Kesäreissut raskaana

Vausa

Sukkela juttelija
Helmikuiset 2021
Toukokuiset 2023
Aiotteko tehdä reissuja kesällä? Miten raskaus vaikuttaa reissusuunnitelmiin?

Me oltiin suunniteltu tekevämme kesällä parin viikon pyöräilyreissu, mutta olen nyt raskauden takia asettanut siihen ison varauksen, uskaltaako lähteä. Ei tiedä mikä olo on silloin, ja pitää kysyä sitten neuvolastakin, mitä mieltä he ovat ajatuksesta. Vaikka tarkoitus ei olekaan polkea hiki hatussa 12 tuntia päivässä, niin onhan se silti rasitusta.

Toinen suunnitelma on tehdä kotimaan reissuja ihan vain autolla. Nyt olen alkanut huolestumaan siitäkin (olen aika kova huolestumaan :hilarious:). Autossa ei ole ilmastointia, onko kuumuus pahasta? Voinko olla autossakaan jos voin todella huonosti? Onko ongelmallista, jos reissussa ei voi noudattaa niin terveitä elämätapoja kuin kotona? Retkeillessä ei oikein voi suosia kasviksia tai yhtään mitään tuoretta, ja ravintoloissa syödessäkään ei välttämättä ole terveellisintä mahdollista tarjolla. Ja yöunetkin voi reissussa jäädä huonommiksi kuin kotona... Toisaalta koko kesäloma kotosalla ei myöskään houkuta. Yleensä olemme olleet koko heinäkuun reissussa.

Onko muilla ollut samanlaista pohdintaa? Tai onko jo aiemmin raskauden kokeneilla näkemystä siitä, miten hyvin reissailu raskaana onnistuu?
 
Me tehtiin junnun raskausaikaan reissu ruotsiin, vaasasta uumajaan laivalla ja siitä autolla haaparannan kautta kotiin. Kilsoja tuli 850km. Autossa ei ollu ilmastointia ja se matka oli ihan järkyttävä. Reissu tehtiin 2018 jollon oli se ennätyskuuma kesä, olin kyllä sillon viimisillään raskaana, ja se teki reissusta raskaan. Kärsin niin pahoista liitoskivuista.

Ei kuumuus kait pahasta oo, sama onko raskaana vai ei, kunhan muistaa juoda ja vilvotella! Autossa ei tullu huono olo vaikka oksensinki rv 31 asti, joten itte automatkat suju sen puolesta hyvin.
Ja koska pahoinvointia oli ollu jo alusta asti, ni söin sitä ruokaa mitä pystyin. Toki "kielletyt" ruuat jätin pois, mutta söin pitsaa, jäde, hamppareita, mitä vaan mikä pysy sisällä ja ei aiheuttanu pahoinvointia.
 
Ja joka raskaudessa ollaan tehty perus hotelli-/kylpyläreissuja 1-2 kertaa, joskus useamminki.
 
Me tehtiin junnun raskausaikaan reissu ruotsiin, vaasasta uumajaan laivalla ja siitä autolla haaparannan kautta kotiin. Kilsoja tuli 850km. Autossa ei ollu ilmastointia ja se matka oli ihan järkyttävä. Reissu tehtiin 2018 jollon oli se ennätyskuuma kesä, olin kyllä sillon viimisillään raskaana, ja se teki reissusta raskaan. Kärsin niin pahoista liitoskivuista.

Ei kuumuus kait pahasta oo, sama onko raskaana vai ei, kunhan muistaa juoda ja vilvotella! Autossa ei tullu huono olo vaikka oksensinki rv 31 asti, joten itte automatkat suju sen puolesta hyvin.
Ja koska pahoinvointia oli ollu jo alusta asti, ni söin sitä ruokaa mitä pystyin. Toki "kielletyt" ruuat jätin pois, mutta söin pitsaa, jäde, hamppareita, mitä vaan mikä pysy sisällä ja ei aiheuttanu pahoinvointia.

Kiitos kokemusten jakamisesta! :) Hyvä tietää, että autoilu voi sujua raskauspahoinvoinninkin kanssa. Ja toikin on hyvä pointti, että se raskauskin toki voi rajoittaa sitä mitä tulee syötyä.
 
