Kaveri pilasi vauvajuhlani (huonon päivän hormoni-itkuja)

  • Ketjun aloittaja Surullinen hormonihirviö
  • Aloituspäivämäärä
S

Surullinen hormonihirviö

Vieras
Pakko tulla tänne valittamaan :sad010
Minua on harmittanut kovasti, kun ei kukaan järjestänyt minkäänlaisia vauvajuhlia. Olisi ollut kiva ihan vaan istua kavereiden kanssa ja saada höpötellä vauvajuttuja. Olen vähän päälle parikymppinen, kaveriporukastamme ensimmäinen raskaana oleva, enkä ole oikein viitsinyt kavereille mitään vauvajuttuja kertoilla, etteivät aivan kyllästy minuun. Valitin tästä sitten joku aika sitten miehelleni, joka oli nyt vielä näinkin myöhäisillä viikoilla kuitenkin alkanut järjestellä minulle kavereidemme kanssa juhlia (olin itse jo asennoitunut siten, että ollutta ja mennyttä).
Mieheni kaveri kutsui sitten yhden vanhan kaverini, jonka kanssa olen nähnyt viimeksi tammikuussa. Tämä minun kaverini sitten laittoikin minulle viestiä, että miksi mieheni kaveri kyselee häneltä, onko hän tulossa juhliin, että kai minä itse kutsuisin hänet, jos meillä on jotain juhlia tulossa, kun ei tämä miehen kaveri ole ennenkään hänelle puhunut mitään, että onpas outoa, kun yhtäkkiä alkoi noin jutella. Sinne meni sitten yllätykseni, eikä tämä kaverini edes tajunnut olla pahoillaan, että oli paljastanut asian minulle. :smiley-angry017 Ihmetteli vain, että no, eipä hän ole tuommoisista juhlista koskaan kuullut, miksi he niitä nyt vasta järjestävät (tänään 38+0), eivätkä aikaisemmin, vauvahan voi syntyä vaikka jo tällä viikolla. Että tyhmää amerikkalaista överijuttua juhlistaa jotenkin odottavaa äitiä. Hän tulee sitten kuulemma vasta vauvaa moikkaamaan, kun se on syntynyt. No, ei tarvitse tulla vauvaakaan katsomaan, jos ei kiinnosta minua tavata koko odotusaikana. Ei ole muutenkaan pitänyt mitään yhteyttä, itse olen hänen kuulumisiaan väillä kesän aikana kysellyt. Olemme olleet parhaita kavereita ala-asteelta asti, nyt parin viime vuoden aikana välit vähän viilentyneet..

Mielestäni jokainen odottava äiti ansaitsisi jonkun yllätyksen tai muuta kivaa, sen yhden päivän, jolloin saisi olla keskipisteenä. Minun yllätykseni meni nyt sitten tässä... :sad001

Muutenkin koko odotusaika ollut minulle todella raskas. Enemmän henkisesti, kuin fyysisesti. Fyysiset rasitukset alkaneet tässä loppupuolella, kun niin kovat liitoskivut, että joinain päivinä mies joutuu auttamaan minua jopa kääntämään kylkeä sängyssä. Koko lantio ja häpyluu vain vihlovat. Olen nukkunut huonosti ja ollut todella uupunut koko vuoden. Koko kesän ajan olen vähän väliä itkenyt, että eikö tämä voisi olla jo ohi. Taitaa jäädä ainoaksi lapseksi tämä, jos odotusaika on minulle tällaista hormonien sekoilua. Välillä on hyviäkin päiviä ja olen todella reipas ja jaksan touhuilla, mutta ne päivät kostautuvat sitten muutaman päivän väsymyksellä ja itkulla.

Pakko päästä itkemään kaikki hormonihuurut ulos jonnekin. Olen niin väsynyt ja nyt vielä surullinen ja vihainenkin. :smiley-angry017 Onneksi tuo mies on kuitenkin aina jaksanut lohduttaa ja ymmärtää minua, olisin yksin varmaan jo hypännyt kaivoon!

Jokaiselle raskaana olevalle ja kaikille, jotka ovat joskus olleet raskaana: olette kaikki ihan uskomattomia! :hug013
 
Ihme valittamista taas. Kaikki ei tosiaan tiedä noista vauvakutsuista hölkäsen pöläystä, joten tämä kaverisi varmaan luuli sun tietäneen asiasta.

