Kamala riita lapsen sukunimestä

[Amelia Helmi Linnea]

Tyttäremme täyttää kohta neljä kuukautta, emmekä ole vieläkään lähettäneet maistraattiin tietoja lapsen nimestä, sillä tappelemme edelleen sukunimestä. Molemmat haluaisivat antaa oman sukunimensä lapselle. Olemme naimisissa ja pidin oman harvinaisen sukunimeni naimisiin mennessämme. Mies haluaisi heittää arpaa sukunimestä, minusta se taas tuntuisi todella kurjalta. En kuitenkaan halua tai tietenkään edes voi pakottaa miestä suostumaan siihen, että tyttö saisi minun sukunimeni. Olen ihan hajalla, enkä tiedä mitä tekisin. Miten ihmeessä tässä tilanteessa päästäisiin eteenpäin?

Miehen perusteluja omalle sukunimelleen:
- Ei halua jäädä ulkopuolelle perheestä.
- On halunnut lasta vuosikausia ja enemmän.
- On konservatiivinen ja lapsen pitäisi saada isänsä sukunimi sen takia.

Minun perustelujani omalle sukunimelleni:
- Olen koko yhdessä olomme ajan sanonut, että jos saan lapsia, he saavat minun sukunimeni. Tähän ei mies sanonut vastaväitteitä. Sanoin saman myös vauvaa synnyttäessäni ja tarkoitin sitä niissä kivuissa! Kerran sukunimestä tapeltuamme mies myönsi, ettei sanonut vastaväitteitä koskaan, etten vain saa lisää syitä kieltäytyä lasten hankkimisesta. Mies painosti minua useamman vuoden hankkimaan lapsen, se oli ero tai lapsi. Olen erittäin onnellinen lapsestamme ja rakastan tytärtäni hurjan paljon, ei siinä mitään, mutta en voi sanoa, etteikö vuosien painostus harmita ja ole jäänyt kaivamaan välillä mieltä.
- Sukunimeni on harvinainen (alle 55 saman nimistä) ja olisi hienoa, jos sille saisi jatkoa edes vähän aikaa.
- Vauvan etunimi sointuu paremmin sukunimeni kanssa, ainakin minun mielestäni.
- Sukunimelläni on tarina, sukunimi tarkoittaa jotain.
- Nimi on erikoinen ja persoonallinen.
- Sukunimeni tekisi heti selväksi sen, että henkilöllä on tietynlaiset sukujuuret.
- Nimenhuudoissa ei tarvitse odottaa ihan niin pitkään, sillä sukunimeni on hiukan ennen aakkosissa .

 

[winks]

Onko miehesi miettinyt vaihtaa sukuniemään sinun sukunimeksi (tai ottaa yhdistelmänimen), jottei tunne olevan eri perhettä?
Ymmärrän hyvin tuon vanhanaikaisen ajattelumallin, että perheessä on sama nimi - itse ajattelen samoin, minulle sopi hyvin jos mies ottaa minun sukunimen tai mina hänen ja lapset nimetään sen mukaan mikä on perheen sukunimi. Olemme ns yksi yksikkö myös ulkoisesti. En myöskään halua reissata lapsen kanssa maailmassa, jossa joutuu selittelemään, että kyllä, tama on minun lapseni, vaikka sukunimi on eri. On todella monta maata, jossa vielä eletään vanhanaikaisen mallin mukaan...

Sori, ei tainnut auttaa sinua päättämään, mutta ehkä ymmärtämään tuon "osa perhettä" - ajatuksen. Onko sun mies miettinyt, että voisi ottaa sinun nimesi?

 

[Enni]

Miekin ehdotan, että lapselle annettaisiin siun sukunimi ja mies ottaisi sen myös. Ei ollut ehkä vaihtoehto, mutta mielestäni kaikilla samaan perheeseen kuuluvilla tulee olla sama nimi.

 

[hillevi]

Joo miehesi voisi ottaa sun nimesi, jos ei halua olla ulkopuolinen. Jos miehesi on painostanut lapsen hankintaan ja sinä olet suostunut ja sanonut, että lapsen täytyy sitten saada sinun sukunimesi ja miehesi on antanut sinun jäädä siihen uskoon. Minusta lapsen tulee saada sinun nimesi.