Mä oon esikoista odottaessani tehnyt ekan kolmanneksen aikana viikon vaellusreissun. Näin jälkikäteen se oli ehkä tyhmin idea ikinä, mutta hengissä selvittiin. Mua houkuttaisi myös pyöräillen pidempää reissua tehdä, mutta toisaalta neuvolan th kielsi kamalasti mitään överirasittavaa tekemästä, niin että se saattaa kyllä jäädä väliin. Autoilussa ei oo ollut mitään ongelmaa, mutta en kyllä mitenkään lämmöllä muista sitä 15+ viikolla suoritettua läpi Suomen automatkaa ilman ilmastointia kuumana kesänä. Edellä mainitut nesteytys ja sopivien ruokien löytäminen on olleet autolla reissatessa haastavimpia.
 
Mä oon esikoista odottaessani tehnyt ekan kolmanneksen aikana viikon vaellusreissun. Näin jälkikäteen se oli ehkä tyhmin idea ikinä, mutta hengissä selvittiin. Mua houkuttaisi myös pyöräillen pidempää reissua tehdä, mutta toisaalta neuvolan th kielsi kamalasti mitään överirasittavaa tekemästä, niin että se saattaa kyllä jäädä väliin. Autoilussa ei oo ollut mitään ongelmaa, mutta en kyllä mitenkään lämmöllä muista sitä 15+ viikolla suoritettua läpi Suomen automatkaa ilman ilmastointia kuumana kesänä. Edellä mainitut nesteytys ja sopivien ruokien löytäminen on olleet autolla reissatessa haastavimpia.

Kiitos sullekin kokemusten jakamisesta! :) Mikä siinä vaellusreissussa oli haastavinta/ikävintä?
 
Kiitos sullekin kokemusten jakamisesta! :) Mikä siinä vaellusreissussa oli haastavinta/ikävintä?

Maasto oli noin muutenkin aika haastava, mutta mä en vaan kerta kaikkiaan jaksanut. Olin suurimman osan matkasta niin väsymyshuurussa, että en muista reissusta juuri mitään. Viimeinen päivä taisi mennä niin, että puoliso suunnilleen talutti mut mäkiä ylös. Tää reissu tehtiin ulkomailla, ja kun sitten paikallisessa apteekissa yritettiin huonosti englantia taitavan henkilökunnan kanssa neuvotella puolisolle polvituet (sillä alkoi polvet oireilla, kun joutui joka päivä ottamaan vähän enemmän ja enemmän mun tavaroita kannettavakseen) ja mulle turvallista särkylääkettä, apteekkari haukkui puolison jollain pseudoenglannilla raskaana olevan naisen tuomisesta sellaiselle reissulle. Viimeisenä yönä mun alkoi sattua vatsaan ihan mielettömästi, ja valvoin koko yön sen kivun kanssa varmana, että tää oli nyt tässä. Ikinä ei selvinnyt, mistä se kipu johtui, kun siitä eteenpäin raskaus kuitenkin jatkui ihan ongelmitta.
 
Maasto oli noin muutenkin aika haastava, mutta mä en vaan kerta kaikkiaan jaksanut. Olin suurimman osan matkasta niin väsymyshuurussa, että en muista reissusta juuri mitään. Viimeinen päivä taisi mennä niin, että puoliso suunnilleen talutti mut mäkiä ylös. Tää reissu tehtiin ulkomailla, ja kun sitten paikallisessa apteekissa yritettiin huonosti englantia taitavan henkilökunnan kanssa neuvotella puolisolle polvituet (sillä alkoi polvet oireilla, kun joutui joka päivä ottamaan vähän enemmän ja enemmän mun tavaroita kannettavakseen) ja mulle turvallista särkylääkettä, apteekkari haukkui puolison jollain pseudoenglannilla raskaana olevan naisen tuomisesta sellaiselle reissulle. Viimeisenä yönä mun alkoi sattua vatsaan ihan mielettömästi, ja valvoin koko yön sen kivun kanssa varmana, että tää oli nyt tässä. Ikinä ei selvinnyt, mistä se kipu johtui, kun siitä eteenpäin raskaus kuitenkin jatkui ihan ongelmitta.

Kuulostaa ikävältä, ja nuo kivut varmasti säikäytti pahasti! Huh!

