Noista pahoinvoinneista, olen itse kärsinyt semmosesta iltapahoinvoinnista enempi, mutta tänä aamuna oli kyllä aika öklö olo... Mutta eiköhän se tästä silti!
 
mukavaa odottelua kaikille, harvakseltaan täällä vierailen mutta hengessä yritän olla mukana.
 
Huomenta kaikille! Kävin eilen liiviliikkeessä ostamassa parit uudet tukevammat rintsikat, olo on kuin uudella ihmisellä [:D]
 
Aamut ja illat on mulla pahimpia, aamulla joudun syömään kaksi aamiaista, yhden kotona ja toisen töissä [;)]
 
Illalla en saa mitään aikaiseksi, notkun koneella netissä mutta kummasti ei vaan viesteihin vastailu tai nettisivujen päivitys etene - mulla siis on omaan harrastukseen liittyvät sivut jotka ovat tällä hetkellä niin retuperällä että. Mutta kuten joku tuolla aiemmin sanoi, pitää yrittää nyt ottaa rennosti kun vielä voi - se ei sitten enää sen pienen ja välillä erittäin kovaa huutavan käärön kanssa välttämättä onnistu.
 
Luppa, ei täälläkään mitään sellaisia suuria oireita, jotka elämää häiritsisivät. Makea ei kamalasti maistu, välillä olen vähän väsy ja rinnat ovat arat, mutta pieniä juttuja nämä. En tiedä pitääkö iloita vai olla huolissaan.

Pihlajainen, mä en ole kyllä mielestäni puhunut missään vaiheessa mitään verenpaineesta [8|]

Jumppaajat, kannattaa varmaan mennä omien tuntemusten mukaan. Toi pumppi-juttu on sellainen mistä oon joskus jostain liikuntalehdestä (olisko ollut Fitnes tai Kunto) lukenut. Toisaalta jossain joku lääkäri on sanonut, ettei lasta voi ravistaa ulos hyppimällä. Varmaan paras sääntö on mennä sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Eilen pilateksessa alkoi nipistellä yhden liikkeen aikana tosi paljon alavatsassa, ei tainut kohtu tykätä. Piti vähän ottaa taukoa, vaikka pilates on juuri niitä raskaana oleville suositeltavia juttuja.

Alavatsan nipistelystä kysyisinkin. Vieläkö teillä muilla on sellaista? Mua nipistelee päivittäin pari kolme kertaa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Kuuluuko näin olla? Välillä alkaa tuntua voimakkaampana, silloin aina ajattelen kauhulla, että tässäkö se nyt oli, nytkö tämä tulee ulos.

Varhaisultrassa käyneet: mitä varhaisultra yksityisellä maksaa? Tietääkö kukaan, missä kannattaisi Oulun seudulla käydä ultraamassa? Haluaisin niin kovasti käydä sellaisessa, mutta en tiedä onko meillä varaa ja mitä tuo miehenpuoli ajattelee ylimääräisestä rahanmenosta sellaiseen asiaan, joka ei hänestä ole tarpeellista. Helppohan hänen on sanoa, että odotetaan vielä se kuukausi, mutta kun itselle jokainen päivä on liikaa ja sitä haluaisi tietää HETI että kaikki on hyvin.

Kertomisesta; juuri kun menin sanomaan, ettei kerrota oikein kenellekään, niin tästä on jo tullut julkinen salaisuus. Sunnuntaina yllytin miehen kertomaan meidän hyvälle ystävälle, kun tämä kävi käymässä. Ja kun mies pääsi kertomisen makuun, hän kertoi vielä samana iltana äidilleen ja vannotti, että asiasta ei kerrota kuin appiukolle. No, nyt jo tietävät ainakin miehen kaksi veljeä, todennäköisesti koko muukin perhe, suku, naapurit, lähitorin vihannesmyyjä ja hänen aasinsakin.

Jos kerran anoppi tietää, niin pitäähän minunkin äitini tietää - hänellä on siihen mielestäni suurempi etuoikeus - joten kerroin eilein hänelle. Omaan äitiini kyllä luotan, hän osaa olla asiasta hiljaa. Ja isomummilleni aion myös kertoa, häneen myös luotan todella paljon ja hän on sellainen viisas vanha (92-vuotias!) nainen, jonka kanssa voi jutella näistä asioista. Ellei hän jo ole unohtanut, millaista se oli...

