Kaksikielisiä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mä77
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
M

mä77

Näppärä viestien naputtelija
Olen huomannut, että meitä kaksi(/moni)kielisiä tai ulkomailla eläviä on tässä ryhmässä useampiakin.
Voidaan koota tähän yhteen, jos tulee jotain ajatuksia tai kysymyksiä.

Me siis asumme Suomessa ja arki on kolmikielinen, kaksikulttuurinen. Meillä vanhemmat ymmärtävät jonkin verran toistensa kieltä, joten se helpottaa, kun tietää, mistä toinen puhuu lapsen kanssa. Tyttö reilu 3 vuotta ja puhuu todella hyvin molempia vanhempien kieltä, sekä ymmärtää aika paljon englantia. Päiväkodissa (kun tyttö nyt aloitti siellä pari kuukautta sitten) sanoivat, että hänen suomenkielensä on ennemminkin nelivuotiaan tasolla, joten lähtökohdat ovat ollet hyvät kielen kehitykseen. Tyttö on selvästi kiinnostunut kielistä, sanoista, kirjaimista, kirjoittamisesta. Minulle on ollut yllätys kuinka hyvin tyttö nyt osaa isänsä kieltä, vaikka isä on lähes tulkoon ainoa hänen kontaktinsa tuohon kieleen.

Jos teillä ensimmäistä odottavilla on ajatuksia kielenkehityksestä, niin kysykää. Itse otin aika paljon selvää odotusaikana ja tytön synnyttyä. Alunperin ajatuksena oli, että minä olisin ollut se vähemmistökielen "opettaja" ainakin jonkin aikaa. Nyt olen miehelle sitten väkisin luennoinut lukemastani ja väen väkisin painostanut häntä kielen altistamisessa. Onneksi hänkin nyt on ymmärtänyt kuinka tärkeä asia tuo on ja on itse asiassa kiittänyt minua, että patistelin (mhh... kovistelin) häntä pari vuotta sitten.
 
Muokattu viimeksi:
Lisäyksenä vielä:

Minusta on ihana seurata kuinka "kotonaan" tyttö on molemmissa kielissä. Isän kieli on tietysti heikompi, mutta siinäkin tulee ne äänenpainot, välisanat ym. natiivin tavoin. Se kielellisessä viestinnässä oleva sanaton vuorovaikutus, jota minä en koskaan tule oikeasti oppimaan, vaikka harjoittelisin ja opettelisin kuinka paljon. Samoin tyttö on nähnyt molempien kielien aakkostoa ihan pienestä asti, joten sekin on hänelle luonnollista, että kirjoitetaan eri tavalla ja se kirjoitus näyttää erilaiselta.

Tälle uudelle tulokkaalle toivon tietysti aivan samaa kielellistä oppimista ja mietin, miten häntä voi tukea isän ja isosiskon toimesta.
 
Ensimmäistä odotetaan me ja englannissa asutaan. Minä puhun sitten suomea lapselle ja mies englantia. Englanti on siis mun miehen toinen äidinkieli ja myös meidän kommunikointi kieli vaikka hän suomeakin aika hyvin oppi.
 
Tuohan on todella hyvä, että miehesi ymmärtää suomea. Olen lukenut keskustelupalstoilla, että jotkut miehet kokevat olonsa ulkopuolisiksi, kun eivät ymmärrä suomea ja tästä syystä ovat ennemminkin vastaan äidin ja lapsen suomen puhumista. Eivät niinkään vastaan kaksikielisyyttä tai suomen kieltä, vaan juuri tuota ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus myös miehen suku on samaa mieltä. Sinulla ei tuota ongelmaa ainkaan tule.

Minulle oli aluksi jotenkin vaikeaa, kun mies puhui omaa kieltään vauvalle. En edes tiedä miksi. Oman kielen puhuminen lapselle oli meille itsestäänselvyys, minä ymmärsin mitä mies puhui jne, mutta silti se oli minulle jotenkin vaikeaa kuunnella vieressä. Tunnetta kesti pari viikkoa ja oli minusta itsestäni hyvin mielenkiintoinen juttu.
 
Ihana aihe!