Luulen että ehdotan miehelle, että tehdään kotimaan reissuja autolla. Ja jos mennään telttailemaan tms., niin vain parin päivän reissuja. Pelkään sitä, että lähden innoissani viipottamaan johonkin ja sitten kesken reissun iskeekin joku lamauttava oire.
 
Ollaan aika paljon tehty kotimaan reissuja autolla. Esikoisen syntyi lokakuussa. Kesällä tuolloin oli jo pahoinvointi ohi ja meni ihan ok ilmastoimattomassa autossa. Nukuttiin b&b tms. paikoissa, eikä teltassa, kun selkä vähän kipuili tuolloin. Autossa meni ok. Keskimmäinen ja viimeinen syntyneet heinäkuussa ja pienet autoreissu tehty kesäkuussa. Noilla reissuilla oli kyllä jo ilmastointi autossa. Jouduttiin pysähteleen usein, ja mulla alkoi supistelemaan aina välillä. Hyvin meni kuitenkin eikä tarvinnut muualla synnyttää.

Nyt mulla tulee jo itse ajaessa huono olo, mutta loma alkaa vasta 20.7.,joten toivoisin ettei olis enää niin huono olo. Just mietittiin, että joku pieni reissu ois kiva tehdä. Ei oo vielä päätetty mitä ja miten.
 
Meki aateltiin mun loman aikana lähteä johki muutaman päivän reissulle perheen kans. Miehellä on vielä pitämättä liki 25 isyyspäivää ja ne pitäs käyttää ens kuun 18.pv mennessä. Me rakastetaan uimista, joten johkain sellaseen paikkaan pitäs päästä :)
 
En olisi huolissani lyhytaikaisesta huonommin syömisestä. Itse olen elänyt hyvin normaalisti raskauksien aikana. Olen voinut ihan hyvin kaikissa raskauksissa, mutta toki enemmän on väsyttänyt. Olen ollut myös ulkomailla rv 7, rv8-9, rv 15, rv 23-24,joista viimeinen kuumassa ilmastossa. Ei ollut ongelma, mutta en yleensäkään kärsi kuumasta. Suomessa on vielä helpompi matkustaa, kun ei tarvitse miettiä hygieniaa ja ruoasta tarttuvia bakteereita sen enempää kuin kotona.
 
Ekan odotusajalta en muista miten reissailut meni. Silloin oli kesällä raskaus paljon pidemmällä. Nyt taitaa väsymys ja pahoinvointi rajoittaa. Heinäkuun alussa aiotaan lähteä isäni luo junalla. Autokyytikin olisi ollut mahdollista saada, mutta todettiin junan olevan sekä mulle että esikoiselle mukavampi kuin kuuma auto, missä pitää istua paikallaan eikä pääse syömään ja vessaan milloin haluaa.

Vähän haaveilen myös että käytäisi kesän aikana eläintarhassa. Pitää miettiä mennäänkö Korkeasaareen vai zoolandiaan. Zoolandia on lähempänä, mutta en tiedä kuinka vaikeaa sinne on mennä julkisilla. Korkeasaareen mennessä voisi taas junailla. :)

Tuskin vähän vähemmän terveellinen ruokavalio reissun ajan hirveästi haittaa, kun se on vain vähän aikaa. Kunhan kiellettyjen välttely onnistuu. Alkuraskaudesta tosin on foolihappo tosi tärkeää että ehkä kannattaa ottaa purkki mukaan jos alkuraskaudesta matkailee.
 
Me tehdään pari reissua Suomen sisällä, toinen Ranuan eläinpuistoon ja toinen Kalajoelle. Kumpaankin on parin tunnin ajomatka, nii en usko et käy olo hankalaksi :)
 
Nyt tää korona ja autottomuus on hieman huono yhdistelmä reissujen suhteen, mutta muutama junamatka lapsen kanssa tehdään, että päästään mökkeilemään. Muuten ei sen kummempia suunnitelmia. Mies on kesän poissa töiden vuoksi, niin vähän hankalampi reissata. Laatikkopyörällä pyöräillään lapsen kanssa jossain lähiseudulla (luonto)retkillä. Esikoisen raskausaikana asuin ulkomailla ja reissasin paljon, myös vuoristossa. Pitkälti työmatkoja, mutta myös omia. Vaikka ei ollut raskauspahoinvointia, meinas välillä vuoristoteillä tulla huono olo, mut muuten sujui hyvin. Vika lentomatka oli n. kk ennen synnytystä. Nyt siis tosi paljon rauhallisempi raskausaika tiedossa ja hyvä niin.
 
