Kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miiuska
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Miiuska

Oman äänensä löytänyt
Hei. Ekaa kertaa tänne kirjoittelen. Eli missä vaiheessa raskautta olette kertoneet pomolle raskaudesta? Kiitos vastauksista.
 
Pomolle en oo kertonu. Mut omalle esimiehelle kyllä. Koska voipi olla et työvuoroja joutuu neuvolan tai ultran takia vaihtaa. Nii hänen on hyvä tietää. Tai jos pahaolo sattuu yllättää.
Ekastahan en suoraan pomolle kertonu. Tais esimies myöhemmin sanoa ja huomashan se myös raskauden.
 
Mä kerroin heti kyl pomolle ku kahdestaan tehdään hommia :D Ei sit tartte alkaa tekaistuja menoja keksimään :) Mä ku oon muuteski huono valehtelee.. :P
 
Tätä samaa olen itsekin pohtinut ja olen ajatellut odottaa ainakin siihen ensimmäiseen ultraan, jonka jälkeen pitäisi jotenkin osata asia kertoa :D
 
Må varmaan kerron pomolle sit kun palaan töihin. Tällä hetkellä vielä hoitovapaalla (toki noin joka toinen viikko käyn muutamia työvuoroja tekemässä nytkin) ja vuodenvaihteessa palaan virallisesti töihin.
 
Edellisessä raskaudessa kerroin pomolle ehkä rv 14. Oli ollut kkm taustalla, joten en olisi voinut kertoa vielä pitkään aikaan ar:n jälkeen. Nyt olen hoitovapaalla, eikä ole mitään paineita kertoa töihin mitään aikoihin. Sitten joskus myöhemmin jos kaikki menee hyvin.
 
Mä jouduin jo kertomaan, koska mulla diagnosoitiin uhkaava keskenmeno rv6 ja sen seurauksena jouduin lähes vuodelepoon ja sain sairaslomaa. Etänä pystyn jonkun verran tekemään mutta ajattelin että oli silti helpompi kertoa heti. Nyt olen ollut kohta jo kaksi viikkoa kotona.
 
Mie oon opiskelija tällähetkellä ja mietin et kun miulla on alkamassa harjoittelu sairaalassa et ois varmaan hyvä kertoa, kun siellä voi joutua tekemisiin tarttuvien sairauksien kanssa yms. Mut kerron opettajalle ja harkkapaikkaan vasta kun aloitan.
 
Harvoinpa sairaalassa tarttuu tautia, joka olis raskauden kannalta jotenki vaarallinen...? Vai mikä semmone vois olla? Tietty röntgen- ja magneetti-kuvauksiin ei voi mennä.
Mut varmaan iha hyvä kertoo, jos ei oo ihan sama työteho ja tarvii istuaki välillä.
Mä oon ollu kaks viikkoo pois töistä pahoinvoinnin vuoksi niin oli pomolle pakko kertoo.
 
Ei olla muille kerrottu täst raskaudesta kuin omille vanhemmilleni. Jotenkin se kevään keskenmenosta kertominen oli liian vaikeaa niin tästä raskaudesta kerrotaan muille vasta kun ainakin np-ultra on käyty tai vast sit rakenneultran jälkeen jos kaikki on hyvin. Saa nähdä kuinka pitkään pystyn peitellä tätä, kun nyt syksyllä näyttäis olevan vaikka mitä kissanristiäisiä tiedossa. :)
 
Itse olen hoitoalalla töissä ja teen kolmivuorotyötä. Yövuorojahan ei raskaana oleville suositella, joten kun nää uudet työvuorolistat tuli (6vko kerrallaan) niin kerroin pomolle, johon siis ihan hyvät välit että raskaana ollaan. Sillon tais olla jopa rv 5-6 :joyful: ja sit toisekseen saunotuksiakaan ei suositella raskaana olevien tehtäväks ni kuitenki meillä ainaki pomo ihan vaan hyvillään et voi sit seuraavaan listaan huomioida tarvittavat työvuoromuutokset. Meillä töissä myös asukkaita joilla sairaala bakteeri niin niiden kanssa pyritään olemaan vähemmän kanssakäymisissä.
Ja meillä siis keskikokoinen mutta varsin tiivis työyhteisö. Yhden työkaverin kanssa kuumeiltiin raskauksia yhtäaikaa, hän siis pääsee aloittamaan virallisen yrityksen vasta ensi kuun jälkeen niin tuli sitten hänelle kerrottua melko heti plussassta ja sitten pikkuhiljaa myös kaikille muillekkin työkavereille :joyful:
Anoppi arvas ku oli meillä käymässä ja olin niin kuoleman väsynyt ja miehen veljen vaimon kans tulee niin paljon lörpöteltyä kaikkea että sekin tietää jo. Mut omat vanhemmat ja sisarukset ku asuu kauempana niin niille ei oo tullu puhelimen välityksellä kerrottua. Äiti kyllä aiemmin käydessä jo sihtaili mun turvonnutta mahaa vihjailevasti, mut ei kuitenkaan sanonut mitään. Saas nähdä jäänkö sunnuntaina kiinni... kun nähdään taas.
 
Niin, ajattelin että se on kaikkien kannalta järkevintä että tieto asiasta on heti. Onhan tuolla sairaalamaailmassa vaikka ja mitä bakteeria yms. toki oma suojaus ja käsiendesioinfiointi on kaiken a ja o.

