Kertominen

Äh, mulle alkoi tuleen työkavereilta tuurauspyyntöjä ja kun ne aika hyvin tietää mitkä illat mulle sopii niin nyt pitäis sit keksiä tosi hyviä tekosyitä tai kertoa..

Ootteko miettineet mitään hauskoja kertomistapoja? Mä haluaisin hirveesti tehdä vaikka ekasta ultrasta kortin tms ja antaa sen, mutta toisaalta tuntuis vähän höpsöltä kun ekan kanssa ei kerrottu mitenkään erityisellä tavalla.
 
Ennen plussausta puhuttiin miehen kaa, et ei kerrota kellekään ennen ekaa ultraa. Sovittiin sunnuntai illalla,et laitan maanantaina aamulla viestiä testin tuloksesta. Laitoin kuvaviestin miehelle töihin ja miehen ilme oli ollut kuulemma niin outo,että työkaveri oli kysyny mikä tuli. Oli sitten kertonut! :banghead:

Nyt mies on sitä mieltä,et vois kertoo jo ekan neuvolan jälkeen ja veljelleen haluis kertoo ennen vappua, ettei tuputa mulle alkoholia. Katotaan mitä täs nyt tapahtuu...
 
miesten on vaikea pitää suutaan kiinni:grin ite kerroin tänään hyvälle ystävälle joka asuu kaukana. tuli kyllä hyvä mieli, en yhtään ihmettele miks mies ois halunnu jo kertoa vaikka kenelle....aika ilkeää kieltää toista kun ite menin kertomaan:oops: mutta jos yksikin miehen kaveri saa tietää niin juttu leviää kun rutto ja vanhemmatkin varmaan sais tietää ennen kun ehtisin kissaa sanoa, se on yks ikävä puoli tämmösessä tuppukylässä missä melkein jokainen tuntee toisensa....
 
Kerroin itse heti parhaalle kaverilleni ja mies kertoikin sitten melkein kaikille kavereilleen. :D No ovatpahan tukena sitten hyvässä ja pahassa. Mietittiin että kerrottaisiin äitienpäivänä perheille mutta nyt tuntuukin että on liian aikaisin kun neuvola on vasta seuraavalla viikolla. Jospa siis ekaan lääkärikäyntiin ainakin malttaisi. Anoppilassa varmasti seotaan täysin kun on heidän ensimmäinen lapsen lapsensa. :D
 
Se miks ite en viel oo innokas kertoo, johtuu parhaasta kaveristani. Hän on yrittänyt miehensä kanssa saada lasta jo vissiin useamman vuoden,mut ei oo tärpänny. Molemmilla työt, iso asunto, avioliitossa, kaikki ns jo valmiina. Ja sit minä,jolla ei ole vakkarityötä, en ole edes kihloissa miehen kanssa, en omista auto jne, niin tulin heti raskaaksi. Tiedän,et hän olis tosi onnellinen mun puolesta,mut ajatus kertomisesta sattuu. Salaa toivon ja rukoilen,että hän tulisi raskaaksi ja voisimme olla yhtä aikaa raskaana. Miten epäreilu maailma voi olla....styles/default/xenforo/hmh.gif
 
tuo on aika ikävä tilanne :/ mutta ei se sitä tarkoita että sinä "ansaitsisit" vähemmän ja ettei muksu saisi kaikkea mitä tarvitsee vaikkei teillä kaikki olekkaan "valmiina".. jos jotenkin hieno varaisesti käsittelee asiaa niin uskon että hyvä ystävä ei ajattele että sinun onni on häneltä pois :)
 
KettuKuittaa kerro reilusti vaan kaverille. Se ei ole heiltä mitenkään pois ja varmasti kuulee siitä mielummin suoraan sulta kuin kautta rantain joltain muulta.
 
Mulla on vähän samanlainen tilanne, sisko on naimisissa ollut jo parisen vuotta ja koko sen ajan ovat yrittäneet lasta, minä ja avokki ollaan oltu yhdessä reilu puoli vuotta ja tuli tällainen yllätysraskaus.... Tosi paljon jännitän hänelle kertomista, tiedän että hän iloitsee puolestani mutta on myös samalla vähän kateellinen. Toivon myös niin että hän nyt äkkiä tulisi myös raskaaksi :D
En muutenkaan ole kertonut kun parille kaverille, äitille tekisi niin mieli kertoa jo kun hän on yksi parhaista ystävistäni, mutta hänellä nyt muuta murhetta niin pelkään että alkaa sitten stressaamaan miten me pärjätään ja saisi vaan enemmän murhetta!
 
