Kasvatatko sukupuolisensitiivisesti?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Otsikon mukaisesti: kasvatatko lapsia sukupuolisensitiivisesti vai pidättekö arvossa perinteisiä sukupuolimalleja? Miten tämä näkyy teillä? Muistetaan että yhtä oikeaa tapaa ei ole. :)

Me pyritään kasvattamaan kohtuullisen sukupuolisensitiivisesti. Opetetaan lapselle että tyttö tai poika voi olla monella tavalla ja että tyttö ja poika voi hyvin pukeutua niihin väreihin kuin haluavat jne. Emme osta pojalle lähtökohtaisesti koruja tai mekkoja. Mutta jos poika haluaa käyttää koruja, pukeutua mekkoon tai kynsiinsä kynsilakkaa, emme sitä kiellä. Olenkin lakannut meidän molempien kynnet, kun poika pyysi hänellekin kynsilakkaa. Nykyisin kun poika on jo isompi hän saa usein itse vaikuttaa vaatehankintoihin ja annamme hänen valita yhtä lailla ne siniset kuin punaisetkin housut. Isovanhempia on hieman joutunut ojentamaan, kun ovat ihmetelleet pojalla olevia "tyttöjen vaatteita" (esimerkiksi vaaleanpunaisia Ryhmä Hau kumisaappaita, jotka poika oli itse valinnut.) Kotitöiden suhteen otetaan ja kannustetaan lapsi sukupuolesta riippumatta mukaan kaikkiin hommiin.
 
Lähinnä luonteen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan on kasvatettu. Esikoistytär opetti jo, että tytöt voivat olla mitä tahansa. Hän kulki sukulaispoikien vanhoissa vaatteissa eikä se häntä haitannut yhtään, harrasti myös poikamaisia lajeja ja leikki enimmäkseen autoilla, mutta toisaalta oli myös hyvin hoivaava ja käytti mekkoja.
Toinen tytär ei ole ollut yhtä poikamainen leikeissään, mutta toisaalta hoivaamista ei leikeissä juuri ollut.

Poika on kulkenut siskojensa vanhoissa vaatteissa, ei kyllä mekoissa. Siskojen nukkeihin ja pehmoleluihin ei ole koskenut, eikä barbeihin tai eläimiin, ei löydy hoivaviettiä eikä ikinä leiki kotileikkiä.

Kynsilakkaa ja meikkejä Meillä ei kotona ole, joten en laittaisi niitä pojalle enkä tytölle. Ehkä ainoa, jossa on ohjausta sukupuoliroolien mukaan on hiukset. Tytöillä on aina ollut pitkät hiukset, sekin käytännön syistä. Eivät suostuneet antaa leikata, mutta antoivat pestä ja letittää. Poika inhoaa hiusten pesua ja kampausta, joten ne on leikattu lyhyeksi.

Olisiko tämä enemmän persoonasensitiivistä kasvatusta?
 
Tykkään pukea pojalleni sinisiä ja poikamaisia vaatteita, mutta välillä puen myös punaista ja keltaista.
Opetan kyllä, että kaikenlaiset ihmiset on hyväksyttäviä ja juurikin sen, että saa pukeutua mihin väriin haluaa.
Ensisijaisesti menen pojan omien kiinnostusten mukaan ja neuvolassa hän sai valita pinkin ja sinisen hammasharjan väliltä. Poika mietti hetken ja tarttui sitten siniseen hammasharjaan.

En tiedä kasvatanko erityisen sukupuolisensitiivisesti, sillä suosin pojallani autoja ja tyypillisiä poikien leluja. Haluan kuitenkin, että poika tuntee olevansa ihana pikku poika ja minusta pojilla saa olla poikien juttuja ja tytöillä tyttöjen juttuja. Jos taas lapsi haluaa olla jotain muuta, tai itse osoittaa haluavansakkin nuket auton sijaan niin ostan sen kyllä ilo mielin. :happy:
 
Meillä lapset kaikki aika omia persooniaan ja sen mukaan kasvatetaan. Eli enemmänkin ne kiinnostuksen kohteet vaikuttaa, eikä oikeastaan ohjata kumpaankaan suuntaan.
Esikoinen on todella poikamainen poika, ei siis itse halua tai ole koskaan halunnut mitään "tyttöjen juttuja". Joskus pyytänyt kynsilakkaa ja kerran lakkaamisen jälkeen ei ole toiste halunnut.
Tyttö taas viihtyy lyhyissä samanlaisissa hiuksissa kuin veljillään ja aiemmin tykkäsi aina todella paljon sinisistä vaatteista ja niitä sai käyttää jo ihan käytännön syistäkin (veljen vanhoja) . Myös kaikki rymy leikit kiinnostaa, tosin nyt myöhemmin tullut myös barbiet ja prinsessa jutut mukaan niiden ohelle.
Nuorin poika taas leikkii ihan kaikella, hoivaa paljon siskonsa nukkeja joilla hän ei oikeastaan leiki. Kaikki autot kiinnostaa myös. Tykkää myös vaaleanpunaisesta värinä ja sen aina valitsee jos värin perusteella jonkin jutun valitsee :)
 
