Kertominen

Voi viipsukka.. Jaksamisia ❤ osaan kuvitella kuinka kammottava tiöanne mahtaa olla..
No isäni soitti juuri joku tunti sitten ja selitti että naisystävän kummat kommentit johtuivat vaatteiden mukana kulkeutuneista koirankarvoista ja kiukaan edessä olleesta tuhkasta... Älä kysy... Neuroottinen siivooja tämä nainen ja erehdyttiin käydä saunassa heillä kun heivät olleet kotona vaikka lupa on aina ollut ja vielä sanottiin että menkää ihmeessä.. Järjetöntä suuttua eläinten karvoista.. Melkein naurattaa jo kun sain syyn tietää.. Ensimmäinen reaktio oli siis mitä :D
 
Isäni ymmärsi täysin miksi suutuin ja pahoitteli naikkosen käytöstä.. En kyllä kuvitellut noin lapselliseksi aikuista ihmistä joka ei osaa puhua oikeasta asiasta nimellä vaan keksii jotain muuta vaan että saa toisen itkemään.. Isäni on onneksi ihana ❤
 
Voi ei Viipsukka, voimia ja jaksamista, toivottavasti saat kuitenkin tukea muilta <3

Höh hunajameloni, vähän selityksen makua :D Onneksi isäsi kuitenkin suhtautuu ihan fiksusti ja on ihana, vaikka sen naisen asiahan se kyllä olisi pahoitella :P Taitaa olla jotain isompaa taustalla jos koirankarvojen takia tarvitsee niin hermostua..
 
Hirveitä tilanteita teillä, voimia kaikille <3 Me ei olla vielä kerrottu sukulaisille ollenkaan. Miehen sisko ainoastaan tietää. Vähän pelottaa kertoa omalle äidille. Hän ei varmaan oleta, että näin nuorena alan lisääntymään (olen 21) ja haluaisi mun kouluttautuvani hyvin ja saavan hyvän työpaikan. Ymmärrän kyllä hänen huolen, mutta kerkeehän tässä elämässä kouluja käydä. On mulla nytkin ammatti ja vakituinen, osa-aikainen työ, etten ihan tyhjän päällä ole. Hain kyllä nyt yhteishaussa korkeakouluun, saahan sitä sitten lykättyä.

Ompas nää ongelmat pieniä verrattuna teidän ongelmiin :/ No, eiköhän se äitikin jossain vaiheessa ala hössöttämään, on kuitenkin sen ensimmäinen lapsenlapsi.
 
Vilijonkk4, meillä oli vähän sama tilanne esikoisen kanssa, äiti vähän hämmästyi kun ensin soitin reissusta että menin kihloihin ja sitten ilmotin että oon raskaana, esikoisen syntyessä olin 19. Hyvin äiti kuitenkin sen sillon otti ja jumaloi ensimmäistä lapsenlastaan. Ongelmia on oikeestaan tullut vasta nyt kun äiti on ymmärtänyt että mun elämän prioriteetti onkin nyt mun oma perhe ja meidän tulevaisuus.

Mulla myös edessä korkeakouluhaku vuoden päästä kunhan nyt saan syksyllä vikat kirjoitukset pois alta, ja töitä on kyllä riittänyt koko ajan.
 
Jännittää vähä seuraava kyläily kerta että mitä se nainen sanoo :/ mutta ajattelin ottaa oikein mukavan linjan ja olla taas piittaamatta.. Hormoonit vaan on mitä on niin saa nähdä :D harmittaa vaan niin kun en nyt oikein enää tiiä koska sitä kertoisi tulokkaasta.. :/
 
Hunajameloni, olisko kamalan törkeetä kertoa yksityisesti isälles ja unohtaa koko nainen? :P Mut mukava linja on aina hyvä, ei ainakaan omalla käytöksellään anna aihetta naljailuun :) Ja tosi hankalaa jos ei voi vaan sivuuttaa kommentteja, mun äitipuoli on niin papupata ettei edes huomaa jos kukaan ei oikeesti kuuntele :D
 
