Kaksikielisiä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mä77
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihanaa keskustelua olette täällä käyneet monikielisyydestä. Kirjoittelen itse tuolta heinä/elokuisista koska aihe on ajankohtainen itselleni ja täällä hyvin perehtyneitä vanhempia.

Meillä on tilanne se että meille on syntymässä esikoinen ja asumme mieheni kanssa suomessa ja kommunikoimme suomeksi. Itse olen kaksikielisestä kodista ja puhun sekä suomea että englantia natiivikielinä. Nyt olen pohtinut että pitäisikö tuoda englanninkieli osaksi vauva-arkea mutta olen aika hukassa siitä mitä se käytännössä tarkoittaa ja vaatii.

Toisaalta huomaan vähätteleväni englannin kielen merkitystä maassa jossa moni lapsi alkaa oppimaan sitä jo kolmannelta luokalta lähtien. Mutta toisaalta pohdin menettääkö lapsemme ainutlaatuisen tilaisuuden jos puhumme vain suomea. Meidän tapauksessa Äidin kanssa tulisi keskusteltua vähemmistökieltä...

Otin talteen yhden linkin mitä täällä mainittiin mutta jos teillä on kirjallisuusvinkkejä yms niin ottaisin mielellään vastaan. Koen että täytyy perehtyä aiheeseen enemmän ennen kun voi sanoa varmaksi mitä haluaa toteuttaa. Itselleni kaksikielisyydestä on ollut paljon hyötyä mutta myös hieman haittaa. Nuorempana kun englanti oli vahvempi niin esimerkiksi kielten opiskelu suomeksi oli todella haastavaa. Mutta vaihto-oppilaana englanninkielisessä maassa kielten opiskelu sujui todella hienosti :)
 
Täällä on lapsiperhepuolella ketju kaksi- ja monikielisyydestä. Siellä on lisää keskustelua ja vinkkejä.

Itse kolmivuotiaan kielenkehitystä seuranneena, ihailen hänen tapaansa tuottaa molempia kieliä. Se miten lapsesta asti kieltä kuulleena ja puhuneena saa natiivin ilmaisun (äänenpainot, ne pienet välisanat, jotka eivät tarkoita oikeastaan mitään, jopa puheeseeen kuuluvat eleet) ovat aivan toista luokkaa kuin koulussa tai myöhemmin oppineella.

Englannin kielessä sinulla ei ole niin paljon haastetta lapsen oppimiselle, sillä englantia kuulee muutenkin ja koulussa pystyy opiskelemaan. Englannin kielisiä tapahtumia on lapsille paljon ainakin pääkaupunkiseudulla ym. Jos päädyt puhumaan lapselle englantia, niin et ole lopulta ainoa kielikontakti tässä kielessä lapsellesi, eli sen opettaminen pitkällä tähtäimellä on sinulle helpompaa. Tarkoitan tällä, että vastuu ei ole niin iso. Vertaan sitä meidän tilanteeseen, jossa isä on lapsen lähes ainoa kielikontakti ja toinen tulee olemaan vain koulun tarjoama kotikielen opetus (meidän tilanteessä tämä kieli vielä jakautuu eri murteisiin maiden mukaan, opetusmateriaali ei ole kovin hyvä ja oppilaiden kielitaso on ilmeisesti varsin kirjavaa). Eli koulun varaan ei voi laskea paljon ja opetus riippuu oppilaiden tasosta ja opettajasta. Tuttavani opettaa tätä kieltä kouluissa ja kertoi, että monet natiiviperheiden oppilaat, vaikka puhuvat sujuvasti kieltä, eivät osaa kirjoittaa ollenkaan tai osaa edes aakkosia. Kirjoittamisen opettaminen on kuulemma monesti todella hankalaa. Tällä hetkellä vaikka tyttö ei puhukaan ihan natiivin tasolla (hyvin kuitenkin ja vasta reilu 3 v.), niin isä on jo alkanut opettaa kirjaimia. Tyttö on ollut kiinnostunut kirjaimista jo 2 v lähtien ja osaa lähes kaikki suomalaiset aakkoset. Eli ihan tytön tahtiin tässä edetään.

Minä en koe perheemme kärsivän mitenkään juuri kaksikielisyydestä. Mieheni osaa aika hyvin suomea, minä osaan auttavasti hänen kieltään ja me kommunikoimme englanniksi keskenämme. Me vanhemmat kysymme, jos emme ymmärrä toista, mutta perusasioissa ei tarvitse tulkata. En tiedä miten tilanne muuttuu lapsen kasvaessa ja puheenaiheiden muuttuessa abstraktimmiksi. Joissain perheissä tämä tulkkausasia on koko ajan läsnä, kun toinen vanhempi ei osaa ollenkaan toisen kieltä. Teidän perheessä tämä ei ole ollenkaan ongelma vaan miehesi osaa englantia. Minusta on myös aivan luontevaa, että isä puhuu joskus meille kaikille yhteisesti omaa kieltään ja minä vastaan suomeksi. Kaikkein tärkeintä on, että perhe kommunikoi ja tuntee yhteenkuuluvuutta kielestä riippumatta.

Tämän kaiken tarkoitus on kannustaa sinua antamaan lapsellesi kaksikielisyys. Minusta se on todella hieno asia! Ja samalla lohduttaa, että sinun kielesi on niin yleinen, että lapsesi saa varmasti hyvän kielitaidon, vaikka et panostaisi siihen täysillä koko ajan - eli tämä luo vähemmän painetta kuin joidenkin muiden kielien kanssa. Voit ottaa rennommin. Voit myös miettiä omaa lapsuuden perhettäsi ja sitä miten kaksikielisyys siihen vaikutti ja miten koit sen lapsena, ja millaisen lapsuus sinun lapsellasi olisi eri vaihtoehtojen kanssa.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top