 

[Amelia Helmi Linnea]

Olen ehdottanut miehelle, että hän ottaisi minun sukunimeni tai ottaisimme yhdessä jommakumman suvusta löytyvän sukunimen, jolloin molemmat vaihtaisivat nimeä, mutta se ei miehelleni käy. Hän on niin konservatiivinen, ettei halua vaihtaa omaa nimeään.

 

[Miramaria]

Hmm, onpas kinkkinen tilanne! Mun mielestä ei oikein ole hyviä (tai huonoja) perusteluja sukunimen valintaan, jos äiti ja isä ovat ja asuvat yhdessä. En edes muista miten meillä päätettiin sukunimiasia... Mulla on nyt joka tapauksessa eri sukunimi kuin lapsella. Ja onhan se toki hassun tuntuista, jos asiaa jää miettimään!

Olisiko mahdollista ottaa kaikille yhdistelmäsukunimi?

 

[Jannina]

Olen kyllä samaa mieltä että joko mies vaihtaa nimeä tai hyväksyy sen että on eriniminen kuin lapsensa. Harvinaisia sukunimiä kannattaa vaalia ja jos miehen maailma siihen kaatuu niin so...

 

[Vanessa95]

Lapselle ehdottomasti sun sukunimi jos sulla kerran erikoinen sukunimi! Itselläni on niin perisuomalainen sukunimi, että inhottaa. Mies vois sitten ottaa sun sukunimen, on se mukavampi, kun on yhteinen sukunimi ja erikoisempi Meillä tapellaa myös tuosta sukunimestä, mies haluaa oman sukunimensä ja minä haluan omani, ennen kuin saimme sukupuolta tietää niin sovimme, että jos tulee tyttö niin hän saa minun sukunimeni ja jos tulee poika niin hän saa miehen sukunimen.. Kuitenkin, kun naimisiin menemme niin otan hänen sukunimensä ja samalla vaihtuu lapsenkin sukunimi sitten meillä Ja mun mielestä muutenkin on luonnollisempaa, että lapselle tulee äidin sukunimi jos puolisoilla eri sukunimet.

 

[Majtai]

Onneksesi lapselle tulee automaattisesti sun sukunimi, eikä sun tarvitse suostua sen vaihtamiseen jos yhteisymmärrykseen ei päästä

 

[akidi]

Yhdistelmä nimen voi ottaa vain toinen puolisoista. Lapselle ei voi antaa yhdistelmänimeä.

 

[Beisla]

Jos mies ei koskaan ennen syntymää sanonut vastaan siihen että lapselle tulee sinun sukunimesi, niin mielestäni on jo vähän kuin luvattu. Ei ole oikein kiristää aiheella, tai antaa ymmärtää että saat tahtosi läpi vain siksi että suostuisit lapsen tekoon ja sitten vaatia jälkeenpäin omaa nimeä. Minusta sinun tulisi pitää pääsi, varmasti mies oppii elämään sen kanssa.
Plussaa nimesi puolesta on myös erikoisuus, ehdottomasti kannatan sellaisten nimien säilyttämistä. Mutta enemmän valinnan syyksi laskisin sen, että miehesi teki ikävästi alkaessaan väittää vastaan vasta tässä vaiheessa.

 

[Mashnu]

Mulla itselläni oli erikoinen sukunimi ja miehellä ihan tavallinen. Otin yhdistelmänimen kun mentiin naimisiin. Poika sai isänsä sukunimen. En nähnyt mitään mieltä ryhtyä pientä ihmistä hankalalla sukunimellä kiusaamaan. Saahan poika sen nimensä muutenki sitte itse vaihtaa aikuisena jos siltä tuntuu. Tuttavapiirissä näitä etu-ja sukunimen vaihtajia löytyy. Mikään ei ole kiveen kirjoitettu.

 

[Esikoisen saanut]

Jommankummanhan tuossa täytyy joustaa! Vanha sanonta kuuluu, että haluatko olla mieluummin oikeassa vai naimisissa. Teillä on nyt kinkkinen tilanne, kun kumpikin kokee olevansa oikeassa.

 

[Miramaria]

Yhdistelmä nimen voi ottaa vain toinen puolisoista. Lapselle ei voi antaa yhdistelmänimeä.

No niinhän se olikin, kiitos akidi korjauksesta! :) Voi kun voisi käyttää espanjalaista sukunimimallia, jossa lapselle tulee sekä isän että äidin sukunimi! :angelic:

Toivottavasti saatte Amelia asian ratkaistua ilman suurempia riitoja!