No meillä oli miehen kanssa vähä puhetta jos pyytäisimme mun isää kylään meille ja kerrottais sille sitten :) olen aika varma että naikkoselta tulis jotain tunnelman pilaavaa kommenttia niin en ehkä halua kertoakkaan muutakun isälle koska se on tärkeä heti sillekkin kun on nimittäin ensimmäinen lapsen lapsi ❤
Tuokin on papupata mutta pahimmasta päästä :D
 
minä taidan katsoa kuinka pitkälle pääsee ainakin töissä ennenkun joku huomaa/kysyy, tai no esimiehelle pitää jossain vaiheessa kertoa kunhan nyt ensin siellä neuvolassa kävisi ja näkisi että kaikki ok
 
No mulla kävi sillai kun menimme naimisiin, niin anoppi lähetti pari päivää myöhemmin et häät oli ihan perseestä ja toivottavasti emme ole hankkimassa lapsia,kun ei meidän suhde kuitenkaan kestä. Oltiin oltu siihen mennessä yhdessä jo 7 vuotta. Ja yritys oli silloin päällä jo. No kolme kuukautta myöhemmin esikoinen ilmoitti tulostaan. Kyl sit kuitenkin on ihan ok,kun nyt 2 lasta meil jo on ja kolmas tulossa. Mut mä olen tuollaisille puheille todella pitkävihainen, et oon suht kylmä kun mennään anopin luo. Ei oo yhtään samat välit kuin ennen. Nyt syksyllä tulee 4vuotta naimisissa ja jouluna sit uusi muksu. Mut luulen et mun puolelta välit tulee olee aina viileät. Sen verran loukkasi minua kommenteillaan.
 
Perheen lisäyksen, varsinkin suunnitellun ja toivotun, pitäis olla niin iloinen asia että en ihmettele jos tollaisia kommentteja ei ihan noin vaan unohda. Enpä oo itsekään unohtanut vaikka en aktiivisesti ookaan vihainen tai loukkaantunut. Jäähän siitä kuitenkin sellanen tunne jonnekin pohjalle että sähän et edes halunnut meille tätä onnea :/

Tänään meinasin treeneissä lipsauttaa tytöille oksentelusta, onneks sain kielen kuriin koska kaikki olis kyllä heti arvanneet mistä on kyse :P Ystäville kertomista odotan innolla, sieltä ainakin tulee positiivisia reaktioita <3
 
Mua jannittaa isan reaktio, ku se on sita mielta ettei mun pitas ylipaataan vakavassa parisuhteessa olla tassa vaiheessa elamaa eika oo ees suostunu avokkia tapaamaan. Viimeks tanaan ku puhelimessa puhuttiin se yritti aivopesta mua jattamaan kaiken ja tekemaan elamallani jotain "parempaa" ku mulla ei oo viela lapsia tai aviomiesta tai mitaan vastaavaa joka pidattelis mua taalla. Tuli tosi paha mieli mut hymahtelin vaan ja totesin et kyl ma osaan pitaa ittestani huolta, vaikka teki kyl siin vaihees mieli pamauttaa et oon jo paksuna enka edelleenkaan oo avokkia jattamassa ja haatki on jo horisontissa.

Tiedan mun aidin ilahtuvan kovasti uutisista enka malttais olla enaa kertomatta mut haluun kertoo molemmille vanhemmille samaan aikaan ettei toinen kuule sit toiselta ja suutu et miks en ite kertonu ja miks toiselle kerrottiin ensin jne ... Mun vanhemmat on siis eronnu jo melkeen 20 vuotta sitte mutta on viela ihan hyvissa valeissa ja juttelee keskenaan meidan lastenki asioista.

