Kauhutarinat ja avautumiset: tätä EN odota innolla synnytyksessä tai sen jälkeen

Mukkelis

Mukkelis

Näppärä viestien naputtelija
Tänne saa avautua niistä vähemmän ihanista asioista synnytyksessä tai sen jälkeen, joita ei odota innolla. :shifty:

Pidetään kuitenkin pilke silmäkulmassa: Saa liioitella ja kaikkea täältä ei kannata ottaa ihan tosissaan! :wink Herkempien (esikois)odottajien kannattaa harkita kahteen kertaan, haluavatko tätä edes lukea. :grin
 
Tässä omaa listaani:

- istukan synnytys: ei TOD kummallakaan edellisellä kerralla ole kipu unohtunut kun vauvan saa ulos ja rinnalle vaan istukkakin on aina tuskalla pakerrettu pihalle
- ensimmäisten imetysten kivuliaisuus ennen kuin rinnat taas tottuu: se vauvan suun otteen napakkuus on ainakin mulla ollut tuskaista parit ekat kerrat, vaikkakin myös sydäntä sulattavaa
- jälkisupistukset: ekasta en näitä juurikaan edes muista, tokasta olivat aivan karmeat (kuten oli varoiteltukin) ja tietysti pahimmillaan imettäessä (joka auttaa supistamaan kohtua) kun olisi mieluummin halunnut vain tuijotella vauvaa haltioituneena eikä kivusta irvistellen
- se valtava JäHi eli jälkihiki: ah, ihanat hormonit synnytyksen jälkeen kun viikkotolkulla piti nukkua nakuna ilman peittoa, kosteussuojan ja pyyhkeiden päällä ettei herää hiestä märästä sängystä


...ja silti, näistä huolimatta olen kolmatta kertaa tähän ryhtymässä. ;) :D
 
Ainoa mikä oikeasti inhotti esikoisen syntymän jälkeen oli ponnistuksessa pullahtaneet peräpukamat. Jotenkin uskon tälläkin kertaa ne saavani :/
 
Mä oon saanut noi pukamat jo nyt. Oon hoitanut voiteilla ja supoilla eilä ne katoa mihinkään! Ei onneks oo kipeitä ainakaan vielä.
Ilmeisesti ei katookaan ennenku vaavi on syntynyt. Tänään selvis neuvolassa et on tosi matalalla jo pää niin kaitpa se painaa siellä sit o_O
 
- Täytyy joo sanoa, et toi imetyskipu oli kyl ihan hirvee, ihan kuin olisi saksilla leikattu nänniä irti, kiroilin ja itkin..
- Inhottavaa herätä sängyssä kun kaikki paikat ui maidossa, pitää nukkua pyyhkeen päällä
- Unen vähyys, väsyneisyys - pitää koko ajan kytätä vauvaa että sillä on kaikki hyvin
 
Eka sauna itkien hormoonihöyryissä. Rinnat valui maitoa ja olin varma, että nyt kaikki on pilalla kun en saa kerättyä näitä maitoja talteen lasta varten. ;)
 
Jes mikä ketju!

Aika kultaa muistot, mutta nämä ainakin näin ennakkoon mielessä:

Synnytyksessä:

- Se hetki, kun on henkisesti valmis jo luovuttamaan ja pyytää vain, että ottakaa se baby ulos tai mä kuolen tähän. Kun ei vaan enää jaksa.

- Kätilön päälle pissaus tai kakkaus. Mä tiedän et ne on tähän tottuneita, mut silti se hävettää aikuista tehdä niin. Mulla oli kuopus avotarjonnassa ja painoi häpyluuta niin pahasti päällään, et aiheutti ennenaikaisen ponnistustarpeen ja lisäksi liikuntakyvyttömyyden (kun koitin kävellä, tuntui että sahaan omaa jalkaa irti), niin piti olla seisaalleen "pöntöllä" siinä synnytystelineessä ja eritteet roiskui vähän mihin sattuu... Mies sit siivouksen jälkeen kantoi mut pöydälle saamaan puudutetta.

Synnytyksen jälkeen:

- Pidätyskyvyn menetys, kun et tiedä että lorahtiko housuun (vaippaan) pissaa vai jälkivuotoa.

- Eka kerta (tai ne kerrat) synnytyksen jälkeen, kun rinnoista lentää maitoa miehen päälle.

