Kaupungista maalle muutto?

Sohwia

Sohwia

Sanavalmis juttuseppä
Marraskuunmammat 2015
Elomammat 2017
Onko joku teistä muuttanut kaupungista maalle? Mitä hyvää maalle muutosta oli? Tai onko jotain huonoja asioita mitä maalle muutosta on?

Meillä olisi haaveena muuttaa maalle, mutta tätä ollaan vasta ajatuksen tasolla mietitty. Olisi mukavaa kuulla kokemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta. :)
 
Muutettiin lähiöstä /keskustasta haja-asutusalueelle eli aikalailla landelle vaikka keskustaan ajaakin vain sen vajaa puoli tuntia. Asuttu täällä nyt 6v. Parasta on iso piha ja muutenkin halvemmat neliöt, se että voin päästää 3-vuotiaan yksin pihalle leikkimään turvallisesti, puhdas ilma, oma rauha ja "hajurako" naapureihin.

Miinuksena etäisyydet (lähikauppa 10km, päiväkoti 15km, koulu 7km) eli autolla mennään joka paikkaan ja niistä harvoista iltariennoista kotiin tullessa taksi maksaa 50-60e.

Vaatii priorisointia, mitä asuinpaikalta kaipaa. Meille nyt on tärkeintä lasten turvallisuus, helppo ulkoilu, ja ne halvemmat neliöt. En myöskään kestäisi naapureita heti oman pihan vieressä saati seinän takana. Autoilu ja kulkemiset on siihen nähden tällä hetkellä pienempi paha. Toki mieli voi muuttua kun lapset kasvaa ja saa olla kuskaamassa varhaisteinejä ympäriinsä :D
 
Me muutettiin pienen kunnan keskustasta maalle. Ja enää en pois lähtisi :Heartred valittiin koti niin, että lähikouluun (0-4 luokat) on n. kiometrin matka, eli ekaluokkalainenkin pääsee sen itse kävellen tai fillarilla, eskarilainen saa koulukyydin koska tässä on vaarallinen tienylitys. Lähikauppaan on n. 5km, oman kunnan keskustaan 10km ja kaupunkiin vajaa 15 km. Kylällä on aktiivisia yhdistyksiä useampi ja pienille lapsille harrastus mahdolliuuksia, hiihtolatu kulkee melkein takapihalla järven jäällä ja koululla on luistelukenttä. Melkein naapurissa saa käydä paijaamassa hevosia ja monella kaverilla on kotieläimiä. Ja tämä rauha :Heartred toki joka paikkaan pitää mennä autolla, koska kävelytie on vain tuohon koululle asti, mutta ei sekään haittaa :)
 
Me ollaan asuttu maalla nyt 2,5v. En oo jotenkin yhtään asettunut tänne. Asutaan miehen lapsuuden kodissa joten sekin voi vaikuttaa asiaan että ei saanu ite päättää millaseen taloon muuttaa.
Kaupunkiin jossa kaikki palvelut on niin matkaa 20km. Kylällä on kyllä päiväkoti ja koulu 1-6 luokat 5km:n päässä.
Itseä ottaa päähän kun kaikkeen tarvii lähteä autolla ja sitten jo etukäteen se et lapsia on sit kuskattava aina harrastuksiin kun eivät ite pääse.
Tila on kyllä kiva mutta kun meilläkin tätä nurmikkoa riittää niin pelkästään sen leikkaamiseen menee 4h ja sit muut pihahommat. Tietty jos tykkää niin mikäs siinä. Itse oon tänne muuton myötä huomannut että en oo yhtään mikään multasormi. Mitä ny parit kesäkukat laitan.

Itse asunut kaupungissa ikäni (vaikkakin pienessä) niin oon ite päässyt menemään. Ja pienempi tontti riittäis mulle vallan hyvin.
Kun esikoinen oli pieni niin asuttiin vielä kaupungissa. Oli kiva lähtee vaunujen kanssa kävelylle ja näki samalla ihmisiä. Nyt jos lähtee lenkille niin tota hiekkatietä pitkin ja samaa takas. Eikä varmaan tuu ketään vastaan.
 