Itsellä pari ystävää kärsinyt /kärsii lapsettomuudesta ja vaikka itse sanoivat että ei heiltä ole pois toisen raskautuminen niin kyllä se kirpaisi. Ja heille kävi vielä niin että tietoisesti /tiedostamatta alkoi ottaa näihin raskaana oleviin ystäviin etäisyyttä.

Itsellä juuri kans tilanne päällä että mietin kertooko vai ei pitkään yrittäneet ystäväpariskunnalle raskaudesta. Toisaalta saattaa loukkaantua jos en kerro, mutta en kuitenkaan halua myöskään "satuttaa" heitä. Ehkä jos itse kysyvät meidän tilannetta niin sitten, mutta en suoraa päätä heti kun tavataan pulpauta uutista ilmoille.
 
Lapsettomuus voi olla joskus hyvinkin vaikea asia käsiteltäväks, tiedän mistä puhun. Olen kuitenkin ollut aina vilpittömän iloinen ystävieni raskauksista, vaikka samalla onkin mielessä ajatus pyöriny ja kysymys kuulunut miksi ei meille? Olen ollut iloinen, että olen kuitenkin kuullut asiasta itse odottajilta. Yhden ystäväni oli minulle erityisen vaikea kertoa, koska tiesi omasta tilanteestani. Toki ihmiset suhtautuvat hyvin erilailla asioihin...
 
Oma äitini tietää. Oli pakko ottaa joku, jo raskauden kokenut nainen vertaistueksi. Meinasi pää haljeta ennen kuin kerroin! Vaikka mies onkin maailman parhaana tukena, niin ei hän ihan kaikkia naisten juttuja ymmärrä. Olen iloinen että kerroin, koska luotan äitiini kuin kiveen. Muut saavat kuulla vasta np-ultran jälkeen. Tällä hetkellä toiveissa on, että päästään tämä alkuraskaus läpi ilman kompastuskiviä. Ei tosiaan huvita selitellä kaikelle maailmalle keskenmenoista tai muustakaan. Joutuisi vain säälin kohteeksi tai pahimmassa tapauksessa antamaan muille sympatiaa turhan onnen kokemisesta.
 
Tänään tuli sitten kerrottua isälle, iso- ja pikkuveljille ja isäpuolelle. :) pikkuveli on niin innoissaan!! Heti puhui mitä aikoo opettaa Herneelle ja oli ylpeä kun hänestä tulee eno<3 Kaikki reagoi hyvin ja nyt on taakka pois harteilta.
 
Eiköhän me 13-viikolle asti taas odotella. Ja mun äitillle eka, sit anopille ja muille sit myöhemmin.. Meilläkin sinänsä hankala tilanne et mun veli on vaimonsa kans 2,5v yrittäny, sisko vuoden, meillä kolmen vuoden yrityksen jälkeen tuloksena 2 vuotias, 10-kuinen ja nyt raskaus. Tuntuu niin epäreilulta, mut eipä tälle itse mitään mahda.
 
Mekin päätettiin ettei kerrota (juuri) kenellekään ennen ensimmäistä ultraa. Mutta... Pakkohan mun oli parhaalle ystävälle kertoo. Nii ja siskolle. :oops: Mies on kyllä pitänyt mielensä kurissa eikä oo kertonu kenellekään... kai... :grin
 
Mä ajattelin, että noille tuleville isoäideille vois kertoa äitienpäivänä, kun kumpikaan niistä ei vielä isoäiti ole. Mutta onko jotain hauskoja ideoita, miten kertoa? Itse ajattelin, että jonkun lahjan tai kakun muodossa, mutta en oo suunnitellut tarkemmin, että miten!
 
Tota pullaviritelmää voisin ehdottaa miehelle! Voisihan siihen koristella jotenkin "mummo" tms, niin jos ei tajua ensimmäisellä yrittämällä, niin toisella ainakin :grin
 
Me ollaan mietitty miehen kanssa tuota kertomista, odotetaanko sinne viikolle 12/13, vai kerrotaanko jo äitienpäivänä.. Tuolloin mulla ois vissiin rv 8+0.. Anopilla on myös synttärit tulossa, en vaan muista onko ennen vai jälkeen äitienpäivän, jos ois jälkeen niin sit vois sillon synttäripäivänä kertoa. Että mites te muut jotka vielä ette oo kertonut, millä viikoilla kerrotte?

Anoppi on neuloja, joten meinattiin pyytää neulomaan sukat, ja sit kun se kysyy kokoa niin sanottas että semmoset 10cm tossut joulutontulle.. :greet008
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top