Kesäkuussa kuuluu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Triina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea Ccix! Jännää :)Kylläpä meillä sattuu ja tapahtuu jotain pientä haaveria lähes joka päivä vaikka kuinka yritetään poikaa vahtia. Aina se onnistuu johonkin itsensä lyömään, työntämään pienet sormet johonkin tai jotain. Kamala tunne nähdä se pienikin veripisara jossain pikkumiehestä kun on kyse! En tiedä enkö vaan osaa valvoa poikaa tarpeeksi, mutta se on työlästä kun tyyppi liikkuu koko ajan. Onneksi joskus oppii varomaan
 
Ccix huuuui, pieni tyttönen! :) <3 Mä olin aatellut koko ajan, että Karpo saa pikkuveljen. :D Mutta kohta teilläon molemmat, tyttö ja poika! <3

Triina ohhoh, iskunvaimenninkin löytyy ja silti tuntuu niin selkeästi! :o :) Kaverilla on kova meno siis!

JaneDoe meillä on kerran pää kolahtanut niin, että huuleen tuli haava sisäpuolelle kun kaikki kaks hammasta osui sopivasti.. :( Oli itku lähellä äitilläkin, kun toista sattui ja vertakin tuli..
 
Juu, siis mäkin olin ajatellut tosiaan sitä poikaa et oli siin mielenkiintoinen tunneryöppy, kun jalkoväli paljastu :D mut nyt kun asiaa on sulatellut jo tunteja niin tyttöähän mä toivoinkin :D

Meillä on noissa muksahduksissa säästytty haavoilta ja naarmuilta. Mut kyllä sitä lähes päivittäin jotain pientä itketään ja viimestään silloin ku otan syliin. Tyyppi ois varmaan ihan OK pienen kolhun jälkeen, mut tajuaa sit alkaa itkeä kun tuun "lohduttamaan" :) ja on Karpo kyllä hyvin oppinut ton tukemisen ja laskeutumisen - eli kaatuu aina tosi kevyesti. Nykyään itku tulee siitä, että konttaa jotain ovea tai tuolin jalkaa päin :D
 
Mä kyllä jotenkin arvelin että tyttö teille tulee ccix :) Onnittelut! Sitten on kumpaakin sorttia! Se on jännä miten ajatukseen tottuu. Mäkin oikeesti jo näen mun pojat viilettämässä pitkin pihaa nauraa räkättäen :D

Meillä ollaan kyllä muksahdusten kanssa ihan tosi dramaattisia. Yleensä pienikin kolhu saa aikaan megaitkun ja konttausravin kohti äitiä. Se on kyllä tosi suloista kun kiiruhtaa mua kohti ja yrittää samalla ojennella käsiään, että syliin syliin! Ja kun yrittää ojennella käsiään niin menee naamalleen jne.
 
Kuuden viikon päästä töihin paluu edessä, äitiysloma loppuu parin viikon päästä ja kesälomat sitten siihen kylkeen vielä.

Nyt tilanne näyttää olevan se, että mies jää kotiin pojan kanssa. Hän hakee kyllä töitä koko ajan ja toivon mukaan saakin niitä tai koulupaikan jossain kohtaa. :)
 
Viikko reissussa takana ja oikein mukavasti meni! :) Jätkä oppi seisomaan tukea vasten, jeeee! Mietin tässä kun viimeeks käytiin neuvolassa ja siellä pisti pojan istumaan ja samalla sano että tää ei sit tarkota että kotona sais istuttaa. Ja painotti taas että ennen istuttamista pojan pitäis eka alkaa ite istumaan... Tässä nyt ite vaan järkeilisin että vaikka napero ei oo vielä istumaan käyny mut nousee seisomaan ni eiköhän se selkä ihan tarpeeks vahva jo oo. :D Nyt lentää sitteri kuuseen ja aletaan syömään syöttötuolissa.
 
Olin kaverin polttareissa ja käytännössä melkein kaksi päivää poissa. En ollut mitenkään huolissani miehen ja pojan pärjäämisestä, mutta vähän mietin kuinka menee kun poika on lähes kieltäytynyt päiväunista muutaman päivän ajan.

Mutta olipa ihana tulla kotiin ja huomata, että tosiaan, ihan yhtälailla se isi pärjää kuin äitikin. Olihan poika sitkeesti valvonut päivät ja huutanut sitten illalla kun nukutti. Mutta mies oli laittanut pojan jo puol kasi sänkyyn ja 12h yöunet posotti tyytyväisenä molempina öinä. He olivat käyneet merellä ja kävelyillä ja vaikka mitä. Hoitolaukkua oli purettu ja pakattu. Talo oli kuumentunut helteessä ni senkin mies oli ihan ymmärtäny että yökkäriksi hihaton bodi. Puuroa ei laps ollut syönyt, mutta ei sitten. Oli ollut syömättä.