Muutin Helsingistä noin 15 000 asukkaan kaupunkiin, taajaman ulkopuolelle. Mukavaa, rauhallista eloa. Pikkukaupungista löytyy kaikki samat hyvät, mutta myös huonot asiat kuin isostakin.
Kesti aika pitkään päästä sisään näihin "piireihin" että ei ihan tuijoteta ulos kahviloista tai kampaajalta jne. mutta kyllä se siitä.
Autoa tarvii liikkumiseen ja pitää varata enemmän aikaa etenkin talvella jos aikoo olla ajoissa siellä minne ikinä on menossa.
 
Oletteko ajatelleet sähköpyörää liikkumismuodoksi? Ja pienten lasten kanssa hyvä pyöräkärry niin pääsee liikkumaan aika näppärästi - ja melkein ekologisesti? (ja ainakin yhden pienen polkupyörän saa vielä viritettyä tuplapyöräkärryyn). Just noi 5-10km matkat sujuvat aika kivasti ja suht nopeasti?

20km matka ei enää ole ihan "pieni" juttu ajallisesti pyörän kanssa, mutta alle 1h siinä menee jos säätää nopeuden siihen 25km/h...Mutta tunti pyöräilyy ja tunti takaisin ei ehkä ole vaihtoehto joka päivä.
 
Me ei muutettu varsinaisesti maalle, mutta muuten vaan huitsin nevadaan. Lähimpään kaupunkiin on 35 km.
Luulin kylän oman fb-ryhmän perusteella että täällä olisi tosi välitöntä porukkaa, mutta totuus on livenä toinen. Aika hitaasti lämpiäviä ovat ja vähän kyräileviä. Äideillä on varmaan jo omat piirinsä, eikä ketään oikein kiinnosta tutustua. Kaikki rakennukset ovat homeessa ja palveluita siirretään kauemmas.
Äkkiä karisivat meikäläiseltä romanttiset kuvitelmat kyläelämästä. Olen aivan mökkihöperöitynyt ja yksinäinen. Onneksi palaamme syksyllä kaupunkiin, missä on elämää! Introvertille tämä saattaisi sopiakin, mutta ekstrovertille aivan itsemurhaa.
 
Me asutaan n.25km päässä kaupungista. Naapurustossa ei ole saman ikäisiä lapsia kuin meillä ja lähimmät leikkipuistotkin löytyy kaupungista. Ja koulukin tulee olemaan vastaavan matkan päässä. Eli aina kuljetaan autoilla. Ja mulla ja miehellä ehdottomasti omat autot koska julkiset ei tänne kulje.

Luulen et sitten ku esikoinen lähtee eskariin niin sitten tutustuu paremmin tämän kylän lapsiin, nytten kun käy kaupungissa hoidossa.
Omaan pihaan ollaan hommattu jos jonkunlaista lasten lelua että viihtyisivät täällä. Me myös reissataan aika paljon sukua moikkaamassa, vähintään kerran kuukaudessa tai kahdessa kuussa. Ja meillä käy ystäviä kaupungista sillontällön kylässä.

Varsinkin kesäaikaan pyrin tekemään aamupäivisin tai iltapäivisin vain leikkipuisto käyntejä, jos käydään lisäks kaupassa niin pienimmät väsyy.
Ja talvisin käydään luistelemassa jossain kentällä.

Lapset käyvät hoidossa 3pvä/vko joten mielestäni on ok että ollaan sitten vähintään yksi päivä viikosta ihan vain kotona. Välillä vaikka se kaikki neljäkin päivää. Riippuu miten on puuhaa ja aktiviteettia.

Varsinkin tuo 5v. On jo välillä ruennut kyselemään että äiti miks me asutaan näin kaukana? Koitappa siinä sitten rueta asiaa perustelemaan lapselle sillain että sekin sen ymmärtäis ja hyväksyis. Se siis kaipailis välillä enemmänkin leikkikaveria.
 
