Kesäkuun keskustelut
- Ketjun aloittaja anhe
- Aloituspäivämäärä
Onnea Hennariik! ♡
Yellowmellow
Näppärä viestien naputtelija
Oi!!! Onnea hennariik!!! 
osasitko aavistaa että tapahtuu siellä jotakin noin romanttista?
osasitko aavistaa että tapahtuu siellä jotakin noin romanttista?
Hennariik
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos kaikille! 
Osasin vähä aavistaa (tuo mies ei pysty pitämään mittään salassa, liian läpinäkyvä
) mutta oli siinä semmonen pieni yllätysmomentti ku en osannu arvata että missä ja millon, sen verran tiesin että kosinta tulee varmaan ennenku lapsi syntyy
Osasin vähä aavistaa (tuo mies ei pysty pitämään mittään salassa, liian läpinäkyvä
) mutta oli siinä semmonen pieni yllätysmomentti ku en osannu arvata että missä ja millon, sen verran tiesin että kosinta tulee varmaan ennenku lapsi syntyy 
hya85
Vauhtiin päässyt keskustelija
En ole hirveästi viitsinyt puhua kenellekään tästä vartalokompleksistani, kun tuntuu että raskaana pitäisi olla vaan reipas, hehkuva ja iloinen - arvostaa sitä muuttuvaa kroppaansa... Mä olen kyllä ihan kaikkea muuta; itkuinen, räkäinen, turvonnut ja hikinen (vai onks tää sitä hehkua?!). Nyt jo tuntuu, että on inhottavaa olla raskaana, välttämätön paha vain saadakseen maailman ihanimman palkkion tämän päätteeksi. Toivotaan, että aika menee nopsaan tammikuulle!
Kuulostaa tutulta. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin asiasta tekee ongelmallisen varsinkin hormonit! Ei se ongelma niin iso olis, ellei raskaushormonit vääntäis joka asiaa miljoona kertaa isommaks. Se on myös ne hormoonit, jotka aiheuttaa turvotusta mainitsemiesi asioiden lisäksi. Turvotus helpottaa ja laskee, ja kun löydät mieles tasapainon kans (raskaushormonien kultaisen keskitien..), alkaa se kasvava raskausvatsakin olla kiva. :)
Nithnar
Näppärä viestien naputtelija
Joo, keskenmeno niitä kipuja seurasi. Aamulla kivut vain pahenivat ja alkoi tulla kunnolla verta. Kyllä sen lopulta arvasin kun kivut kävi sietämättömäksi ja isoja klönttejä tuli... Pikkuisen kasvu oli loppunut aikaa sitten, sen verran pieni ultrassa näkyi.
Kiitos kaikille ryhmäläisille, oli mukava lukea keskusteluja ja saada vertaistukea :) Me ollaan surullisia mutta eihän sitä elämälle mitään voi. Hyviä jatkoja kaikille, toivottavasti teillä muilla menee kaikki hyvin! Me jatketaan elämää ja yrittämistä. :)
Kiitos kaikille ryhmäläisille, oli mukava lukea keskusteluja ja saada vertaistukea :) Me ollaan surullisia mutta eihän sitä elämälle mitään voi. Hyviä jatkoja kaikille, toivottavasti teillä muilla menee kaikki hyvin!
Me jatketaan elämää ja yrittämistä. :)
Mun vanhemmat on eronnu, kun oon ollu reilu kahden vanha. Ja sittemmin vielä uusista kumppaneistaankin kertaalleen. Mun vanhemmat ei koskaan naimisissa ollukaan ja olivat aika nuoria, kun mä synnyin. Isä on nyt toista kertaa jo naimisissa ja äiti eros mun isäpuolesta 18-vuoden yhdessä olon jälkeen ja pamautti naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa vielä samana vuonna..
Jotenkin oon niin asennoitunu siihen, että ite en halua antaa periks tän liittoni kanssa vaikka mitä tulis. Mä oon rakkaudesta mennyt naimisiin ja rakkaus ei oo kadonnut minnekään. Tottakai joskus suututaan ja mökötetään, mutta anteeks annetaan ja sovitaan myös. Haluan uskoa, että rakkaus kantaa ne ylä- ja alamäet.
Miehen vanhemmat onkin sitten edelleen yhdessä ja juhlivat tänään 30-v hääpäivää!
Jotenkin oon niin asennoitunu siihen, että ite en halua antaa periks tän liittoni kanssa vaikka mitä tulis. Mä oon rakkaudesta mennyt naimisiin ja rakkaus ei oo kadonnut minnekään. Tottakai joskus suututaan ja mökötetään, mutta anteeks annetaan ja sovitaan myös. Haluan uskoa, että rakkaus kantaa ne ylä- ja alamäet.
Miehen vanhemmat onkin sitten edelleen yhdessä ja juhlivat tänään 30-v hääpäivää!
Nykyään moni eroaa turhan helposti. Yksi iso riita riittää, että laitetaan lusikat jakoon. Täytyy jaksaa tehdä töitä suhteen eteen, ja kriisin yllättäessä olla valmis kääntämään kaikki kivet, että ratkaisu ja sopu löytyy. ❤