Kamala riita lapsen sukunimestä

Lapselle äidin vai isän sukunimi aloituksessa mainittujen syiden perusteella

  • Kaikki äänestäjät
    36
Kannatan sitä, että kaikilla olisi sama sukunimi kun perheenä elätte! Hieman vanhanaikaisena ehkä taipuisin jopa sen puoleen että kaikille miehen sukunimi, mutta niin kuin sanoit, äidin sukunimi on harvinainen ja mies aiemmin ei ole ollut äidin nimen antoa vastaan, niin miksei sekin sitten! :) Lapsena mulla oli isän nimi, vaikka äidin nimi huomattavasti harvinaisempi. Mulle ei sillä ollut lapsena minkäännäköstä merkitystä ja nyt kun olen avioliitossa, otin mieheni nimen.
 
Jolle sanoi:
Nää on ikäviä tilanteita.. itellä samankaltainen menossa parhaillaan. Naimisissa tosin ei olla, avoliitossa vain, mutta ei se vanhempien keskustelussa yhtään helpota... tiedän että mun tapauksessa mulla on viimenen sana koska lasta ei nimen annon aikaan ole vielä tunnustettu (ja olen siis ainoa virallinen huoltaja), mutta en tosiaan halua alkaa oikeudellani kiristämään. Mulla itsellä on ruotsinkielinen sukunimi ja suomessa harvinainen etunimi ja se vahva osa minua jonka haluan laittaa eteenpäin. Miehen tahdosta emme myöskään todennäköisesti tule menemään naimisiin, joten yhteistä nimeä ei perheellemme sitä kautta tule.. Nyt mieheni sentään ovi alkanut puhua asiasta :) kun alkuun suuttui ja kieltäytyi keskustelemasta jos en suostu hänen nimensä antoon lapselle..
Click to expand...

Ettehän edes saa miehen nimeä lapselle jos ei isyyttä ole tunnustettu nimen annon aikaan.
 
Meillä tulee ihan sama ongelma eteen. Tai no samanlainen.
Miehellä harvinainen sukunimi jolla löytyy 6 suomesta ja oon aina sanonut etten ota sitä edes jos menemme joskus naimisiin, koska haluan säilyttää omani.
No nyt syksyllä vauva tulossa ja asutaan avoliitossa ja hän on sitä mieltä, että perinteen mukaan isän nimi lapselle ja minä en samaa mieltä ole, kun itse olisin eri sukunimellä kuin lapsi ja sitä en halua.
 
Miksi asiasta tulee ongelma? Meillä on sama tilanne, tosin miehen nimi on tavallinen ja itselläni erikoinen. Olen silti alusta asti ollut sitä mieltä, että lapselle tulee miehen nimi. Jos naimisiin joskus päädymme, aion silti säilytää oman sukunimeni. En koe sitä ongelmaksi, lapsi on joka tapauksessa minun ja isälle on tärkeää että heillä on sama sukunimi.

Toisaalta, olen niin tottunut tähän kuvioon, sillä äitini toimi samalla tavalla. Koskaan ei ole ollut ongelmia nimien suhteen eikä ole tarvinnut selitellä miksi minulla on eri nimi kuin äidilläni :)
 
vierailija sanoi:
Ettehän edes saa miehen nimeä lapselle jos ei isyyttä ole tunnustettu nimen annon aikaan.
Click to expand...
Isyys siis tietenkin on tarkoitus tunnustaa, ei vaan neuvolan tunnustusta saatu tehtyä kun meni hieman ohi paikkakunnalta muuton takia. Oli tilanne kuitenkin mikä tahansa, en haluaisi omasta kannastani luopua ja täytyy jotenkin yrittää asia keskustella läpi :)
 
Meillä on molemmilla erikoisempi sukunimi. Naimisiinmennessä halusin pitää omani eikä miehellä ollut mitään sitä vastaan. Esikoista odottaessa mietittiin tulevan lapsen sukunimeä ja minä perinteisenä ihmisenä halusin lapselle miehen sukunimen. Miehelle olisi käynyt minun sukunimeni lapselle. Päädyin sitten itse ottamaan tuplasukunimen, joka sekin olisi ollut miehen mielestä ok, mutta pidin kuitenkin pääni, että yhteiselle lapselle tulee miehen sukunimi.
 
