Kertominen

Täällä on päätetty että huomenna ei vielä miehen äidille kerrota, jos ei epäile jotain tai minun äiti sitten möläytä. Mies haluaa odottaa vielä, itse sanoin että ei haittaa jos ilmi tulee. Miun äiti siis tietää kun oli pakko kertoa pari viikoa sitten miksi joudun laittaa meidän perheyrityksen toimiston hetkeksi kiinni (oli päivystyksessä ultra)...

Me siis kutsuttiin kummankin vanhemmat meille syömään huomenna :)
 
Ajateltiin kertoa lähimmille sukulaisille siis siskoksille ja vanhemmille tuon varhaisultran jälkeen. Sain töistä sairaslomaa siihen saakka joten töissäkään ei vielä tiedä ko mun pomo. Eli ens keskiviikkona saan toivottavasti parhaita uutisia ultrassa ja sen jälkeen kerrotaan, sillä joudun vaihtamaan työtehtäviä. Lääkäri kirjoittu saikkua huonovointisuuden ja "mielenterveyden" takia oon niin jännittynyt että kuulemma näkyy päältäpäin ja kuuluu äänestä.

Tyttärelleni oli pakko kertoa, kun äiti on koko ajan niin huonovointinen. Tyttö siis pian 16 vuotta ja on aina ollut äidintyttö. :Heartred Meillä on todella hyvät välit eikä salata tietääkseni toisiltamme mitään. :happy:
 
Me kerrottiin eilen vihdoin mun äidille, olin ihan nesteet sukassa kun pelkäsin että millanen reaktio tulee. Ja piti vielä kertoa melkein heti kun mentiin äidin luokse brunssille, kun olis ollut alkoholillinen alkumalja. No, hyvin se lopulta meni ja äiti vaikutti onnelliselta :) Tiistaina vielä edessä isälle ja äitipuolelle kertominen.
 
Jaahas, miun äippä oli iskälle sanonut.. Iskä oli haaveillu marraskuussa eläkkeelle jäännistä, mutta äiti oli sit sanonut että nyt ei taida onnistua (meillä siis pieni perheyritys, jossa on töissä mun porukat, minä ja yksi perheen ulkopuolinen)...

Iskä oli miehelle jotain ruennut puhuu eilen mökillä metsätöissä että ootte sitten ruenneet lapsentekopuuhiin, mies ei oikein tiennyt että mitenpäin olis kun ei tiedetty iskän tietävän :D oli viel kysynyt että mistäs näin kuulit, johon iskä vastas että kyliltä :D josta miehen paniikki levis että oliko hän nyt keskiviikkona humalapäissään sille kaverille sanonut joiden odotus paljastu vappuna.. :D

Oli mies sit sanonut et vasta parin viikon päästä ruetaan puhuu ääneen asiasta jos ultrassa kaikki on hyvin :)

Mutta eipä tarvinnut ite iskälle kertoa... Mulle iskä ei oo puhunu aiheesta mitään :D
 
Mies ei haluaisi vanhemmilleen kertoa, ennen kuin näkyy (eikä niille näy välttämättä ennen kuin syksyllä, kun asuvat niin kaukana!). Ei kuulemma kestä kauheaa hössötystä. Miehelläni siis isosisko, joka yritti lasta vuosia, mutta lopulta luovuttivat ja meidänkin suhteen toiveet varmaan hiipuneet. Ollaanhan molemmat jo lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä. Hössötystä varmaan tulee, mutta tuntuu vähän loukkaavalta jos ei aiemmin kerrota, kun minun vanhempani tietävät jo nyt. Nyt tulevana vkl:na pitänee kertoa kolmelle tyttökaverilleni, joiden kanssa aion vkl:n viettää ja alkoholia taatusti tapaamisessamme virtaa. Lisäksi lapsuudenkaverilleni pitäisi kertoa, se vähän hirvittää sen takia, kun olimme aikeissa lähteä taas vaeltamaan elokuun alussa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että en uskalla lähteä, koska vaellus painavan rinkan kanssa Lapin erämaassa, missä ei puhelin aina kuuluu, tuntuu vähän turhalta riskeeraamiselta. Toivottavasti kaveri ottaa uutisen silti hyvin.
 
