Kertominen

Täällä ei olla kerrottu viel kenellekään. Kaksi edellistä tuli aikaisin kerrottua, alle kuukausi plussauksesta, kun esikoinen plussa tuli joulukuun alussa,niin jouluna kerrottiin ja kuopuksen plussa tuli kesäkuun alussa niin juhannuksena kerrottiin. Nyt ei oo sillai juhlia tiedossa niin saan ihan rauhassa olla. Ja jos joisin kahvia niin se heti kertois et oon raskaana, tai siis join ennen kuin aloin esikoista odottaa, jolloin kahvi vaihtui teeksi, mut onneksi en oo tässä välissä ollenkaan kahviin koskenut,ei oo vain maistunut enää hyvältä.
Varmaan joko äitienpäivänä tai sit ekan ultran jälkeen kerrotaan. Tekis kyl mieli huutaa kaikille et kolmas tulossa,mut ei sit kuitenkaan.
 
Tekishän tämä tieto kaikille kertoa, mutta ei ole kerrottu kuin vanhemmille ja parille kaverille :) Vaikka niitäkin on pyydetty olemaan vielä hiljaa asiasta niin saapa nähdä ketkä kaikki tästä oikeasti tietää... Voi kun toisaalta oltaisiin äitienpäivään maltettu kertomisen kanssa odottaa :) Toisaalta taas sitten tiesin ainakin oman äitini tietävän ennen kuin kerroin. Kuulemma naamasta oli taas nähnyt :rolleyes: Onko teille kenellekään sanottu, että näkyisi naamasta?
 
Me ollaan molemmat parhaille kavereillemme kerrottu. Mun sisko myös tietää ja töissä vuorovastaava tietää syystä, etteivät laita mua sellasiin työtehtäviin missä joutuisin olemaan liuottimien kanssa tekemisissä kuten maalaus. Muille ajateltiin olla hiljaa ainakin nt ultraan asti.
Saa vaan nähä miten pitkään pysyy anopilta salassa kun sillä tuntuu olevan joku kuudes aisti ja arvaa aina :D
 
Mä kerroin samantien parhaalle ystävälle, oli kuitenkin tietoinen jo kaikista hoidoista ja alkionsiirrosta. Omalle äidilleni ajattelin kertoa äitienpäivänä <3 saa vähän erilaisen lahjan tänä vuonna. Isälle ja siskolle kerron myös tuolloin.
 
Itse olen kertonut mun 2 työkaverille ku hankala järkätä neuvolat, verikokeet yms työaikojen ulkopuolella ni ei tartte sit keksiä mitään pikku valheita. Lisäksi tietää mun äiti, paras ystävä ja hyvä ystävä. Viimisimmälle ei ollu tarkoitus vielä kertoa, mutta kun puhe meni taas kovaan vauvakuumeeseeni ni en pystynyt olla sanomatta laughing7 Reilu viikon päästä eka ultra, että jos silloin kaikki ok ni uskaltaa pikkuhiljaa alkaa asiasta puhua muillekin!
 
Meillä mies ei malta millään odottaa, että pääsisi kertomaan omille vanhemmilleen :D Kyseessä on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, joten luvassa lienee melkoisesti hössötystä. Sovittiin, että kerrotaan läheisille ensi maanantaina, jos ultrassa näyttäisi olevan kaikki hyvin. Muussa tapauksessa pitää katsoa tilannekohtaisesti, mutta olen täällä toiveikkain mielin :)
 
Anopille oli pakko kertoa kun nyt majailee saman katon alla, mutta oli kuulemma jo arvannut, vaikka jo pari päivää plussan jälkeen kerrottiin. Yksi mun läheinen ystävä tietää ja pomolle piti kertoa kun tuli mun tunnille tanssimaan ja piti varottaa mahdollisista pytynhalausreissuista. Muuten haluttais tällä kertaa pitää np ultraan asti salaisuutena, tosin ihan helppoa se ei oo oireiden kanssa. Viime raskaudessa kerroin aika lailla kaikille heti, kun kaipasin niin ihmisiä ympärille kun mies ei asunut sillon vielä Suomessa. Jälkikäteen ajattelin että olis ollut turhan monia joille selittää jos jotain olis mennyt vikaan, ja päätin että seuraavalla kerralla odotan. Jännittää myös mikä oman äidin reaktio mahtaa olla, on meinaan joskus ihan suoraan sanonut että toivottavasti ei nyt lisää muksuja hankita :/
 
TSC92: kuullostaa ihan kamalalta, ettei äitisi halua teille lisää lapsia :( saako udella miksi hän on sillä kannalla?
 