Vastasin tuohon kyselyyn, että miehen sukunimi. Olen naimisissa ja naimisiin mennessäni luovuin omasta sukunimestäni. Oma sukunimeni oli harvinaisempi kuin miehen sukunimi. Halusin kuitenkin koko perheelle saman sukunimen. Itse en ymmärrä, miksi mennä naimisiin, jos ei aio vaihtaa sukunimeä. Avoliitossahan vauva saa aina automaattisesti äidin nimen, jos isyyttä ei ole tunnustettu. Mulle sukunimen vaihto symbolisoi naimisiin menoa. Vanhanaikaisesti halusin miehen sukunimen itselleni ja lapselleni. Vaihtoehto olisi ollut menemättä naimisiin ja pysyä oman nimisenä loppuelämän.
 
^ Mulle naimisiin meno symbolisoi naimisiin menoa :'D

Mä otin myös aikanaan miehen nimen. Jos olisin halunnut pitää omani, olisin pitänyt. Ja jos olisin välttämättä halunnut oman nimeni lapselle ja siitä olisi tullut riitaa olisin vetänyt äitikortin ja saanut viimisen sanan, joku nimihän on valittava.

On asioita joissa antaa periksi ja asioita joissa ei. Riippuu sitten mitä ne kellekin on.
 
Ei tuo nykypäivänä ole enää mitenkään itsestäänselvyys, että nainen ottaa miehen nimen avioliitossa. :) Meillä mies otti minun nimeni, joka on todella todella paljon harvinaisempi kuin miehen nimi. :)
 
maria75 sanoi:
Vastasin tuohon kyselyyn, että miehen sukunimi. Olen naimisissa ja naimisiin mennessäni luovuin omasta sukunimestäni. Oma sukunimeni oli harvinaisempi kuin miehen sukunimi. Halusin kuitenkin koko perheelle saman sukunimen. Itse en ymmärrä, miksi mennä naimisiin, jos ei aio vaihtaa sukunimeä. Avoliitossahan vauva saa aina automaattisesti äidin nimen, jos isyyttä ei ole tunnustettu. Mulle sukunimen vaihto symbolisoi naimisiin menoa. Vanhanaikaisesti halusin miehen sukunimen itselleni ja lapselleni. Vaihtoehto olisi ollut menemättä naimisiin ja pysyä oman nimisenä loppuelämän.
Click to expand...
En minä ainakaan nimen vuoksi naimisiin mennyt! Pidin oman harvinaisen nimeni, meitä on enää kolme, eikä se ole minulle eikä miehelle ongelma. Naimisiin mennään kaiketi rakkaudesta ja halusta sitoutua, ei ulkoisten merkkien vuoksi. Ei ainakaan minun maailmassani.
 
Minä otin mieheni sukunimen, sillä halusin eroon omasta sukunimestäni. Jos minulla olisi ollut äitini tyttönimi, niin olisin pitänyt sen. Nykyäänhän ei ole laisinkaan kiveen kirjoitettu, että nainen luopuu omasta sukunimestään ja se on hyvä. Oma mieheni on vahvasti sitä mieltä, että tällaisissa tapauksissa lapselle kuuluu antaa äidin sukunimi, sillä äiti on se, joka lapsen kantaa, tähän maailmaan synnyttää ja usein käytännön syistä enemmän lapsesta huolehtii.

Sinun tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että sinun sukunimesi tulee lapselle antaa.
1. Miehesi lupasi niin, siitä on syytä nyt hänen pitää kiinni. Sinä joustit jo suuresti, nyt hänen on aika joustaa.
2. Kuten joku muukin sanoi, niin eräs hänen perusteluistaan kumoaa itse itsensä: hän ei halua eri nimen vuoksi jäädä perheen ulkopuolelle. Niinhän käy myös sinulle, jos lapsi saa miehesi sukunimen, joten se ei valitettavasti käy perusteluksi.

Onko tilanne muuten ratkennut jo?
 
Kun menin naimisiin, otin miehen sukunimen. Miehellä harvinainen nimi, ja mies on joskus kokenut nimen jopa taakkana. Niinpä hän ei pitänyt itsestäänselvänä, että ottaisin hänen sukunimensä JA että tuleva lapsemme saisi hänen sukunimensä.