Metsäläinen luulisi ystävän ymmärtävän, kun on noin painava syy :)

Meillä mun isä tietää. Äidille en aio kertoa ennen ultraa; meidän äiti on alkoholisti jolla on hyviä ja huonoja kausia. En halua että mahdolliset huonot uutiset sitten antaisi syyn tarttua pulloon koska hetki mennyt taas selvänä ja kesällä neidin pitäisi mennä viikoksi isovanhemmille hoitoon..

Miehen vanhemmat eivät myöskään tiedä, en tiedä miksei mies ole kertonut äidilleen vaikka usein soittelevat..
 
Kerrottiin mieheni kanssa suvulle ja ystäville ultran jälkeen jolloin sydänäänet kuultu, isovanhemmat eivät olleet yllättyneet koska olivat huomanneet vatsan pyöristyneen ja kyselleet asiaa useamman viikon ajan hokien että olisivat vauva-uutisesta ikionnellisia :)
 
Me kerrottiin lähipiirille ekan ultran jälkeen, kun nähtiin, että kyllä siellä joku tyyppi kasvaa. Viikkoja siellä oli vasta 10+2, eli vielä on noita riskialttiimpia viikkoja vähän jäljellä. Niskaturvotuksen mittauskin on vielä edessä. Ajateltiin kuitenkin niin, että jos tässä vaiheessa tulee vielä menetys, surun haluaa joka tapauksessa jakaa lähipiirin kanssa.

Töihin ajattelin ilmoittaa vasta vähän myöhemmin, etten palaakaan syksyllä hoitovapaalta, toisin kuin olen aiemmin sanonut.
 
Mä kerroin tänään äitille, rv 13+5.. Se kertoo varmaan iskälle ja muut saa tietää aikanaan, eiköhän ne nää kohta jo mahasta :D
 
Äidille kerroin heti Äitienpäivänä :love7oli niin innoissaan - ensimmäinen lapsenlapsi. Töissä sitten junnasin kertomista eiliseen asti (19+1) kun siellä liikaa utelevia ihmisiä... Ystäville vähitellen matkan varrella ja nyt varmasti seuraavien viikkojen aikana viimeisillekin kun alkaa jo selvästi piirtymään masu esiin:happy:

LA 28.12.
 
Kerroin töissä viikoilla 20-21. Eikä kukaan ollut arvannut mitään ennen sitä. :grin Perheillemme kerrottiin ekan ultran jälkeen, ja kavereille pikkuhiljaa muutaman viikon sisään ollaan kerrottu. :happy:
 
Mäkin sain vihdoin viime viikolla ilmoitettua töihin, etten oo tulossa takaisin hoitovapaalta. Lähipiiri on tiennyt jo ekasta ultrasta asti, mutta nyt kun mietin niin taitaa muutama kaveri (joiden kanssa ollaan harvemmin yhteyksissä) olla vielä uutispimennossa. Pitääkin korjata asia.
 
Mullakin on tänään se päivä kun ilmoitan töihin etten ookkaan tulossa hoitovapaalta vielä takasin. Onneks meillä töissä osataan ajatella raskauksia iloisina asioina eikä taakkana :grin
Meillä kyllä lähipiiri tiennyt raskaudesta ekan ultran jälkeen ja ne jotka ei pidä yhteyttä ei tiedä ennen kun pitää yhteyttä, en lähe erikseen soittelemaan ja ilmottelemaan. Ärsyttää olla aina se soittajapuoli, sama kävi viime raskaudessa. Osa sai yllättyä kun kuuli meidän pojasta vasta kun oli syntynyt, (nää oli siis sellasia jotka teki oharit joka kerta kun piti tavata).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top