Kerro itsestäsi jotain.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemppa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervehdys ja onnea kaikille kanssa kulkijoille!
Tääl kirjoittelee 26 vuotias Vihantilainen kolmen pojan naskalin äippä. Olen mielenterveys ja päihdealan lh opiskelija ja valmistun nyt hyvällä tuurilla Joulukuussa. 05 ja 07 syntyneet pojat ovat edellisestä liitostani joka päättyi 08. Aviomieheni 32v kanssa aloimme seurustella vähän eron jälkeen ja kuopuksemme syntyikin jo 09 ja alttarille taapersimme yhdessä tuumin 2010. Puhuimme aikaisemmin mieheni kanssa että nämä mejän kolme kullannuppua riittänee meille, mutta mieheni vauva kuume lisääntyi jo siihen mittaan että päätimme nyt yrittää mejän iltatähtiä. Nuvaringin käytön lopetuksesta tärppäsi jo heti ensi yrittämällä, mutta ikäväksemme keskenmeno tuli. Tohtori epäili vahvasti keskenmenon syyksi työharjoittelussa suoritettua lääkkeiden jakoa kun niitä tuli useampana päivänä jaettua dosetteihin. Huomasin kyllä itsekkin kun oli psyykelääke huuruisessa huoneessa ollut päivän, ettei se olotila ollut mikään päätä huimaavan hyvä. Uusi tärppi tuli jo heti seuraavasta kierrosta ja nyt viikkoja on 5+4. Nyt huomenna aloittelen uutta harjoittelua päihdenuorien kanssa ja jännityksellä menen katsomaan miten väsymykseni kanssa pärjään siinä maailmassa. Edellisestä viisastuneena en enää jakele yhtään dosettia jos ei ole pakko.
 

Eli, meitä on minä ja mieheni noin 30kymppisiä. Vanhin poikamme on 11 ja nuorin vuoden vanha. Iso ikäero selittyy helvetillisellä synnytyksellä...meille kun ei pitänyt enää lisää lapsia tulla.mutta onneksi aika auttoi tässäkin asiassa.

Yhdessä ollaan oltu jo 15-vuotta ja asustellaan itä-Suomessa. Omakotitalossa ja molemmat ollaan työelämässä.

siinäpä se lyhykäisyydessään =D

 
Täällä ollaan hiukan alta 30kymppinen Tamperelainen pariskunta. Yhtä ollaan pidetty melkeen kaks vuotta ja asuttu yhdessä puolisentoista vuotta, joskin eävirallisesti alkuun aika pitkään. Ollaan molemmat vielä opiskelijoita toistaseks. Itellä jää päättötyötä vaille koulu kesken, jos tää rusina päättää maailmaan asti putkahtaa kesällä:)
Asutaan kivassa kaksiossa, mistä täytynee vaihtaa isompaan, kun vauva alkaa liikkumaan. Innoissaan, joskin varovaisesti ootellaan mitä tää raskaus tuo tullessaan. Oon siitä onnellisessa asemassa, että mies on hyvinkin kiinnostunut ja innostunut tästä kaikesta. Raskaus on meille molemmille esimmäinen. Aika pyörällä päästään tässä ollaan, koska kaikki on vaan käynyt niin nopeesti. Eihän siitä oo kun justiin päälle kuukausi kun ensimmäistä kertaa ihan ihan tosissaan puhuttiin vauvasta ja päätettiin antaa sille mahdollisuus. Olin varautunut henkisesti jostain syystä pitkäänkin yritykseen, mutta näinhän kävi, että ensimmäisestä yrityksestä heti nasahti. Katsellaan nyt kuinka pitkälle tämä sitten kantaa:)
 
Heippa!
Ja onnea kaikille vauvamasuista!
Täälä oilisi 32 vuotias naikkonen Jyväskylän läheltä ,miehelläni ja minulla on yhteistä eloa takana jo huimat 11 vuotta.Lapsia meillä on kolme tyttöä 10v, 8v ja 1v. ihanaa rapu-asukkia nyt odottelen viikkoja on tasan 4.minulla on myös kilpirauhasenvajaatoiminta mikä ei ole kyllä ollut häiriöksi noissa raskauksissa.sektiolla kylläkin tyttöset on kaikki leikattu että varmaan tämä neljäskin tuleepi sillä tavalla kuhan mukana pysyy, toivotaan peukut ja varpaat pystyssä...
 