Itse en halua, että ovessa tai postilaatikossa on montaa nimeä, mutta ei se nyt isoin syy ollut vaihtaa nimeä. Koen meidät ehkä enemmän perheyksiköksi, kun jaamme nimen. Ja yhdistelmänimeä en missään nimessä olisi ottanut. Oma nimeni oli pitkä ja miehen sukunimi on pitkähkö. Ärsyttää kirjoittaa postikortteja kavereille, joiden sukunimet on nimihirviöitä :grin
Siis kaksi yhdyssananimeä väliviivalla plus se puoliso omalla nimellään, ja lapset.

Tunnen monta miestä, jotka ovat ottaneet vaimon nimen, kun oma sukunimi on tavallinen ja vaimolla harvinaisempi. Onhan se nyt kivampi erottua joukosta kuin olla yksi viidestäsadasta samannimisestä suomalaisesta.

Suvun nimen jatkuminen... No jaa. Virtasia ja Niemisiä tulee aina olemaan. Joku harvinainen nimi voi loppuakin. Mutta mikään ei takaa sukunimen jatkumista. Oma isäni on aika vanhoillinen, mutta hän ei tule lapsenlapsia saamaan kuin minun kauttani, eikä hän sure lainkaan sitä, että lapsenlapset ovat meidän perheen nimellä, ei hänen. Ne ovat hänen lapsenlapsiaan joka tapauksessa.
 
Ite oon niin vanhoillinen ilmeisesti, ku otin miehen nimen vaikka omani oli miljoona kertaa nätimpi! Lyhyitä kumpikin ja yhtä harvinaisia. Ja poika on tietysti samalla nimellä. Olin haaveillut pitkään häistä ja siitä, että saan rakastamani miehen nimen olipa se mikä tahansa. Joskus haaveilin, että saisin jatkaa omaa sukua, mut se haave jäi toisarvoiseksi ekan haaveen myötä. Ja oon kyl tyytyväinen, että on vain 1 nimi ovessa :)
 
Meillä oli molemmilla erikoiset sukunimet, mutta naimisiin mennessäni otin miehen nimen, joka kirjoitetaan harvemmin väärin.
Tytöllä on luonnollisesti sama sukunimi ja siihen sopivat etunimet. ( meillä väännettiin miehen kanssa hetken aikaa kättä toisesta nimestä, jonka minä lopulta päätin )

Pikkuveljeä tosin vähän huolestuttaa, että onko sukunimen säilyminen hänen vastuullaan, kaikki suvun naiset kun ovat ottaneet miestensä sukunimet :D
 
Meillä asia ratkaistiin jo alkuraskaudesta kompromissilla: koska kumpikaan ei ole todella kiintynyt omaan nimeensä ja halutaan olla kaikin puolin tasa-arvoisia päätettiin, että mikäli tulokas on tyttö hän saa minun nimeni ja jos poika niin saa mieheni nimen. Ultran mukaan tyttö tulossa, joten minun nimen saa eikä asiasta ole tarvinnut sen koomin keskustella, kun ollaan sovittu jo hyvissä ajoin tästä käytännöstä. :)
 
Muakin kiinnostaa kuinka kävi! :angelic:

Meilläkin on aikomus mennä naimisiin, mutta enemmänkin laillisten seikkojen vuoksi. Toki se symboloi sitoutumista (vaikka mun mielestä yhteinen lapsi on paljon isompi sitoutumisen osoitus...). Ja oman sukunimeni aion pitää, jotenkin olisi hirveän outoa nyt vaihtaa sitä. Jos kymmenen vuotta sitten oltas menty naimisiin, olisin vaihtanut miehen sukunimeen. Aivojen plastisuus ei enää anna periksi. :hilarious:
 
Kuupo sanoi:
Meillä asia ratkaistiin jo alkuraskaudesta kompromissilla: koska kumpikaan ei ole todella kiintynyt omaan nimeensä ja halutaan olla kaikin puolin tasa-arvoisia päätettiin, että mikäli tulokas on tyttö hän saa minun nimeni ja jos poika niin saa mieheni nimen. Ultran mukaan tyttö tulossa, joten minun nimen saa eikä asiasta ole tarvinnut sen koomin keskustella, kun ollaan sovittu jo hyvissä ajoin tästä käytännöstä. :)
Click to expand...

Mmmutta käsittääkseni saman perheen lapsilla tulee olla kaikilla sama sukunimi. Korjatkaa, jos olen väärässä.

MUOKS: Ei kun joo, tajusin heti kun olin postannut, että kyse oli nyt yhdestä lapsesta. :facepalm::grin
 
Takaisin
Top