Kamalinta raskaudessa?

Se suuri muutos olossa entiseen. Väsymystä, ällöä-oloa, vetäytymistä, onnetonta oloa, hämmentyneisyyttä ja aloitekyvyttömyyttä. Vaikka fyysinen olo on kokoajan kohentunut, saan tehdä valtavasti psyykkisesti töitä sen eteen, että jaksan lähteä lenkille, tehdä ruokaa, nähdä kaveria. myös tuleva rakenneultra on alkanut jotenkin ahdistamaan. Että mitä jos kaiken tämän jälkeen jokin onkin pielessä.. en tiedä olisinko valmis tekemään tätä enää toista kertaa.
 
Kaikki :hilarious: Ei vaan, en yleisesti pidä ollenkaan raskaana olemisesta, mutta jos yhden kaikista epämukavimman asian sanon, on se se, etten tunne kehoani omaksi ollenkaan raskausaikana. Näin oli esikoista odottaessa ja niin on myös nyt. Tuntuu, että kroppa on ihan vieras, käyttäytyy eri tavalla enkä osaa aina ennustaa miltä mikäkin tuntuu. Vatsa on tiellä monessa asiassa ja häiritsee, runsaan pahoinvoinnin aikana tuntuu, että voisi vain luovuttaa...
 
Voisin ottaa nilkat takaisin, niin saisin jalkaan enemmän kuin yhdet kengät ja (änkemällä toiset.) Maha on tässä raskaudessa enemmän tiellä kuin ensimmäisessä. Ensimmäinen oli loppuun asti todella takana, ja muutenkin oli helpompi raskaus kuin tämä, esim mitään turvotuksia/pahoinvointeja ei ollut ollenkaan, tässä sitten senkin edestä.
 
Pahinta oli varmaan se koko loppuraskauden mielessä elänyt epäilys, että vauva on perätilassa. Neuvolassa väitettiin kiveen kovaan että raivotarjonnassa siellä ollaan. Vähän aikaa siihen uskalsi aina neuvolan jälkeen luottaa, mutta sitten heräsi taas epäilys. Ja perätilassahan poika oli, olisi pitänyt luottaa enemmän omaan tunteeseen eikä siihen että kyllä ne neuvolassa osaa ja tietää.
 
Itse olen syntynyt perätilassa ( lopulta kyllä leikkauksella) joten vähän pelkään sitä omalla kohdallakin, vaikka ensimmäinen syntyikin ihan oikeaoppisessa asennossa.
 
Kamalinta oli ekassa raskaudessa alaselkäkivut, toisessa vielä kipeämmässä loppuraskauden rannekanavaoireyhtymä, yöllinen kipu käsissä. Myös liitoskivut nivusissa aivan hirveät.
 
Alkuraskauden kuukausia kestävä pahoinvointi ja oksentelu olivat kyllä ihan hirveitä ja lamaannutti kokonaan. Loppuraskauden erilaiset kivut ja yleinen liikkumis- ja hengitysvaikeus ovat myös tosi inhottavia. Pahimpana kuitenkin pidän sitä, mitä kaikkea pään sisällä tapahtunut. Mielialaheittelyt, yleinen alakuloisuus, huono itsetunto ja itkuherkkyys ovat olleet rankimpia ”oireita” raskaudessa ehdottomasti.
 
Kamalinta raskaudessa oli 24/7 väsymys koko ajan, pelot ja rv14-32 vaivanneet järkyttävät hermokivut alaselässä jotka säteili koko alavartaloon.
 
Kamalinta tällä hetkellä on menetyksen pelko. Koko ajan pelko perseessä, että onko siellä mahassa kaikki hyvin. Tietenkin tämä yllättäen alkanut epämukava olo ja ruokaa ei tee mieli, saa myös huonolle tuulelle.
 
Jatkuva pissalla käynti mm. jos herään yöllä, niin en voi jatkaa nukkumista ennen kun olen käynnyt vessassa. Olen siis alkuvaiheessa tässä raskaudessa. Sit tietty se ettei saa syödä salmiakkia. Tosin löysin netistä yhden kaupan jossa on myynnissä salmiakkia jossa ei ole sitä kiellettyä ainetta. :happy093
 
Takaisin
Top