Kesäkuun kaakatukset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aca
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Laitoin viestin töihin ja vastasi kivasti :) Lupasin tehdä heinäkuussa vielä yhden, jos siihen ei saada ketään tuuraamaan. Samalla se lipsautti vahingossa rivien välistä, että meillä on joku muukin raskaana :eek: Ja meillä on siis 20 henkilöstä ehkä 3 hedelmällisessä iässä olevia naisia, ja yks mun paras kaveri, joten tuskin se :pompus:

Nyt voi rauhassa keskittyä juhannukseen, ah!
 
Onneksi sait ve22 nuo yöt järjesteltyä! Ja eikös se sanonta mene että "ei yks ilman paria, ei kahta ilma kolmatta eikä sekään paritta" joten sillä laskukaavalla raskaana olevia vois tupsahtaa olemaan samaan aikaan neljä :grin Tää on pitänyt mulla jo kahdessa työpaikassa paikkansa ja toisessa se meni kaks kierrosta, että sieltä lähti yhteensä 8 äippälomalle mun jalanjäljissä :p

Mä testasin eilen vajaa 10 min kahvakuulailla ja kärsin siitä onnesta sitten koko illan kestävästä pahoinvoinnista o_O yhdeltä yöllä viimeisen kerran nousin puoliunesta syömään, kun alkoin tuntumaan et nyt just lentää laatta ja kävin kierroksen vessan kautta yökkimässä ja toteamassa et jää siihen ja sitten ryntäsinkin jo keittiöön syömään :wtf:
Ehkä mä vielä joskus pääseen treenaamaan :meh:

Miitu: :Heartred
 
Kävin täällä lueskelemassa ja yritän vähitellen päästä sisään tähän touhuun sekä tutustua muihin Ilmeisesti aktiivinen kirjoittelu on siirtynyt pitkälti salattuun ryhmään Täytyy itse vielä kerätä kommentteja ennen sinne pääsyä
Ihanaa kun olo alkaa paranemaan alkuraskaudesta, tosin väsymys on yhä varsin suurta. Lomalla voi onneksi nukkua päikkäreitä

muoks. Puhelimella ei näköjään suorat hymiöt näy, hieman tökeröltä näyttää viestit :D
 
Alkuun ajattelin myös, että onkohan kokonaan keskustelu salaisessa ryhmässä, mutta kyllä tännekin kivasti näitä viestejä tulee vielä :) Itselläkin ajan kulumista odotellessa, että pääsee tuonne ryhmään liittymään :grin

Meillä meni juhannus kivasti ja päädyttiin muksujen kans jäämään mökille vielä pariksi päiväksi, kun puoliso lähti työreissuun niin totesin et jäädään ennemmin järvenrantaan lomailemaan kuin kotiin kökkimään kuumuuteen :p
Nyt yks päivä kotona ja huomenna kaikki lapset lähtee toisille vanhemmille ja me suunnataan kavereiden kanssa himokselle mökille vaikka iskelmiä ei olekkaan :cool:
 
Me iloittiin liian aikaisin nt-ultran elävää ja söpöä sikiötä, kutsu tuli jatkotutkimuksiin lisääntyneen riskin vuoksi. Ikäähän mulla on jo 42 et ei kai ihme, mutta meni jotenkin pohja ja ilo koko odotuksesta nyt.... perjantaina on aika. Nyt vain toivon että kaikki olisi ”selvää” kolmessa viikossa, kun on tarkoitus viettää juhlia meidän naimisiin menon johdosta.... Eli turhan aikaisin liityin tännekin höpöttämään, vetäydyn takavasemmalle :)
 
