kaverit,sukulaiset miettikää vähän!!!!!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja lasi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

lasi

Oman äänensä löytänyt
nyt rasittaa pahasti muiden kommentit ja lähinnä sukulaisten (myös avopuolison) ja kavereiden. joka helevetin ainut kerta kun ollaan sukulaisilla käyty esim. eilen puolisoni mummolla meni hermot negatiivisiin kommentteihin![:@]tai siihen kun pitkästä aikaa näkee kaverin kommentit ovat todella loukkaavia
-ootpa aika ison kokoinen
- mitenköhän te ny pärjäätte kun ongelmia lähi aikoina teillä ollut?
-ei ollut tollasta mahaa edes viimesilläään ku olin!
- miten susta noin jättiläinen on tullut,tarkkailetko ollenkaan syömistäsi?
...mittailua ,vertailua ja vielä todella veemäisesti nämä em. asiat ilmaistu.

seuraavan kerran lataan takaisin!

kyllä joo kiloja kertynyt ja maha kasvanut(normaalia kun on) ja syön juu sitä sun tää mutta rajanasa kaikella. en minäkään puutu toisten ryppyhin tai läskeihin tai syömisiin! ihmettelen että eikö ihmisillä tule mieleen sanoa mitään positiivista raskaana olevalle naiselle kun muutenkin tietävät  että herkillä ollaan. Oikeuttaako raskaus muita ihmisiä sitten kommentoimaan negatiiviseen sävyyn elämäntyylistäni tai ulkoisesta olemuksestani?![>:]
 olen niin ärsyyntynyt tähän asiaan että pakko purnata nyt täällä!!!!!!!!!
 
Tiedän tunteen! Itse olen jo päässyt mahasta eroon ja olen pysytellyt jokseenkin piilossa ylimääräisten kilojeni kanssa - en jaksa yhtään, jos joku kommentoi/kyselee, paljonko on vielä raskauskiloja jäljellä!
 
Aina vaan jaksaa ihmetyttää, miten joidenkin mielestä raskaanaolevan ulkonäköä saa vapaasti arvostella ja kommentoida. Toisilla on vielä hirveä tarve hiplata mahaa, mikä itseäni ainakin ärsytti suunnattomasti, kun en muutenkaan ole mitään halaaja-tyyppiä, enkä kaipaa fyysistä kosketusta ventovierailta.
 
Tsemppiä vaan odotukseen ja kerää valmiiksi nasevia kommentteja ensi kertaa varten, kun joku kommentoi raskauttasi!
 
lasi kysyppä piruuttas joskus, jos ne kysyy sun syömisistäs, et "no mä katoin ihan samaa susta, paljonkos sä oot lihonnu sitte viime näkemän? ootko muistanu syödä oikein?" tai jotain muuta. Ihan suoraa lataat takasin vaikka kuinka ois rakas sukulainen. Mua lähinnä pännii se, ku kaikki äidit on aina sanomassa et "kyllä sä sitten ymmärrät, kun sulla on omia lapsia", jos on kieltänyt toisten herranenkeleitä esim. juoksemasta sakset kädessään tai ettei saa pomppia keittiön pöydän päällä. Ne vanhemmat siis yleensä sitten on pyörtänyt kyseisen kiellon, että "kyllä minun lapseni saa".... Ja juu ekaa odottelen, mut en oo tajunnu, että maalaisjärki muuttaa muualle sen lapsen syntymän jälkeen.
 
Hihihh, Purri, mikä maalaisjärki ;) Nauti nyt vielä, ku sun kropassa todistetusti ne aivot on! :P
(hahahhaah, ulkopuolisille täytyy nyt kertoa, että ollaan siis Purrin kanssa tunnettu irl siitä asti ku mä synnyin, eli mulla on "oikeus" sille näin sanoa ;))
 
SannaKoo, en tiennykää et ne aivot on TODISTETUSTI mun kropassa, mut pitänee pitää mielessä vastaisen varalle [;)]
 
Mie olen samasta asiasta kärtynny monesti varsinki sillon alkuun, kun maha alko kasvaan. Viime aikoina ei ole niin pahasti tullu kommenttia, kun on muutaman kerran tullu sanottua ihmisille aika napakasti takas. Viimeksi kun (mahakas) miespuolinen työkaveri kommentoi mahan kokoa kysyin, että monellas kuukaudella itse olet?  Mahan hiplaajia ei ole onneksi kiusaksi asti ollu. Totta kaverit/tutut tietää "maineen" sen verran, että on kattonee paremmaksi pysyä kauempana.[:)] Mie kun en perusta muutenkaan jatkuvasta halailusta jne. 
 