TSC92 mun äiti on samanlainen. Kakkosesta sano, että ois yksikin riittänyt, kolmosella totesi, että on sulla iso työmaa, kun poika on erityislapsi, että meille ois riittänyt kaks, mutta haluttiin miehen kanssa yks yhteinen. Onhan tuo sanonu, että mun ei tarvitse enempää saada, mutta mun veli vois tehdä vielä monta. Ei tuntunut mukavalta. Mutta nyt se on mukamas huolissaan meijän tilanteesta....
 
LilMinni, samaa sanoo kun Viipsukan äitikin, että on huolissaan miten pärjätään. Todellinen syy on varmaan kuitenkin se ettei hän oo mielissään mun miesvalinnasta :/ Millaset teillä on nyt teidän ja lasten välit sitten äitiisi Viipsukka? Ta ehkä tästä vois jatkaa sitten salaisella puolella (jahka sinne asti pääsen) niin ei tarvii täällä kaikkien nähtäväksi jakaa.
 
Lapsilla on hyvät... Mulla, hmm.... Sanotaanko näin, että ihan hyvät... Poissa silmistä, poissa mielestä... Pitää mua psykiatrina, asianajajana, avioeron neuvottelijana... Mä oon aina ollu isin tyttö, sekös sitä kismittää. :P Tosin eipä tuota meillä näkynyt, kun asuttiin Oulussa, oli mun veljen luona ja kävi vaan 5-10 minsaa pyörimässä.
 
Meinasin että olisin isälleni kertonut nyt viilonloppuna.. Hänellä aika tulinen avovaimo ja sanoi eilen mulle aika pahasti siinä kyläillessä, tuli aivan puskista kun yhtäkkiä rupesi nälvimään ja parjaamaan. Olen tullut naisen kanssa hyvin toimeen vuosia ja nyt yhtäkkiä :( ihmettelen suuresti oliko hänellä vain huono päivä koska en ole sanonut tai tehnyt mitään mikä loukkaisi häntä. Olin jo suunnitellut antavani mummon tittelin hänelle kun oma äitini on kuollut vuosia sitten.. Siskoni ei ole koskaan tullut hänen kanssaan toimeen... Itkin koko illan ilkeitä sanoja ja ehkä on hormooneilla osansa mutta loukkaannuin kovasti ja vieläkin tuntuu pahalta. Eikä tama nainen ole sellainen joka anteeksi pyytäisi.. Inhoaa myös kissoja ja koiria ja meillä on kaksi koiraa ja kaksi kissaa, siskollani yksi koira ja tämä nainen ei kyllä häpeä mollata eläinten omistajia ja muutenkin on kova sanomaan ja arvostelemaan ihmisiä..
Työpaikkaakin hän vaihtaa usein ilmeisesti siksi kun ei tule työpaikalla ihmisten kanssa toimeen.. Varmaan kuuden vuoden aikana ollut ainakin seitsemän eri työpaikkaa neljässä eri kunnassa..
Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hän loukkaa tai sanoo jotain pahasti.. On ihan normaalia että usein kun kylässä käy saan jotain kuittailuja milloin mistäkin mutta olen vain oppinut suodattamaan pahoja sanoja :(
Olen muutenkin aika herkkä ihminen mutta tämä raskaus on saanut mun herkkyyden aivan uudelle tasolle :'D
 