Meillä on myös kaksikulttuurinen, kolmikielinen perhe. Asun ulkomailla, Euroopan eteläpuolella, ja ajatuksena on että molemmat puhuvat omaa äidinkieltään lapselle (tämä on meidän ensimmäinen), ja keskenämme puhumme edelleen englantia. Ja tietysti minä miehen sukulaisten lähellä aina paikallista kieltä ja mies suomessa englantia. Hän kyllä toivoo jo että oppisi lapsen mukana enemmän suomea, nyt ymmärtää perussanoja (ja kirosanat, tottakai) mutta kommunikointi on siinä tasolla "Hei", "kiitos", "ole hyvä".

Itse olen jo muutaman vuoden lueskellut aiheesta ja ainoa "haitta" minkä monikielisyydestä löysin oli että lapsi saattaa alkaa puhua vähän normaalia myöhemmin, mutta eipä sillä niin väliä jos lopulta osaisi edes kohtalaisesti kolmea kieltä! Molemmat ollaan kuitenkin sitä mieltä että useampi kieli on rikkaus, ei haitta.

Uskon myös että mies tulee, jos ei raivostumaan niin raivostuttamaan minut ainaisella kyselyllä että mistä mä lapselle puhun, kunnes jotain paremmin ymmärtää! Samaten hänen vanhempansa jotka ovat järkyttävän uteliaita ja sen verran itsekkäitä että saattavat ihan suuttua jos eivät jotain ymmärrä.. sitä pelkään ehkä eniten, vaikka ovat kyllä tietoisia että näin ollaan ajateltu tehdä ja ovat samaa mieltä että Suomea ei jätetä pois lapsen elämästä. Eivät varmaan vaan ymmärrä ihan vielä että todellakin puhun hänelle sitä jatkuvasti, ja että joskus puhun VAIN vauvalle eikä heidän tarvitsekaan ymmärtää..

Itsehän ymmärrän ja puhun sujuvasti myös paikallista kieltä, ja kun mies puhuu sitä aina meidän kissoillekin niin minulle siitä ei tule ongelmaa. En tiedä miten itse vain onnistun siinä suomen puhumisessa jatkuvasti kun ei ketään muuta suomea puhuvaa ole lähellä, kotikieli on Englanti ja sitä puhun kissoille. Joskus sanonut jotain suomeksi niille ja tulee tosi hölmö olo... Mutta ehkä siitä pääsee eroon kunhan jonkun aikaa puhuu, ja aijon myös soittaa suomalaista musiikkia, lukea kirjoja, ehkä jopa katsoa suomalaista TVtä...

Sitä kysyisinkin että millä keinoin olette ns pitäneet yllä sitä vähemmistökieltä? ja että onko siitä ehkä näkynyt haittaa että lapsi puhuu lähinnä vain yhden sen kielen edustajan kanssa säännöllisesti (tai kuulee puhuvan)? Oma suomenkieli on aina ollut vähän niin ja näin, omaan tapaan, vähän pelottaa että lapsi kopioi omaa puhetta liikaa ja Suomessa sitten "nauretaan"...
 
ite tunisias asun, mein tyttö 1v10kk puhuu suomee, vähä enkkuu ja muutamii sanoi arabiaa, ymmärtää kahta ekaa hyvin. mies puhuu tytölle sekasin kielii, ukon kans puhutaa enkkuu, hän ymmärtää jonki verra suomee.
 
Meillä taas kissalle puhutaan suomea, myös mies. Tämä silloin kun asuttiin ulkomailla. Mies oppi, että eläimet ymmärtävät suomea. Olen muuten kokeillut tätä erikielisten koirien ja kissojen kanssa ja aina suomi toimii :happy112

Meillä tosiaan pääosin tyttö kuulee isän kieltä vain isältää. Joskus kun isän kavereita on meillä käymässä kuulee myös aikuisten keskinäistä puhetta, mutta lapsikontakteja ei oikein ole. Toisaalta matkat isän kotimaahan tuovat paljon vilkasta keskutelua, lapsia, aikuisia ja kieltä ympärille - toisinaan vähän liikaakin suomalaiseen hiljaisempaan menoon tottunelle lapselle.