Kannattaa siis ottaa huomioon et kuinka saa esim. Vanhemmilta lastenhoitoapua tarvittaessa jos välimatka pitenee ja kuinka saa vaalittua lasten kaverisuhteita pitemmästäkin välimatkasta?
Ja jos lapset harrastaa, niin se vaatii vanhemmilta vähän enemmän järjestelyjä, mutta harrastukset ei ole mikään mahdottomuus :)
 
Meillä on onneksi aktiivinen kyläyhdistys ja tienhoitokunta, yhdistyksen puitteissa pyörii perhekerho kerran kuussa. Naapurissa on esikoisen ikäinen tyttö ja vähän vanhempia lapsia eli kavereita on (jos vaan joskus olis kotona). Tuo päiväkoti (yksityinen ryhmis) on kyllä vähän kauempana mutta itsepä sinne haluttiin ja on kyllä työmatkan varrella eli autolla sinne menisi kuitenkin.

Ollaan kyllä mietitty sähköpyörää mutta esim matka 7km eskariin/koululle on sellaista mutkittelevaa tietä ilman kunnon pientaria etten siellä uskaltaisi lasten kanssa ajella.


Lisään vielä että ollaan "päätetty" lusia täällä metsässä lasten alakoulutaival kun lähikoulu on tosi pidetty pieni koulu (joka noissa viimeisimmissä Tampereen koulu-uudistuksissa säilyy ainakin esikoisen koulutien alkuun asti ennallaan). Kammoan noita massakouluja etenkin ihan pienimmille.
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkään ei sähköpyörä oikein toimisi muuten kun kouluun kuskaamisissa. Tie on täälläkin sen verran kapea eikä kylille päin ole kevyen liikenteen väylää ja autotiellä ajetaan ihan vähintään 80km/h vaikka rajoitus onkin 60-40km/h :angry7 Mutta ei mua kyllä haittaa autolla kulkea ja lapsia kuskata, plussia on paaaaaljon enemmän kuin miinuksia silti :)
 
Olin unohtanut tän koko viestiketjun olemassaolon. Mutta tosi paljon tänne oli tullut kirjoituksia ja hyvin olitte perustelleet, kiitos niistä.:)
Nyt meillä on oikeastaan aika selvää se, että tästä isosta kaupungista missä me asutaan tällä hetkellä, niin me muutamme pois. Tosin vaihtoehtoja on kaksi eli kaupungista on n. 20 kilometrin ajomatka ja se on reilun 5500 asukkaan kunta,kun taas toisesta olisi kaupunkiin on. 40 kilometriä matkaan ja asukkaita on reilu 2000. :) Meillä on siis pohdinnat käynnissä paraikaa ja pian pitäisi päätöksiä tehdä. :happy:
 
Olen itse maalta kotoisin mutta olen asunut useamassa eri kaupungissa viimeisen 10 v. aikana enkä koskaan ole viihtynyt. Nyt pääsin vihdon takaisin maalle asumaan. Matkaa lähimpään kaupunkiin n. 25-30 minsaa, kouluun 8 km.

Hyvät puolet: Oma rauha, luonto, tila elää omalla lailla (esim. voi vieraiden kanssa istua iltaa eikä tarvitse kerrostalon naapurimummon takia kuiskutella kello kymmenen jälkeen, voi pestä pyykkiä keskellä yötä ilman valituksia...ahh :Heartred). Oman kodin saa myös tehdä oman näköiseksi, kuten pihankin.
Itselläni on myös turvallinen olo maalla. Suurin pelko on varmaan että törmään hirveen koiran kanssa aamulenkillä. :woot:Kaupungissa en iltaisin edes halunnut yksin liikkua kun saattoi olla hämärää porukkaa liikenteessä. (Sitäpaitsi aina jonkun idiootin lapsi tai vieras koira ängettiin kaveeraamaan oman koiran kanssa, vaikka usein varoitin ettei ehkä kannata kun koiramme on niin herkkä. Ihmiset ei vaan kuuntele ja se vasta alkoi pännimään. Nyt oma koira on ihan erilainen kun kaikki turhat ärsykkeet/ihmiset ovat kadonneet. Niin rauhallinen ja onnellinen.)
Ärsykkeistä puheenollen: rakastan maalla hiljaisuutta ja juurikin sitä ettei ympärillä koko ajan tapahdu kaikenlaista. :joyful:

Huonot puolet: Rajalliset palvelut ja niiden saavutettavuus, joka paikkaan pitää liikkua autolla jos julkiset eivät kulje. Kaupat, sairaalat, päiväkodit, koulut... ei ole hirveästi varaa valita kun se lähin saattaa olla ainoa vaihtoehto.
Meilläpäin tiet myös aika vaarallisia, eli ei ole pyöräteitä, vain mutkittelevia sekä kapeita maanteitä. Eivät siksi sovellu lapsille pyöräiltäviksi.
Pienet paikkakunnat ja kylät ovat myös usein hyvin tiivitä yhteisöjä ja kannattaa miettiä tarkkaan onko se jotain mistä pitää/ei pidä. Kaikki tietävät kaikesta kaiken ja huhut leviävät nopsaan. Itse en pidä tästä ja tämän takia muutimme vähän kauemmas kylän keskustasta keskelle metsää. Eivätpähän naapurit eksy niin herkästi käymään ja itse en hakeudu muiden kyläläisten pariin. :grin
 
Muokattu viimeksi:
Olen hoitanut pitkään kylän ainoan päiväkodin lapsia ja maalla asuessa kannattaa miettiä, miltä maailma näyttää lapsen silmin. On nimittäin aika monta kertaa käynyt niin, että vanhemmat ihan huomaamattaan asioivat kylällä ja kaupungissa aina ilman lapsia ja lapsi on nähnyt kouluikään mennessä vain sen maalaisidyllin ja kerran vuodessa neuvolan. Ei tietenkään aina tarvitse ottaa lapsia joka paikkaan mukaan, mutta jos sen verran usein, että tietävät, mikä on kauppa, liukuovi, liukuportaat, liikennevalot, suojatie, jalkakäytävä, kirkko, apteekki ja muutama muu ihan tavallinen asia, jota omasta pihasta tai päiväkotimatkalta ei löydy. Retki ei tarvitse olla huvipuistoon tai risteilylle, jos tavallinen leikkipuisto ja urheilukenttäkin on kokematta. Enkä kannusta pikaruokaloihin, mutta jos edes kerran ennen kouluikää pääsisi ravintolaan, niin olisihan se aika eksoottista!
 
Yölento sanoi:
Olen hoitanut pitkään kylän ainoan päiväkodin lapsia ja maalla asuessa kannattaa miettiä, miltä maailma näyttää lapsen silmin. On nimittäin aika monta kertaa käynyt niin, että vanhemmat ihan huomaamattaan asioivat kylällä ja kaupungissa aina ilman lapsia ja lapsi on nähnyt kouluikään mennessä vain sen maalaisidyllin ja kerran vuodessa neuvolan. Ei tietenkään aina tarvitse ottaa lapsia joka paikkaan mukaan, mutta jos sen verran usein, että tietävät, mikä on kauppa, liukuovi, liukuportaat, liikennevalot, suojatie, jalkakäytävä, kirkko, apteekki ja muutama muu ihan tavallinen asia, jota omasta pihasta tai päiväkotimatkalta ei löydy. Retki ei tarvitse olla huvipuistoon tai risteilylle, jos tavallinen leikkipuisto ja urheilukenttäkin on kokematta. Enkä kannusta pikaruokaloihin, mutta jos edes kerran ennen kouluikää pääsisi ravintolaan, niin olisihan se aika eksoottista!
Click to expand...


Onpas jotenkin outoa tuollainen, että lapset jäävät tuollaisista tavallisista asioista paitsi. Vaikka me muutetaan maalle, tullaan pakosti käymään lähellä olevassa isossa kaupungissa lasten kanssa, koska sukulaiset ja osa ystävistä asuu siellä ja tottakai välillä kaupoilla tullaan myös käymään kera lasten. :)
 