Sahimi sanoi:
Me iloittiin liian aikaisin nt-ultran elävää ja söpöä sikiötä, kutsu tuli jatkotutkimuksiin lisääntyneen riskin vuoksi. Ikäähän mulla on jo 42 et ei kai ihme, mutta meni jotenkin pohja ja ilo koko odotuksesta nyt.... perjantaina on aika. Nyt vain toivon että kaikki olisi ”selvää” kolmessa viikossa, kun on tarkoitus viettää juhlia meidän naimisiin menon johdosta.... Eli turhan aikaisin liityin tännekin höpöttämään, vetäydyn takavasemmalle :)
Click to expand...
Tsemppiä! :HeartbigredEt ole yksin! :3some Meillä on juuri tutkimukset kesken huomattavan niskaturvotuksen vuoksi, tuloksia odotellaan. Olen itse 43. Jos haluat jutella niin laita yksityisviestiä.
 
Mä istun sokerirasituksessa. Ihan kamala jano ja oksettaa, mut en uskalla ottaa ees kulausta vettä ettei tuu ulos. Toka tunti menossa. Illaks pitäs töihi päästä. 2 vuoroa ennen 3 vkon lomaa, muu perhe jo lomaileekin. Yöt on tosi rikkonaisii ku on lämmi/valosaa ku ikkuna pidettävä auki.
 
Toi on muute iha kamalaa jos narahtaa jossai ni joutuu tosi kaua odottaa jatkoja/tutkimuksia. Joten tsemppii❣️
 
Sahimi sanoi:
Me iloittiin liian aikaisin nt-ultran elävää ja söpöä sikiötä, kutsu tuli jatkotutkimuksiin lisääntyneen riskin vuoksi. Ikäähän mulla on jo 42 et ei kai ihme, mutta meni jotenkin pohja ja ilo koko odotuksesta nyt.... perjantaina on aika. Nyt vain toivon että kaikki olisi ”selvää” kolmessa viikossa, kun on tarkoitus viettää juhlia meidän naimisiin menon johdosta.... Eli turhan aikaisin liityin tännekin höpöttämään, vetäydyn takavasemmalle :)
Click to expand...
Tsemppiä! Iso osa näistä riskeistäkin osoittautuu lopulta täysin terveiksi tapauksiksi, toivotaan parasta!
 
Oli niin ihanat säät juhannuksena, että ajoin 600 km hakeakseni työläppärin ja pitkitin juhannusta "etätöissä" mummolassa. Oli kyllä ihan autossa istumisen arvoista, kun pääs uimaan monta kertaa päivässä. Nyt on taas palattu arkeen ja kotiin kuumaan kaupunkiasuntoon...
 
Voin vain kuvitella miten hirveät odotusajat on edessä, jos lisätutkimuksiin ”joutuu” :( - kaikki sympatiani teille.

Mä neuroottisena halusin vapaaehtoisen Niptin vaikka riskisuhdeluku näytti 1/15 000 ja silti kiemurtelin ja ahdistushikoilin tuloksia odotellessani. Nyt olen keksinyt jo ainakin 15 000 uutta murhetta ja huolta pelättäväksi, mm. nämä vietävästi turvonneet nilkat :sour:
 
Onko muita joita vaivaa jatkuva epävarmuus? Huomenna alkaa raskausviikko 18 enkä oo vielä kertaakaan uskaltanut iloita raskaudesta kunnolla, vaikka kaikki mennyt tähän asti tosi hyvin. Ajattelin raskauden olevan onnellista aikaa, mutta tähän asti on tuntunut siltä kuin huijaisi itseään ja muita sanomalla olevansa raskaana. Odotan tosi paljon että ekat liikkeet tuntuisivat ja tekisivät kaikesta todellisempaa. Jatkuva pelossa eläminen ei ole tyypillistä minulle, mutta ehkä taustalla oleva lapsettomuus on osasyy tähän.
 
Eiköhän sitä varmuutta tule aivan eri tavalla sitten kun ne liikkeetkin vihdoin tuntuu! <3

Minä en oo oikein koskaan osannut nauttia varsinaisesti raskauksista, mutta tää kolmas on nyt aivan poikkeus. Huomenna alkaisi rv 15 ja tuntuu jo erityinen side tämän vauvan kanssa. <3
Olen ollut aivan eri tavalla innostunut tästä ja onnistunut olemaan suht rauhallisin mielin, ainenkin toistaiseksi.
 