Tässä on minusta todella hyvä blogi kielitieteilijältä monikielisyydestä:
http://peda.net/veraja/kulkuri/maailmalla/soile

Vieena: Suomen kannalta on todella hyvät mahdollisuudet viedä kieli ulkomaille. Pienen vauvan kanssa juttelu, loruilu ja lauleskelu on tärkeintä. Luulisin, että sinun suomen puhumisen hassu tunne katoaa hyvin pian, kunhan vain puhut vauvalle. Jo muutamassa päivässä tulee varmasti eri fiilis. Vähän isomman lapsen kanssa Pikku Kakkonen näkyy osittain netissä, on kuunnelmia ym. joilla saa rikkautta sanavarastoon. En tiedä onko lähelläsi Suomi-koulua, siellä ainakin olisi lapsikontakteja suomenkielellä. Jos sinä olet ainoa suomen kielen puhuja, niin sitten ei asialle vain voi mitään. Teet vain parhaasi ja tarjoat rikasta kieltä mahdollisimman paljon, niin se on varmasti riittävää. Kukaan ei teidä minkä tasoisen vähemmistökielen taidon lapsi tulee saamaan. Se riippuu myös lapsen omista ominasuuksista, luonteesta, lahjakkuudesta jne. Minusta on tärkeää, että vanhemmat vain tekevät parhaansa, tarjoavat kieltä ja mahdollisuuksia minkä voivat. Lapsi voi sitten vaikka aikuisena opiskella enemmän, jos haluaa tai tuntee tarvetta, eikä ole tyytyväinen omaan osaamiseensa. Tuo tunnepuoli, kielikorva, kielenääntämys ja vaistonvarainen kielenhallinta muodostuu lapsena ja tämän tukemiseen riittää ihan kielen tarjoaminen. Normaali puhe, murteineen sanontoineen on tärkeää, ei lapselle kirjakieltä puhuta missään Suomessa. Kirjakieltä saa kirjoja lukemalla jne. Tämäkin on äärimmäisen tärkää, jotta lapsen virallisen kielen hallinta kehityy. Tällöin kehittyy mm. lapsen opiskelukieli ja sisälukutaito.

Minulla on ystävä, joka asuu englantia puhuvassa maassa ja jolla saman ikäinen tyttö kuin minunkin. Hän ei ole puhunut lapselleen juurikaan suomeksi, eikä tyttö osaa suomea tai ymmärrä sitä. Minusta tämä on oikeasti aika väärin lasta kohtaan. En pysty ymmärtämään ystävääni. Minusta näyttää, että hän vain ei jaksa puhua suomea, kun on itse puhunut englantia niin kauan. Kaikki tutkimukset nykyisin osoitavat, että kaksikielisyys on todella hyvä asia ja vaikuttaa paljon aivojen ja ajatusmallien kehitykseen. Nyt ystäväni lapsi ei oikein saa suomalaista kulttuuria, kun kielitaito, ja tätä kautta ajattelumallli, puuttuu kokonaan.

Pari vuotta sitten tuli mielenkiintoinen dokumentti sarja (Juuret Suomessa) Ruotsissa asuvista suomenruotsalaisista, jo aikuisista lapsista. Eli he olivat syntyneet ja kasvaneet Ruotsissa. Siinä kerrottiin kuudesta eri henkilöstä. Minulle jäi sellainen mielikuva, että ne jotka edes jotenkin osasivat suomea olivat enemmän sinut itsensä kanssa ja tunsivat yhteyttä myös suomalaiseen perimäänsä. Ne jotka eivät osanneet suomea olivat enemmän hukassa suomalaisen identiteettinsä kanssa ja ennemmän "etsivät itseään". Minusta tuo oli hyvin mielenkiintoista.

Meillä isovanhemmat eivät puhu kuin omaa kieltänsä, ei siis englantiakaan, joten meille kummallakin vanhemmalle on tärkeää, että lapset pystyvät kommunikoimaan kummankin suvun kanssa. Tämä oli miehelleni kaikkein paras kannustin, miten sain hänet petraamaan kielensä puhumisen kanssa.
 
Onpas meitä monta :) meillä puhutaan myös kolmea kieltä kotona, minä omaa äidinkieltä ja mies omaansa pojan kanssa, ja keskenämme englantia. Poika alkoi n 2v puhumaan molempia kieliä ja nyt 3v kommunikoi hyvin kahdella kielellä. Jotain sanoo ja ymmärtää myös englantia, ja isoäitiään ymmärtää jotenkin. Isoäiti puhuu siis suomea. Luulen että poika tulee puhumaan ja ymmärtämään vähän vanhempana neljää kieltä, mitä pidämme suurena rikkautena. Tärkeintähän kaksikielisen kasvatuksesta on että molemmat vanhemmat pitävät tiukasti kiinni omasta kielestään eivätkä puhu toisen vanhemman kieltä lapselle. Meille tämä ei ole ongelma joten en pelkää että meille on tiedossa ongelmia näin monen kielen kanssa :)
 
Vieena: Onko kieli arabia? Ei ole pakko vastata. Nauratti vain tuo kirjoittamasi miehen ainainen kysely sekä sukunsa uteliaisuus ja itsekkyys. (En oikein usko, että itsekkyys, vaan enneminkin siellä päin maailmaa ei osata katsoa asioita monelta kannalta, vain oma tapa on se "oikea". Ja tapoja todellakin on vain se yksi. Ja kaikkien asiat kiinnostavat kaikkia ja ne myös kuuluvat kaikille.)
Gatusalla ja minulla on arabia miehen kielenä.
 