Edellisessä raskaudessa tein useampia päiväreissuja Venäjälle ja jotain kotimaan reissuja. Nyt kesällä varmaan reissataan vain mökille, puolison vanhemmille ja Helsinkiin mun siskolle. Korona rajoittaa mun matkustusintoa paljon enemmän kuin raskaus.
 
Silloin kun odotin esikoista, reissattiin Lontooseen rv 27 ja näin jälkeäpäin se olisi kyllä myöhäisin ajankohta milloin enää lähtisin reissuun. Matka meni kyllä ihan hyvin, mutta tuolloin alko selkä reistailemaan joten kävely alkoi olla vähän tuskasta. Lontoossa kuitenkin joutuu tahtomattaankin talsimaan. Syöminen sujui musta yllättävän hyvin. Ainut mistä jouduin luopumaan on maailman kaikkeuden paras juustokakku Mark and Spencerissä ( syön sitä oikeasti briteissä aivan hulluna:hilarious:) koska en ollut varma onko se pastöroitu.

Tämän raskauden aikana matkustellaan vaan kotimaassa (koska korona). Muutama vähän pitempi autoreissu olisi edessä tässä kesällä, mutta toivon että pahin pahoinvointi olisi silloin jo ohi. :yuck: Enemmän huolettaa että kun yövytään vierailla, niin siellä tarjotaan jotain mitä en voi syödä. :banghead: Ei kuitenkaan haluttaisi ennen nt- ultraa kertoa kenellekään. :nailbiting:
 
Mä vähän elättelen toivoa syyslomasta Kroatiaan, jos koronatilanne ei ehdi taas vaikeutua. Ehkä jotain lyhyttä kotimaan kesämatkaakin vois miettiä, kun niin harvoin tulee Suomessa matkusteltua.
 
Me käytiin kesälomareissulla kotimaassa, autoiltiin pari viikkoa! Tuolloin oli rv 8-10 ja mulla kun ei mitään suurempia oireita ole muutenkaan ollut, niin ihan hyvin meni :happy:

Itseä ahdisti ainoastaan tuo kovin yksipuolinen ruokavalio ja pohjoisessa se hyttysmyrkyllä ja kaiken maailman savuilla lotraaminen... Käytiin myös luontopoluilla ja pisin matka taisi olla n. 15km. Silloin vähän puuskututti ja huomasin, etten jaksa enää samalla tavalla ku aiemmin. Lisäks evästä oli hankala keksiä mukaan, kun piti olla hyvin säilyvää mutta turvallista - hengissä kuitenkin selvittiin!

Ruokailut oli siinä mielessä hankalia, kun kylmäsäilytystilat oli joka paikassa rajalliset. Reissun jälkeen ei ole tarvinnut ajatella grilliruokaa enää hetkeen :dead:

Mut mä oon siis sitä mieltä, et reissuun vaan jos oma olo ei ole liian huono! Sitä ei tule jotenkin siellä edes ajateltua niin paljon, ku kotona istuessa :angelic:
 
Olenkin unohtanut kertoa meidän isäni luona käynnistä. Reissu meni enimmiltä osin hyvin. :) Siitä olen kyllä iloinen että päätettiin mennä junalla. Lyhyemmilläkin automatkoilla tulee herkästi huono olo ja liitoskivuillekin junassa istuminen on pienempi paha kuin autossa. Vähän siellä välillä huoletti hygienia, kun oltiin mökillä. Siis ettei vaikka tule kasviksista listeriaa.

Nyt on olo parantunut, joten hirveästi ei huoleta ensi viikolle suunniteltu Korkeasaari reissu. Eiköhän siellä jaksa nyt kävellä. Tarpeeksi usein syömisestä pitää vaan muistaa huolehtia. Onneksi se tarpeeksi usein ei enää tarkoita ihan yhtä usein kuin alkuun.
 
Takaisin
Top