Muokattu viimeksi:
Meni kyllä nyt niin halut kertoa että jääköön myöhemmälle sitten.. Turhaa omia verenpaineitaan menee sinne nostattamaan :/ ehkä sitte ultran jälkeen katsotaan uudestaan.. Onneksi nyt on se sisko tukena ja innoissaan ❤ täteilee jo kovaa
 
Voi teitä, tuo on kyllä niin hirveää, jos oma perhekään ei tue :( Mulla on kans tällä hetkellä vähän tulehtuneet välit parin sisaruksen kanssa, mutta aion silti kertoa, jos maanantain ultrassa kaikki on hyvin. Mä en kestä tällä hetkellä kauheasti ylimääräistä stressiä, viime yönäkin tuli neljään asti valvottua ja itkettyä erästä asiaa... Tietävätpähän sitten ainakin, miksi mulla ei tällä hetkellä oo oikein voimia mihinkään.
 
Niin on hirveää :( itse en ymmärrä alkuunkaan luonnostaan ilkeitä töksäyttäviä ihmisiä.. Enkä arvostele ketään törkeästi päin naamaa varsinkaan kun asia oli täysin tuulesta temmattu. Luulisi että "äitipuoli" haluaisi tulla toimeen uuden sulhasen lasten kanssa mutta vaikuttaa tosi hankalalta.. Pakkohan mun on tulla toimeen naisen kanssa mutta on noissa törkeyksissä jokun rajakin mitä voi suoltaa :( ja säälin naisen poikaa kun lapselle on pienestä asti hoettu kuinka kamalia kaikki eläimet ovat.. Poika leikki eilen koirani kanssa pihalla ja sekin selvästi ärsytti..
 
nuo tuommoset ihmiset jotka ei osaa omia negatiivisia mielipiteitään pitää omanaan pitäs laittaa johonkin käytös kouluun! meillä miehen puolella on yksi joka huomauttelee minulle muunmuassa ettei laihdutettuja kiloja kannata ottaa takaisin ja ennen esikoista koko ajan hoki miten niitä lapsia pitäisi olla jo.... tuntui tosi kivalle kun kyllähän sitä yritettiin mutta ei kaikilla onnistu kuin tilauksesta.. sitten tuli minulla töihin menon aika, niin eiköhän mainostanut sitä miten sairaan ja huonon alun lapsi saa :meh: nyt ehti jo möläyttää että kyllähän sille leikkikaveri on saatava, en kyllä uhallanikaan kerro että on jo tulossa kerran ekankin kanssa kasvatus on mennyt hänen mielestään pieleen niin olkoon, jotenkin tuntuu että mikään ei ole hyvä ja ärsyttää tuommonen painostava, negatiivinen ja päin näköä naljaileva ihminen.

toisaalta on tämä minun tilanne parempi kun teillä, en voisi ikinä kuvitella omaa äitiäni sanomaan noin, järkyttävää:smiley-angry016
 
Varsinkin juuri omien vanhempien negatiivinen suhtautuminen on raskasta, sitä niin luulis että vanhemmat olis onnellisia lapsensa onnesta :/

Mulla myös kuvioissa äitipuoli, ollut jo kohta 20 vuotta. Esikoisen kohdalla sanoi ettei kannattaisi niin nuorena lapsia hankkia (olin 19) kun ei niitä osaa sillon vielä arvostaa, mutta onneksi ääni on muuttunut kellossa esikoisen syntymän jälkeen ja välit on parantuneet. Hänellä on myös tapana töksäytellä yhtään puheitaan sensuroimatta, mutta hunajamelonin tilanne kyllä kuulostaa paljon kurjemmalta :/ Miten isäsi suhtautuu asiaan?

Viipsukka, toivon että meilläkin pysyis kuitenkin esikoisen välit mummoon hyvinä, tähän asti välit on olleet niin läheiset.
 
Meillä nyt päättyi tämä raskaus, keskeytynyt keskenmeno... Äiti on juorunnu jo koko suvulle, kerää itselleen sympatiaa. Sanoo, että mulle ei kannata soitella, kun itken koko.ajan. Että antavat olla rauhassa... Just. Sehän tietää taas paremmin, mikä mulle on parasta...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top