 

[åke]

Mitäs maistraatti on tuumannu kun ei vieläkään nimeä, eiks se oo et viim 3kk iässä oltava?

Musta ei kuulosta yhtään hullummalta arvan heitto. Se olis molempia kohtaan reilua. Molemmilla on hyvät perustelut oman sukunimen valinnalla. Musta on aika kurjaa vähätellä miehen perusteluita, ne on hänelle tärkeitä yhtälailla kun aloittajan. Harmi kun mies ei oo valmis vaihtamaan nimeään vaikka haluaisi olla yhtä perhettä, sama nimi (kaikilla?). Outoa tässä sinänsä tekee sen, että kuinka hän on pystyny hyväksyy sen, että vaimo pitikin oman nimensä naimisiin mentäessä.. siis kun on vanhan kansan ihmisiä. Siitä ei noussu yhtä showta kuin lapsen nimestä?

Olisi se tosi upeeta saada jatkaa sukua, jossain kohti se muuten tulee tiensä päähän.

Hankala tilanne. Mites teidän parisuhde on tuollaisen kestäny, ei vaikutusta vai aika nihkeet välit?

 

[Vargynja]

Hankala tilanne. Minusta on kyllä oikeus ja kohtuus että lapsi saa sinun sukunimen, kun mies painosti sinua hankkimaan lapsen mikä on paljon suurempi asia. Mies sai kauan kaipaamansa lapsen, kyllä hän sinunkin toivetta voisi sitten kunnioittaa. Ei se voi olla aina sama joka antaa myöden! Ja kun hän ei kerran silloin aikanaan sanonut mitään vaikka asiasta olet monta kertaa sanonut, mielestäni nyt on vähän myöhäistä alkaa vaatia päinvastaista. Miehesi perustelee että ei halua jäädä ulkopuolelle, mutta samalla tavalla voisi ajatella että sinä jäisit ulkopuolelle jos lapsi saa isän sukunimen. Ei tähän ole ratkaisua johon kaikki olisi tyytyväisiä.

 

[elaffy]

Viimekädessä äiti taitaa saada lapsen sukunimestä päättää. Ihan siis lain mukaankin. Ainakin avoliitossa..

 

[åke]

Eli teidän tytöllä on jo sukunimi kun ilmoitusta ei ole tehty (2kk kuluessa syntymästä) maistraatille. Mulla toi 3kk oli vanha tieto tuolla aikaisemmin. Hän on varmaan virallisesti tyttö xxx.

Avioliitosta ei mainittu, että kuka saa nimen lopulta päättää, vain avoliitosta. Varmaan pätee avioliitossakin, että se on äiti. Mutta sillä ei taida enää olla väliä jos kerran sukunimi jo on. Suosittelen ihan soittamaan. Eikös se etunimi tytöllä olis kiva olla virallisesti.

 

[Jolle]

Nää on ikäviä tilanteita.. itellä samankaltainen menossa parhaillaan. Naimisissa tosin ei olla, avoliitossa vain, mutta ei se vanhempien keskustelussa yhtään helpota... tiedän että mun tapauksessa mulla on viimenen sana koska lasta ei nimen annon aikaan ole vielä tunnustettu (ja olen siis ainoa virallinen huoltaja), mutta en tosiaan halua alkaa oikeudellani kiristämään. Mulla itsellä on ruotsinkielinen sukunimi ja suomessa harvinainen etunimi ja se vahva osa minua jonka haluan laittaa eteenpäin. Miehen tahdosta emme myöskään todennäköisesti tule menemään naimisiin, joten yhteistä nimeä ei perheellemme sitä kautta tule.. Nyt mieheni sentään ovi alkanut puhua asiasta :) kun alkuun suuttui ja kieltäytyi keskustelemasta jos en suostu hänen nimensä antoon lapselle..

 

[elaffy]

Tuo aikamääre ei ole kirjaimellinen, vaan siinä on jonkin verran joustoa. Esim meillä tytöt ovat olleet yli 2kk, kun heidät on kastettu. Juhannuksen molemmin puolin ei vain saanut pappia! Kysyin silloin, että täytyykö meidän ilmoittaa itse nimet maistraattiin, mutta kelpasi hyvin vähän myöhässä tullut nimi. :) Tosin jos vauvalla on ikää jo todella paljon enemmän, voi tilanne olla jo aivan eri!