Sohwia sanoi:
Onpas jotenkin outoa tuollainen, että lapset jäävät tuollaisista tavallisista asioista paitsi. Vaikka me muutetaan maalle, tullaan pakosti käymään lähellä olevassa isossa kaupungissa lasten kanssa, koska sukulaiset ja osa ystävistä asuu siellä ja tottakai välillä kaupoilla tullaan myös käymään kera lasten. :)
Click to expand...
Enemmistö tietenkin liikkuu normaalisti, mutta ei ilmiö ole mikään yksittäistapaus, ehkä meilläpäin noin 10% lapsista pysyy omalla kylällä tai vastaavassa ympäristössä. Useimmiten kyse on vanhempien ajattelemattomuudesta. Kauppoihin ja palveluihin on pitkä matka ja asiat hoidetaan työpäivän jälkeen eikä illalla viitsitä enää lähteä niin kauas. Lomaa vietetään kotosalla tai sukulaisissa muualla maaseudulla. Kun asia otetaan puheeksi, vanhemmat tulevat ajatelleeksi ja tilanne korjaantuu. Mutta lähes kaikille lapsille linja-autokyyti on ainutlaatuinen kokemus, koska kylällä sitä ei kulje ja perheet liikkuvat omilla autoillaan. Siksipä retkeily päiväkodista tai koulusta on aina yhtä jännittävää, vaikka kohde ei olisi aikuisten mielestä ihmeellinen.
 
Sohwia sanoi:
Olin unohtanut tän koko viestiketjun olemassaolon. Mutta tosi paljon tänne oli tullut kirjoituksia ja hyvin olitte perustelleet, kiitos niistä.:)
Nyt meillä on oikeastaan aika selvää se, että tästä isosta kaupungista missä me asutaan tällä hetkellä, niin me muutamme pois. Tosin vaihtoehtoja on kaksi eli kaupungista on n. 20 kilometrin ajomatka ja se on reilun 5500 asukkaan kunta,kun taas toisesta olisi kaupunkiin on. 40 kilometriä matkaan ja asukkaita on reilu 2000. :) Meillä on siis pohdinnat käynnissä paraikaa ja pian pitäisi päätöksiä tehdä. :happy:
Click to expand...

Jos multa kysyttäisiin, niin päätyisin tuohon isompaan paikkakuntaan lähempänä kaupunkia.

Asuttiin juuri 10 kk pienessä n. 2000 asukkaan kylässä, missä kaikki oli rempallaan. Siellä asui lähinnä juoppoja ja syrjäytyneitä ja päiväkodit sekä koulut olivat homeen vallassa, joten lapsia siirrettiin kauemmas parempiin tiloihin. Jotkut olivat rakentaneet sinne hienoja taloja hyvin hoidettuine pihoineen, joita yrittivät sitten myydä vuosikausia. Hammashoitolan säilyttämisestä taisteltiin paraikaa meidän muuttaessa pois sieltä - ei todellakaan jääty kaipaamaan ko. paikkaa. Tosi sääli, että Suomessa suorastaan ajetaan alas pieniä paikkakuntia! Kannattaa selvittää tarkkaan ennen päätöstä, miten palvelut pelaavat tulevassa asuinpaikassa ja onko se kasvava vai kuoleva kylä.
 
Towanda sanoi:
Jos multa kysyttäisiin, niin päätyisin tuohon isompaan paikkakuntaan lähempänä kaupunkia.

Asuttiin juuri 10 kk pienessä n. 2000 asukkaan kylässä, missä kaikki oli rempallaan. Siellä asui lähinnä juoppoja ja syrjäytyneitä ja päiväkodit sekä koulut olivat homeen vallassa, joten lapsia siirrettiin kauemmas parempiin tiloihin. Jotkut olivat rakentaneet sinne hienoja taloja hyvin hoidettuine pihoineen, joita yrittivät sitten myydä vuosikausia. Hammashoitolan säilyttämisestä taisteltiin paraikaa meidän muuttaessa pois sieltä - ei todellakaan jääty kaipaamaan ko. paikkaa. Tosi sääli, että Suomessa suorastaan ajetaan alas pieniä paikkakuntia! Kannattaa selvittää tarkkaan ennen päätöstä, miten palvelut pelaavat tulevassa asuinpaikassa ja onko se kasvava vai kuoleva kylä.
Click to expand...