Olen ajatellut, että olen melko perinteinen ja pidän perinteisistä sukupuolirooleista. Eli yleensä ostan pojille jalkapallokuosia, autojuttuja jne. Vaatteissa kyllä on aika lailla kaikkia värejä, ei haittaa yhtään. Värikkyys on kivaa. Sen verran olen saanut palautetta näistä mieheltä, että ilmeisesti olen kuitenkin melko sukupuolisensitiivinen :shy: Minua ei haittaa ostaa pojalle nukkea tai jotain pinkkiä jos hän pyytää, laittaa hiukan kynsilakkaa, antaa vanhaa käsilaukkua tai muuta vastaavaa, mutta mies on närissyt niistä, että älä viitsi. :rolleyes: Hän on hyvin perinteinen ja vierastaa kyllä, jos poika haluaisi vaikka pinkin auton. Jos poika ei nukkea tai käsilaukkua pyydä, en sitä mene tarjoamaan, mutta esikoinen ainakin on kyllä ollut kiinnostunut. Käy sovittelemassa korkkareitakin joskus, mikä on ihan ookoo. En lähde ohjailemaan, vaan mieluusti katson mistä pitää ja sen mukaan sitten.
 
Olen tässä katsellut pojalle uusia paitoja. Ja mitä olen tavallisista kaupoista (cm, s-market, hh, lidl, tokmanni) löytänyt niin KAIKKI poikien osaston vaatteet ovat mustia, harmaita, tummansinisiä, okra/sinappi tai metsän/armeijan vihreitä. Kuvina on dinot, autot tai joku örkki.

Ja ei, en halua pukea pojalle päälle keltaista ykssarvis-glitterpaitaa jossa on jotkut rypytykset olkapäillä. Tavallinen keltainen paita kävisi kyllä. Niitä ei vain ole.

Ihan oikeasti, pojatkin tykkäävät väreistä. Kirkkaista, pirteistä ja kivoista väreistä. Näitä ei vaan mistään löyty maltillisella hinnalla.

Meillä leikitään autoilla, legoilla, traktoreilla mutta laitetaan muumipeikkoa pieneen nukensänkyyn nukkumaan ja pussataan loput pehmolelut läpi ja toivotetaan hyvää yötä.
 
Meillä on kaksi tyttöä, ja varsinkin isompi saa jo päättää mitä päälleen laittaa - eli tällä hetkellä tummansinistä ja liilaa. Oli hänelläkin pinkki kausi, mutta se on mennyt ohi. Nyt hänestä on tullut täysi heppatyttö, ja minun puolestani hän saa sitä olla. :)

Olen molemmille ( myös pienelle pehmoeläintytölle) tolkuttanut, että tyttökin voi tehdä mitä vain ja saa olla kiinnostunut sekä hepoista että tieteestä.
 
Chandelier sanoi:
Ihan oikeasti, pojatkin tykkäävät väreistä. Kirkkaista, pirteistä ja kivoista väreistä. Näitä ei vaan mistään löyty maltillisella hinnalla.
Click to expand...

Kyllä löytyy! Juuri taannoin ostin meidän pojalle H&M:ltä paitoja. Keltainen yksi näistä. Itse tuskailin myös tämän kanssa, ettei löydy kivoja kirkkaita sävyjä, mutta tosiaan nyt ihan lähiaikoina olen löytänyt. :)
 
Mä olen h&m ostanut ainakin värikkäitä, keltaisia, viininpunaista ja oransseja housuja ihan poikien osastolta, näitä samoja käytetty kyllä myös tytölläkin, joten on muutama vuosi ostosta aikaa, mutta mun mielestä on noita värikkäitä vaatteita siellä myös edelleen ollut myynnissä. Myös popilta löytynyt kirkkaita yksi värisiä vaatteita, joita käyetty molemmilla sukupuolilla kun ei ole selkeästi kummankaan.
 
Unohdin mainita että oon etsinyt sellaisia paksumpia collegepaitoja. Nuo hm:n värikkäät paidat taitaa olla kaikki ohkaisia trikoo/puuvillapaitoja.
 
Yölento sanoi:
Olisiko tämä enemmän persoonasensitiivistä kasvatusta?
Click to expand...

Voi sen niinkin ajatella. :) Tosin mielestäni se on samalla sukupuolisensitiivistä - ei kielletä/tuputeta jotain sukupuoleen vedoten, kun lapsi persoonana haluaa toisin.

Omien havaintojeni mukaan poikien vaatteet on usein juuri harmaata, mustaa, vihreää ja sinistä. Niitä keltaisia, punaisia, liiloja jne vaatteita ilman röyhelöitä tai yksisarvisia on hieman vaikeampi löytää, mutta kyllä niitäkin on. Meidän poika tykkää monen värisistä vaatteista ja kun saa itse valita voi mukaan lähteä melkein mitä väriä hyvänsä (paitsi harmaata, joka on kuulemma tylsä) tai vaikka ne tytöille suunnatut vaaleanpunaiset Kaja-kumisaappaat.
 