Mullekin tuli jotain mieleen mandariineista. Kaveri on raskaana ja hän kertoi, että kun raskauspahoinvointi oli kamalimmillaan, hänen piti syödä tunnin välein. Mandariineja hänellä oli joka taskussa ja laukut pullollaan. Oli kiusallista kun kylässäkin piti alkaa mandariineja kaivelemaan heti kun oli ovesta sisälle tullut.  Niinpä kaverini ratkaisi asian luovasti. Hän meni joka paikassa vessaan hoitelemaan välipalansa muilta salaa! Siinä naurettiin, kuinka hän on vessassa salaa syönyt mandariineja ja miettinyt, minne piilottaa tyhjät kuoret [:D]
 
Huomenta ja tervetuloa uusille [:D]
 
Mä olen ruvennut olemaan huolissani olenko sittenkään raskaana. Tai siis, että jos onkin mennyt kesken tai menee. Joka kerta kun käyn veskissä tarkistan paperin, että siinä ei vaan näy mitään punaista. Pohdin oireita ja niiden vähäisyyttä tai paljoutta tai vertaan oireiden määrää parin päivän takaiseen. Onko ne enää samanlaisia ja onko niitä yhtä paljon. Musta tuntuu kuin mun rinnatkaan ei olisi enää niin turvonneet. Kipeät kyllä ovat vieläkin ja nännit on edelleen kovana koko ajan. Huoh... Kumpa olisi jo ensi viikon perjantai ja pääsisin vihdoin siihen varhaisultraan. Sitten tietäisi vähän paremmin missä mennään.
 
Meillä kerrotaan nyt sitten tästä uutisesta mun vanhemmille ensi viikon maanantaina kun ne tulee kyläilemään. Saadaan sitten udeltua niiltä samalla terveystiedot neuvolan esikyselyä varten. Miehen vanhemmille kertomista en vielä tiedä. Ehkä kerrotaan sen varhaisultran jälkeen.
 
Mulla on aivan kamala nälkä koko ajan. Tuntuu kuin voisin syödä ihan kamalasti ruokaa ja hetken päästä voisin syödä lisää. Makeaa en pysty edelleenkään syömään ja pelkkä ajatuskin kuvottaa paitsi jäätelö. Eilenkin söin Ben & Jerryn jäätelöä ja oli aivan älyttömän hyvää [:D]
 
Susu, samat fiilikset! Koko ajan mietin että onko nyt "tarpeeksi" oireita jotta voin luottaa siihen, että olen edelleen raskaana. Valkovuoto säikäyttää jne.

Osaatteko muuten neuvoa voiko raskauden aikana käyttää mitään aknelääkettä turvallisin mielin? Pillerien lopettamisen jälkeen mun iho meni ihan sekaisin ja alkusyksystä hain antibiootit ongelmaan. Ne vain piti nyt lopettaa raskauden takia ja tadaa, iho on taas ihan karsee! Millään kuorinnalla ja kevyellä kosteutuksella ei tähän ongelmaan pureuduta, ja monet pinnalliset kuivattavat voiteet saa mun ihon kutisemaan ja punoittamaan, ja sitten se rasvoittuu entistä vauhdikkaammin.

Ja taas tästä linkistä: http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66

Oon sittenkin tullut siihen tulokseen, että kyllä nuo raskausviikot tuossa ovat ne samat raskausviikot, joista me puhumme. Asian puolesta puhuu tuo pieni notkahdus 10-13 rv:llä, jolloin keskenmenojen määrä oikeastikin vähän kasvaa. Anteeksi tämä sekoilu! Mutta hyvältä näyttävät jo luvut tässä vaiheessa, ehkä sitä jo uskaltaisi huokaista ja vähän haaveillakin asiasta.

Viime yönä kun mies tuli nukkumaan, hän otti minua kiinni ja mumisi korvaani:"Rakastan sinua." Ja sitten hän taputteli alavatsaani ja sanoi:"Ja sinua myös." Se oli niiiiiiin ihanaa!
 