Ma oon kans niin kauheen taikauskonen et myos yks iso syy miksen just esim, isalle haluu kertoo ennen ensimmaisen kolmanneksen loppua on se et ku tiian ettei se tuu ilahtumaan nii pelkaan et se pistaa mulle pahan silman ja sen takia masuasukin elama paattyy ennenaikasesti... Voi kuulostaa ehka vahan hassulta :D Mut nain ollen oottelen "selville vesille" paasya ennen ku kerron kenellekkaan.
 
Gekkoliini, meillä myös vältetään pahaa silmää ;) Viime raskaudessa mies ei halunnut kertoa laskettua aikaa kellekään ylimääräiselle :D

Mä en oikein tiedä mihin oma äitini on pyrkinyt mieheni mollaamisella, en haluais ajatella että toivoo meidän eroavan. Toisaalta hän on itse kasvattanut mut yksinhuoltajana vaikka isäkin on ollut enemmäm tai vähemmän kuvioissa, mahtaisko sitten ajatella että lapsen on parempi ilman huonoa isää. Itsehän oon ihan tyytyväinen mieheni tapaan olla isä vaikka kulttuurieroja kyllä on. Niistä sitten vaan keskustellaan kun tarve vaatii.
 
Meillä isä saattaa olla ensin vähän hämillään, kun tämä ja edellinen on nykyiselle ja kaks aiempaa oli eksälle. Iskä ei oikein luota että kestää tää meidän suhde ja pelkää kait että jään yksin sit palleron kans.. Viimeki raskaudesta mainitsin vain, koska olin pitkän jakson sairaalassa tyhjennyksessä ja olisivat olleet tulossa juuri sillon käymään. En osaa valehellakkaan.
Iskän eka kommentti oli kun sanoin että sain taas keskenmenon: "Miten työ taas semmosen, ettekö työ ossaa käyttää ehkäsyä" Ilmotin vaan että eipä myö sellasta tarvita ku kyllä se oli ihan toivottu ja tarkotuksella tehty.. Se hiukan satutti ja nyt jännittää kertoo sit uudesta. Äiti ottaa varmasti tosi rennosti uutisen ja on innoissaan.
 
TCK: Noniin asiaa! :D

Eikö ookkin ikävää kumppanin vähättely ja haukkuminen vanhempien taholta :( Siis ihan oikeestikko äitis kelaa et mies on "huono isä"? Saanko udella että millasista kulttuurieroista on kyse? Munki avokki on ulkomaalanen, mut eurooppalainen kuitenkin niin ei meillä niitä kulttuurieroja kovin räikeesti ainakaan huomaa. Mietin et jos oisin pariutunu jonku tän maan edustajan kanssa missä nyt asun nii ois varmaan tullu isojaki yhteentörmäyksiä kulttuurierojen kanssa ku en kylmänä suomalaisena hirveesti osaa samaistua tähän etelän tulisuuteen... :D
 
Mies on Kuubasta, joten kulttuurit on kyllä täysin erilaiset. Ehkä eniten näkyy se että Kuubassa suhtautuminen lapsiin on erilainen kun meillä, siellä ajatellaan että enempi parempi ja annetaa sitten lasten kasvaa omaa tahtiaan enempiä kasvattamatta. Mennään sieltä mistä aita on matalin ja sitä rataa :P Hyvinpä tuo mies kuitenkin on sopeutunut ja paljon puhutaan siitä miksi halutaan tehdä asiat eri tavalla ja koitetaan löytää kompromissi. Mä oon aika tiukkis mieheeni verrattuna mutta musta tasapainotetaan toisiamme aika kivasti, mä muistutan miestä siitä että säännöillekin on tarvetta ja mies taas mua siitä ettei aina tarvii olla herne nenässä :P

Sit on ihan käytännön asioita, Kuubassa uskotaan mm. että maito ruokajuomana aiheuttaa anemian, sokerinen hyytelö on terveellinen välipala ja tuttipullo paras vaihtoehto kouluikään (6v) asti. Mitä näihin nyt sitten sanois. Monet kuubalaiset puolestaan leimas mut piittaamattomaks äidiks kun en suostunut laittamaan esikoiselle vauvana korvakoruja. Ja niin joo, Kuuba on aika ulkonäkökeskeinen ja sukupuoliroolittunut maa, sitä koitan himmata kotona että esikoinen sais olla ihan mitä haluaa, oli se sitten prinsessa tai dinosaurus tai molemmat.