Mietin todella pitkään tuota sujupuolisensitiivisyyttä. Lähinnä, että mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, tuskin pelkästään vaatteita?

Meillä ei pojan jokapäiväiseen garderoobiin kuulu mekot, vaikka hänellä onkin vaaleanpunainen trikoomekko yöpukuna. Eli kotona saa käyttää, mutta ei muualla, ja kotonakin vain yöasuna. Sitten kun rooliasut tulevat ajankohtaiseksi, saa poika vapaasti pukeutua prinsessaksi jos huvittaa. Tyttö saa pukeutua mekkoihin kaikkialla, jos hän itse niin haluaa (ja jos vaate on tilanteeseen nähden käytännöllinen), pakko ei ole.

Vaatteiden väreissä vältellään tummia värejä (eli ei tyttö eikä poika kumpikaan saa mustia tai tummansinisiä vaatteita), eikä toisaalta vaaleanpunaistakaan ole paljoa, jonkun verran kuitenkin, koska se on niin yleinen väri vaatekaupoissa.

Harrastuksista meillä vältetään aktiivisesti sellaisia harrastuksia, joissa lapselle tulee helposti vääristynyt suhde kehoonsa. Eli baletti ja bodaaminen ovat ehdottomasti kielletty, ja muutama muukin vastaava. Mopoja tai moottoripyöriä eivät lapset tule saamaan, mutta lentolupakirjan suoritus voi tulla ajokortin lisäksi kyseeseen, jos lapsi on kovasti ilmailusta kiinnostunut.

Meillä ei käytetä meikkejä ja kynsilakkakin on vain väritöntä, eikä sitä käytetä kynsien lakkaamiseen. Minulla on korkokenkiä, mutta käytän niitä vain esiintyessäni, muuten käytän paljasjalkakenkiä tai kumisaappaita. Minulla on yleensä päälläni farkut ja t-paita, tai verkkarit ja t-paita. Mekkoja tai hameita käytän vain esiintyessäni, joten sellainen naisen malli on tässä perheessä tarjolla. Lapset eivät tule saamaan vanhempien rahoilla ensimmäistäkään meikkiä, vaan jos tuollaiseen on törsättävä, on se raha tienattava itse. Kynsien kasvatus on luvallista, mutta käytännössä lapset huomaavat jo aika varhain, että pihatöissä pitkät kynnet repeytyvät.

Meidän perheessä jokaisen käsissä pysyy virkkuukoukku, paistinpannu, moottorisaha ja autonratti. Sukupuoleen vetoamalla ei siis pysty mistään työstä sluibaamaan, vaan kaikki kotityöt ja pihatyöt pitää lastenkin aikanaan opetella sukupuolesta riippumatta. Meidän perheessä kaikki aikuiset ovat kirjoittaneet laajan matematiikan, pääasiassa laudaturin arvosanalla, joten lapsilla ei ole mahdollisuutta olla kirjoittamatta laajaa matematiikkaa, se kun onnistuu heidän geeneillään vaivattomasti.

Onko tämä sitten sukupuolisensitiivistä, en usko. Sukupuolella ei meillä ole kasvatuksessa paljonkaan eroa, mutta myöskään yhteiskunnan perinteisten sukupuoliroolien toteuttaminen ulkoisine merkkeineen ei tule kysymykseen.
 
En näe mielekkääksi ottaa tähän keskusteluun mitään virallista määritelmää sukupuolisensitiivisyydelle. Jokainen siis tulkitsee tavallaan. Itse en miellä sen tarkoittavan vain vaatteita, mutta niissä se taitaa usein räikeimmin näkyä. Enemmänkin sitä, minkä verran lapsen sukupuoli vaikuttaa noin yleensäkin kasvatukseen. Siihen mitä lapsi saa tai ei saa tehdä. Ja toisaalta myös lapsen opettamista suvaitsevaiseksi asian suhteen ihan alkaen siitä että kaveritkin voi pukeutua pinkkiin tai siniseen sukupuolesta riippumatta. Jos sukupuoliasiaa miettii syvemmin niin monestihan se näkyy ihan siinä miten lapselle/lapsesta puhutaan ihan huomaamattakin. Esim reipas poika ja kiltti tyttö. (Meillä on reipas, kiltti poika.)
 
Minusta sukupuolisensitiivistä on esimerkiksi se, että lapsi saa leikkiä mitä tahansa leikkiä sukupuolesta riippumatta, hänelle tarjotaan tasavertaisia mahdollisuuksia leikkiä kaikenlaisilla leluilla. Esimerkiksi pojalla on huone täynnä autoja ja rakentelusarjoja ja jos hänelle hankitaan yksi nukke, ei kyse ole vielä mistään sensitiivisyydestä. Meillä sattui käymään niin, että tytöt innostuivat autoista ja rakentelusta ym poikamaisesta nukkeleikkien ja barbien lisäksi. Poika ei ole kiinnostunut kuin koneista.

Harrastuksissa lapsia tulee ohjata kokeilemaan eri lajeja monipuolisesti. Omat tyttäreni harrastivat jääkiekkoa ja jalkapalloa, poika on enemmän kiinnostunut musiikista.
 
Takaisin
Top