Muokattu viimeksi:
Ei ole arabia meillä kielenä :p Portugalissa asun, mutta todellakin näillä on vähän tuommoinen asenne että minä tiedän minä osaan ja muut on väärässä oli aihe mikä tahansa!

Meillä mies on semmoinen tekniikkanero että on onnistunut jostain löytämään keinon nähdä suomalaisia kanavia televisiosta, joten sitä kautta saa myös sitä kieltä lapsellekin. En itse katso TVtä juuri ollenkaan mutta kirjoja aijon lukea lapselle ja runoja aivan varmasti! Niistä tosiaan saakin enemmän sitä virallisempaa kieltä, en tullut ajatelleeksi sitä puolta.

Mä olen jo miehelle yrittänyt vähän kannustaa että jos oppisi vähän edes suomea niin voisi paremmin keskustella mun sukulaisten kanssa, he kun ei puhu (tai ainakaan ei uskalla yrittää puhua) edes englantia.. Mun oli pakko opetella hänen kielensä kun täällä asun ja näin mutta onneksi lapsi näyttää olevan viimeinkin se hyvä kannustin hänelle opetella vaimon kieli :grin eihän hän sitä muuten tarvitsekaan joten "hyödytön" taito melkein, mutta jotenkin mua on aina vähän jopa loukannut se yrityksen puute.. vaikka onhan suomi vaikea kieli täkäläisille, ei ole mitään yhtäläisyyksiä...
 
Meillä miehellä on kaksi omaa kieltä kun on englanti ja sitten oman heimon kieli. Heimonsa kieltä kotona käydessään puhuu siis paljon perheensä ja ystäviensä kanssa jota minä en itse osaa oikeastaan ollenkaan. Tuon kolmannen kielen oppimiseksi mies on sanonut että voidaan sitte pari vuotiaana lähettää lapsi hänen kotimaahan hänen perheen kanssa oleen pariks kuukaudeks ja oppiin tuo kieli. Minä aika jyrkästi kyllä niin pienen sinne jättämistä ilman meitä ja niinkin pitkäksi aikaa vastaan... Muuten mukava tietty jos oppisi senkin kielen vaikka onkin lähinnä puhekieli ja vähemmän kirjoitetaan. Tiedä sitten miten se lähtee käyntiin.

Täällä en muihin suomalaisiin ole törmännyt joten minun vastuullani sitten kunnes toivottavasti suomeen joskus palataan on kielen opetus. Siihen että pieni sitä puhuun alkaa on kumminki pitkä matka kun vielä on tuota kypsymisaikaakin. Kun kumminkin kotona tulen itse sitten enempi olemaan niin tuntuu että on aikaa ja mahdollisuuksia sitten lukea ja laulella sekä katsoa piirettyjä. En tällä hetkellä koe sitä kovin suurena paineena olla kielen ainoana opettajana.
 
Vieena: Luin tuon Euroopan eteläpuolella Afrikaksi, en etelä-Euroopaksi. Siksi tuli heti arabia mieleen. Tosin olen ymmärtänyt, että Välimeren ympärillä olevissa maissa on todella samanlaiset ajatusmallit, maasta tai kielestä riippumatta.

Enkkumatobe: Jos asutte Englannissa, niin mies voisi hyvin puhu myös omaa heimokieltään lapselle. Lapsen kielikorva on muovautuvin heti ensimmäiset kuukaudet. Silloin lapsi oppii kuulemaan kielen äänteet ja erottelemaan ne. Muutaman kuukauden iässä se kielikeskus jotenkin sulkeutuu, joten äänteiden erottamisen oppiminen ei sen jälkeen ole niin helppoa. Vastasyntynyt on siis altis oppimaan mitä tahansa maailman kieltä. Uskon, että ympäröivä englanti on niin vahva, että sen takia ei miehen tarvitse puhua englantia. Voihan hän sitten myöhemmin alkaa puhua enemmän englantia, kun lapsi kasvaa . Jos miehesi haluaa kokeilla oman kielen puhumista vauvalle, niin varmasti parin viikon jälkeen se tulee luontevasti.
 