Itse oon 19-vuotias nuori nainen pirkanmaalta. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus muuttaa Tampereelle poikaystävän kanssa, jahka hän saa alotettua työt ens kuussa ja saatais vähän rahaa takuuvuokraan ymsyms juttuihin. Tällä hetkellä asutaan molemmat omillamme.

Pikkunen esikoinen siis matkustelee masussa. Seurustelua takana 8kk, joten aika nopeesti ja yllättäin tämä tuli, mutta täysin tervetullut vauva tulee olemaan. Onneksi ollaan molemmat lapsirakkaita ja tulevat isovanhemmat on varmasti myös tukena.

Mulla on itsellä kilpirauhasen vajaatoiminta ja masennus joissa molemmissa siis lääkitys. Kilpparilääkkeitä oon joutunut nyt jo lisäämään raskauden takia, masennuslääkkeistä taas täytyisi yrittää päästä lääkärin mukaan n. 2 viikkoa ennen laskettua aikaa eroon. Onneksi masennus on nyt ollut jo pidempään ollut paranemaan päin, täytyy vain toivoa, ettei raskaus tai synnytys sitä sitten mitenkään laukaisisi uudelleen.
 
Elikkäs tässä meistä jotain soperrusta :) Minä olen 22 vuotias ja mies 30 vuotias, odottelemme ensimmäistä yhteistä lasta. Miehellä ennestään 5 vuotias poika. Tosiaan jo maaliskuussa tulin raskaaksi ensimmäisen kerran ja odotimme joulukuussa syntyvää pikkuista, kunnes menimme rakenneultraan elokuussa missä sitten selvisikin, että kaikki ei olekkaan hyvin vaan todettiin vakava sikiöpoikkeavuus, eikä juurikaan annettu toivoa, joten surullisin mielin päädyimme rv 23 raskaudenkeskeytykseen. Päätimme aloittaa yritksen heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen keskeytyksestä, ja tärppäsikin sitten heti toisesta kierrosta. Nyt jännittää ja pelottaa, et mitä jos taas käy samallalailla, sitä en kyllä enää kestäis, oli kyllä niin rankka kokemus, muuta eihän tässä auta kun toivoa, että kaikki menee hyvin. :) Asustelemme uudellamaalla, tällä hetkellä vielä kaksiossa, mutta toivottavasti ennen kesää pääsemme muuttamaan isompaan asuntoon.
 
Kaikille raskauteneille onnea!

helinä12, sulla on kyllä tosi rankka kokemus takana, en voi ees kuvitella miten raskas päätös tuo on ollut! Peukutan kyllä kovasti että tällä kertaa kaikki menisi hyvin :)
 
Täälläpä on rankkoja kokemuksia monilla takana, hui! Toivottavasti tällä kertaa menee kaikki hyvin.

Minä olen 27-vuotias kohta 2,5 vuotiaan tytön äiti Pohjois-Suomesta. Ekaa lasta yritettiin melkein vuosi ja siihen vuoteen mahtui myös kaksi kemiallista raskautta. Kesällä alettiin yrittää toista lasta ja heti tärppäsi, mutta se raskaus meni kesken 9. viikolla. Keskenmenon jälkeen ehti tulla yhdet kuukautiset ja nyt sitä ollaan taas raskaana :) Valmistuin kesällä maisteriksi, mutta oman alan töitä ei ole hirveästi tarjolla joten olen nyt tehnyt sijaisuuksia muulla alalla. Vauvantekohommat ovat myös vähän hidastaneet työnhakua, koska en haluaisi jäädä heti uudesta työpaikasta äitiyslomalle. Yritän siis nyt tehdä niin paljon sijaisuuksia, että äippäraha olisi vähän suurempi kuin minimi. 32-vuotiaan mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 7,5 vuotta.
 