On aika ikäviä, jos todellakin veemäisesti niitä joku heittelee [&:]

Minulle kukaan ei ole koostani sanonut, tai no äippä heitti yksi päivä mahastani jotakin tyyliin: "et mahdu kohta enää auton takapenkille" "siis miten tuo on jo noin iso".. Mutten ota noita vakavasti. Kyllähän noita kiloja on tullut (jo + 11 kg) ja tulee vielä kolmen kuukauden aikana, mutten jaksa miettiä jos ivallinen arvostelija sattuu eteeni. Siinäpä arvostelisi, saattaisin nauraa päin naamaa, koska yleensäkin jokaisen raskaus on yksilöllinen ja toisille saattaa tulla jopa se 30 kiloa, kun toisille vaan 5. En edes ymmärrä miten joillakin ihmisillä on energiaa keskittyä muiden elämään ja ulkonäköön, eipä taida heiltä itseltään löytyä elämästä tarpeeksi [;)] Lataa joo takaisin ja naura päin naamaa!
 
ehdotukset takasin lataamisesta otettu vastaan!![:D]
en kyllä ymmärrä miten ihmiset unohtaa käytöstapansa kun raskaana oleva astuu ovesta sisään.
mummot on jotenkin pahimpia kun sitten ollaan viä niin supersynnyttäjää kun sillon ei ollu sitä tai tätä! mikä nyt pitääkin paikkaansa mutta tuskin se lapsen vääntäminen hirveesti helpommaks on aikojen kulues muuttunu. eikä puudutuksetkaan aina varma helpotus oo jos ei ehi niitä ottamaan. seuraavaks aattelin heittää ku sukulaisiin taas mennään _ ompa sulla noita ryppyjä tullu tai - kauhee!ooppa sä vanhannäköseks tullu! jotain ouikeen vyön alle . itse en kovin sukurakas tai läheisiä välejä suvun kanssa ikinä ollutkaan mutta nyt pakkopullana läpikäytävä ku raskaanaki ollaan.niin ei siis väli rikkokaan paljon hetkauta. tietysti myönnän sen että herklillä täs ollaan mutta oma on lapseni /mahani ja elämäni!

Purri ihmettelen kans kyl tota et mikä tää "minä tiedän kaikesta kaiken" asenne on. tai minun lapseni on niin sitä sun täydellistä tätä koska mekin ollaan niin täydellisiä. kaikilla ne omat heikkoutensa on ja itse en kulissi elämään halua ees lähteä!

[8|]
 
Joo se on kyl tosi huvittavaa, kun saa kuulla noita kommentteja [:D] Parhaimmillaan niitä vielä antaa sellaset äidit, joiden lapsilla ei tosiaan ole yhtää mitää kuria, vaan ne lapset tekee just niinku tahtovat, koska "ei lapselle saa sanoa ei, sehän saa traumoja!" (setäni älynväläys joskus 20v sitten...)

Mut joo, mä oon saanu kanssa töissä käydä läpi tätä asiaa, et jokainen raskaus on erilainen... Kun eivät yhessä vaiheessa meinanneet uskoa, että mulla ihan oikeasti oli iltapahoinvointia eikä suinkaan aamu! Ja kaikkea muuta mukavaa, mitä tässä nyt on käyty läpi.. kun "ei kellään muulla meiä työntekijöistä tollasia oireita ole ollut"... ja siis viimeisimpänä se, saanko käyttää omia mammahousujani töissä vai pitääkö mulle tilata 3vkk:n ajaksi paria kokoa isommat työhousut. Piti oikein kauppiaalta käydä kysymässä lupaa.
 
