Kastejuhla vai nimenantojuhlat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja illi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
illi

illi

Vauhtiin päässyt keskustelija
Omalla kohdallani on nyt kovasti mietinnässä, kastetaanko meidän vauvelia vai järjestämmekö vain nimenantojuhlat.

Mies ei kuulu kirkkoon eikä haluaisi kastaa lasta, kun itse ehkä haluaisin tai en ole ihan varma, mutta ärysyttävää on se, että mahdolliset kummit eivät kuulu kirkkoon tai ei luterilaiseen kirkkoon

Haluaisin vähän kuulla mielipiteitänne siitä, miksi kastatte tai ette kasta ja jos olette järjestämässä vain nimenantojuhlia, niin minkälaisia "bileitä" olette järjestämässä?
 
Ajattelimme järjestää vain nimenantojuhlan. Isoveli sai viime vuonna lapsen ja järjesti hänelle nimenantojuhlan siten että hänen vaimon isä julkisti pienokaisen nimen. Siellä oli ihan mukava tunnelma, ei ollut pappia eikä väkinäistä tunnelmaa. Tyttö oli rauhallinen ja jopa hymyili kun kuuli nimensä [:)] Jotain pientä syötävää, suolaista ja makeaa.

Me ajattelimme mennä miehen kotikylään ja kutsua sinne sitten ne jotka haluamme vieraaksi. Aluksi olikin tarkoitus juhlia myös meidän häitä silloin samalla, mutta isäni halusi juhlistaa niitä jo samana päivänä kun sanoimme tahdon. Minä en kuulu kirkkoon, mieheni kuuluu ainakin vielä tällä hetkellä, mut on ajatellut erota sieltä. Emme halua kastaa lastamme kirkon jäseneksi. Päättäköön itse sitten kun on sen ikäinen kun itse siitä jotain ymmärtää [;)]
 
Meillä myös pidetään nimenantojuhlat. Lähimmät ystävät ja perhe+ hyvää ruokaa ja vauvalle kaunis nimi [:)] Ei sen kummempia hömpötyksiä..[8|]
 
Me taas pidetään itsestään selvänä että meidän vauveli kastetaan. Nimenantojuhla tuntuu jotenkin tosi vieraalta, ei ole käynyt edes mielessä meillä se vaihtoehtona.
 
Meidän muksu kastetaan. Miksikäs ei, mieheni kanssa kuulumme molemmat kirkkoon ainakin toistaiseksi. Uskonnosta en liiemmin välitä, mutta kirkkohäät yms kelpaavat oikein hyvin [:D] Lapsukainen voi sitten itse erota kirkosta jos haluaa. Nyt kun asiaa ajattelen, tällaisella hällä väliä-asenteella voisi pitää nimiäisetkin [:D] Eipä kirkkoon kuulumisesta ole ikinä ollut mitään haittaa, palkkatulojakaan ei vielä ole niin ei mene kirkollisveroakaan. Ja riparilla oli kivaa lukuunottamatta niitä hartauksia ja raamatunluku tunteja [:D]

Nykyaikana on muuten hemmetin vaikea löytää "virallisia" kummeja. Pari potentiaalista kummiehdokasta ei ole käynyt rippikoulua ja osa on eronnut heti täysi-ikäiseksi tultuaan. Näillä näkymin meidän poitsulla tulee olemaan vain kaksi kummia (eikös se ole riittävästi?).
 
Kyllä kaksi kummia riittää minun mielestä [:)]
Mekin valitsemme kummit vaikka nimenantajaiset onkin.
Mies ei kuulu kirkkoon ja siksi ei tule kastajaisia.. Enkä kyllä itsekkään ole mikää uskonnollinen tyyppi. Minäkin itse sain päättää haluanko kuulua kirkkoon, ja sitten riparia varten minut kastettiin ja pääsin muiden mukaan.
 
Meilläkin nimenoantojuhlat tulossa. Kummit tulee silti, mutta juhlasta saa enemmän "oman näköisen" ja tyylisen. Tulevaisuudessa, jos lapsemme haluaa, saa hän liittyä kirkkoon, mutta valmiiksi emme sitä asiaa päätä. Emme kuulu kirkkoon kumpikaan.