Heippa! Täällä kirjoittelee hoitovapaalla oleva 33-vuotias mamma Helsingistä. Meillä taapertelee reipas yökukkuja poika, jolla on ikää 1v 2kk. Tarkoituksena meillä oli yrittää uutta raskautta hieman myöhemmin keväällä mutta perjantaina teinkin Yllätykseksemme positiivisen testin. :) Perheeseemme kuuluu myös maailman ihanin 11,5 vuotias ranskiskoira.
 
Hei kaikille!
Täällä kirjoittelee 27-vuotias ihanan 1-vuotiaan pikkuneidin äiti Oulun seutuvilta. Ja uskokaa tai älkää, kirjoitan ensimmäistä kertaa elämässäni internetin keskustelufoorumille:)
Meille näytti raskaustesti positiivista viime lauantaina (ensimmäisen kerran, nyt testejä tehty kolme). Toista lasta aloimme yrittämään lokakuun viimeisellä viikolla ja heti tärppäsi:) onnellisia olemme uutisesta ja kiva päästä jakamaan ajatuksia tätä kautta, kun suurimmalle osalle lähipiiristä haluaisimme kertoa uutisen vasta 1. UÄ jälkeen. Johon on vielä aikaa..:)
 
Täällä odottelee porvoolainen äiti toista lastaan miehensä kanssa. Esikoisella ikää ensivuoden alusta 3 ja itsellä on nyt mittarissa se 20, mies muutamaa vuotta vanhempi. Asustellaan kaksiossa tällä hetkellä ja pähkäillään, että muutetaanko vai jäädänköö nykyiseen asuntoon vauvan syntyessä. Onneksi on vielä aikaa sitä miettiä ja suunnitella.
Tämä raskaus oli todella toivottu, vaikkei täysin suunniteltu tapaus olekkaan.
Miehen kanssa olemme pitäneet yhtä 5 vuotta ja olemme kihloissa. Naimisiin menemme sitten joskus, kun aika on oikea.
 
Täällä kirjoittelee 30-vuotias pienen pojan äiti. Olen hoitovapaalla ja päivät menee mukavasti pian 1v3kk vanhan taaperon kanssa touhutessa. Mies on sähköalalla ja yhdessä olemme olleet reilut neljä vuotta. Asumme Vantaalla kaksiossa, mutta tarkoitus on kevään aikana muuttaa isompaan, että mahdutaan sitten hyvin tämän uuden tulokkaankin kanssa. Toiveissa on rivitalo ja pitkäaikaisena haaveena omakotitalo, mutta siihen ei vielä rahkeet riitä, ainakaan jos halutaan pk-seudulla pysyä.
 
Terve!
Täällä 26-vuotias porilainen äiti. Tänään selvisi, että seuraavaa odotellaankin jo. Ensimmäinen veitikka on pian 10kk. Hemppa onkin tuttu tuolta la tammikuun 2012-ketjusta, vaikka en sinne silloin paljon kirjotellutkaan. Asutaan paritalossa kolmistaan, minä, mies ja maailman sulosin tyttö. Kaksi kisuakin meillä majataloa pitää. Pitänee alkaa katselemaan isompaa lukaalia jossakin kohtaa. Niin, ja sh-opiskelija olen. Valmistun ensi keväänä. Juuri kivasti ennenkuin seuraava tipu saapuu. Olisi kiva joskus päästä vähän työelämäänkin käsiksi, mutta katsotaan nyt sitten vielä.
 
Tervetuloa kaikille uusille! 