Kielessä on tosiaan kaksi puolta, puhe- ja kirjoitettukieli. Puhekieli kehittyy puhumalla, kuuntelemalla ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Se on se ensimmäinen kielen kehitys. Sitten kirjoitettukieli ja sen hallinta, kirjoittaminen ym. liittyy oppimiseen. Ilman tuota hallintaa ei pysty esim. opiskelemaan kovin hyvin. Esimerkiksi yläasteelta alkaen opiskely tapahtuu lähinnä kirjoista lukemalla ja hyvä sisälukutaito auttaa oppimisessa. Tätä varten tarvitaan kirjakieltä, lukemista ja vaihtelevia sanarakenteita, joita ei puheessa niin tule käytettyä. Tästä syystä hyvin puhuva esim. ulkomailla asuva suomalaislapsi tai maahanmuuttaja ei välttämättä pysty opiskelemaan kovin hyvin suomeksi, vaikka hän muuten tulisikin toimeen suomenkielellä normaalissa arjessa. Hyvin suomea puhuvan kanssa kommunikoidessa, ei välttämättä edes ymmärrä, että hänen kirjalliset valmiudet eivät ole kovin hyvät. Tämä on joskus ongelma mm. maahanmuuttajalasten kanssa, sillä he pystyvät seuraamaan opetusta, opettajan antamien visuaalisten vinkkien ja muiden lasten toimien mukaan. Näin he voivat selvittää ala-asteen joten kuten ja oppivat jotenkin ryhmän mukana. Sitten yläasteelle siirryttäessä ei samat visuaaliset oppimistavat enää toimi, kun opetus on enemmän kirjoista ja teksteistä. Nyt heidän suomen kielen taitonsa ei riitä ollenkaan opiskeluun, vaikka muuten he voivat toimia hyvin osaamallaan suomenkielen taidolla.

Tuolla Soilen blogissa on muistaakseni juttu tästä. Se kannattaa lukea. Siinä on ihan teoriaa, tietoa ja käytännön vinkkejä. Hänellä on kolme kieltä omassa arjessaan.

Huomaako, että olen lukenut erilaisia tutkimuksia aika paljon? Minua tietysti kiinnostaa suomen ja ulkomaisen kielen oppiminen lapsella. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksista on suomi-ruotsi, suomi-viro kieliparilla, suomalaisilla jotka asuvat ruotsissa tai maahanmuuttajalapsilla, joiden suomenkielen oppimista täytyy erikseen tukea. Eli eivät oikein ole kovin lähellä meidän arkea.
 
Mä olen myös ihan käytännössä huomannut tuon kielen ja opiskelun ongelmat kun kävin täällä paikallista yliopistoa, ymmärsin opetuksen hyvin ja jos jotain piti suullisesti vastata niin sain sanotuksi. Suurin osa kursseista oli englanniksi, ja muilla sain puhuttua kokeet ja esseet kirjoitettavaksi englanniksi, sillä portugaliksi en olisi siihen pystynyt. Voin kuvitella miten lapsilla voi helposti olla sama ongelma, varsinkin maahanmuuttajilla jos ei ole perhetaustalla yms sitä kieltä.

Olen myös itse lukenut aiheesta paljon jo ihan kiinnostuksen puolesta, kielet, kielitieteet ja opiskelu, kognitiivinen psykologia yms on kaikki ihan unelma aiheita mulle! Varmaan kaikki läheiset (ja lapsi myös) tulee ärsyyntymään mun kielioppikeskusteluista kun lapsi alkaa puhua :grin
 
mä77 osuit naulan kantaan kyl tuos sukujutus, sen 'omatapa on ainoo oikee' huomaa mones asias kyl. jopa raskaudenaikana ja itel menee hermot jo ku oon hoitaja koulutukselt ja sit ohjeet ja uskomukset tyrkytetää ni hohhoijaa. myös tuo kielen oppiminen et miks tytölle puhutaa suomee, miksei pelkkää arabiaa.
 
Mietin kyllä että mies voiskin sitä puhua mutta kun hän ei sitä itsekään osaa kunnolla kirjoittaa vaan se on ollu aina enempi vain puhekieli ja englanniksi sitten esim. koulussa kirjat jne. Hän ei sitä kirjoittamista sitten voisi opettaa. Täytyy miettiä asiaa vielä.
 