Ihmekkös jos akat aina ottaa nokkiinsa, odottavat vaan jotaan spesiaalia ilman, että sanovat asiasta halaistua sanaa. Kuten sanoit, oot kaveripiirissäs eka lapsen saava. No oiskohan siinä selitys, miksei sulle vauvakutsuja järjestetty. Kun kaveris ei ehkä ees tienny semmosista, tai luulivat ettet moisista välitä. Jenkkiläinen tapahan se enemmän on.

Jos jotaan haluaa, ni kannattaa nyt hyvänen aika järjestää ite tai tehä asia selväks, että jotaan haluaa. Ajatustenlukijoita kun ei taida olla..
 
En valitettavasti oikein osaa samaistua tunteisiisi, sillä itse en nimenomaan halunnut mitään vauvakutsuja ja sain monesti oikein vääntää rautalangasta, että en oikeasti tahdo :D

Ne vauvajutut on parempi höpötellä esim. täällä tai muiden odottajien tai äitien kanssa. Kaverisi ei ehkä oikein osaa samaistua tilanteeseesi. Ihan niin kuin sinua ei ehkä kiinnosta heidän biletystarinat, opiskelut yms. samallla lailla kun ennen.

Raskaus ja äitiys on varsin tunteellista aikaa. Olet fiksu kun avaudut asiasta vaikka sitten tänne ! Oikeasti. Halaus :)
 
Voin olla ihan satavarma että 90% raskaana olevista naisista olisi reagoinut samalla tavalla samassa tilanteessa :hug013 Kyllä minäkin itkuni olen tirauttanut kun ei miulle koskaan ole järjestetty mitään tuollaisia juttuja, ei polttareita eikä vauvakutsuja tai muuta, mutta miulla on kyllä aika hajanainen kaveripiiri, ja olen jo hyväksynyt sen seikan että jos jotain haluaa, itse on järjestettävä :confused005 Tietty itseä on kamalan hankala yllättää, joten jos joku joskus yllätysjuhlat järjestää, tulee se varmasti olemaan elämäni huippuhetkiä :smiley-bounce022
 
Ei muuta osaa sanoa kuin kovasti tsemppiä. Oli todella ajattelematonta ystävältäsi. Vaan se kannattaa ajatella niin, että tässähän näet, ketkä on niitä ystäviä, joita kannattaa jatkossakin pitää lähelläsi. Kaikista ei ole tueksi.

Itse tuskin saisin mitään vauvakutsuja vaikka haluaisinkin. Vähän mietin, aionko edes nimiäisiä tms järjestää, kun on vähän sellainen fiilis, ettei miun kavereita mahda sellaiset kummemmin kiinnostaa. Paitsi jos ne pidetään ilman lasta ja "tarjoilu" pelaa :rolleyes: Oman puolen sukua ehkä äitiä ja mummia kiinnostais mut mummi ei välttämättä pääse. Miehen vanhemmat ja ehkä serkku saattais tulla tai sit ei.

Tietty voishan osa kavereista yllättääkin jos jotain järjestäisi, mutta kun suurella osalla ei lapsia ole eikä ne kiinnosta. Ja niitä joita lapset kiinnostaa niin monella on jo lapsia ja kun mä asun täällä jumalan selän takana 450 km päässä kaikista miun kavereista niin se on ihan suoraan jo iso rahallinen kulukin tulla tänne, saati lasten kanssa vaiva. Pelkään vain joutuvani pettymään jos jotain edes yritän järjestää. Ja saan kyllä järjestää ihan itse kun ei miulla täällä ole yhtään läheisiä ystäviä vielä, vasta alle vuos sitten muuttanut.
 