- Ne kommentit, joissa kysytään et kauan vielä tai et eikö vieläkään? Kun maha ei ole samaa kaliiberia kuin Cate Middletonilla, niin näitähän tulee :/
 
granger: Olinkin jo unohtanut tuon hetken synnytyksessä! Nyt palasi mieleen, kuinka Esikoisen kohdalla karjuin klassisesti kesken ponnistusvaiheen "MÄ EN JAKSA!" Ja kakkosen kohdalla olin ponnistusvaiheen koittaessa niin tuskissani etä anelin kätilöltä eikö tosiaan ehtisi saada vielä mitään tujumpaa kivunlievitystä ja kätilö tokaisi että ei, pää näkyy jo! :,D
 
Meillä valmennuksessa kätilö mainitsi käsitteen kahdeksan sentin epätoivo... Että siitä tietää, että kohta ponnistetaan, kun usko loppuu :D
 
Mulle ei tullu kyllä epätoivoa missään vaiheessa :D ponnistusvaihe kestikin muistaakseni 12min. Että nopeesti tyttö tuli. Nyt siis esikko sylissä niin en osannut odottaa että jälkisupistukset olis niin kipeitä. Ja kestää kolme päivää.. toisekseen imetys sattuu ihan törkeen paljon. Neitillä ikää nyt viis päivää ja imetys koskee edelleen..
 
Bubs, tuo "kohta ponnistetaan" on aika suhteellinen käsite. Tässä pakkaillessa tuli vastaan nuo aikaisemmat epikriisit ja lukaisin ne, niin ekassa sektioon päättyneessä synnytyksessä se 8 sentin epätoivo kesti useamman tunnin ilman mitään edistystä, minkä vuoksi siihen sektioon sitten päädyttiinkin...

Tokassa en uskaltanut ottaa epiduraalia, koska yhtenä mahdollisuutena tuohon stoppiin pidettiin tätä puudutetta (otin kyllä spinaalin), ja siinä "luvattiin" että baby syntyy ihan näillä näppäimillä, kun spinaali annettiin 8 sentissä aamuvarhain. Mieskin soitti mun lepohetken aikana kotijoukoille, että kohta syntyy. Ja lopulta kuopus tuli maailmaan just ennen puolta päivää...

Mä kun oon saanut synnyttää pitkän kaavan mukaan molemmat, niin tuo epätoivo on tuttu. Ei oo ihan aivastamalla valahtanut ulos ;)
 
Annina: ponnistin esikoista 10 minuuttia ja kokonaisuudessaan synnytys 1h12minuuttia☺ ei kerenny tulla epätoivoa missään vaiheessa paitsi silloon kun mentiin vieriosastolla ja imetys ei onnistunu,mutta salis onnistu
 
granger & Bubs: Joo, mullakin tuo 8cm epätoivo oli pikemminkin ihan loppuvaiheen "vielä on vähän reunaa jäljellä" -tuskanhiki esikoista synnyttäessä. Sitä vaihetta tuntui kestävän iäisyyksiä, kun ponnistutti valtavasti mutta piti pidätellä. Ja sitten kun kätilö päätti auttaa tilannetta, että hän "vähän venyttelee tuota reunaa" niin se se vasta tuskaa olikin...!

Onneksi toinen sujahti maailmaan paljon helpommin, eikä tosiaan ehtinyt mitään reunaa edes ihmetellä, kun kätilökin kummastui että hiukset näkyy jo. :hilarious:
 
Mä muistan edellisestä kerrasta kun odoteltiin että paikat avautuisit kunnolla... käski värit mennä nelinkertainen sängylle ja toivat säkkituolin mahan alle tueksi... ei kerinnyt säkki olla 20 sekuntia kun Huusin kätilölle joka oli huoneesta lähdössä kovaan ääneen..... nyt se perkele tulee mun on pakko ponnistaa.... kätilö huutaa älä älä älä vielä.. .ja kokeili ja totesi että kyllä se vaan tuleekin... kysyi vain haluanko siinä asennossa synnyttää vai käännytäänkö... kyllä me käännettiin ja 4 min oli vauva rinnalla ♡ :)
 
Olen tässä pohtinut niitä jälkivuotoja... Onko ne alussa ihan super runsaat ja hiipuu esim viikon päästä, vai valuttaako se monta viikkoa ihan runsaasti?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top