Auts, juuri kun pääsin eilen valittamasta sitä kun ei ole mitään oireita, niin tänään astui mukaan kuvioihin orastava etova olo. Olotilassa ei sinänsä ole hurrattavaa, mutta ajatus siitä että kaikki on todennäköisesti edelleen OK lämmittää erittäin paljon [:)]
 
Raskaudesta kertomisen osalta emme ole vielä kertoneet muille kuin äidilleni (mutta meillä onkin hyvin läheiset välit hänen kanssaan, ja hän on ollut muutenkin koko ajan tietoinen myös siitä että yritimme tulla raskaaksi.) Ja eilen sai lisäksi kuulla hyvin yllättävä taho raskaudestani, nimittäin mieheni pomo. Olimme eilen aamulla siellä neuvolassa ja mieheni oli tietysti merkannut tapaamisen sähköiseen kalenteriinsa ihan nimellä neuvola. (Ei sitten ollut tajunnut lukita merkintää yksityiseksi tapaamiseksi pois sihteerinsä ja pomonsa silmistä.) (Miehet!) [8|] Ja eiköhän juuri eilen aamulla mieheni pomo ollut yrittänyt varata hänen kalenteristaan jotain tapaamista ja huomannut neuvola merkinnän. Jees, ja hyvin tilannetajuisena ja fiksuna miehenä kyseinen pomo oli sitten mennyt aamupalaverissa möläyttämään kaikille mieheni kollegoille että "Ai jaa, onko A:lla lapsia, kun se on tänään aamun poissa?" Kukaan kollegoista ei onneksi ollut tajunnut kyseisen kommentin taka-ajatusta, mutta mieheni joutui myöhemmin päivällä paljastamaan asian pomolleen kun tämä ihmetteli samaa asiaa hänelle. Mutta pyysi tosiaan pomoa oleen asiasta jatkossa hiljaa, ainakin siihen saakka että ensimmäinen kolmannes tulee täyteen. Että tällaista. Nyt raskaudestani siis tietää minä, mieheni, äitini ja mies, jota en ole koskaan edes tavannut. [8|] 
 
Yppy ja Susu80, tuota minäkin juuri tarkoitin oireiden vähäisyydellä, että koko ajan vertaa aiempaan ja pelkää että raskaus onkin mennyt kesken, kun olo ei ole yhtään sellainen että olisi raskaana. Tuntuu että ennen plussaustakin oli enemmän oireita (palelua iltaisin, tukkoinen olo öisin, menkkamaisia kipuja alavatsassa jne.) kuin nyt. Siksi olinkin niin riemastunut kun tänä aamuna olo tuntui selkeästi vähän etovalta. (Ellen tietenkään sitten vaan kuvitellut sitä.) [&:] Kokeilen myös vähän väliä varmuuden vuoksi rintoja että ovat varmasti vielä arat. Niin ja toisiaan se valkovuoto on edelleen hyvin runsasta. Mutta koska meitä on jo kolme melko samassa tilanteessa, niin mitä todennäköisemmin tämä lähes oireeton olotila on ihan normaali, joten koitetaan vaan keskittyä positiivisiin ajatuksiin ja nauttia tästä ihanasta alkuraskauden fiiliksestä! [:)] 
 
Ps. Kävin vähän surffailemassa noilla muilla keskustelupalstoilla, ja näyttäisi siltä että aika monella runsas valkovuoto kuuluu raskauteen, eli ainakin meillä on nyt se oire! [:D] 
 
Yppy ja Luppa: Ihanaa kun on muitakin samassa tilanteessa olevia. Kaipa se oireettomuus, vaikka oireitakin löytyy huolestuttaa aina ja sitä miettii, että onko mulla tarpeeksi oireita kun muilla tuntuu olevan enemmän [&:] No onneksi olen itsekin myös lueskellut keskuspalstoilta, että kaikille ei oireita paljoa ole tai eivät ala heti. Kyllähän mulla tuota kuvotusta edelleenkin löytyy. Eilenkin kun töistä pääsin niin "oksentelin" ilman oksentamista kylläkin ensimmäiset 5 min. En päässyt lähtemäänkään siksi silloin kun olin lähtemässä vaan jäin kakomaan huoneeseeni. Että eipä tässä ihan ilman oireitakaan olla. Ja tosiaan tissit on kipeät, mutta eivät niin kipeät kuin aikaisemmin. Tämäkin tosin voi johtua siitäkin, että olen jo niin tottunut tuohon tissikipuun, että en sitä enää edes huomaa. Vatsanippailut ovat kyllä selkeästi vähentyneet. Tästä en tiedä onko hyvä vai huono juttu.
Onneksi kuitenkin ensi viikolla pääsen sinne neuvolaan ja sen jälkeen ensimmäiseen ultraan. Näkee sitten vähän missä mennään oikeasti vai mennäänkö. Jospa se mielikin helpottuisi edes vähän sen jälkeen.

TyhjäSylille onnittelut ultrakäynnin johdosta [:D] Kiva kuulla että kaikki meni hyvin ja syke löytyi.
 
Takaisin
Top