Me tehtiin tarjous tuosta, mikä on kauempana. Sinne on juuri valmistunut päiväkoti ja koulukaan ei ole kuin kymmenen vuotta vanha. Ja paljon lapsiperheitä tuolla kylällä on ja ratkaisevin tekijä oli se se oma rauha, metsikkö ja järvi. Näistä oon haaveillut jo pitkään ja nyt tehtiin päätös miehen kanssa, että tuo on sellainen koti mihin me halutaan muuttaa. Ollaan käyty nyt viittä taloa katsomassa ja mistään muusta talosta ei oo tullut sellaista tunnetta, että tänne mä haluan muuttaa, kuin tämä talo mistä tehtiin tarjous. :)
 
No hjuu… Muutettiin 2016 kesällä tänne " keskelle ei mittään", ollaan kovasti tykätty ja nautittu olostamme vaikka työtähän se vaatii. Talomme lämpiää puilla, sähkö toki tulee ja sitä normaalisti käytämmekin (paitsi lämmitykseen, kun emme halua). Lumenluonti kuuluu tietysti luonnollisena osana "kuntoiluohjelmaamme" samoin toukokuiset polttopuu "turnajaiset", mutta onneksi teknologia auttaa hiukan.

Lähimmän naapurimme kanssa olemme hyvissä väleissä (maallemuuttajia hekin), välimatkaakin tosin pihapiiriemme välissä on reilusti, naapurin sanoin: "yli kiväärinkantaman" (asiasta joskus vitsailimme, vaikka totta tuo onkin)…

Vaimoni tekee etätöitä ja itse käyn kuntakeskuksessa töissä ja työmatkaa tulee noin 28km suuntaansa. Lähimpään kaupunkiin matkaa kertyy noin 119km ja siellä käymme vain asioiden niin vaatiessa.
Minulle ja vaimolleni elämä täällä maaseudulla on ennen kaikkea luonnosta ja sen antimista nauttimista eli marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys ovat olleet meille "aina" mieluisia aktiviteetteja ja nykyisin pääsemme harrastamaan kaikkia em. asioita ihan vain lähtemällä kotipihasta harrastamaan!!!
Toki pidämme itse "ryytimaata" ja kasvihuonetta joista saamme pienen osan vuoden aikana käyttämistämme vihanneksista yms.

Maalla asumisessa ja pärjäämisessä keskeisimmäksi tekijäksi on muodostunut parisuhde joka on vain syventynyt (HUOM. maallemuutto ei ole parisuhdeterapiaa, suhteen oltava vahva jo tullessa)
Toiseksi, (ehkä ominaisuudeksi?) nostan uteliaan mielen ja kekseliäisyyden joka täytyy suunnata muuhun kuin naapurustoon. Uteliasta mieltä tarvitaan, jotta haluaa ja viitsii selvittää kasvien kasvatukseen ja hyödyntämiseen liittyvät asiat. Kekseliäisyyttä tarvitaan asioiden yksinkertaistamiseen sille tasolle, ettei mikään "pakollinen" työ tai tehtävä muutu liian raskaaksi...
 
30v landella ja tänne joko sopii tai ei :) Kauppaan 3,5km. Olen kunnalla töissä, joten keskustaan en edes muuttaisi. Liikaa tuttuja joka puolella. Kylältä kun pysyy pois, ei kukaan edes juorua sun asioista. 5 tuhatta asukasta meidän kylällä. Aamulla nappasin hiiren lossasta pois, kun ne pirulaiset tuuppaa 30v vanhaan hirsitaloon sisälle. Takkaa saa lämmitellä ja pihaa haravoida näillä keleillä. Itse tykkään!! Mutta ei se kaikille sovi. Tällä kylällä onneksi tunnetaan toistemme lapset ja metkut, joten pelkkää plussaa se :) Harrastukset ja kulttuuri jää vähemmälle, kun kylän ainoisiin aktiviteetteihin ei tee mieli tunkea. Onneksi lähimpään kaupunkiin reilu 20km. Mä olen tosiaan kylän koulussa töissä, joten sen takia yritän pysytellä vapaa-aikana omissa oloissa.
 
Takaisin
Top