Siskoni poika sai nimen helmikuussa: nimenantojuhlassa ja tilaisuus oli kaunis, herkkä ja rento. Just sellainen, mistä itsekin haaveilemme. [:)]
 
Nimenantojuhlat pietään..niinku edellisillekin..2 naiskummia tulee ja 2 mies kummia.[:D]
Meille samainen merkitys asialla kuin jos kuuluis kirkkoon.
Mutta en taho kuulua kirkkoon..lapsi, lapset liittykööt itse kirkkoon joskus jos tahtonee
ei mulla sitä vastaan mitään oo [;)]
 
Kiitos kommenteista [:)]

Kyllä muakin on alkanut vähän enemmän kiinnostaa nuo nimenantojuhlat ihan siksikin, koska haluan "kummeiksi" sellaiset ihmiset, joihin todella voi luottaa enkä haluaisi sen perusteella valita, kuuluuko joku kirkkoon vai ei... pelkona on ollut lähinnä se, että jääkö lapsi jostakin paitsi, mitä itse on saanut kokea kirkon kautta, mutta voihan hän itse sitten valita, meneekö riparille yms. ja liittyä sitten kirkkoon.

Nimenantojuhliinkin (jos siis päädymme niihin) kuitenkin haluaisin myös jonkun pienen seremoniajutun, että se olisi oikeasti juhla ja joku pitäisi puheen tms., mutta täytyy miettiä asiaa.
 
Mä oon yllättynyt: luulin, että kuulutaan pieneen vähemmistöön: että KAIKKI muut kastaa lapsensa ja me ollaan "kummajaisia". [:D] Täähän näyttää ihan muulta. Itse en kuulu kirkkoon "periaatteellisista" jutuista, mistä en kirkon toiminnassa tykkää. Mä kyllä päiväkodissa sujuvasti kerron uskonnollisista jutuista, käyn kirkossa lasten kanssa jne. Mutta oma kannanottoni näkyy noin. Lisäksi mä haluan, että lapsi saa itse päästtää tuon asian: loppujen lopuksi se on aika iso juttu: uskooko, eikö ja jos, niin mihin ja miten. Mutta jokainen tavallaan ja just se on musta hienoa: täällä voi tehdä jokainen juur niinkuin haluaa, eikä kukaan ole tuomitsemassa. Hyvä Suomi!! [:)]

Niin ja piti vielä listätä, että ne ainoat nimenantojuhlat, missä olemme olleet, olivat "seremonialliset" siinä mielessä, että lapsi oli mun sylissä: olemme mieheni kanssa kummeina ja isä piti puheen. Lauloimme yhdessä ja vauvan äiti lauloi yksin yhden laulun. Vieläkin tulee tippa silmään.. kaunista oli. Tiedän, että osa sukulaisista tulee pettymään, mutta valinta on jokaisen oma. Niinkuin kuuluukin olla.
 
Mekaan ei kasteta lasta, kuten ei edellistakaan. Molemmat meista on aikuisina paatetty mita halutaan ja toivomme, etta lapset saa saman edun.
 
Meidän lapsi kastetaan ja ristiäiset järjestetään omien vanhempieni luona. Papiksi olemme jo pyydelleet serkkuani joka on kastanut veljieni lapset [:)] Mitkään kovin isot juhlat eivät ole mutta tottakai sinne tulee sekä minun että avokin sisarukset perheineen, tulevat kummit perheineen, avokin isä sekä tietysti omat vanhempani. Ja tietysti papin perhe [:D]
 
Meilläkään ei mies kuulu kirkkoon. Minä kuulun en mitenkään aatteellisista syistä enkä millään lailla uskovainen ole. Lapsen olen ajatellut kastettavan kuitenkin. Pojankaan isä ei kuulunut kirkkoon ja poika kastettiin, samoin on tehty miehen aiemmassa perheessä hänen lastensa kanssa. Ja nyt se mun isän viime alkusyksyn poismeno on jotenkin myös päättämässä asiaa. Iskäkään ei ollut mikään uskovainen mut uskon et hän tirauttaa ilon ja ylpeyden kyyneleet "taivaassa" sinä päivän kun kastamme tulevan lapsemme vain ja tasan vuosi siitä kun kirkko siunasi hänet maahan. Tuosta taivaasta tai kuoleman jälkeisestä elämästä en ole ollenkaan varma, mutta jos hän tietäisi niin näin kävisi.[:)].
 