Anopin kanssa ollaan..hmm..miten sen sanoisi, väleissä mutta ei todellakaan ylimpiä ystävyksiä. Hän kyllä välittää lapsenlapsistaan ja haluaakin niitä välillä hoitoon. Mutta meillä on ollut tässä aika paljon erimielisyyksiä ja vääntöä monesta asiasta. Voin vain kuvitella miten hän järkyttyy tästä uudemmasta tulokkaasta laughing7 Mies ei halua vielä kertoa ja meillä kun lapset nyt tietää ja varsinkin tuo 6v on aika lörpöttelijä niin on hieman haastavaa..Mutta mies saa kertomisen hoitaa niinkuin haluaa.
 
Mää oon vielä lasten kanssa kotona ja viikonloppuisin teen pelkkää keikkaa (ei siis mitään vakipaikkaa olemassa) eli töissä kerron jos tarvii jossain välissä.
Perheelle kerrottiin nyt viikonloppuna ja mies tais lörpötellä osalle kavereistaan :D Toivotaan vaan ettei menis kesken..
 
Mä oon kertonut muutamille hyville kavereille. Vanhemmille kerrotaan varmaan parin viikon päästä, jos kaikki on reilun viikon päästä ultrassa ok. Töissä ajattelin salata asian mahdollisimman pitkään. Toivoisin, että onnistuisi pysymään salassa ainakin marraskuun loppuun. Teen asiantuntijatehtäviä, enkä halua raskauden vaikuttavan siihen, mitä projekteja saan hoidettavaksi tai mihinkään muuhunkaan.
 
Itse olen miettinyt paljon myös missä välissä kerrotaan ja kenelle. Tänään menossa varhaisultraan ja sitten voikin ruveta pohtimaan kertomista.

Itsellä on kaksi ystävää joille varmaan kerron heti(tai olisi 4, mutta olisi kivempi kertoa kasvotusten kuin puhelimitse) ja ne on myös sellaisia joiden kanssa pystyy puhumaan, jos kaikki ei menekkään hyvin. Sitten omille vanhemmille ja sisaruksille perheineen ja miehen vanhemmille. Miehen veljelle vaimoineen en halua vielä kertoa. Ei olla kovinkaan läheisiä, ja itse he ovat pidättäneet välillä tietoa vkolle 16, joten eipä mullakaan ole mitään kiirettä niille kertoa. Niistä muutenkaan kuule ikinä mitään, niin ajattelin että sitten viimeistään jouluna kun nähdään anoppilassa...
 
Mun kaverit aikalailla tietää ja siskoista vain yksi ei tiedä. Äiti tietää. Muille sisaruksille selviää sit ku selviää. Mut isänpäivä korttiin olisi tarkoitus laittaa tieto menemään [emoji57]
(iskällä varmaan jonkinlainen kutina on kun pojan koulukuvan kirjekuoressa vein porukoille, niin äidille oli tuumannut että liekö ultrakuva täällä [emoji28][emoji56])
 
Tähän mennessä olen ehtinyt kertoa jo äidille, kampaajalle ja yhdelle etäisemmälle kaverille. Kampaajalle siksi että epäröin hiustenvärjäystä ja äidille siksi että kuulee ennen kampaajaa (oli lähdössä esikoista sinne paimentamaan) :joyful:Vähän kieltämättä hirvittää kun näinkin "moni" tietää. Esikoisesta ei kerrottu kenellekään ennen np-ultraa. Töissä joka tapauksessa kerron aikaisintaan ultran jälkeen.
 
Mulla kuumottas eniten kertoa miehen vanhemmille ja omalle siskolle. Sekä hänen lapsilleen, että he saavat vihdoin ja viimein serkun :) Mutta ootellaan vielä. Ja sitä paitsi siskokin on aina pantannu mulle kertomista, niin kostan nyt :D Viisi kaveria tietää, tiesivät että ollaan nyt hoidoissa tai sattuivat kysymään ollaanko millon menossa :) Mies yllätti ilmoittamalla, että on kertonut yhdelle työkaverille. Hän ei omista asioistaan muille huutele, etenkään töissä. Oli kuulemma ollu tarve päästää se tieto ulos jollekin :)
 
Me miehen kanssa kerrottiin miehen vanhemmilla varhaisultran jälkeen, kun oltiin ravintolaan menossa porukalla syömään. Tarkoitus oli siis kertoa vasta np-ultran jälkeen. Yhdissä juhlissa kaveri tuli kysymään et voiko meitä onnitella, kun mä oon vesilinjalla. No onneks kukaan muu ei sillon kuullut ja kerrottin et näin alussa ei haluta vielä kaikille kertoa ja luotankin että kaveri osaa pitää asian vielä omana tietona. Onneks np-ultraan on 2 viikkoa ni sit pääsee muillekin kertomaan, se ois kyllä huojentavaa. Mä oon kyl ihan varma et suurin osa lähipiiristä arvuuttelee et olenko raskaana ja varmaan tulee kuultua sit kommentteja et "mä niin arvasin" :shifty:. Miten tän salaaminen voi olla näin vaikeeta!
 
Me ollaan kerrottu jo molempien lähipiirille ja työpaikoille. Jotenkin tässä toisessa raskaudessa ei ole niin jaksanut salailla kuin ensimmäisessä, vaikka kokoajan vähän kummittelee mielessä että mitä jos meneekin kesken. Mutta lähimmät kaverit ja työkaverit vain tietää, joten heille tulisi varmasti kerrottua keskenmenostakin.
 
Takaisin
Top