Itse koin juuri vauvamme keskeytyksen ja ihanasti kaverini möläyttää konmmentteja. Kun puhuin pian uudelleen raskaaksi yrittämisestä, niin kaverini tokaisi
"Mikä kiire teillä on ?"

Lisäksi minua loukkasi, kun samainen kaverini soitti aamulla iloisena ja kertoi, kuinka hänen siskonsa on raskaana! Samassa puhelussa ihmetteli, että miksi minä olen niin hiljainen - ei paljon ilahduttanut, kun juuri menettänyt oman vauvan.
 
Mulle ei ihan hirveesti oo kukaan sanonu mitää loukkaavaa kommenttia ku oon raskaana, MUTTA!!

Todella moni mieheni kaveri ja hänen sukulainen, kysyvät kun meitä näkee niin tottakai että onko menny hyvin tämä odotus. Ja kun molemmat vastaamme melkein yhteen ääneen että on, niin jatko kysymyksenä on poikkeuksetta NO KAI TEILLÄ SITTEN MENEE IHAN HYVIN?     Vituttaa...
Vaikka mieheni kaverit ja sukulaiset ovat nähneet miten hänen seurustelusuhteiden on käynyt, (eli muutama tyttö on jättäny ilman syytä ja ollu seuraavana päivänä toisen kanssa) niin ei se tarkoita, että minä tekisin hänelle samoin. Hänen kanssaan minä aloin lasta tekemään, koska molemmilla on ollut alusta asti aivat uskomattomat tunteet toisiamme kohtaan.
 
Hannaton: Eipä taida paljon kaverisi ajatella mitä päästelee.. Hän ei varmastikkaan osaa käsittää sinun suurta suruasi [&o] Voimia ja onnea uuteen yritykseen!
 
itselleni ei oo kukaan vielä tullut laukomaan törkeyksiä päin naamaa, mutta kun lueskelin teidän muiden kertomuksia, niin en uskalla edes kuvitella miten itse loukkaantuisin ja raivostuisin, jos ulkopuoliset tulevat kommentoimaan ulkonäköäni tai mitä tahansa muuta raskauteen liittyvää.[&o]

itselläni on lähinnä ollu ongelmia anoppi-kokelaan kanssa, joka luulee tietävänsä että saamme varmuudella pojan.[:@] silloin se loukkasi todella pahasti, kun raskauteni oli viel ihan alussa ja olin juuri saanut muutenkin tietää asiasta, niin hän oli ostellut "tulevalle poika-vauvalle" sinisiä vaatteita, joista hän sitten lähetti mulle kuvia puhelimeen.
en meinannut ensin uskoa, että hän on oikeesti käynyt ostamassa poika-vauvalle vaatteita.[:@]
kun sitten oikeesti tajusin tilanteen, en osannut enää iloita tulevasta vauvasta, sillä olen toivonut kokoajan tyttöä.[&o] ajattelin että jos vauva onkin todella poika, niin rakastanko lasta yhtä paljon kuin muuten rakastaisin.[:(] olen päässyt tästä jotenkin yli, mutta asia silti kummittelee takaraivossa jokapäivä.[&:]
siitä päivästä lähtien olen toivonut tyttöä kahta kauheemmin, ja toivon tämän myös olevan tyttö, sillä se antaisi mulle niin paljon paremman olon, kun pääsisin näyttämään anoppi-kokelaalleni, että kyllä tähän sukuun voi tyttöjäkin tulla (heidän suvussaan ei ole yhtäkään tyttöä, ja hänellä itsellään on kolme poikaa).
kaikenkaikkiaan mua loukkasi se, että hän suosii poikia (ainakin musta todella tuntuu siltä, kun hän puhuu jatkuvasti vauvasta niin että se poika), ja halveksii tyttöjä.[:@][:@] ekassa ultrassa käytyäni sainkin tämän tunteen, että odottaisin tyttöä, mutta se tunne on kyllä vaihdellut tasaisesti tytön ja pojan välillä.[&:]
 
Takaisin
Top