Alitajuisesti huomasin pohtivani polttareiden tiimellyksessä, että kiukkuaako poika hirveesti jne jne. Ikävä ei varsinaisesti iskenyt ennen kuin kotimatkalla myöhään eilen illalla. Mutta siis, niinkuin mieskin totesi "mitä sä niitä kiukkuja mietit, olishan se sullekki kiukutellu". Aivan! Täsmälleen! Nyt oli mun hetki hengähtää! Ja teki hyvää :)
 
Siis voi aaaaaaargh... toi poika on niiiiiiiiin mahdoton, aivan kokoajan tekee tuhojaan (just äsken kaatoi syöttiksen). Oon nää pari viimestä hellepäivää ollu niin naatti, kun kokoajan saa roikkua toisen perässä. Ja aivan sama ollaanko ulkona vai sisällä niin on tää vaan aivan käsittämätöntä härdelliä. Päiväunet vähentynyt viikon sisällä yksiin, eli ei jää aikaa muuhun kun paimentamiseen - nyt oon kyllä niin tyytyväinen, et on tyttö tulossa, jos ois vaikka vähän rauhallisempi tapaus.

Meillä ei todellakaan ei-sana mene jakeluun, ei mikään kieltäminen. Välillä tulee semmonen totaali turhautuminen, huoh. Sit vaan tapitan tyyppiä kun painaa imurin kaa menemään pitkin seiniä... tulee välillä kyllä semmonen maailman paras kasvattaja fiilis :P
 
Onnea ccixille tyttösestä :)

Tosta muksahtelusta, meilläkin sattuu ja tapahtuu ja hyvin selkeesti poika kattoo heti mua tai miestä et onko nyt syytä itkee. Näin siis, jos ei sen kummemmin sattunu ku lähinnä pelästyy vaan. Kyl se sit itsekin tietää miten reagoida jos oikeesti sattuu :D Mut jos ei näytä sattuvan ni sanon vaa jotain et "ohho, ei mitään ku ylös vaan" ja sit heppu nousee ja jatkaa kohellusta :D

Tossa jokunen aika sitte hän otti ekan askeleensa ilman tukea, mut muksahti heti niin, et löi nenän pöydänjalkaan :/
 
Meillä kävellään innoissaan tuen kanssa, mutta jos päästän toisesta kädestä irti, niin ei ota askeltakaan. Ei edes yritä, vaan hamuaa heti kättä takaisin. Meidän pojalla siis on ehkä itsesuojeluvaisto.. ;)
 
Oispa täälläkin ees hiven tota itsesuojeluvaistoa :D meillä seistää välillä muutamia sekunteja ilman tukea, ja tämä siis ku poika ei tajua sitä tekevänsä. Onneksi pyllähtää, eikä kaadu eteenpäin - ei siis lähde ottaa askelia ilman tukea.
 
Luulen kovasti tietäväni, että jos vielä tulisi meille lapsi joskus, niin se olisi tyttö.. :p

Poika on päässyt vauhtiin. Konttaa huoneesta toisiin. Konttaa kissan perässä käsiään ojennellen ja nauraa räkättäen pahiksena, kissa pakenee..
Kaikki eläimet on ihania, hymyilee ja nauraa niin oraville, kanadanhanhille, lampaille, lokeille, koirille.. Toivottavasti tässä on tulossa yksi iso eläintenystävä :)
Poika on alkanut just sanoa tätätä, äitä, ätä, täiää jne. Ollaan miehen kans olevinaan kuultu kissaan kohdistettuna "gitta" ja toisen kissan nimi (Aatto) "Ätto" , toistelee niitä usein. Ja huutaa kans "eeeeiii" kun vaihtaa vaippaa, eikä oikein tykkää siitä..ainakaan selällään olemisesta.
 
Voi miten ihania pikkusia. Täällä poika tosiaan ryöminyt 6kk ikäisestä, nyt sit yhtäkkiä (7-7,5kk iässä oppi)konttaa,oppi jo istumaan itse, nousee polvilleen ja melkein jaloilleen (ihaaan kohta) ja nousee karhukävelyasentoon useesti päivässä. Syötiin eilen eka kertaa leipää, ku puurot rupee tökkimään. Namnam, kaikkea maistellaan. :)
 
Me ollaan myös alettu tutustumaan pottaan. Käydään kotona ollessa aina ruokailun ja unien jälkeen potalla istumassa. Parisen viikkoa nyt tehty niin ja kahtena päivänä pottaan ei ole tullut mitään. Muutama kakka on osunut kohdalle ja pissa vähän useammin. Tarkoitus ei ole opettaa poikaa vielä kuivaksi vaan tehdä pottaa tutuksi. Vielä kun ei kävele tai juokse karkuun, on helpompi totuttaa siinä istumiseen. ;) Varmasti myöhemmin tulee kausia, ettei tykkää siitä, mutta se on sen ajan murhe.
 
Tyttö oppi istumaan ja helpottui heti leikkiminen ja kylvettäminenki kun hän voi istua ammeessa. Tietty pidän kiinni jos vaikka sattus kaatumaan. Eroahdistus on jotain aivan hirveää! Nyt en kyllä pääse ees vessaan etteikö itku tulis..

Mutta toissayönä tyttö nukkui koko yön heräämättä ensimmäisen kerran! Jeee. Tästä se lähtee..
 
Meilläki tyyppi sanoo kyl äiti, ihan niinki selkeesti et neuvolassaki kuulivat, mut ei se sillä mua tarkota aina :D Kunha sanoo vaan :D
 
Näinköhän ois ylhäälle tulossa pikku miehelle hampaat ku tyyppi lopettanu syömisen... :yuck: Pari päivää sit maistu vielä puuro ja hedelmä mut nyt en saa niitäkään uppoomaan. Onneks maito vielä kelpaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top