Yllätyin vähän siitä, miten yleisiä nimenantojuhlat nykyään on. Vaikka tiedän kyllä, että kirkon jäsenten määrä on koko ajan pudonnut niin eihän se mikään ihme ole sinänsä.
Meille tulee kastejuhla. Varmaan lähinnä vaan siksi, että kaikki muutkin lähipiirissä on kastettu. Mies ei kyllä kuulu kirkkoon, mutta on eronnut sieltä vaan siksi, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Mulla on vielä tallessa oma vanha kastemekko niin on kiva, että vauva kastetaan siinä samassa mekossa ja luultavasti mahdolliset sisaruksetkin sitten joku päivä[:)]
 
Me emme kuulu kirkkoon joten nimiäiset pidetään meillä. Se mitä niissä tapahtuu jne on edelleen hämärän peitossa. En ole edes perehtynyt vielä koko asiaan miten muut ovat menetelleet. Sen tiedän vain, että haluan ristiäisten kaltaiset ilman uskontojuttuja. Kyllä lapsella kunnon juhlat pitää heti olla [:D]
 
Kastetaan vauva ja kutsutaan ristiäisiin kummit, isovanhemmat ja pappi [:)] Ja varmaan tule miehen pikkusiskot kans. Eiköhän me sillä poppoolla saada juhlat aikaiseksi. En tykkää ite kauheasti leipoa, mutta eihän sitä väkeä nyt niin kovin paljon tule ja jos vauveli on kiltti niin ehtiihän sitä leipoa pari juttua [:)] Tuttavani on pappi, mutta asuvat muualla, olisi kyllä mukavampi, jos pappi olisi ennestään tuttu. No, ei sitä tarvitse jäykistellä vaikkei sitä pappia ennestään tunnekaan, eiköhän nekin viihdy mieluummin leppoisassa ilmapiirissä [:)]
 
Me pidetään ihan kastajaiset..ite voin sanoa olevani ateisti ;), eikä tuo ukkokaan hirveesti perusta noista hengellisistä jutuista. Mutta silti. Ollaan kummit jo valittu, ja kumpikin niistä kuuluu vielä toistaseks kirkkoon. Saa muksu ite erota kirkosta sit, mikäli tahtoo, helppoahan se nykypäivänä on.
 
Me pidetään kastejuhla. Toiveissa olisi että saisin tiitille saman papin, joka on minutkin kastanut...vieraita en oikein osaa rajata, kun tuntuu että puol sukua vetää herneet nenäänsä jos ei kutsua saa, vaikka ei mun pitäis tommosesta välittää, mut silti se vaivaa [:(] minun isovanhemmat, molempien vanhemmat, sisarukset ja kummit ainakin, mutta miehen äidin sisko on sellainen ihminen joka on ollut kaikissa juhlissa mukana ja loukkaantuu taatusti sydänjuuriaan myöten jos ei saa kutsua ristiäisiin. Hän kun loukkaantui jo siitä kun hänelle ei erikseen soitettu ja ilmoitettu että meille tulee vauva, vaan hän kuuli asiasta toista kautta [&o] huoh!!!
 
Meillä myös kastetaan lapsukainen. Kuulutaan kumpikin kirkkoon, vaikka ei mitään "uskovaisia" ollakkaan.

Ystäväni on itse esittänyt toiveen päästä kastamaan pikkuinen, silloin jo kun kerroin olevani raskaana.Jos vaan ei ole päällekkäisiä tilaisuuksia silloin. Mukava saada tuttu kastamaan,häntä olen ajatellut vihkipapiksikin sitten kun sen aika on

Ite oon ajatellut kuitenkin aika rentoa kastejuhlaa.Ehkäpä jos syksy on oikein lämmin,pikkuinen kastetaan mökillä, saaressa meren rannalla... Saas nähdä nyt, kun ei ole tuota kosintaakaan kuulunut..[;)]
Kummit olemme jo valinneet,vielä pitää sitten varmistaa halukkuus kunhan pikkuinen on syntynyt.
Vieraita tulee varmasti kummankin vanhemmat ja sisarukset kumppaneineen, miehen isovanhemmat, en tiedä kutsutaanko vielä enemmän,mutta tässä tärkeimmät.Miehen suku tosi pieni,ja ovat tiiviisti yhteydessä, että ehkäpä sitten hekin vielä tulevat. Sitten sen näkee missä nyt sitten päätetään kastejuhla pitääkin.
 
Meillä kastetaan kans. En kyllä oo koko juttua kauheesti miettiny ku inhoan kaikkia juhlia. Kotona niitä tuskin kuitenkaan pidetään, tilanpuutteen takia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top