Enkkumatobe: Kyllä minä luulen, että lapsi muutaman vuoden ikäisenä tajuaa, että isä (tai muu henkilö) osaa ja pystyy puhumaan useampaa kieltä, eikä siinä vaiheessa sitten enää mene sekaisin. Olen ymmärtänyt, että tuo sekoittamisvaiheen pitäisi olla ohi 4-5 ikävuoden paikkeilla. Kyllä meilläkin lapsi näkee, että äiti ja isä osaavat montaa kieltä, mutta hänellä on selkeästi itsellä pääkieli kullekin vanhemmalle. Luulen, että sinäkin autat lasta koulussa tarvittaessa, vaikka varmaankin haluat tuoda myös suomenkieltä ja sen sanavarastoa lapselle. Lapsi näkee jo ihan pienenä, että sinäkin puhut englantia muiden kanssa, vaikka hänelle puhut suomea. Samoin voi hyvin olla myös isän kanssa.

Tuossa voi tietysti isän ja lapsen kieli muuttua pääsääntöisesti englanniksi ajan kanssa, mutta ei siitäkään välttämättä haittaa ole. Isän heimokielen pohjaa ja siihen liittyvää tunnetta lapsi oppii jonkin verran kuitenkin, joten onhan sekin hyvä asia (ehkä myös lapsen identiteetin kannalta). Olen lukenut eri lähteistä, että isät ovat laiskempia opettamaan vähemmistökieltä lapselle ja he usein viettävät vähemmän aikaa lapsen kanssa. Ei tästä tarvitse mitään paineita ottaa. Pääasia on että isällä ja lapsella on yhteinen kommunikaatiokieli ja hyvä tunneside keskenään. Itse ajattelisin vain, että pienikin tunneside isän harvinaisempaan kieleen on parempi kuin ei mitään sidettä - varsinkin jos on tarkoitus matkustaa isän kotimaahan ja tavata sukulaisia, jos he eivät muuten pysty kommunikoimaan.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä ei mitään niin eksoottista kuin teillä useilla. Mie oon suomenkielinen ja mies ruotsinkielinen, keskenämme puhutaan suomea. :) Tulossa siis toinen, esikoinen 2v. ei vielä liiemmin puhu, mutta ymmärtää molemmat kielet täysin. :)
 
Suunnitelma tällä hetkellä muuttaa takas suomeen ennen kuin lapsi aloittaa koulun. Siinä mielessä ois hyvä kun toinen vanhempi hänelle vieläkin puhuisi englantia siinäkin vaiheessa. Mutta nää nyt vaan on suunnitelmia että myöhemmin vasta näkee mitä me sitten oikeen tehdäänkään.
 
Meillä myös kaksikielinen perhe, miehen äidinkieli ruotsi ja mulla suomi. Oon myös opettaja ja väitellyt lasten kehityksen tukemisesta (en tosin kielen kehityksen...).
Tiedän että aivot kehittyvät nopeammin ja lapsen kyky omaksua ja oppia on parempi, mitä nuorempana lapsi tottuu kuulemaan useampaa kieltä. Kielet tavallaan aktivoivat aivoja (samoin kuin musiikki).
Jotta lapsi saa kahdesta kotikielestä käyttökelpoinen, hänen täytyy kuulla kieliä päivittäin. Lapselle puhutaan auki arjen asiat, nimetään esineitä ja asioita ihan pienestä pitäen.

Meillä 9kk eka sana oli äiti, mutta sen jälkeen on tullut enemmän ruotsin sanoja. Kun lapsi (nyt vuosi ja 4kk) sanoo jotain minulle ruotsiksi, toistan asian suomeksi: esim. tänään ruokapöydässä käytiin keskustelua
- Äiti!
- no mitä?
- (b)anan?
- banaani. banaani on jälkiruoka, syödään ensin...
- ai, ai...bää-bää
- lauloitko Papan kanssa mää-mää lammas-laulua?
- joo!(lapsi laulaa kaksi säettä ruotsiksi)...Kaap-kaap?
- joo, ankka sanoo kvaak. Ankka on suihkussa, mennään kylpylä ruoan jälkeen
- tack-tack (kikattaa)
Ja niin edelleen :D

Aika tasapainoisesti ymmärtää molempia kieliä
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top