Kausimasentelu ja mikä siihen auttaa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Aiheuttaako muilla syksy/kaamos mielialan laskua tai ihan masennusta? Tai vaikka kevät, eihän kaikki kausimasennukset liity pimeyteen. Ja jatkokysymyksenä, mikä siihen auttaa?

(Vaikka et kärsisi, saa kertoa mikä sinua piristää pimeänä vuodenaikana!)

Itselleni juuri tämä marraskuu on vaikeinta aikaa. Ruska on yleensä tässä kohtaa ohi (paitsi nyt ei ole) ja on jotenkin niin synkkää. Ruskan muututtua ruskeanharmaudeksi alan odottaa lunta tuomaan valoa.

Sitä valoa koitan tuoda kausivaloilla ja muutenkin koitan keskittyä hyvään sen ankeuden sijaan. Katsoa vielä keltaisia puita, laittaa villasukat jalkaan, juoda teetä/kaakaota, viettää lasten kanssa halloweenia ja alkaa hiljalleen kääntää katseita jouluun. Ei se täysin pelasta, mutta auttaa ainakin vähän.
 
Aiheuttaa. Tämä kaamosaika nimenomaan ja yleensä tää helpottaa vuoden vaihteen jälkeen talvella siinä kohti, kun voi paistatella auringossa, hiihtää ja käydä kävelyllä. Mulla on kirkasvalolamppu käytössä ja yritän tehdä kaikkea mukavaa. 😄 Ja mun mielestä on ihan ok kyllä, jos ei aina jaksa. Voi luvan kanssa ottaa vähän lepoa vapaa-ajalla, kun on tää pahin kaamos. ❤️
 
Tekisi mieli muuttaa näinä aikoina lähemmäksi päiväntasaaja. Koska se ei ole mahdollista niin vähän auttaa masennusjakson (lokakuu-huhtikuu) hyväksyminen, liikunta ja tolkuton jouluttaminen jo marraskuussa.
 
Mä taas päinvastainen ja nautin pimeydestä. Tosin sanoisin että kausimasennusta on jos sen voi siksi laskea?? Koska masennun eniten kesäisin, kesät olleet aina yhtä tuskaa. 🫠 Saan päänsäryn helposti kirkkaista valoista yms. Varsinkin auringonvalosta. Ja se kuumuus.. Yhtä tuskaa... 😳
 
Jossain määrin aiheuttaa. Huomaan että motivaatio laskee eikä energiaa tahdo löytyä. Mua auttaa se että oon hyväksynyt pimeyden ja jaksamattomuuden. En edes yritä liikoja. Ajattelen että syksy ja talvi kuuluukin olla levon aikaa, silloinhan luontokin lepää odottamaan uutta kasvukautta. Vanhaan aikaan kesä on ollut työntäyteinen kun on viljelty ja/tai kerätty satoa talven varalle. Nykyihminen yrittää jaksaa painaa työtä vuoden pimeimpään aikaan ja kesälomakin voi olla suorittamista. Kuka sellaista masentumatta jaksaakaan vuoden ympäri 😮‍💨
 
Kali sanoi:
Mä taas päinvastainen ja nautin pimeydestä. Tosin sanoisin että kausimasennusta on jos sen voi siksi laskea?? Koska masennun eniten kesäisin, kesät olleet aina yhtä tuskaa. 🫠 Saan päänsäryn helposti kirkkaista valoista yms. Varsinkin auringonvalosta. Ja se kuumuus.. Yhtä tuskaa... 😳
Click to expand...

Eiköhän tuon voi kausimasennukseksi laskea. Ei se kaikilla liity valon vähenemiseen ja pimeyteen. Miehelläni valon lisääntyminen aiheuttaa masentuneisuutta eli kevät on vaikeinta aikaa.
 
Vargynja sanoi:
Eiköhän tuon voi kausimasennukseksi laskea. Ei se kaikilla liity valon vähenemiseen ja pimeyteen. Miehelläni valon lisääntyminen aiheuttaa masentuneisuutta eli kevät on vaikeinta aikaa.
Click to expand...
Sekä keväisin, että syksyisin näkyy molempina piikki itsemurhatilastoissa.

Muoks. Oho. Lähti vähän pikaisesti eetteriin, mutta kai se mielialan heikkeneminen on sitten isossa määrin kytköksissä muutokseen ennemmin kuin asioiden tietynlaiseen staabiiliin tolaan. 🤔
 
Näin minäkin uskoisin muutoksen aiheuttavan mielialan laskua eikä niinkään valoisuus/pimeys. Siis ainakin useimmilla.
 
Itse en ole huomannut. Voi olla että nimenomaan nautinkin tästä muutoksesta ja sen tuomasta vaihtelusta. Valoisan kesän jälkeen on ihana kääriytyä hämärään ja nauttia kynttilöiden tuomasta tunnelmasta. Fiilistelen yleensä jokaista vuodenaikaa sellaisenaan. Niiden tuomia ruokia ja juhlia ja muita juttuja. Pimeään aikaan on ihana kun saa käpertyä sohvan nurkkaan hörppimään teetä. Siis huom. jos siihen on pienten lasten kanssa aikaa eli ei😂. Ja syödä lämmittäviä ruokia. Kesällä pitää jotenkin olla koko ajan ulkona ja menossa ja nauttimassa lämmöstä ja valosta. Syksy taas kutsuu rauhoittumaan😊.
 
Nyt on ensimmäistä kertaa ihan hämmentynyt olo pimeän tultua kun taaperon kanssa ulkoiltiin kesäaikaan paljon. Nyt ei ehditä ollenkaan valoisalla ulos jos ei lähdetä ripeästi aamutoimien jälkeen. Yksikseen on ihan kiva käydä hämärälläkin ulkona, mutta me lapsen kanssa aina katsellaan asioita, joita ei nyt vaan yksinkertaisesti näe, ja pitää varoa liikennettä paljon enemmän 🤷🏼‍♀️ Siis en ole kausimasentunut, mutta hämmentynyt miten sen kanssa toimitaan.
 
Kaamosväsymys iski tänä vuonna. Viimeinen kuukausi on ollut ihan tosi jähmeä olo. Koko kehoa kolottaa ja väsymys tuntuu loputtomalta. Aivot on ihan sumussa. Ruoka ei maistu, eikä sotä jaksaisi oikein kokatakaan, mistä seuraa se että erehtyy syömään herkkuja jatkuvasti. Ja vuoristoratamainen energian saanti ei varsinaisesti paranna oloa 😅 tulispa joku taikaolento miltä sais toivoa, niin toivoisin kaapit ja pöydät täyteen valmiiksi tehtyjä värikkäitä ruokia 🥹 ja siihen päälle parit pitkät yöunet. Ja kirkasvalolamppu.
 
Takaisin
Top