Mäkään en oikein osaa samaistua tuohon "ongelmaan". Itsekin mietin jotain vauvakutsujen tyyppistä hommaa, mutta jotenkin koin sen lahjojen ja huomion kerjäämisenä eikä se sovi minulle lainkaan. Lisäksi ystäväpiirini on kuin haulikolla ammuttu pitkin Suomea niin missään nimessä paikalle ei olisi päässyt kuin ihan murto-osa, koska kukaan ei lähde mistään 4-5 tunnin ajomatkan päästä ajelemaan vain parin tunnin kutsujen takia. Samoin ei pidetty nimiäisiäkään, vaikka sitä mietittiin, mutta kun potentiaalisten tulijoiden määrä rajoittui n. 4-5 ihmiseen niin todettiin, että antaa olla. 1 v synttärit olen kyllä harkinnut pitäväni lapselle, johon kutsutaan ns. lapselliset kaverini mukaan. Saa nähdä sitten, ketkä pääsevät paikalle ja ketkä eivät. Omia synttäreitäni en ole juhlinut enää vuosikausiin, koska kuten sanottu, pidän sitä lahjojen kerjäämisenä. Jos joku haluaa muistaa minua oma-aloitteisesti synttäripäivänä niin toki arvostan sitä, mutta en halua tehdä numeroa siitä, että satun tulemaan vuotta vanhemmaksi. Lastenkutsut on sitten eri asia, kun siellä lapset saavat nähdä kavereitaan ja leikkiä keskenään. Meilläkin ollaan aika pitkälti ipanan kanssa kaksistaan kotona niin on se sitten lapsellekin kiva saada ikäistään seuraa ja vähän menoa ja meininkiä.
 
Erikoinen suhtautuminen kaverillasi. Ei kaikkien tarvitse pitää vauvajuhlien ajatuksesta, mutta miksi hänen piti niitä sinulle, juhlakalulle, ruveta haukkumaan? Itse pidän vauvajuhlia enemmän amerikkalaisena tapana kuin suomalaisena, mutta juhlitaanhan täällä nykyään myös esim Halloweenia ihan yleisesti. Se, ettei kukaan ole niitä sinulle keksinyt järjestää johtuu varmaan juuri siitä, ettei tapa ole yleinen Suomessa ja toisaalta siitä, ettei se ole tullut heille mieleen kun heillä ei ole omia lapsia. Mutta sitä en tosiaan voi käsittää että miksi yksi kaverisi päätti ruveta mollaamaan sinulle sinun omia juhliasi. Kurjasti tehty, mielestäni. Hauskoja juhlia sinulle, vaikkeivat ihan yllätyksenä enää tulleetkaan! :)
 
Tyhmä kaveri sulla. Ymmärrän kyllä miksi olet asiasta pahoillaan. Ei ole kivaa, jos tietää, että kaverit ja erityisesti miehesi ovat yrittäneet sulle vaivalla yllätystä järjestää ja yks pilaa ensin yllätyksen ja sen jälkeen vielä käyttäytyy noin. Tuo on minusta myös ikävää, jos ei voi kaveria nähdä koko raskausaikana, kun hän sitä oikeesti enemmän tarviis, mut kyllä sitten voi ihanaa vauvaa tulla katsomaan ja sillon taas heti ei itse edes jaksa välttämättä koko vieraita. Toivottavasti saat mukavat vauvakutsut vaikkeivat ne enää yllätys olekaan :)
 
Hei,


ymmärrän täysin tunteesi. Järjestin itse ystävälleni vauvajuhlat, itse asiassa kaksi kertaa, ja olin odottanut vastavuoroisuutta itselle. Petyin paljon.
 
Voi ei!!! Aivan ihana ajatus mieheltasi! Ja oli todella typeraa ja ajattelematonta kaveriltasi.
Ettei olut tahallaan tehty yllatyksen pilaaminen? Naita tyyppejahan riittaa jotka alya etta toiset arvostaa ja tykkaa tallaisista yllatyksista.
Mina ainakin tykkaisin!! Samoin karsin hirveista liitoskivuista, hormoonit heittaa ja nyt viimeisillani joku siivoushullu ylimina meinaa vetaa minut ihan piippuu, olisi ihana paasta vahan pois naista Kuriositäten, tavaraa kavereilta ja vaiks herkutella ( nyyttarit tms) ei ole tarvis saada lahjoja tai ennestaan sukupuolta tms.

Olen usein jarjestanyt yllatysjuhlia, ollut mukana toteuttamassa ym ja monesti on naita kauniin ajatuksen tuhoajia sattunut tielle..syyna ehka kateus ja/tai ajatusmaailma - en minakaan saanut/en pida niin ei hankaan tarvitse moisia juhlia! Rakastaisin pikku juhlia hyvassa seurassa( kaverisi tapaiset nyrpistelijat eivat kuulu hyvaan seuraan, toisten ihmisten puolesta voi olla onnellinen ja unohtaa oman negatiivisuutensa)!

Kaikkea hyvaa loppu raskauteesi, pian helpottaa
 
Takaisin
Top