Mulla on ollut niin oireeton koko 15 viikkoa, lukuunottamatta hematoomaa ja vuotoa siinä 5-6 viikon kohilla.
Olen ollut hieman pessimisti tämän raskauden suhteen, kun ei tunnu siltä että oon raskaana. Liikkeitäkään en tunne joka päivä, ainoa mikä muistuttaa on tämä maha joka nyt osuu joka käänteessä ensimmäisenä johonkin. Pöytään, hellaan, tiskipöytään ym.
Mä niin ihmettelen kuinka nyt tällä iällä on näinnin helppoa. Pahoin pelkään että ei hyvin käy, tuleva huolettaa ehkä vähän myös että miten mä selviydyn kun toinen syntyy niin edellinen on 1v7kk.
 
Sanoisin että NAUTI! <3 Mutta tiedän että helpommin sanottu kuin tehty.
Sitä on vaikea ajatella että raskaana voisi kaikki olla hyvin ilman niitä paljon puhuttuja oireita, kun niistä niin vouhkataan.
Ja ainenkin meillä 1v10kk ikäero oli täydellinen. :)
Nyt itseäni huolettaa kun tuo nuorin jo sitten 3v. Voipi olla vähän erilaista se sopeutuminenkin. Sanoisin siis että hyvä ikäero!
 
Toikin on niin totta, kun ei ole pahemmin oireita ollut ajattelee herkästi jonkun olevan pielessä. Täytyisi osata rentoutua ja nauttia oireettomuudesta. Toivotaan että liikkeiden tunteminen rauhottaisi omaa mieltää ja alkaisi uskoa siihen että kaikki voikin mennä ihan hyvin :)
 
Meillä on serkkuparvessa sisaruksilla ikäeroja 1 v 2 kk aina 4 vuoteen asti ja ainakin ne on kaikki toimineet tosi hyvin meidän "lasten" mielestä ☺️
 
kohtiääretöntä sanoi:
Onko muita joita vaivaa jatkuva epävarmuus? Huomenna alkaa raskausviikko 18 enkä oo vielä kertaakaan uskaltanut iloita raskaudesta kunnolla, vaikka kaikki mennyt tähän asti tosi hyvin. Ajattelin raskauden olevan onnellista aikaa, mutta tähän asti on tuntunut siltä kuin huijaisi itseään ja muita sanomalla olevansa raskaana. Odotan tosi paljon että ekat liikkeet tuntuisivat ja tekisivät kaikesta todellisempaa. Jatkuva pelossa eläminen ei ole tyypillistä minulle, mutta ehkä taustalla oleva lapsettomuus on osasyy tähän.
Click to expand...

Siis todellakin! Neuvolassa eilen puhuin näistä peloistani, täyttelin useammankin esitietolomakkeen ja pääsen lomien jälkeen juttelemaan asiasta.
Mulle pelossa eläminen ja peloista kiinnipitäminen ovat muodostuneet jopa eräänlaisiksi turvamekanismeiksi lapsuudesta (kun pelkää kaikkea ja varautuu kaikkeen ei voi pettyä), mutta nyt pelkään että stressi vaikuttaa haitallisesti lapseen ja raskauteen sekä lapseen kiintymiseen, joten yritän tunnistaa hälytysmerkit ja hakea apua jo varhaisessa vaiheessa.
 
Multakin neuvolassa kysyttiin viimeksi haluaisinko juttelemaan asiasta pelkopolille ja sillon kieltäydyin. Nyt on kuitenkin alkanut tuntumaan et ehkä ois hyvä sittenkin käydä puhumassa jonkun kanssa kun ei nää pelot tunnu mihinkään häviävän. Hyvä että sulla @Carla asia etenee ja toivottavasti helpottaa! :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top