KatNip, nimimerkki on juu tuttu tuolta tammikuisista. Onnittelut sinullekin plussasta. :) Ja tulehan turisemaan enemmänkin. :)
 
Täällä kirjoittelee 20 vuotias äiti etelä-suomesta. Meillä on 7kk poika vauva, jota ennen jouduimme kokea kohtukuoleman viikolla 25.. Periaatteessa täällä odotellaan siis jo kolmatta vauvaa. Ei ollut suunniteltu raskaus ollenkaan, mutta kyllä olen aina halunnut lapset pienellä ikäerolla, minusta sisarukset on rikkaus :)
Asumme kivassa kolmiossa pojan ja miehen kanssa.
 
Täällä pian 30 vee palveluneuvoja, menetin työni 19.11.2012, nyt sitten ollaan työtön ja raskaana, kirjottelen blogia, myyn avonin kosmetiikkaa, luen kirjoja, käydään välillä miehen kaa kissanäyttelyissä, kotoota löytyy 4 kissaa 4 vee tytön lisäksi.

Tykkään haasteista ja kaiken uuden kokemisesta, sairasta fibromyalgiaa, katsotaa miten raskaus sujuu sen kanssa.
 
Heips!

Jospa minäki nyt viimeinki jo liittyisin joukkoonne....

Olen siis 38-vuotias,ensimmäisen vauvelin onnellinen odottaja. Vauvakuume on vaivannu koko tähän astisen elämän,mutta kun tuo miesryökäles pysy piilossa tähän asti :)
Noh parempi myöhään kun ei millonkaan :)

Laskettu aika olis 25.7. ja veikkaan,että tämä mamma on sitä ennen seonnu ihan totaalisesti kaikesta stressistä ja uutuuden hurmiosta ;)

Joka aamu toivottelen "Pötkylälle" voimia pysyä matkassa mukana ja sitä samaa toivon kaikille teidän muidenkin vauva-aluille :)
 
Täällä kirjoittelee toista lastaan hautova kolmekymppinen odottaja. Asutaan rivaripätkää miehen ja tyttären kanssa. Tämä raskaus, vaikkei ihan yllätys tai odottamaton ollutkaan, alkoikin jo nyt. Arkisin käyn töissä.
 
Hei kaikki. Olen varovaisesti lueskellut näitä keskusteluja jo tovin, mutta nyt päätin uskaltautua mukaan. Olen 25-vuotias nainen Helsingistä ja olen ollut parisuhteessa unelmieni prinssin kanssa useamman vuoden ajan. Olemme menossa naimisiin pääsiäisen korvilla ja jos kaikki menee hyvin meille syntyy ensimmäinen  vauva heinäkuun lopussa.Sosiaalialan opintoni ovat loppusuoralla, minkä lisäksi työskentelen omalla alallani. Asumme köyhästi vopiskelija-asunnossa :), mutta haaveena on nyt isompi vuokra-asunto turvallisemmalta alueelta. Olen palavasti kaivannut omaa vauvaa jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt miehenikin antoi vauvalle luvan tulla. Toivottavasti täältä löytyy samanhenkistä seuraa, kenen kanssa voisi kärrytellä ja kahvitella sitten mammalomalla. Muutenkin mukavaa jakaa tuntoja samassa tilanteessa olevien kanssa.:)

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on tosin ollut lääkehoidolla kurissa jo noin 5 vuotta. Lisäksi olen kooltani hieman reilumman puoleinen, joten seuraan mielenkiinnolla keskustelua koskien maltillista raskauden aikaista painonnousua. Haaveilen myös mahdollisimman luonnonmukaisesta synnytyksestä, pitkästä imetyksestä ja kestovaippailusta, mutta en ole mikään omien ajatusteni tuputtaja, vaan arvostan jokaisen omaa tapaa olla vanhempi :)
 
heipsanssaa :)

Olen 22 vuotias toivottavasti nyt tuleva mamma Helsingistä, mun kultani on joitain vuosia vanhempi, osittain suunnitellusti paksuunnuttiin aika pikaisesti ja odotellaan 19,7 syntyväksi molempien esikoista<3 vietämme arkena "viikonloppua" aivan loistavien työaikojen vuoksi joten odotan kovasti melkein kokonaan yhteistä mammalomaa ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top