Lisäksi tässä on varmaa myös ihan vaan luonne-eroja, oon itse aika rauhallinen kun taas mies on sellanen riehuja, ite pidän ihan hyvänä sitä että lapset pääsee leikkimään pienestä asti kotona eri tavoilla, mutta mun äiti ei kauheasti arvosta mitään riehumista.

Temperamenttisia ollaan molemmat mutta onneks ajan myötä terävimmät kulmat on hioutuneet ja varmasti myös ollaan tasoituttu iän myötä, oltiin kuiten 19 häiden ja esikoisen syntymän aikaan :)

Huh mikä romaani :D
 
TSC, niinhän se onkin että vastakohdat tasapainottaa toisiinsa myös vanhemmuudessa :D se on lapsellekkin lopulta rikkaus kasvaa monikulttuurisessa perheessä :)
 
Me ei keskenmenoon päättyneestä plussasta kerrottu kelleen. Tosin yksi ystäväni arvasi ja kysyi suoraan, joten hän tiesi. Kai silloin ajateltiin, että jos jotain menee pieleen, niin ei tartte selitellä. Nyt ajattelen, että jahka ensin saamme mieheni kanssa tämän asian sulateltua, voisin aivan hyvin kertoa raskaudesta vanhemmilleni, sisaruksilleni ja ystävilleni. Koska keskenmenon jälkeen koin todella suurta yksinäisyyttä kaiken sen surun keskellä (vaikka mies olikin ihana tuki), kun jouduin peittelemään omaa pahaa oloa. Ilossa ja surussa on parempi, että on läheisiä ympärillä, joihin voi tukeutua.

Appivanhemmillani ei ole lapsitoiveita muihin suuntiin enää kuin meihin, ja todennäköisesti ovat jo menettäneet toiveensa, että heistä koskaan isovanhempia tulisikaan. Joten siellä suunnassa räjähtää varmaan melkonen ryytitynnyri, kun raskaudesta aikanaan kuulevat. Luulen, että heille kertomista pitkitetään tälläkin kertaa. Omat vanhempani ovat jo moninkertaisia isovanhempia ja muutenkin ottavat asiat ilman hysteriaa. He tietävät myös keskenmenneestä raskaudesta.
 
Mä oon töissä perheyrityksessä ja perus päivätyö, joten tänään oli ennen ultraan menoa kerrottava äidille miksi oon poissa hetken. :D Oli iloinen kuulemastaan. Yhdelle serkulle kerroin myös viimeviikolla kun hän on tässä meillä töissä myös, tuli vastaan tilanne että luulin että pitää kertoa äidille jo silloin niin hätäpäissäni kerroin tolle serkulle ekana..

Muille ei olla vielä kerrottu, mutta tää onkin niin alussa vasta että odotellaan vielä jokunen viikko ennen kun muille sanotaan... Tuskin ylipäätään missään facessa tms tuun asiaa sen suuremmin kuuluttamaan, ne kaverit kuulee kasvotusten kenelle halutaan kertoa sitten kun sen aika on...
 
Mulla tietää läheisimmät työkaverit ja isä sekä läheisimmät ystävät. Olen viikolla 5+2. Edellisen kerran kerrottiin myös lähes samalle porukalla. Ajateltiin jo sillon että he ovat niitä joiden kanssa haluaa jakaa ilot sekä myös surut tässä tapauksessa kun raskaus päättyi keskenmenoon vkolla 12.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top